torstai 17. elokuuta 2017

GL1100 ja kovassa vauhdissa nopean kaasun röpötys ja tankin korkin huohotuksen tukos

Wingi on toiminut tosi nätisti koko omistamani ajan. Ainoastaa nopeassa vauhdissa tehty nopea kaasu on saanut röpötystä aikaan. Ilmestyy yleensä jos vaikka Moottoritiellä haluaa nopeasti heilahtaa toisesta ohitse.

En ole antanut tämän häiritä, koska en ajan moottoritietä oikeastaan koskaan. Normaalissa ajossa ja kiihdyttelyssä ongelmaa ei ole ollut.

Viime aikoinan olen kiinnittänyt myös huomiota, että lasinen polttoainesuodatin on toisinaan ihan täynnä ja toisinaan lähes tyhjä, kun pysähdyn ajosta pihaan tai risteyksiin tai muualle. Sen pitäisi olla aina täynnä tottakai.

Ja tankatessa kuuluu välillä WOOOOOSH kun korkin avaa. Selvästi alipainetta syntyy tankkiin.

Tästä ajatuksissani summanneena ajoin eilen töistä kotiin tankin korkki auki. Ja kas kumma tehoja oli ihan erilailla ja koko röpötys katosi kokonaan. Tein useita vetoja ja testejä ja hienosti voimaa kokoa alueella.

Tulos: Tankin korkin huohotus tukossa ainakin osittain.

Korkki yöksi etikkaan ja aamulla puhdistus harjalla ja jarrucleanerilla ja sipaisu sinolia päälle. Tuli kuin uusi ja pelaa hienommin.

Kun korkin upotti etikkaan niin parin minuutin kuluttua alkoi kauhea kuohuminen


Seuraavana aamuna etikka näytti tältä


Korkki pois etikasta ja harjaus hammasharjalla, jarrukliinerillä ruiskiminen, paineilmalla kaikki puhtaaksi ja lopuksi sinolilla hieronta pintaan ja tiiviste takaisin. On kuin uusi.



Mahdollista on myös ostaa tilalle uusi korkki. Honda ei näitä enää valmista, mutta ebaysta löytyy alle 10 eurolla hakemalla hakusanalla "Stant 10810".

Stant korkki ei ole jousitettu kuten tämä, mutta kuulemma istuu hyvin tilalle.
Samoin -80 luvulla tehdyn Honda CB750K mallin korkki kuulemma sopii tilalle. Vaan eipä sekään ole uusi sitten.


Muutama uusintaveto työmatkalla osoitti että toimii. Oli kyllä toimiva apu. Kannattaa tehdä jos samaa ongelmaa pyörässäsi.



GL1100 reissu Viron Saarenmaalle ja Pärnuun

Kaverin kanssa laitettiin iltaloma-anomukset vetämään päästäksemme 3-4 päivän moottoripyöräreissulle Viroon. Anomukset meni läpi, joten alkoi pyörän läpikäyminen ja varustaminen kyseistä reissua varten.

Listaa hieman mitä tarvitaan mukaan:
- hammasharja ja peseytymisvälineet
- navigaattori
- ketjulukko pyörään (vähän ehkä liioittelua paikoitellen)
- vara-ajovaatteet ja hanskat
- parit vaatekerrat illoiksi
- toiset kengät
- kännylaturi
- muutamat perus työkalut mitä voi tarvita
- tulppa-avain ja pari varatulppaa
- renkaanpaikkaussarja
- pari kuormasidontaliinaa

Ajatuksena oli myös ottaa vara-avain pyörään ja antaa se kaverin avainnippuun, että jos oma menee hukkaan, niin on toinen avain sitten matkassa. Mutta lopulta päädyin siihen että ehkä nyt mennään vähän turhan liioitteluksi.


Postissa sattui vieläpä tulemaan edellisenä päivänä sopivasti tilaamani tarrasarja, josta sain tankin kylkeen vihdoin kultaisen Hondan siipilogon. Ilman sitä se näytti jotenkin tyhjän mustalta.


Siipilogo selvästi täydentää kokonaisuuden.


Samassa tarrasetissä oli useampia tarroja ja Goldwing siipi-logo löysi paikkansa takaboksin lukkojen väliin. Mittojensa puolesta sopi symmetrisesti siihen.


Myös aikaisemmin kirjoittamani tarina ylilatauksesta, kiehuvasta akusta ja sen pilaamista pakoputkista on ottanut kupoliin pidemmän aikaa. Nyt päätin että kokeillaan hinkata hieman Chrome polish tahnalla rosteriputkia ja katsotaan miten käy.

Eikä aikaakaan, kun suurin osa syöpymän näköisestä jäljestä oli lähtenyt pois. Tavallisella pesulla ei ollut lähtenyt, niin ajattelin sen olleen pahaa syöpymää. Mutta tahnalla lähti. Samalla lähti se rosteriputkiin tuleva keltaisuus, joka toki palaa ajan kanssa. Putkista tuli suht hienot ja enää ei harmita sekään. Kromatut putket olisivat kärsieneet akkuhaposta lopullisesti. Hyvä investointi ollut nämä rosteriputket.


Ensimmäinen ulkomaanreissu prätkällä ja mielessäni maalailin kauhukuvia, miten raavaat ukot nostavat pyöriä pakettiautoihin ja ne vaan katoaa. Päätin heittää sivulaukun pohjalle tuollaisen järeän ketjun laadukkaan lukon kera. Vaikeuttaa ainakin hieman varastamista.


Asentelin navigaattoria varten kympillä ostamani sateenkestävän kotelon, jonne laitoin vanhan android-puhelimeni, jossa on sim-kortin korttipaikassa napsahtanut poikki pinni. Sitä ei voi käyttää puhelimena, mutta navigaattorina se pelaa mainiosti. Latausjohdon ollessa pyörässä kiinni, akkukin pysyy kokoajan 100%:ssa vaikka navigoisi näyttö kirkkaimmalla.

Navigointiohjelmaksi ostin tarjouksesta Sygic nimisen applikaation, joka osoittautui loistavaksi ostokseksi. Tarjouksessa olikohan alle 20e sisältäen koko maailman kartat ja päivitykset.

Mainio kartasto ulkomailla, kun näyttää suoraan opastukset kaistoittain missä kannattaa ajaa, sekä näyttää opastuksen vieressä, kuinka pitkä matka on seuraaville huoltoasemille. Tästä oli hyötyä reissussa.

Jos kiinnostaa, niin piipahda kyseisellä sivustolla. Saa ilmeisesti about kaikkiin puhelimiin.


Vaatteet ja varusteet, jotka ajattelin kuljettaa pyörästä aina hotellille, laitoin tuollaiseen monsuunisateen kestävään DryBag laukkuun, jonka olen ostanut joskus 7 vuotta sitten jostain alelaarista. Nyt se pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön ja osoitti toimivansa. Kahdet kaatosateet läpi ajettuna sisältö pysyi kuivana. Takaboksin jätin kuitenkin pois ja drybag vain mustekalalla tarakalle.


Vara-ajovaatteet ja työkalut sivulaukkuihin jotka saa lukittua. 

Päälle vanhan retron nahkaisen ajotakin sijasta kesällä ostamani Richa Infinity touring takki.

Sitten menoksi.


Katsoin että Helsinkiin motaria pitkin olisi noin 2h. 
Mutta koska sateen uhkia oli matkalla, niin päätin varata 3h ja ajella pikkuteitä pitkin.

Sain kuin sainkin väisteltyä kaikki sateet melkein koko matkalta, kunnes 20km ennen Helsinkiä tuli täysi kaatosade niskaan.

Richa Infinity 279e ajotakki (tarjouksessa 199e) osoittautui rahan arvoiseksi.
Se piti sadetta. Pintakerros päästi hieman vettä imemään itseensä, mutta irroitettava välikerros piti sadetta täysin. Kolmas myöskin irroitettava kerros lämpökerros jäi kotiin koska luvattiin myös helteitä reissulle.

Sen sijaan useamman vuoden vanhat Goretex housut, joissa luki waterproof, eivät kestäneet sadetta edes viittä kilometriä. Roskis tavaraa. Pitää siis talven aikana ostaa myös kunnon laadukkaat housut. 

Kengät olivat Kentucky Western nahkaiset ajobootsit, joissa pohjassa tosi hyvä pito. Rasvattuna pitivät jalat kuivina täysin.

Hanskat ja housut siis kastuivat täysin.

Onneksi otin varahousut mukaan (ajofarkut) ja varahanskat.
Vaihdoin ne päälle kaverin luona ja pari tuntia odottelua ja kohti satamaa. Sadekin oli lakannut. Hyvällä fiiliksellä mentiin. Kunnes 2km ennen satamaa täysi kaatosade niskaan.

Se niistä varavaatteista.

Päädyttiin tekemään ratkaisu, että vaihdetaan lähtö seuraavaan aamuun ja lähdetään saunomaan ja kuivatellaan vaatteet kuivaksi saunassa yön yli.

Maisteltiin siinä samalla laadukkaita viskejä ja 100% agavesta tehtyä tequilaa. Oli muuten hyvää. Tequilaksi ei olisi arvannutkaan, ellei pulloa olisi nähnyt.


Uuteen aamuun paremmalla mielellä. Kolme päivää helteitä luvattu Viroon ja mukavampi lähteä reissuun ajofarkuissa eikä paksuissa housuissa. Lautaksi valitsimme Eckerölinen lautan, ihan vaan puhtaasti, koska niiden aikataulut olivat sopivat ja hinta edullisin.

35-40e luokkaa per henkilö pyörän kanssa lahden yli.


Kypärästä tuli mieleen, että tuo Marushin 999 RS kypärä on ollut aivan huippu.
Painaa kilon verran, joka on todella vähän. Silti saanut Sharkin testeissä täydet 5 tähteä.
Tuntuu ajossa päässä aivan erilaiselta onko päässä 1kg vai 1.7kg kypärä. 

Ainut että matkalla huomasin, että lähes kaikilla reissua tekevillä motoristeilla oli joko, avokypärä tai avattava kypärä päässään. Ja kieltämättä se oli aika näppärän oloista, että voi vaan flipata ylös sen leukaosan ja hoitaa keskustelut losseissa, tiskeillä, muiden ihmisten kanssa jne.

Täytyy harkita jos ostaisi toisen kypärän sellaisen avattavan.


Otin mukaan pari omaa kuormasidontaliinaa ihan sillä, että netissä kokeneemmat sanoi, että lautalla olevat voi loppua kesken. Sesonki näin elokuun alkupuolella oli ilmeisen ohi jo ja liinoja piisasi vaikka kuinka ja paljon. Meri oli lähes peilityyni, joten päädyin vetämään pyörän vain yhdellä liinalla ja kiiloilla paikalleen. Hyvin pysyi.


Laivan kansi oli ikävä ajaa. Liukas ja siellä tällä metrin välein niitä lenkkejä kohollaan, joihin saa liinoja kiinni. Ylemmälle tasolle ajettiin ja rengas lipsahti rampissa siihen karhennettujen ajokohtien välissä olevalle sileämmälle pellille ja peräpää teki samantien heilahduksen. Varovainen saa olla.

Viron puolella en alkanut kuvailemaan. Nopea tankkaus ja pari pitsaslaissia naamaan ja rantoja pitkin Haapsalun kautta Virtsun lossia kohti.

Tiet olivat pääpiirteittäin hyvässä kunnossa. Jonkin verran koko reissulla oli tietöitä hidastamassa menoa. Hämmennystä toi myös nopeusrajoitukset jotka olivat 50, 70, 90 ja 110 km/h.

Jatkuvasti tahtoi automaattisesti ajaa 80 tai 100 tuon 70 ja 90 sijasta.

Virtsun satamassa oli hiljaista. Lossimaksu 3e henkilö ja pyörästä olikohan se 3.40e.
Ajat tiskille, maksat, avaavat puomin ja jatkat eteenpäin, kunnes näet minkä ajokaistan puomi sinulle avataan. Helppoa.


Saarenmaalla oltiin jo suht nälkäisiä ja pyörä Kuressaaren hotellin pihaan parkkiin, check in hotellille ja syömään. Saarenmaa-burger maistui hyvälle kera paikallisten oluiden. Hinnat suomen tasoa lähestulkoon. Tämä setti oluella 14.50e.



Safkan jälkeen Kuressaaren keskustassa pieni pyörähdys ja käytiin katsomassa Piispanlinna.
Mahtava näky.





Enempiä ei viitsinyt ryypäämään ruveta, koska ajatuksena oli ajella ja katsella Viron maisemia. Promillerajakin tietääkseni 0.2, niin olisi kovin ikävää menettää kortti jossain Saarenmaan perukoilla.

Ajettiin seuraavana aamuna Saarenmaan eteläkärkeen katsomaan majakkaa. Paikalla oli muita motoristeja Italiasta asti.


Toisella puolella Riianlahti ja toisella puolella itämeri.


Rannalta löytyi myös Alienin pääkallo.


Joka taisi kuitenkin olla hylje tai jokin vastaava.



Saarenmaan eteläkärjestä lähdettiin kiertämään lännen kautta koko Saarenmaa palataksemme Virtsun satamaan. Satamassa lossin jälkeen suunnaksi päätyi Pärnu siten, että ajettiin rantoja pitkin pikkuteitä Pärnuun. Vähän eksyttiinkin ja ajeltiin 8km reitti soratietä niin maalla kuin voi olla. 

Kettukin yritti juosta minut kumoon siellä maaseudulla. Kävi jännät paikat.

Vastaan tuli jos jonkin nimistä kylää.


Matkalla näkyi Haukkoja, Kotkia, Haikaroita ym. 
Villisian olisin halunnut nähdä luonnossa, mutta sitä ei tullut vastaan.


Viron luonto on kaunista. Puut ovat niin erilaisia. Suomessa kaikki näyttävät niin istutetuilta ja identtisiltä. Virossa luonnolla on muotoa ja mahtavuutta. Ihan vain silmänruuan iloksi tällaisen reissun tekee.


Pärnussa hotelli taisi olla tehty johonkin vanhaan sairaalaan. Huoneet ja käytävät ja ulkoasu näytti ihan sairaalalta. No halpa nopea majoitus hotels.comista ja taas syömään. Hotellit olivat kumpikin kylpylähotelleja ja hinnat 75-80e luokkaa per yö per huone.


Vähän siipiä ja babyribsejä mojitojen kera




Jälleen ryyppäämiset loppui tähän ja uni kutsui. Aamulla piti suorittaa nopea siirtymä Pärnusta Tallinnaan satamaan. Pärnu jäi itselläni käytännössä kokonaan näkemättä, mutta ainahan voi palata uudestaan.


Sen suurempaa reissua tekemättä kivaa oli ja tuntui hienolta päästä näkemään Viron maaseutua ja luontoa. Mailimittari antoi 767 mailia matkan pituudeksi, joka tekee noin 1234 kilometriä.


Tästä on hyvä alkaa suunnittelemaan mitä ensivuonna tekisi.
Jos Tallink aloittaa sen reittiliikenteen Riikaan, niin sinne voisi heilahtaa ja ajella puolan kautta saksaan ja sieltä tanskan ja ruotsin kautta kotiin.