sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Aprilia Atlantic suurempi Givi D240ST tuulisuoja

Totuin vuosi sitten Burgman 400cc:n suurempaan tuulisuojaan, joka suojasi myös kädet hyvin. Atlanticin alkuperäinen tuulisuoja on mielestäni turhan siro ja kapea.


Katse meni niin reilusti yli tuulisuojan, että suhina vaan soi korvissa. Jokseenkin hyödytön tuulisuoja. Myös niin kapea, että kaikki viima tuli suoraan käsille.

Tästä innostuneena tilasin vastaavan isomman Givi DS240ST tuulisuojan, joka on 9cm korkeampi, kuin alkuperäinen tuulisuoja. Myös hieman leveämpi yläosastaan, sekä siinä on myös kädet suojaavat osat alaosan leveämmässä kohdassa.

Kuvassa vasemmalla alkuperäismallinen tuulisuoja ja oikealla uusi Givin korkeampi tuulisuoja.


Sama päällekkäin


Tässä vielä suurinpiirtein samasta kohdasta otettu kuvat, joista näkee, miten paljon korkeampi tuo Givin tuulisuoja on ja miten hyvin se blokkaa käsille tulevan tuulen.



Mielestäni tuo uusi tuulisuoja näyttää vieläpä tyylikkäämmältä. Toki makuasioita.



Samalla tuli otettua pois käytöstä sivujalan tappokatkaisija. En koskaan säilytä skootteria keskituella normaalissa arkisessa käytössä. Burgmanissa oli poistettu sivujalan tappokatkaisija ja sen kanssa oppi, että skootterin voi käynnistää lämpiämään sivujalalle samalla kun vetelee itse ajokamoja päälle. 

Apriliassa jonkin aikaa keskijalalla käynnisteltyäni tai skootterin päälle istuessani ja sivujalka ylös ja käynnistellessäni totesin tämän vaivalloiseksi. Helpompi oli vain poistaa sivujalan tappokatkaisija pois käytöstä. Se oli muutamien minuuttien homma irroitella kyseinen anturi irti sivujalasta ja työntää katteen sisään. Pitää silti talven aikana vielä purkaa katteita ja tinata johdot kunnolla yhteen jossain kohtaa katteiden alla. Ei sitten pääse märkyys ja lika vahingossakaan reistaamaan tuohon anturiin ja aiheuttamaan skootterin sammumista tai käynnistymättömyyttä ajan kanssa.


maanantai 9. syyskuuta 2019

Kawasaki VN750 lähti uudelle omistajalle kohti Kajaania

Sinne se pakattiin isoon pakettiautoon ilman peilejä ja hyvin mahtui. Liinoilla kiinni ja matka kohti Kajaania alkoi. Onnea uudelle omistajalle ja ennen kaikkea turvallisia kilometrejä. Varovaisuutta alkuun ja toivottavasti pyörän kanssa ei tule mitään ongelmia.

Kuvaa syksyä sinne pohjoisempaan.



lauantai 7. syyskuuta 2019

Aprilia Atlantic uudet renkaat ja peilit

Apriliassa oli takarengas kulunut melko sileäksi. Etusessa oli vielä pikkuisen pintaa. Mutta syksy ja sateet tulossa ja tarkoitus tällä ajaa työmatkoja ihan pakkasten tuloon asti, niin parasta alle märkäpitoa ajatellen.

Takarengas on 14" ja eturengas 15". Hinnat näissä kokoluokissa eivät päätä huimaa. Pirelliltä olisi saanut noin 35-40e/kpl renkaat, mutta päädyin kuitenkin hieman kalliimpiin Michelinin City Grip renkaisiin, joita ylistetään aika paljon skootteripiireissä. Hyvä kuvio ja märkäpito. Hinta oli 50-55e/kpl luokkaa.


Edellinen takarengas olikin samanlainen Michelinin malli ja tässä hyvin näkee vanhan ja uuden vierekkäin, että millainen kulutus on ollut. Toki pieni rengas, niin kulutus on nopeampaa moottoripyörärenkaisiin nähden. 10-15tkm aikana rengas on käytännössä vaihtokunnossa. Sikäli onneksi hinnat ovat edullisia.


Samalla tuli tarkistettua takajarrupalojen kunto. Hyvin on pintaa. Ei tarvitse tehdä mitään. Jarruletkukin on vaihdettu jossain vaiheessa teräspunosletkuksi.


Itsekin saisi tämän renkaan vaihdettua vanteelle, mutta tykkään käyttää paikallista
ap-rengashuolto -rengasliikettä rengastöissä, koska hinnat ovat kohdallaan ja saivat tasapainotettua tämänkin takarenkaan, vaikka näissä ei ole takavanteessa edes laakereita. Samalla asennettiin alumiiniset kulmaventtiilit helpottamaan ilmanpaineiden tarkastusta. Myös työ heillä onnistuu aina nopeasti ja näppärästi.


Samalla kertaa toki taka-akselin hammastusten puhdistus teräsharjalla, sekä urien rasvaaminen molybdeenirasvalla.



Taka haarukan puolikas paikalleen ja taka-akselin pultti ohjekirjan mukaseen 150Nm momenttiin. Lopuksi jarruosien kiinnitys ja pakoputki paikalleen ja homma valmis. Taka-haarukan puolikkaassa on laakeri ja se oli hyväkuntoinen. Ei tarvetta vaihdolle.


Sitten siirrytään etupäähän. Etu akseli on käytännössä pitkä kuusiokolopultti. Ihan turha oli yrittää avata sitä kuusiokoloavaimella. Piti käydä Motonetista hakemassa tuollainen pitkävartinen väännin (breaker bar) ja kuusiokolohylsysarja. Tällä sai narautettua helposti jumin auki ja akselin irti.


Sitten oli vuorossa jarrusatuloiden irroitus aloittaen vasemman puolen jarrusatulasta. Ja ylläri. Pultit väännetty apinan raivolla jälleen kerran liian tiukkaan. Toisen pultin sain irti ja mukana tuli jarrusatulan kierteet. Toinen pultti ei liikkunut mihinkään. Tuolla jatkovarrella sain sen pyörimään, mutta ei se ulos tullut yhtään. Aivan jumissa pyöri paikallaan. Mikä ihme siinä on, että pitää aina raivolla kiristää pultit pyörissä. 

Ei auttanut kuin ottaa kunnon kovametalliterä porakoneeseen ja porata kanta kuusiokolopultista irti. 


Sen jälkeen jarrusatulan sai irti etuiskarista, mutta ongelmaksi jäi yhä se loppu pultin pätkä kiinni siinä jarrusatulassa. Se ei voimapihdeillä pyörinyt yhtään. Ei millin milliä. Ei auttanut, kuin yrittää porata se pultti irti jarrusatulasta satulan takapuolelta näkyvästä kolosta. Onneksi pultti ei tullut läpi asti, tai poraaminen olisi ollut todella vaikeaa.

Sain kun sainkin porattua pultin irti ja tässä näkee, miten pultti on porattu ontoksi ja saatu ulos. Hyvä porakone ja vielä parempi terä on tärkeitä näissä hommissa.

Tilalle tulee Motonetista ostetut Inox Point merikäyttöön tarkoitetut ruostumattomat pultit. Tuossa näkyykin paketin reunassa toinen pultti joka toi mukanaan kierteet jarrusatulasta.


Vasemman puoleiseen jarrusatulaan piti tehdä uudet kierteet ja tein ne helicoil teräsjousilla. Pehmeää metallia kun jarrusatula on, niin homma onnistui helposti ja onneksi osui vielä hyvin kohdalleen, että pultit osuvat kierteisiin satulan ollessa iskunvaimentimessa pulteilla kiinni.


Oikeanpuoleiseen jarrusatulaan ei tarvinnut tehdä mitään. Sieltä lähti nätisti pultit irti ja kierteet olivat ehjät. Eturengas autoon ja taas rengasliikkeeseen.


Uusi rengas paikalleen ohjeen mukaiseen 50Nm momenttiin ja kaikkien pulttien ja akselin kierteisiin kuparipastaa. Ei sitten jämähdä niin tiukasti kiinni seuraavaan rengasvaihtoon mennessä. Etupyörän laakerit olivat hyvässä kunnossa. Ei tarvetta vaihdolle.




Aprilian mukana tuli eripari peilit. Toinen oli joku pilipali-peili, joka lähti heti roskiin. Toinen taas oli orkkis peili merkkiä Ken Sean. Laatumerkki, mutta jos toisen tilaisi ulkomailta, se maksaisi paljon. Ei taida 50e riittää posteineen. 80-100e menisi. Se oli mielestäni liikaa yhdestä peilistä.

Siispä peilit irti ja miettimään uusia tilalle. No yllätys taas... kierteet ihan korkanneet toisella puolella. Päätin lopulta porata molemmat kierteet ja korvata helicoileilla. Jälleen pehmeä metalli helppo työstää. Ainut että, peilien kierteet yleensä ovat M10 halkaisija ja 1.25mm kierrenousulla. Helicoilit taas olivat M10 ja 1.5mm kierrenousulla. Onneksi hyllyssä sattui olemaan vanhat peiliadapterit, jotka olivat juurikin niin, että M10 ja 1.5mm nousulla se uros puoli, joka ruuvattiin tuonne helicoil-kierteisiin ja adapterin naaraspuolella ne peiliin tulevat M10 1.25mm nousulla olevat kolot. Ongelma ratkaistu.

Helicoilit on siitä kivoja, että ne ovat todella todella kestäviä. Parempi ratkaisu, kuin alkuperäiset kierteet ikinä.


Päädyin kiertämään motonettia ja biltemaa. 9-20e peilejä per kappale katselin. Mutta ne olivat niin muovisia ja rimpulan oloisia, että luultavasti ne olisivat ajossa vain vatkanneet itsensä aina vinoon.

Päädyin ostamaan Motonetista 50 eurolla parin mustia metallisia suuria peilejä. Se osoittautu täydelliseksi ostokseksi. Peilit ovat niin isot, että niillä näkyy hyvin taakse. Kupera peili vielä antaa kunnon laajakulman. Yksi peili näyttää käytännössä kolmen kaistan leveydeltä per puoli.

Eikä ne ole ollenkaan hassumman näköisetkään. Jotenkin musta peili sopii tähän paremmin kuin kromiset peilit. Ovat myös aika raskaat ja vakaat. Peili ei vatkaa yhtään ja takana tulevan auton merkin ja mallin tunnistaa hyvin. Peili ei liiku yhtään ajossa.



Tässä näkyvät myös nuo kromiset adapterit varren juuressa.


Vielä kaverikuva prätkästä ja skootterista, ennen kuin prätkä menee uudelle omistajalle. Sitten eletään ainakin jonkin aikaa pelkkänä skootteristina.



Uusilla ja tasapainotetuilla renkailla ajo on huomattavasti värinättömämpää, kuin aikaisemmilla kumeilla. Kyllä se tasapainotus tämänkin kokoluokan kumeissa kannattaa.

Eturenkaan jarrupalat olivat molemmin puolin myös aika kuluneet, joten samantien lähti uudet jarrupalat tilaukseen.

tiistai 3. syyskuuta 2019

Maksiskootteri Aprilia Atlantic 500 tuli taloon

Viime syksynä ostin sen Suzuki Burgman 400cc maksiskootterin ja laittelin talven aikana kuntoon. Keväällä myin sen pois ja päätin ajella prätkällä. Jostain uurastuksesta pihalla sain ilmeisesti vasempaan käteeni tenniskyynärpään oireita. Oireet vain pahenivat kesän aikana. Jo 20 kilometrin lenkki prätkällä sai kytkinkäden kyynärpään suorastaan poltteeseen ja kipu oli voimakasta.

Se on muuten uskomaton määrä kytkimen painalluksia tuollaisen 20 kilometrin pätkän aikana. Saattaa olla satoja, riippuen reitistä.

Kipu paheni niin pahaksi, että jäi kaduttamaan miksi menin myymään Burgmanin pois. Maksiskootterilla ei kytkinkäsi rasitu. Kaasu ja jarrut vain käsillä ja vasenta kättä pystyy jarrun kanssa ohittamaan pitkälti. Eli käsi saa lepoa.

Myös ikävä jäi sitä kuljetuskapasiteettia ja automaattivaihteistomaista näppäryyttä taajamassa.

Kytkin käsi meni niin kipeäksi tuossa, että lääkärissäkin piti käydä. Kuulemma nykypäivänä ei leikata enää ihan helpolla tenniskyynärpäätä ja kortisonia ei laiteta mielellään, koska sitten ihmiset kuvittelevat että ongelma on loppunut yhdessä päivässä. Sitten sitä kättä käytetään rohkeasti kaikkeen ja kun kortisonin vaikutus lakkaa, niin kipu on entisellään tai jopa pahempi.

Kun vielä löytyi lähikunnasta 500cc Aprilia Atlantic maksiskootteri sopivalla hintaa, niin päätin että laitan moottoripyörän myyntiin. Mennään tämä syksy ja kevät taas maksiskootterilla ja katsotaan joskos sillä ajettaisiin nyt vähän kauemmin.

Vaikuttaa varsin mukavalta laitteelta. 500cc liikahtaa hyvin. Ruiskukone ja isot renkaat skootteriksi. Hyvät ajovalot ja tehokkaat jarrut. Suojaa viimalta ja märältä paremmin kuin Burgman 400cc suojasi. Yksi markkinoiden leveimmistä ja parhaiten suojaavista skoottereista.








Kaikki toimii hienosti. Ei mitään isompaa huollettavaa eikä mitään vuotoja.

Renkaat laitoin tilaukseen, mutta ne on todella halpoja 14 ja 15 tuuman koossa. Halvimmat pirellit taisi irrota 35 euron luokkaan per kappale. Mutta itse valikoin Michelin City Grip renkaat, joissa on kehuttu pito myös märällä ja sateella. Syksyn työmatka-ajossa kuitenkin saattaa tulla sateita, niin mennään turvallisuus edellä. Hintaa tuli peräti noin 55 euroa per kumi. Ei paha ollenkaan.

Jarrupalat menee vaihtoon edestä ja lämpökahvat käsille. Myös ehkä tuulilasi vaihtuu korkeampaan ja käsiä suojaavampaan malliin. Pitää ensin vähän testailla, että tietää mitä haluaa.

Huoltohistoria on kaikki kirjattu huoltokirjaan ja merkkasin ne myös tänne blogiin.

Apriliassa on myös kaiuttimet valmiina, jos vaikka haluaisi laittaa siihen jonkun pienen radion tai bluetooth vastaanottimen kiinni niihin.

Kaiken kaikkiaan hauska ja näppärä city laite, mutta tarvittaessa ajaa isoakin tietä. Moottoritienopeutta menee vielä pintakaasulla, toisin kun Burgman 400cc sai ajaa melkein kahva pohjassa. Aprilian maksiminopeus on lähemmäs 160km/h. Tällä ehtii ja kiertää vaikka eurooppaa.

Näihin tunnelmiin ja toivottavasti tenniskyynärpää lähtee paranemaan myös.