sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Suzuki Burgman AN400 kaasarin ultraus ja muuta huoltoa sekä läpikäyntiä

Suzuki Burgman AN400 vuosimallia 1999 tuli ostettua pikkuvikaisena ja olen sitä käynyt tässä vähän läpi, jotta siitä tuli niin sanotusti hyvä ja ongelmaton laite.


Ensimmäisenä vaihtoon lähti akku. Mukana tullut akku ei jaksanut enää pitää jännitettä ja aamukäynnistykset kylmällä eivät enää tahtoneet onnistua. Halvin akku kaupasta olisi maksanut noin 25 euroa, mutta koska akku on sijoitettuna hansikaslokeroon ja vieläpä poikittain, niin vaihtehdoksi ei jäänyt ostaa tavallista hapotettavaa huohottavaa akkua, vaan esim. Geeliakku, jonka saa asentaa vaakasuuntaan. Samalla hinta tuplaantui.

Alkuperäinen akku on 9Ah ja kylmäkäynnistysteho 140 CCA.


Koska akku on kaiken kaikkiaan aika pieni, niin siihen fyysiseen tilaan päätin etsiä tehokkaimman akun mitä lähikaupoista löytyy. Parhaaksi vaihtoehdoksi jäi hintalaadultaan Bilteman Geeliakku 80-832, jossa oli 11Ah sekä kylmäkäynnistysteho oli 210 CCA. Jaksaa pyörittää tehokkaammin ja pidempään.


Tämän jälkeen ei ole ollut ongelmia käynnistyksen kanssa, vaan joka aamu on töihin päästy lähtemään.

Seuraava ongelma oli se, että skootteri valutti aina pysäyksissä alleen 20-40cm halkaisijaltaan olevan bensaläikän. Ja risteyksissäkin paikallaan ollessa bensa haisi aina nenään. Luultavasti siis ajossakin bensaa on valunut kokoajan.



Koitin tihrustella taskulampulla, mistä kohtaa se bensa valuu. Ja näytti märkänä olevan kiihdytyspumpun haitarikumista lähtien, ja haitarikumi on pohjakupin tivisteen yläpuolella. Joten vahvasti viittasi tuhoutuneeseen kiihdytyspumpun kalvoon, eikä pohjakupin tiivisteeseen.


Tilasin uuden kalvon, kalvon viereisen o-renkaan sekä pohjakupin tiivisteen kuitenkin. Saattavat olla ajan kanssa kaikki vähän sitä sun tätä. ACV-kalvon joka on toisella puolella kaasutinta, jätin tilaamatta. Tilasin Suzukin alkuperäisosia. Kiinan kumia ei viitsi laittaa kohtiin, joissa joutuvat bensan kanssa kosketuksiin. Kauppa josta tilasin oli https://www.kfm-motorraeder.de/



Satula auki, niin siitä löytyy tällainen muovikansi, jonka irroittamalla löytyy heti kaasutin ja ilmansuodatinkotelo. Muovikannen suunnittelijalla on ollut hauskaa, kun kaasuttimen kannen kohdalle on tehty tuollainen sammakon kasvojen näköinen painauma.



Siinäpä ne heti hollilla ovat. Ilmansuodattimen kotelon saa irti helposti. Panta irti kaasuttimen imupuolelta, yksi 10mm pultti irti tuosta reijästä ja ilmansuodattimen kansi irti noilla kahdella ruuvilla. Sen jälkeen koko hökötys lähtee irti nätisti nostamalla.


Kaasutin irti sylinterin imukurkun pannasta ja sen jälkeen sen saikin nostettua ylös.
Johdot irti sähköryypyltä ja kaasun asentotunnistimelta, sekä tietenkin kaasuvaijerit.
Johtojen liittimet olivat itseasiassa satulan alla olevan säilytystilan pohjan alla. Sinne ei päässyt käsiksi irroittamatta koko pohjaa, joka oli neljällä kuusiokolopultilla kiinni. Pohjalevyn alta löytyy CDI-boksi, joku rele sekä takapään valot ja vilkut.


Käytännössä kun ilmansuodatinkotelon ottaa irti, niin on pääsy kaikkeen moottorin huollettavaan osaan. Kannen venttiilien välyksien säätämiseen, sytytyspuolalle ja tulpalle, starttimoottorille, jne jne. Kaikki on hyvin siinä käsillä samantien.

Kun kaikki oli hyvin siinä käsillä, niin vaihdoin taka-/jarruvalojen tilalle led-polttimot, sekä penkinalustilan valaisevan polttimon ledivaloksi myös. Ihan vaan siinä mielessä, että sähkönkulutus on hieman pienempää ja muutenkin pieni akku pitää varauksensa paremmin. Samoin vaihtui ajovalon vieressä oleva parkkivalo led-malliseksi.


Siinä se kaasutin sitten on irtonaisena ja alkaa tutkiminen.


Ensimmäisenä avasin jännityksestä sen kiihdytyspumpun kalvon kannen ja siellä löytyi melko sulaneen näköinen kiihdytyspumpun kalvo. Tilanne oli selvä, että täältä se bensa vuotaa läpi.


Nostin kavon ylös, niin meinasi päästä iso nauru. Sinne oli survottu kumista itse leikattu valkoinen kalvo alle. Ihme että skootteri on edes kulkenut tämän kanssa. Nauru oli aikaimoinen. Jos kerran on avattu tänne asti ja laitettu tuo tuonne, niin miksei samalla vaivalla ole tilannut oikeaa kalvoa ja vaihtanut kerralla kuntoon? No parempi itselleni toki, kun tämä vuoto vaikutti merkittävästi kauppahintaan. Uusi kalvo maksoi tosin vain 19e ja postit päälle.




Valoa vastenkin näki että reikäähän se on täynnä.


Kalvo paikalleen, niin skootteri olisi ollut täysin ajokuntoinen ja valmis, mutta kun tehdään niin tehdään kunnolla. Kuten aina pyrin tekemään. Kaasutin kannettiin sisälle ja osa kerrallaan irti ja ultraäänipesuin kautta uittaminen. Ei voi tietää jos tuota kiihdytyspumpun murentunutta kumia on suuttimet tukossa.

Ensin irti kaasun asentotunnistin. Tällaisia en ole ennen nähnyt missään kaasarissa. Tunnistin seuraa perhosventtiilin kakselin kulmaa ja välittää tiedon johdolla eteenpäin. Liekö tieto jotenkin vaikuttava juttu sytytyksen kanssa ja tieto viedään varmaan syttyboksille? Veikkaus vain. Mikään muu ei varmasti sitä tietoa kaipaa.


Asentotunnistimen vieressä tuo WNLA tekstin sisältävä oli taas automaattiryyppy. Hieno keksintö kaiken kaikkiaan. Siellä on piikki, joka osoittaa yhteen bensa-kanavaan. Kun skootteri käynnistyy, ajetaan automaattiryypylle sähköä ja se lämmittää siellä sisällä jotain massaa, joka laajenee ja työntää pikkuhiljaa ryypyn piikin eteenpäin kanavaan tukkiakseen ylimääräisen bensan kuljetuksen sylinterille. Sen massan laajenemisen ajan parisen minuuttia kierrokset ovat korkeammat.

En huomannut ottaa siitä kuvaa, mutta täällä hyvä video youtubessa, missä joku testaa samanlaista, että toimiiko se. https://www.youtube.com/watch?v=dK8V-aM48Wg

Sitten avaamaan kaasuttimen pohjakuppi ja suuttimien tarkastus.
Pohjakuppi oli tosi puhdas. Ei muhjua sisällä. Kaikki näytti tosi siistiltä.


Kaikki suuttimet irti ja ultraäänipesuriin. Samoin pyörittelin kaasutinta joka asennossa ultrapesurissa 5-10 minuutin ajan.


Vaikka kaikki näyttää silmämääräisesti puhtaalta, niin kyllä niistä vaan likaa aina irtoaa. Lopulta vesi näytti tältä ja piti pestä vielä puhtaalla fairyvedellä uudemman kerran itse kaasutin.


Pesun jälkeen kaasutin oli kuin uusi.




Itse luistin alipainekalvo oli tosi siistissä kunnossa. Ei reikiä missään. Sitäkään ei tarvinnut vaihtaa.



 ACV-kalvo kaasuttimen toisella reunalla oli myös uuden veroinen. Se lienee vaihdettu lähivuosina. Sille ei tarvinnut tehdä mitään. Kalvon kansikuppi vain ultrattiin puhtaaksi.


Pääsuutin oli kokoa #108 ja toinen suutin oli kokoa #38


Neulaventtiilissä oli pienen pieni kuluma jo havaittavissa kumikärjessä. Mutta se oli niin pientä vielä, että laitoin saman vielä takaisin paikalleen eikä vuotoja havaittu.


Neulaventtiili näytti jotenkin todella tutulta, vaikka kaikki ne lienee saman näköisiä. Mutta kyseessä kun on Keihinin kaasutin, niin muistelin että minulla on jotain kaasarin osia jäänyt Honda CX500 ja GL1100 wingin keihin kaasareiden korjaussarjoista. Taisi olla CX500 osissa neulaventtiileitä pari kappalta ja kas kummaa ne olivat tismalleen saman mittaisia mitä alkuperäinen neulaventtiili. Ompahan varaosa sitten valmiiksi.

Vasen alkuperäinen ja oikea uusi cx500 neulaventtiili


Sitten osia paikalleen.


Kiihdytyspumpun kalvoa laittaessani huomasin, että hetkinen... kaasuttimen puolella on kulmassa paikka o-renkaalle ja kannessa on toisessa kohtaa paikka o-renkaalle. Hämmentävää. Kaasuttimen räjäytyskuvan löysin netistä ja siinä ohjeistettiin laittamaan o-rengas tuohon kannessa näkyvään koloon. Joka ilmeisesti kuitenkin oli väärä, koska kannen kulman pieni reikä johtaa kanavan kalvon taakse. Onneksi minulle jäi vanhakin o-rengas, niin pistin kumpaankin lopulta o-renkaat ja kansi kiinni. Ompahan ainakin varmin homma niin. Räjäytyskuvassa kohta numero 20.



Kaasari nippuun ja ihailemaan puhdasta lopputulosta.




Seuraavana aamuna kaasutin paikalleen ja päätin tarkastaa sytytystulpan samalla, kun se siinä on nyt helposti katsottavissa, kun ilmanputsarikotelo on irti. Ilmanputsarin vaahtomuovin puhdistin samalla pölyistä. 



Siellä oli aivan väärän tyyppinen sytytystulppa paikallaan ja kaiken lisäksi seokset olleet aivan liian laihalla. Tulppa oli ihan valkoinen. Seosruuvi oli 1.5 kierrosta auki, kun puhdistelin kaasuttimen. Asetin nyt seosruuvin 2.5 kierrosta auki, jotta saa vähän rikkaampaa bensaa. 


Laitoin tilalle uuden oikean tulppamallin NKG CR7E. Pitää seurailla seoksia.

Vaikka oli kylmä yö takana, niin kaasutin pelasi niin nätisti, että skootteri tärähti nätisti heti käyntiin. Ei tarvinnut sahata yhtä paljon kuin aikaisemmin. Tuntui olevan hieman pirteämpikin. Kaasarin ultraus tuntuu joka kerta hämmästyttävän yhtä paljon. Se vaan kannattaa tehdä. 

Bensankatku oli poissa. Ei mitään vuotoja missään :)

Samalla koeajolla hain sivukatteisiin uudet verhoilukiinnitysnastat, koska aikaisemmat olivat jo niin iän hapertamaa muovia, että napsuivat poikki, kun irrottelin satulan alta muoveja tutkiakseni mitä sen alta löytyy.



Ajokelit jos sallivat, niin jatkan tällä vielä syksyllä työmatka-ajoa ja mielenkiintoista nähdä että näiden seurauksena putoaako kulutus 5.0l/100km lukemista kuinka lähelle 4l/100km lukemaa. Luulisi bensavuodon vaikuttaneen jonkin verran. Palaan kertomaan kun asia selviää.

Aluksi ostin Burgmanin ihan vaan syksyn työmatka-ajeluja varten, mutta vakavasti ottaen tässä alkaa ihastumaan tähän laitteeseen. Sen ketteryyteen ja sen yksinkertaiseen tekniikkaan, että pitää harkita kannattaisiko tämä vaan pitää itsellä loppuun asti. Ei paljon halvempaa työmatka-ajokkia voi saada. Vakuutus noin 8 euroa kuukaudessa. Kilsoja työmatkasta noin 550km/kk tekee 4l kulutuksella noin 22 litraa, joka on rahassa noin 35 euroa. Eli kuukausittaiset kulut noin 45 euron luokkaa, joka on halvempi kuin bussikortti ja vapautuu samalla myös täysin aikatauluista. Öljynvaihto kerran vuoteen noin 10 euroa ja renkaat, variaattorin hihna ja rullat ovatkin sitten varmaan joku 3-4 vuoden välein tehtävät hommat. Nekin yhteensä 100-150 euron luokkaa.  Eli todellinen kulu kuukausitasolla näistä kaikista menee viiden kympin hujakoille. Todella halpaa ajoa.

Alkaa ymmärtämään laskelmien jälkeen, että eihän tässä ole muuta kuin järkeä. Ei ihme että euroopassa niin paljon käyttävät isoja skoottereita kulkimina.

Pitää harkita pitäisikö tämän prätkän rinnalla.

5.10.2018 lisäys: Vuodot loppuneet ja ajotapaa mitenkään muuttamatta kulutus putosi
5.0l/100km lukemasta -- 4.8l/100km lukemaan. Ajo oli täysin työmatka-ajoa, josta puolet ruuhkassa ajamista. Jos ajotapaa vielä muuttaisi leppoisammaksi ja jättäisi turhat kiihdyttelyt, sinkoilut ja ohittelut pois, niin ehkäpä kulutuksen saisi alle 4.5l/100km putoamaan. Bensavuotoa tapahtui ilmeisesti ainoastaan pysäköidessä. Testailut loppuu tältä erää, kun alkaa tulemaan aika kylmät kelit ja yöpakkasia. Siispä siirrymme korjaamaa Kawasaki VN750 customia talveksi sisätiloihin.

Sen verran piti vielä palata, että seuraavalla tankkauksella päästiin 3.8l/100km lukemaan. Skootteri on ekologinen ajoneuvo.

torstai 27. syyskuuta 2018

Tilanteet muuttuu. Suzuki ja Kawasaki tuli taloon

Elokuussa myin itselle rakkainta rakkaimman priima kuntoisen goldwingini pois sillä tähtäimellä, että tilalle ostetaan kakkosauto. Päiväkoti alkoi ja ei pitänyt olla aikaa enää ajaa edes työmatkaa prätkällä.

Elämässä kuitenkin voi tapatua lyhyellä ajalla yllättävän paljon asioita ja niin tapahtui meidänkin perheessä. Muutokset mahdollistivat sen, että kakkosautoa ei ostettukaan. Oli parista tunnista kiinni, että olisin koeajanut yhden auton ja tehnyt siitä kaupat. Onneksi muutokset selvisivät pari tuntia ennen eikä jälkeen autokauppojen.

Tämä myös mahdollisti sen, että pystyin edelleen jatkamaan ajamista ja työmatka-ajamista prätkällä. Sitten piti vain löytää jotain sopivaa wingin tilalle. Wingi oli todella hyvä ja vakaa pyörä. Se ostettiin sillä ajatuksella, että ajaisimme sillä kaksipäällä silloin tällöin jonnekin pidemmälle. Kokemus toi selväksi, että yksin minä lopulta ajelin ja yksin ajellessa wingi on vähän turhan raskas laite. Siispä jotain kevyempää.

Aikoinaan minulla on ollut parikin 250 kuutioista maxiskootteria. Ne ovat todella helppoja laitteita huoltaa, taloudellisia ja suojaavat hyvin pikku sateellakin. Myös eväät, työreppu, kauppakassi, treenikassi jne kulkevat hyvin skootterin penkin alla.

Alkoi herätä ajatus, että mitä jos kuitenkin hankkisi maxiskootterin?
Toisaalta maxi on sellaiseen leppoisaan ajoon ja parhaimmillaan juuri pikku siirtymissä, taajamassa ja työmatka-ajossa. Etenkin kun työmatkalla on toisinaan ruuhkaa, niin ei tarvi vatkata vaihteita jatkuvasti. Kaasua ja jarrua vaan.
Toisinaan sitä ehkä kaipaisi prätkää ja pidempiä päiväretkiä. Präktän fiilistä ja äänimaailmaa.

Omat kriteerit pyörälle on vuosien saatossa löydetty.
  • Täytyy olla lukittavaa laukkutilaa siten, että saa reppua, ajotakkia, kenkiä jne laukkuihin
  • Täytyy saada oikaistua jalkoja suoraksi välillä eteenpäin (polvi vaatii)
  • Paino mielellään alle 250kg, koska 300kg wingi oli hieman liikaa ja paikoitellen jännitti
  • Sen verran matala, että jalat saa hyvin tukevasti maahan

Siinä alkoi sitten nettimoton ja torin katseleminen. Muutaman viikon hain mielessäni ajatusta, että kumman ostaisin, kunnes tärppäsi ja vielä omalta paikkakunnalt. Löytyi myyjä, jolla oli myynnissä omaa silmääni miellyttävän näköinen 400 kuutioinen maxiskootteri, sekä 750 kuutioinen custom pyörä. Kummassakin oli hieman läpikäytävää. Customi ei ollut heti ajokuntoinen, maxiskootteri oli, mutta sekin vuoti bensaa kaasarista maahan.

Tein kaupat molemmista :-D
Talveksi hieman puuhasteltavaa ja keväällä sitten selviää kumman sitä pitäisi itsellä vai pitääkö kummatkin.

Kawasaki VN 750 Twin vuosimallia 1995 (60.000 km)

VN750 on täynnä hienoja ominaisuuksia, jotka tekevät siitä helpon pyörän pitää
  • Kardaaniakseli
  • Huoltovapaat hydrauliset venttiilinnostimet
  • Tubeless renkaat
  • Kahdet sytytystulpat per sylinteri
  • Hyvä tehopainosuhde 66hv, 65Nm ja 220kg
  • Kulutuksesta en osaa vielä sanoa, mutta kuulemma menee noin 4.5l/100km.
  • Siirtosarjat valmiiksi asennettuna tähän yksilöön






Suzuki Burgman AN400 vuosimallia 1999 (AN400X) (42.000 km)

Ensivuonna 20 vuotta täyttävä 400 kuutioinen Burgman taas on aivan mahtava täyttämään tarpeet juuri työmatka-ajoon ja ylläpitokulut todella halvat.
  • Kevyt (174kg), ketterä ja tehokas taajama-ajossa, ruuhkassa ja työmatka-ajossa
  • Plussaa käsijarru, jonka kanssa voi pyörän jättää sivujalalle vaikka mäkeen parkkiin
  • Penkin alla mahtuu helposti kulkemaan töihin reppu ja eväät. 
  • Takaboksin kanssa voi kuljettaa kaupasta 2 kassia ruokaa helposti.
  • 33 hv, 28Nm , tankkiin menee 13 litraa, jolla ajaa noin 300 kilometria
  • Vakuutus täysillä bonuksilla alle 100e/v
  • Renkaat 13" ja maksavat 30-50e /kpl. 
  • Moottoriöljyä menee 2 litraa, jotka saa öljynsuodattimen kanssa halvimmillaan noin 10 eurolla
  • Kaasutinversio itse helposti huollettavissa (2003 lähtien tuli ruisku)






Kummatkin kerta kaikkiaan hienossa kunnossa ulkoisesti. Kaupaavat vain pientä huoltoa, kaasarien ultrapesun ja läpikäynnin, uudet akut, ehkä renkaita, ym.

Näin sitä palattiin kaksipyöräisten maailmaan oikein kuukauden tauon jälkeen. Mukava vaihteeksi nähdä muutakin tekniikkaa, kuin pelkkiä Hondia.

Näiden huolloista varmasti lisää blogissa talven aikana.