Älä tee näin: Tuontiajoneuvon rekisteröinti mahdollisimman hankalasti

Tulipa törmättyä melkoisiin byrokratian rattaisiin ja valtion virastojen huonosti integroituihin järjestelmiin, kun yritin rekisteröidä ostamaani tuontipyörää.

Erikoiseksi tästä tapauksesta tekee se, että pyörän on tuonut ja tullannut valmiiksi toinen ihminen. Minun tehtäväkseni jäi katsastaa se ensirekisteröintiä varten ja sitä myöten hoitaa kilvet siihen.

Aikaisemmin tämä olikin ihan ok menettely. Mutta helmikuussa 2014 tuli jonkin sortin lakimuutos, jonka vuoksi tuontiajoneuvon ensirekisteröinnin ja kilvityksen voi hoitaa vain sille henkilölle, joka on Trafin tiedoissa Verovelvollinen. Verovelvollinen on se henkilö, joka aloittaa ja hoitaa tullauksen. Kun tulli on maksettu, menee Tullilta siitä tieto Trafin järjestelmään. Tässä siirtyy myös Verovelvollisen tiedot samalla. 

Tällaisessa tilanteessa jossa ensirekisteröinti halutaan tehdä eri henkilölle, kuin verovelvolliselle, saadaan näköjään kaikki systeemin 5 osapuolta hämilleen. Ketkä viisi osapuolta?

1. Verovelvollinen, pyörän omistaja (pyörän myyjä)
2. Pyörän ostaja, eli minä
3. Katsastusasema
4. Trafi
5. Tulli

Hetken jo valtasi epätoivo, että onko minulla nyt vaivalla huollettu pyörä tallissa, jota en saa rekisteriin, vaikka siitä on verot maksettu ja se on katsastuksessa todettu kelpoiseksi.

Lopulta useiden eri osapuolten runsaiden puhelinsoittojen ja sähköpostien ym. jälkeen pyörä saatiin kilvitettyä. Vaan olihan ihan järjetön homma.

Koko systeemi kusee yhdessä kohtaa. Tullilta menee vain yhden ja ensimmäisen kerran verovelvollisen tiedot Trafille. Kun verovelvollisen tiedot Tullin järjestelmään muutetaan monen mutkan kautta, niin tästäpä ei lähde enää päivitettyä tietoa Trafille. Tässä koko sotkun suurin ongelma.

Ja koska ongelma tiedostetaan, niin se pitäisi korjata. Vaan Tullin henkilö sanoi puhelimessa, että asiasta on ennenkin taidettu mainita, mutta korjausta ei ole saatu. Käsittämätöntä. Korjauksen tekemiseen menisi vähemmän aikaa, mitä meni tämän yhden episodin puheluihin.

Tämän vuoksi suosittelen jokaiselle tuontipyörää ostavalle seuraavia vaihtoehtoja, jos ei halua suotta turhaa vaivaa, puheluja suuntaan ja toiseen, sekä harmaita hiuksia.

• Jos olet ostamassa tuontiajoneuvoa, joka on jo tuotu maahan. Osta se siten, että siihen ei ole vielä aloitettu tullausta. Näin voit itse hoitaa tullauksen, tulla näin verovelvolliseksi ja saada vaivatta ajoneuvon rekisteriin nimiisi.
• Toinen vaihtoehto on, että pyydät maahantuovan tahon hoitavan tullauksen ja rekisteröinnin loppuun asti. Tämän jälkeen rekisteröinti hoituu samoin, kuten normaalisti "suomiajoneuvojen" välisissä kaupoissa. Tosin varaudu siihen, että jos maahantuova taho hoitaa tullauksen ja rekisteröinnin, niin sen jälkeen ajoneuvo myydään suomiajoneuvon hinnalla.

Piirsin tästä omasta tapauksestani vielä kaavion step-by-step ja ketä osapuolia siinä on tahoina mukana. Klikkaa kuvaa, niin näet sen suurena ja luettavana.
Tai jos kuva ei aukea suureksi, niin klikkaa tästä ja kuvan auettua uudelle sivulle, klikkaa siellä kuvaa niin se suurenee isoksi.

Täytyy sanoa että kyllä meinasi usko loppua, mutta nyt jälkeenpäin lähinnä naurattaa...

Etenkin kun näin kuriositeettina mainittakoon, että ostamani pyörän tullin laskema ajoneuvoverolasku oli 18 euroa :-) Tähän koko hommaan kulutettu Tullin, Trafin ja katsastushenkilökunnan ajankäyttö ei kyllä lyönyt leiville. Vähän hymyilyttää myös tuo, että käytetään paikoitellen faxia vuonna 2014.

Kiitokset haluan antaa kyseiselle katsastuskonttorille, jotka ystävällisesti jaksoivat soitella ja hoitaa asian loppuun saakka. Hienoa toimintaa. Muutaman kerran aikaisemminkin käyttänyt samaa katsastuskonttoria ja jatkossakin aion asioida heillä.

Goldwing GL1100 - Mistä löytyy 7 voltin regulaattori

Wingissä oli yksi mittariston poltin kärvähtänyt. Meinasin laittaa ledipolttimon tilalle, mutta sitten olisi pitänyt vaihtaa kaikki mittaristovalot ledeiksi, jotta sama sävy säilyy. En jaksanut nähdä vaivaa. Olisi pitänyt avata enemmän muttereita ja ehkä irroitella vaijerit jne. Päätin vaihtaa ihan vaan hehkupolttimon sitten vanhan hajonneen tilalle. Sattuu niitä hyllyyn kertyneen edellisistä laitteista.

Takakuori auki ja alkaa paljastumaan. Hyvin tuo takakuori suojannut iältä ja pölyltä, vaikkei ole tiivistettä välissä. Kaikki näytti kuin uudelta.

Testasin polttimoksi 1.7W, 3W ja 5W polttimoa. 

Päädyin sitten laittamaan 5W polttimon. Se jotenkin näytti tasapainoisimmalta mittaristossa pimeällä.

Samalla löytyi paikka, missä wingissä sijaitsee tuo pahan keksimä 7 voltin regulaattori. Mittariston takakopan avaa, niin sieltä. Tarkalleen bensamittarin ja lämpömittarin takaa.

Erilainen kuin honda cx500:ssa. En lähtenyt irroittelemaan ja katsomaan miltä näyttää tarkemmin. Huonolla tuurilla vaikka hajoaa sen takia. Nämä kuitenkin ajan kanssa hajoilevat jokaisella, niin suotta lähteä edistämään sitä hajoamista. Se toimii... älä koske.

CX500 - Syylärimuovin ehostus sekä tankkitarrojen poisto

Se on kyllä jännä mitä kuumailmapuhaltimella voi varovasti tehdä pehmeälle mustalle puskurimuoville. kun sitä varovasti lämmittelee tasaisesti, niin harmaantunut muovi muuttuu pikkuhiljaa tummemmaksi ja takaisin loistoonsa.

Ennen kuva

Jälkeen kuva

Tuohon vielä vähän tummaa vahaa, niin näyttää kuin uudelta.

Tankin teippaukset olivat ajan kanssa päässeet todella huonoon happeen. Joten päätin viettää lauantai-aamupäivän niiden irroitteluun tarrojenpoistolaikalla, tuttavallisemmin toffeelaikalla.

Hieno keksintö toffeelaikka. Ei naarmuta maalipintaa ja nätisti syö tarrat pois. Vähän kuin iso pyöreä pyyhekumi, joka isketään porakoneen nokkaan. Laikan väri on kuin toffee, joten siitä lienee nimi laikalle tullut. Toffeelaikkaa löytää varmaan halvimmalla Biltemasta.

Homma kannattaa suorittaa ulkona ja suojata pyörää muuten vaikka jätesäkkiä motin ympärille kietomalla. Sitä kumiputua nimittäin tulee paljon.

Homman jälkeen pesu ja pyörän kuivaus niin johan näyttää erilaiselta.

Maalipintaan näi kyllä selvä ero tarrojen kohdalle, Aurinko haalistanut muualta sävyä ja tarrojen alla paistoi tosi tyylikäs sininen sävy. Täytyy harkita ammattimiehen myllyttämistä cx:n tankille.

Tai sitten jälleen kerran kävi mielessä, että pitäisikö maalauttaa cx candy apple red väriseksi. Se vaan on niin tajuttoman hieno sävy. Ei tästä museopyörää kuitenkaan olla tekemässä. Punainen auringossa korostuva sävy sopii niin nätisti punaisen takavalon kanssakin. Täytyy miettiä. Vaan ensin täytynee ajaa tovi cx:llä, että haluaako sen lopulta pitää wingin rinnalla, vai tuleeko sitä vain ajeltua wingillä lopulta?

Goldwing GL1100 - Motad putkisto paikallaan ja koekäyttö.

Motadit tuli asennettua kokonaan paikalleen. Pakko myöntää tyylikkäät on putket. Puhdistin ne kauttaaltaan hyvin brake cleanerilla, ettei pinnalle jää rasvaisia sormenjälkiä tai muutakaan likaa joka palaa heti ensikäynnistyksellä rumaksi laikuksi putkistoon.

Yleensä rosteriputket tosiaan pyörissä näyttävät kellertäviltä tai sinertäviltä.

Jossain mainittiin että sinertäviltä, mikäli kone käy laihalla.

Ja kellertäviltä jos kone käy rikkaalla. Parempi rikkaalla kuin lailalla.

Joku myös kirjoitteli että kun uuden rosteriputkiston laittaa kiinni, niin se on 15 minuuttia tyhjäkäyntiä ja putket ovat jo aivan keltaiset. Jotenka otin muutaman kuvan wingistä Motadeilla ennen kuin täräytin sen käyntiin. Jotta putkisto näyttää vielä kromisen näköiseltä ja voi sitten verrata millaiseksi tulee kun täräyttää käyntiin.

Kuvat on otettu kone käynnissä. Savutus loppui, kun tosiaan rasvat ja muut paloivat pois. 

Ensimmäiset motadit kun näin livenä joskus yhdessä mustassa wingissä, niin itsekseni ajattelin että hyi helvete miten rumat keltaiset putket mustassa wingissä.

Mutta kuitenkin motadeihin päädyin itsekin käytännön syystä. 

Ilokseni huomasin, että eihän nuo kellertävät putket näytä yhtään hassummalta kun pyörän väritys muutenkin on ruskea ja keltaisilla goldwing teksteillä ja keltaisilla raidoituksilla. Sopii ihan passelisti.

Ei harmita enää yhtään vaikka putket heti kellastui. Jälleen kerran olen enemmän kuin iloinen, että valkkasin tämän kaikista retroimman sävyisen wingin itselleni.

En löytänyt netistä kuvia missä 1983 vuosimallin goldwing gl1100 olisi kaatumarautoineen motadin kanssa kuvassa. 1983 kaatumaraudat muuttuivat pikkuisen ja tulivat jämerämmiksi. Pelkäsin jo että en saa kaatumarautoja ehkä paikalleen motadien kanssa.

Mutta huh ne sai. Kummallakin puolella yksi mutteri ottaa kosketuksen kaatumarautaan, mutta niin vähän, ettei sillä ole merkitystä. Voi olla että tuota mutteria saisi millin ylemmäs, jos kiristäisi lisää, mutten lähtenyt kiristämään kun niin vähän kuin oli pakko, jottei suotta kuparitiivistettä ihan littaan vedä. Voi käyttää samaa vielä jos joskus joutuu irroittamaan syystä tai toisesta käyrät.

Ehkä olisi voinut laittaa myös tavalliset kapeat mutterit näiden motadin mukana tulleiden varmaan 2cm korkeiden muttereiden tilalle. Mutta näillä mennään. Kaatumaraudat on niin jämerää ja hyvin tuettu kolmesta pisteestä runkoon, että en usko niiden joustavan niin paljon, että mikäli kaatuminen tapahtuu, niin se vääntäisi tuota pulttia ja mutteria pilalle. Ja jos vääntää, niin murehditaan sitä sitten.

Hyvin näkee tasaisen keltaisuuden putkissa.

Tässä pikkuisen äänimaailmaa putkista

Kyllä kesää nyt odotellaan, että pääsisi vähän ajelemaan.

Goldwing GL1100 - Keskituen voitelu sekä Motad rosteriputkisto

Nyt kun pakoputkisto on irti, niin on järkevää samalla huoltaa keskituki. 

Keskituen jousi on niin järkyttävän jämerää tavaraa, että jousen venyttäminen pois paikaltaan on liki mahdotonta ilman kikka kakkosta. Jousen väliin kannattaa tunkea niin paljon prikkoja/kolikkoja kun vaan kykenee, silloin kun jalka on alhaalla ja jousi eniten venyneessä asennossa.

Tämän jälkeen jalka ylös ja pyörä sivutuelle. Jousi jää sen verran pitkäksi, että ruuvimeisselin avulla sen saa venytettyä pois paikaltaan.

Tämän jälkeen akselin kaksi pulttia löysälle ja lukitussokka irti ja akselin 

saa naputeltua pois tuurnan avulla helposti.

Jalka oli niin nätissä kunnossa, jotten lähtenyt sitä maalaamaan. Ruuvimeisseliin verrattuna näkee miten järeätä tavaraa tuo jalka on. Kunnon paksua rautaa.

Akseliin molybdeenirasvaa tai mitä rasvaa kukin tahtoo käyttää.

Samoin kannattaa sipasta jalan rööriin rasvaa, niin akseli työntää sen rasvan sinne.

Jalka hollille ja akseli vasaroidaan paikoilleen. Aika tiukka sovite. 

Rasvaa jousen kiinnityskohtiin ja jousi takas paikalleen. Ruuvarin kera luiskahtaa nätisti. 

Prikat pois ja jalka on paikoillaan. Pultit kireälle ja sokka takas paikalleen.

Koska wingi nyt tuntuu siltä, että se on tullut jäädäkseen, niin putkistoonkin saattoi pikkuisen (lue PALJON) sijoittaa. Putkistoksi tuli valkattua rosteriset Motadin putket englannista. Monia putkien valmistajia ei enää ole ja kromisista jälkituotannoista on kuullut pahaa paljon. Joko ruostuvat parissa vuodessa tai sitten ovat likimain suorat putket ja pitävät liikaa meteliä. 

Motadin putket ovat lähimpänä alkuperäisiä ja sisuskaluiltaankin vastaavat alkuperäisiä. Ääniä on kehuttu hillityn hienostuneiksi ja ei tarvitse ikinä enää miettiä putkiston ruostumista. Samalla toki uudet kuparitiivisteet kansia vasten. On muuten samat tiivisteet mitkä menee cx:ään.

Putkisto näyttää uutena todella tyylikkäältä. Kromiahan näihin ei ole laitettu ja alkukäyrät ovat vain yksiseinäiset. Ei siis kaksiseinäiset kuten alkuperäiset. Tällä saadaan pidettyä ulompi kuori viileämpänä ja vältettyä putken värimuutokset. Ei sinistymistä alkuperäisissä.

Rosteriputkien yksikerrosrakenne 90% varmuudella jossain vaiheessa joko kellastuu tai sinistyy.

Sanotaan että jos on liian rikkaalla, niin kellastuu ja jos laihalla, niin sinistyy.

Suositeltavaa sävyn säilytyksen kannalta olisi huoltaa kaasarit kokonaan. Purku, ultrapesu, säädöt kohdilleen ja huonojen osien vaihto. ACV-kalvolla on ilmeisen iso vaikutus sävyyn. Eli sen tulee olla kunnossa jokaisessa 4:ssä kaasuttimessa.

Nätiltä näyttää.

Alkuperäisestä putkistosta täytyy irroittaa varovasti kumitappi johon keskituki nojaa ylhäällä. Motadeissa on paikka sille, mutta se pitää itse siihen laittaa / hankkia. (jälkeenpäin testattuna keskituki ei ihan osu kumiin vaan kolahtaa änkkärin pohjaan. pitää modata jotenkin)

Alkukäyrät on numeroitu sylinterin numeron mukaan.

4S = 4 sylinteri jne...

2S = 2 sylinteri

Liitoskohtien rööreihin ja putkien päihin kannattaa sipasta kuparipastaa. 

Helpottaa osien irroitusta myöhemmin, kun tarvii tehdä jotain huoltoja.

Crosspipe eli kollektori / keskiputki

Itsellä lähti pari studia eli noita kierretappeja kansista irti kun yritin muttereita irroittaa alkuperäisiä putkia pitämästä. Mutterit niin kiinni ruostuneet että koko pultti lähti kannesta. Vähän hirvitti, kun on kuullut juttuja katkenneista pulteista. Itselläkin moposkootterissa joskus katkennut ja aika taistelu että sen sai irti sen pätkän sieltä sisältä.

Joten kannattaa samantien suosilla tässä vaiheessa korvata ne kokonaan uusilla ja mielellään 1cm pidemmillä malleilla. 30-35 vuotta tekee kuitenkin tehtävänsä metallille, joka on kuumassa ja kylmässä vaihtelevasti jatkuvasti. Kannattaa lukkopihdeillä varovasti väännellä irti sen verran että lähtee pyörimään. Tämän jälkeen kaksi mutteria toisiaan vasten kireälle pulttiin ja räikällä pyörittää pultit irti.

Uusi setti maksaa ebaysta noin 30-35 euroa posteineen. Aika kallista. En tiedä mitä maksaa liikkeestä haettuna. Ei varmaan paljon.

Jenkkifoorumilla antoivat vinkiksi että kannattaa suosiolla vaihtaa pidemät pultit.

Tai sitten kävelee rautakauppaan.

Puuilo kaupasta lähti metrin pituinen 8mm kierretanko 1.10e, joka ajaa saman asian.

Kierrenousu on sama ns. normaali, vaikka vanhoissa hondissa useat pultit ovatkin tiheämpikierteisiä. Varmaan haluttu välttää ettei kierteet kannesta korkkaa niin herkästi. 

Pätkii kierretangosta sopivia pätkiä siitä ja homma on bueno. Itse pätkin 1cm pidemmät mitä nuo alkuperäiset. Takaisin paikalleen sai ruuvattua samoin. Kaksi mutteria kireälle toisia vasten ja räikällä pyörittää ylös. En lähtenyt ihan pohjaan asti ruuvaamaan, kun tuntui ottavan hyvin kiinni jo muutenkin. Jos ei tule pysymään, niin vaihdetaan sitten joskus. Luultavasti pysyy.

Vasenta puolta laittaessani, piti etummaisen sylinterin putkesta sahata takapäästä 1cm pätkä pois, jotta se istui kohdilleen änkkäriin. Sikäli huvittavaa että liki 800e putkistoa täytyy itse vielä modata, että se istuu. Ei saakeli tästä kyllä pikku miinus Motadille.

Oikeanpuolen putket olivat sopivat ja niitä ei tarvinnut sahailla. Lieneekö minulla ollut vasemmassa änkkärissä joku hitsauskikkare vaan vahingossa tiellä johon putki stoppasi.

Kannattaa koota höllästi ensin kaikki paikoilleen ja lopuksi vasta kiristää kaikki. Saattaa joutua vääntelemään jonkin verran, että saa kaikki istumaan hyvin. Nimittäin aika vääntäminen oli että sai etummaisen putken istumaan kohdilleen ja pulteilla nousemaan sylinterille. Tähän auttaa myös tuo että sentin pidemmät pultit. Hämmästyttää kyllä. Osien laatu on todella hyvää, mutta tuo että osat eivät tuolla hintaa heti istu kohdalleen, hämmästyttää. Kädettömämpi voisi jo kirota, kun ei voi ilman putkia oikein ajaa edes wingiä huoltoon vietäväksi pakoputkia asennuttaakseen.

Motadien mukana tulee uudet kruunut, eli flanget. Sekä niitä pitävät mutterit.

Pakoputken kupariset tiivisteet puuttuu ja pitää hankkia erikseen.

Takapönttö ja loppuputki ovat hieman alkuperäisiä lyhyemmät. Ensin näytti typerältä omasta mielestäni, mutta lopulta tämä osoittautui aika hyväksi ideaksi. Sillä jatkossa saa takarenkaan irti helpommin. Akseli tulee juuri sopivasti putken yläpuolelle näkyville kun pyörä on keskituella. Helpotta esim. kardaanin spoorien rasvausta, kun kynnys irroittaa rengas on paljon pienempi.

Alkuperäisen putken kanssa sai takapyörän alle laittaa muutaman lankun ja laskea pyörä sitten siihen päälle, että sai akselin nousemaan alkuperäisen änkkärin yläpuolelle. Jotta sen sai vedettyä pihalle purkamatta putkistoa. Motad selvästi huomioinut tämän asian. Hyvä Motad.