Harmikseen vaan oli pakko todeta, että ei ne uudet kahvatupit kirveelläkään mahdu noiden kahvalämppärielementtien päälle. Ei sitten millään. Joten ei auttanut kuin laittaa vanhat kumitupit kätevästi hiuslakalla ja paineilmalla lämppärien päälle.
Johdotus on aina yhtä mukava vetää. Äkkiä sen saisi ryöstämällä jostain jos haluaisi. Mutta ei saakeli. Olen sitä mieltä että kaikki lisälaitteet pitää eriyttää pyörän muista sähköistä releiden avulla.
Ulkoiset paremmat äänimerkit on releytetty omalla releellään ja virta tulee akulta. Samoin nyt toisen releen kautta USB-laturi navigaattorille sekä kahvalämppärit. Ja toki jokaiselle laitteelle omat sulakkeet.
Mukavin homma on johdotusten laittaminen niin, ettei ne kovin näkyisi. Ja koska lämppärit ovat kaksiasentoiset, niin low asennolla osa virrasta ajetaan vastuksen läpi, joka kuumenee aivan hemmetisti. En suosittele koskemaan sormin kun se on kuuma. Palaa heti. Se vastus on hyvä saada piiloon, eikä nojaamaan mihinkään muoviin. Mieluusti ilmavirtaan jos mahdollista ja metalliin kiinni, että lämpö johtuu pois. Laitoin sen feikkitankin etuosaan mistä ilmaa hieman kulkee ja sellaiseen kohtaan, ettei sormella siihen vahingossa kukaan koske. Nippusiteillä kiinni kummankin pään johdoista, sekä vielä rautalangalla vastuksen yli kireälle, ettei se ajossa heilu.
Rele myös siihen viereen sulakerasian taakse. Releelle saa kätevästi herätevirran sulakerasian + kohdasta, joka kuvassakin näkyy. Maadotuksen heitin tuohon runkoon mutterilla, johon relekin kiinnittyi.
Katkaisijalle oli hankala keksiä paikkaa, joten tein alumiinitangosta taitetun pidikkeen, jonka laitoin kellon kiinnityspultin varteen. Tuli ihan asiallinen siisti viritys ja johdot kuitenkin suht nätisti. Katetuissa pyörissä katkaisija olisi helppo laittaa katteisiin suoraan johonkin porattuun reikään.
Kuva vähän kauempaa. Katkaisija kellon yläpuolella. Vasemmalla naviteline.
Enää kun ne renkaat tulisi, niin sitten pääsee ajelulle. Mukava tehdä ensiajo uudelleen lämpimillä kahvoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti