tiistai 31. heinäkuuta 2012

Museokuntoon laittamista varten selvittelyä

Veteraanimoottoripyöräklubin foorumilla on vanhojen pyörien osaajia, sekä museotarkastajia. Pistin sinne keskustelun tähän pyörään liittyen, jossa kyselen mitä vaatii museokuntoon saattaminen.

Linkki kyseiseen keskusteluun
http://www.vmpk.fi/forum/index.php?topic=73220.0

CX500 custom alkuperäinen huoltokirja

Custom CX:stä on tosiaan tällainen alkuperäinen huoltokirja tallessa. Mikä on aika mahtava juttu. Monestako pyörästä löytyy vastaavanlainen alkurekisteröinnistä lähtien.









Uusi perheen jäsen Honda CX500 Custom "Reiska" 1983

Tuli viikonloppuna aivopieru. Olen kauan haaveillut jonkin sortin projektipyörästä tavalla tai toisella. Nyt viikonloppuna paukahti myyntiin CX500c, eli custom malli. Vuosimallia 1983. Pyörä myytiin viallisena ja hinta oli sen mukaisesti sopivasti alhaalla.

Tavallaan olen haaveillut huonokuntoisesta cx:stä, että siitä voisi rakentaa jonkin sortin raaserin, cafe racen tai muun rottapyörän. Omanlaisensa. Mutta tämä onkin liian hyväkuntoinen että tätä kannattaa lähteä purkamaan ja säätämään. Pikemminkin siinä kunnossa, että kannattaisi ehkä miettiä jos fiksaisi museokuntoon.

Likimain kaikki näyttäisi olevan originaalia. Penkki, pakoputket, kahvatupit, peilit. Ainoa ei alkuperäinen on takaiskarit, jotka on vaihdettu Konin jäykkyyssäädettäviin malleihin. Sekä tankin ja sivumuovien maalaus täytyy selvittää onko se alkuperäisvärillä maalattu. Tankin kyljissä pitäisi olla erilaiset tarroitukset, niin siitä veikkaan että on maalattu uudestaan. Mutta maalaus on niin hyvää jälkeä, että tuntuisi pahalta lähteä sitä uudelleen maalauttamaan jossain. Melkein mielummin etsii sitten jostain alkuperäisvärityksellä olevan tankin ja sivumuovit.

Moottorissa on se tyypillinen 5000rpm ongelma. Korjaukseksi tulee joko IgniTech cdi-boksi tai staattorin vaihto. Pyörän sain silti ajettua 180km kotiin. Moottorin käytös oli käsittämätöntä. Siis aivan mahtavaa. Käynti ei tasaisempi voisi olla. Vaihteet loksuivat kevyestei paikalleen ja moottorissa ei mitään ylimääräisiä ääniä. Ei mitään.

Mukana tuli myös kaikenlaista mukavaa tilpehööriä.
- Givin -80 luvulla valmistettu, eli pyörän ajan henkeen sopiva kova takalaukku
- Heldin sateen pitävät suuret sivulaukut
- Givin siistikuntoinen tuulenhalkoja-pleksi, jota ei kuvissa näy.
- Kryptoniitti vaijeri, jolla saa kypärän tai takin lukittua pyörään parkissa
- Kryptoniitti polkupyörän U-lukko, joka on ollut kätevä kuulemma itä-euroopassa
- Sekä nippu erilaisia käytettyjä ja uusia vaijereita ym...
- Lisäksi alkuperäinen Suomenkielinen Omistajan Käsikirja
- Sekä legendaarinen ruutuvihko, johon on pyörän ostopäivästä lähtien merkattu kaikki huollot sekä omistajan vaihdokset :)

Mittarissa oli ostohetkellä 98 000 km ja uskon niiden olevan täysin oikeat kilometrit, koska tuo ruutuvihko on niin legendaarinen että siihen uskoo. Eri kuulakynillä ja eri käsialalla kirjoitettu omisajanvaihdosten jälkeen huollot. Ja vihosta näkee että se on vanha.

Pyörä on ollut oikeassa ajossa elämänsä aikana. Sillä on kierretty Eurooppaa ristiin rastiin. Niin Itä-Euroopassa, Pohjoismaissa, kuin Etelä-Eurooppaa Espanjaa myöten. Kaiken maailman tapahtumissa siellä sun täällä, joista takaboksissa muistona tarroja.

Toivottavasti saadaan pyörää hieman ehostettua ja ehkä jopa museokäyttöön. Ajatuksena on poistaa tuo 5000rpm röpötys joko IgniTechillä tai staattorin vaihdolla, tai molemmilla. Sekä käydä kaasari läpi ja ultraäänipestä se. Vaihtaa pyöriin laakerit uusiin. Ja tarkistella kaikki sähköliitokset. Pyörässä oli lämpökahvatkin, mutta en ollut varma toimiiko vasemman puolen kahvalämmitys. Näitä ehtii ensitalvena käymään läpi.

Pyörä on ollut vanhemmalla miesporukalla koko elämänsä ikään kuin kiertopyöränä. Aina myyty kaverille, kun itselle on hankittu uutta isompaa pyörää. Myyty vain kaveriporukan sisällä ja ei piirin ulkopuolelle. Nyt viimeisimmälle omistajalle minua ennen tämä oli viimeisenä tullut ja kukaan ei enää jaksanut / halunnut nähdä vaivaa kunnostamiseen, niin omistaja päätti myydä pois sopuhintaan.

Muutama kuva kännykällä näppästynä illalla perille päästyäni. Kuvat aukeavat isommaksi klikkaamalla.









Mittarissa 98 165 km perille päästyäni. Oikeat 100 000km paukkuu kohta. Tavallaan kiva että itse saa ajaa sen 100 000km ympäri, niin voi olla varma kilometreistä, kun mittari räpsähtää nollille.

Tässä ehkä näkyy tankissa se oikea sävy, miltä pyörä eniten näyttää. Ainakin pilvisellä säällä. 




Pyörällä on tosiaan kierretty jos jonkinlaisessa tapahtumassa:
- Meppen Camping Saksassa
- 1995 Jõgeva treff Viro
- 1996 Jõgeva treff Viro
- 1998 F.I.M. Rally kokoontumisajot Falun Ruotsi
- 1999 F.I.M. Rally kokoontumisajot Epernay, Ranska











Tällaiset kunnon kokoiset Heldin sateenkestävät sivulaukut tuli mukaan. Ihan hyvä homma, jos haluaa lähteä joskus pidemmälle käymään ja tarvii vaatteita/työkaluja mukaan.


perjantai 27. heinäkuuta 2012

Kaksi päivää takaiskuja. Hajoamista ja kolarointia.

Viimeisen kahden päivän aikana tuli ajettua noin 400km. Ja siihen mahtuu kaikenlaista. 

Ensimmäisenä päivänä kaverin kanssa 70km päässä kotoa keskellä ei mitään. Jossain Juupajoen peltomaisemissa pyörä yhtäkkiä rykäisee kaksi kertaa ja sammuu 100km/h vauhdista tien poskeen. Työnnän sitä siinä ensimmäiseen risteykseen, ettei autot aja päälleni, kun ryhdyn tutkimaan pyörää. Samalla kun työnnän pyörääni, ohi ajaa ystävällinen Harrikkamies. Pysähtyy ja kysyy tarvitsenko apua. Hänellä kuulemma on työkaluja mukana ja asuu muutenkin lähellä.

Todella mahtava huomata että tällaisia auttavaisia motoristeja yhä on. Olen kuullut tarinoita että motoristi auttaa aina toista. Mutta en uskonut että se nykypäivänä enää on totta. Ongelmakohta pyörästä löytyi aika äkkiä ja omilla työkaluilla pärjättiin. Mutta kiitokset silti Harrikka-miehelle. Ajatus ja henkinen tuki tuolla keskellä ei mitään on iso pelastus. Oli muuten miehellä komia ja nätissä kunnossa oleva harrikka. 26 vuotta sitten ostanut sen uutena ja omistanut siitä asti. Varmaan siksi olikin niin nätti, kun ei ole ollut useita omistajia, saati mitään kötöstelijöitä virittämässä omia virityksiä.

Onneksi CX on tullut enemmän kuin tutuksi ja tietää suurinpiirtein ulkoa, mikä johto menee mihinkin ja mitä varten. Kipinä CX:stä oli hukassa. Mukana onneksi on varatulpat ja vara puola sekä tulppa-avain. No tällä kertaa ongelma oli kuitenkin niinkin pieni, kuin että ignitech cdi-boksille menee virrat akulta releen kautta. Rele on ruuvattuna oikeanpuoleisen sivumuovin takana ilmanputsarikotelon kylkeen. Tärinä oli pudottanut releen sisukset kuorestaan irti ja se koko mötti oli sitten osunut runkoon ja hitsauttanut releen ihan keturalleen.

Pikaratkaisuna ignitechin plussajohto releestä irti ja ruuvasin sen suoraan akun plusnapaan, että siinä on kokoajan jatkuva virta, oli pyörä käynnissä tai ei. Pääsi ainakin ajamaan kotiin asti.

Kotona uusi rele kiinni ja tällä kertaa varmistettiin ettei sama käy uudelleen. Laitoin releen ympärille yhden nippusiteen siten, ettei sisuskalut mitenkään voi päästä putoamaan releen kuoresta irti. Kaikenlaista sitä...


No se toinen päivä... 
Tottijärven lenkki kaverin kanssa ja pysähdyttiin Kuljun Kartanon pihaan parkkiin ja mentiin kahveelle.
Rauhallinen kahvittelu kun loppui ja palattii pyörien luo, niin eikös hemmetti siellä mopoauto nojannut suoraan CX:n kylkeen. Siinä meinasi sydäntykytyksiä saada. 

Oli onnea matkassa tällä kertaa. Olin juuri kuskannut 20km kaverin vaimoa kyydissä ja kyytiläisen jalkatapit olivat jääneet auki. Mopoauto nojasi nätisti takapuskurilla jalkatappiin ja puskuri oli ihan lintassa ja halki. Puskuri osui pyörään vain tapin kohdalta ja ihan hipoen (pölyjä pyyhkien) pakoputkeen. Mitään sen kummempaa ei ollut. Pelkäsin jo että pyörä on kaatunut ja nostettu ylös. Mutta ei. Pyörä ei ollut hievahtanutkaan. Liekö sitten mopoauto valunut pyörään kiinni vai peruutettu. Vai onko kuski ollut kännissä ja säikähtänyt ja juossut karkuun.

Mopoautossa nimittäin oli ovet lukossa ja avaimet ratissa ja vaihde vapaalla vaikka parkkipaikka oli kalteva. No oli miten oli, pääasia ettei mitään tapahtunut. Odottelin siinä tovin, eikä ketään näkynyt, niin lähdin pois. Otin kuvat varuilta talteen. Kyseinen mopoautoilija voisi käydä muutenkin vähän lisäkursseja autokoulussa. Kyseisessä mopoautossa oli keula kolaroitu. Perä kolaroitu ja kuskin ovessakin 10cm halkeuma. Kaipaisi hieman lisäopetusta.

Selvittelin fonectan kautta mopoauton rekisteriin merkityn omistajan yhteystiedot ja laitoin aiheesta illalla kaksi tekstiviestiä. Ei vastausta. Tänään laitoin vielä sähköpostiin kuvat, mutta kyseinen henkilö on lomalla vielä parisen viikkoa paluumailin autoreplystä päätellen. No mielenkiinnolla jään odottamaan, otetaanko sieltä mitään yhteyttä koskaan. Vaikkei tästä jälkipuintia tule, niin olisi kohteliasta soittaa sieltä päin ja jutella asia auki ja kenties hieman pahoitella tapahtunutta. Itse en mitään sen erikoisempaa kaipaa, mutta haluan että nuorten vanhemmat näkevät kuvat ja hieman puhuttelevat että kuinka liikenteessä ja parkissa pitää toimia. Loppujen lopuksi se on kuitenkin aina niin että vanhemmat joutuvat nuorten kolareiden maksumiehiksi. Tällä kertaa pääsivät halvalla.





torstai 19. heinäkuuta 2012

Säksät kokoontui Mustalahdessa

Oli niin nätissä kunnossa noi pyörät, että piti ottaa kuva muistoksi. Ajan henkeen sävyillä.


Kahvatupit vaihtoon ja muuta juttua

No lopulta meni hermo noihin alkuperäisten näköisiin feikkikahvatuppeihin. Ne oli niin kumista materiaalia, että nuljuivat vaan ajossa ja kuluivat kovaa vauhtia. Hyvä grippi ei siinä, mutta ihan liian pehmoista kumia. Made in China vaihtui nyt Made in Japan laatuun. Tilalle tuli Beston retromalliset kavatupit. Voi veljet, että voi kumissa ja kumissa olla eroa. Huh huh! Bestonit vaikuttavat kimmoisalta, hieman pehmeältä ja ajan hammasta kestävät varmasti erilailla. Mukavalta tuntuu myös käsissä tuo tynnyrimäinen kuviointi. Ja vaikka tupet ovatkin paksut, niin hienosti kahvalämppärielementit nämäkin saivat kuumaksi.


 
Uusi ja vanha. Eron huomaa. 


Samalla kun tuli kahvojen kanssa kikkailtua, niin tuli tarkasteltua tuota jarrunestesäiliötä. Kuten valkoisen muoviosan ja mustan alumiiniosan liitoksessa huomaa, niin siitä kohtaa on maalia lähtenyt. Syynä tähän se että tämä osa pakkasella vuotaa jarrunestesäiliötä. Ei vuoda lämpimällä. Mutta viime talvena jouduin pakkasessa pikkuisen tätä säilyttelemään, niin siinä tuo tuli huomattua. Varmasti jossain vaiheessa ryhtyy vuotamaan lämpöisenäkin. Kuvasta ei erota, mutta samalla huomasin että tuo mäntä, johon jarrukahva painaa alkaa olemaan tiensä päässä. Siellä on joku tiivistekin ja se näyttäisi repaleiselta. Ties vaikka sieltäkin ryhtyisi jarrunestettä jossain välissä tuuppaamaan.


Eikä tuo säiliön muoviosakaan enää uudelta näytä :( Pientä halkeamaa koko säiliö täynnä. Klikkaa kuva suuremmaksi, niin huomaat. Kunnon puristuspaine ja muutaman vuoden lämpötilavaihtelut vielä, niin ties vaikka räjähtäisi kesken ajon käsiin koko säiliö. Pistää miettimään että kun ne teräspunosletkut odottaa vaihtamista hyllyssä, niin pitäisikö kylmästi vaihtaa tuo koko jarrukahva-asetelma vaihtaa kokonaan uuteen. Jarrujen kanssa ei kuitenkaan olisi hyvä leikkiä. Ne jos jonkun pitäisi olla viimisen päälle kunnossa. Ja kun museoon tätä en ikinä aio laittaa, niin se on ihan sama jos tuohon tilaa jonkun toisenlaisen jarrusetin.


Satulan nahka on muuten hyvässä kunnossa, mutta etuosassa on noin 5cm viilto. Syksyllä sen teippasin ja hyvin kesti tähän asti. Nyt oli aika uusia teippaukset :) Mustaa Gorilla-teippiä vaan kunnolla ja hyvä tulee. Tuota ei kannata lähteä enää nahkoittamaan uudelleen, koska alustapelti alkaa myös olemaan reunoilta nahkan alta läpiruosteessa. Rutina vaan käy kun sitä käsillä heiluttelee. Sitten kun tästä aika jättää, niin tilalle jotain cafe racer tyyppistä penkkiä ja pyörän madallus. Tai sitten David Silver Sparesilta kokonaan uusi penkki muovisella alusosalla 115€. Mutta vielä tällä menee hyvin kesän tai parikin.



No onko se nyt niin paha :D

Mutta tuota jarruhommaa pitää pohtia kyllä.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Reissaamisia

Kesän lämpimät koitti vihdoin ja aikaa iltaisin on töiden jälkeen löytynyt, niin on tullut tehtyä muutama pieni päiväreissu.

Ensin tuli käytyä 170km päivälenkki, joka kulminoitui Seitsemisen kansallispuiston läpiajoon. Jossain kohtaa huomasin, että asfaltti päättyy ja alkaa soratie. Google-auto on näppärä myös iPhonessa, kun voi tarkistaa että kuinka pitkälle sitä soratietä piisaa. No tällä kertaa säästin 40-50km koukkauksen ajamalla 10km soratietä. VIRHE!
CX ei tosiaankaan ole mikään sorateiden ruhtinas, vaan todellinen asfalttisoturi. Tiellä pysyminen mutkikkaalla, kuoppaisella ja 2m nousuja ja laskuja sisältävällä soratiellä oli yhtä tuskaa. Matkanopeus 30-50km/h koko tuon 10km pätkän. Yhden kerran mutkassa oli niin pyöreitä kiviä, että ei vaan voinut kääntää ja ei kaukana ollut ettei menty mutkasta pitkäksi, vaikka vauhtia ei juuri ollut. Onneksi ei tullut autojakaan vastaan, koska siinä mentiin jo vastapuolen kaistalle. Eikä muuten tullut yhtään autoa, mopoa saati eläintäkään vastaan koko 10km sorapätkällä tuolla hevonkuusessa.

Eli vastedes mieluusti vain asfalttiteitä pitkin.

Seitsemisten kansallispuiston harjulla.

Viljakkalan siltoja ihailemassa.


Toisena päivänä tuli lähdettyä oikein porukalla ajelemaan. Suunta kohti Sappeeta. Tampereelta Sappeelle ja takaisin noin 110km yhteensä. Mentiin harjun huipulle asti ja komiat oli maisemat. Tie olisi ollut varsin mukavaa mutkapätkää, mutta melkoisia routavaurioita oli matkalla harjulle.

Sappeen huipulla.


Mustalahden tiistai-iltojen motoristitapaamisissa näkee välillä jos jonkimoista pyörää. Eilen vastaan tuli yksi pikaisesti katsottuna priimakuntoinen sininen cx500. Harmi ettei hän ollut pysäyksissä. Olisi ollut hauska vaihtaa muutama sana.

Pysäyksissä satamassa oli yksi selvästi kesälomaa viettävän matkalaisen cx500. Tämänkään omistajaan en törmännyt. Harmillista. Tästä pyörästä olisi ollut hauska keskustella hieman enemmänkin. Pyörän varustuksiin kuului mm. onkivapa, aurinkolasiteline, juomateline, radio, lisävaloja sekä kynäteline. Mikähän malli lienee kyseessä, kun penkki oli selvästi matalampi ja takarengas oli sitä pienempää mallia, mikä löytyy custom cx500:sta? cx500 deluxe jota myytiin ainakin jenkkilässä sisältää nämä muutokset. Mutta deluxessa on myös kromatut venttiilikopat, joita tässä ei ollut. Ja deluxea ei kait euroopassa myytykään. Kilven perusteella (ei eu-logoa) voisi kuvitella että tämä pyörä on ollut Suomessa alusta lähtien rekisteröitynä.

Klikkaa kuvat suuremmaksi.




Mikäli cx500 harrastajia käy tiistaisin mustalahdessa, niin tulkaa nyt ihmeessä nyppäämään oranssin cx500 pyörän omistajaa hihasta. Mukavahan näistä olisi turista ja kuulla toisten kokemuksia.