maanantai 27. maaliskuuta 2017

GL1100 - Etuiskarien huolto ja pikkukatteen mallausta

Jarrut tulivat melkein kuntoon. Pari kumiosaa oli repaleisia liukutappien luona ja toinen takajarrupaloja pitelevä tappi oli joku itse tehty jostain rautatangosta jonkun edellisen omistajan toimesta. Jäin odottelemaan näitä osia. 

Samalla laitoin tilaukseen uuden letkun takajarrupääsylinterin, sekä jarrunestesäiliön väliin. On muuten harvinaisen hankala löytää letkua, joka kestää jarrunestettä. Bensaletkuja ei voi käyttää, kun niistä hikoilee jarruneste läpi vuoden sisällä. Tai sitten letkut muuttuvat löysäksi lössöksi. Silikoniletkua joku kehu, mutta toinen sanoi että ei kannata käyttää. Ebaysta saisi kiinasta niitä nestesäiliöitä ja niiden mukana tulisi letkuja, mutta en jarruosissa tahdo luottaa kiinan letkuihin.

Jenkeistä löytyi yksi myyjä, joka myy "jalka" -mitalla letkua. Kunnes hoksasin, että Triumpheissa käytetään sisämitaltaan 10mm letkua, joka käy tähän. Tilasin briteistä Triumphin letkun, joka on 74cm pitkä ja siitä riittää letkua 2-3 wingin tarpeisiin. 

Nämä kun saapuvat, niin jarrut saadaan loppukuntoon. Oli muuten Avon Cobra takarengas sen verran muhku muodoltaan, että takajarrusatulaa ei saanut pujotettua paikalleen ilman, että otti pois toisen jarrupalan satulasta ensin. Onneksi palat saa satulaan kiinni vaikka satula on pyörässä kiinni.

Sinä aikana olikin hyvä huoltaa wingin etuhaarukat. 
Renkaat irti, lokari irti, öljyt valutukseen (yläpään korkin ilmaventtiilistä sielu pois), jonka jälkeen iskarit saikin irroittaa vuorotellen. Tällä kertaa edelliskertaa viisaampana koko huolto onnistui ilman, että tarvitsee avata iskareita jousien osalta. Nimittäin se jousi on wingissä sen verran voimakkaampi vastus, että korkin kiinnilaitto on työn takana. CX:ssä jouset ovat huomattavasti kevyemmät puristaa kasaan.


Iskarien sisältä löytyy tuollaiset "slider" ja "bushing" osat. Jonkin sortin liukupalat. En tiedä kuinka paljon nämä saavat kulua, ennen kuin tulee vaihtoväli, mutta päätin vaihtaa ne samalla kerralla. Eipä tarvitse niitä vaihtaa sitten vuosiin.


Kulumaa niissä näkyi sisä ja ulkopuolella. Ei suurensuuresti, mutta kulumaa kuitenkin.


Tilalle sujautettiin ihka uudet Hondan varaosat.


Uudet öljystefat ja pölysuojat vielä paikalleen. Alkuperäinen syy huoltoon olikin, kun toinen etuiskari vuosi öljyjä ulos sen verran reippaasti, että tekohengittämiset eivät enää auttaneet.


Lopulta osat nippuun ja öljyjä lisäämään. Haarukkaöljyksi tuli Valvoline 10 synteettinen iskunvaimenninöljy.


Temppu miksi ei tarvinnut korkkia avata ja jousta päästää pihalle oli se, että sopivalla apteekkiruiskulla sai yläkautta ilmaventtiilin kautta puristettua öljyt sisään. Ihan ekana tosin venttiilistä se sielu pitää ottaa pois sisältä. Muutoin ei homma toimi. Pienellä edestakaisella pumppausliikkeellä aina 0.5 dl lorahti muutamassa sekunnissa sisään. Kerralla ei voi painaa sisään, koska ylipaine ruiskauttaa öljyt pihalle. Ruutta venttiiliin kiinni ja vetäsee ensin vähän ruutasta, että saa pienen alipaineen iskariin ja sitten alkaa pumppailemaan. Ei roisku. Toisessa kuvassa onkin veto päällä, niin näkee kuinka kuplat nousevat ruuttaan.


Öljymäärä 1983 wingissä on seuraava. Koska en purrut ihan täysin kokonaan iskareita, niin jousien seinämille on saattanut jotain vanhaa jäädä. Laitoin suurinpiirtein 2.8 dl. Jatkossa iskariöljyt on niin helppo vaihtaa, että melkein tekee joka talvi kyseisen operaation. Ei tarvitse edes irroittaa tai purkaa iskareita, niin kauan kuin stefa vaan pitää. Ja sehän pitää paremmin mitä puhtaampaa öljyä sisällä on. Pullo iskariöljyä ei maksa kymppiäkään, niin se on aika pieni investointi ja sen tekee samalla kuin jarrunesteetkin vaihtaa.


Samalla tuli hätäseen testattua miltä näyttää uusi pieni etukate. Ja hyvältähän se näyttää. Hankaloittaa kovasti polttimon vaihtoa, mutta useinko sitä polttimoa nyt tarvii vaihtaa. Ajossa toivottavasti blokkaa sopivasti rinnalle tulevaa viimaa. Toivottavasti myös siten, ettei kaikki ammu suoraan silmiin tai kypärään. Kulmaa pystyy hieman säätämään, koska kate on kiinni vain lampun sivuruuveissa. Aika hyvin tuntuu pysyvän pelkästään kahdesta pisteestä. Pitänee viritellä vielä jotain kumista o-rengasta vähän väliin, jos se vaimentaisi vielä tärinöitä, ettei pääse viimasta murtumaan. Alareunassa on myös yksi reikä, johon pystyy virittelemään kolmannen kiinnityspisteen.

Näyttää vähän tökeröltä, kun tankki puuttuu ja taustalla on paljon romua. Mutta aika kivan näköinen siitä tulee.





keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

GoldWing GL1100 1983 takajarrupääsylinterin huolto

Tässä jarruremontin tiimellyksessä piti laittaa jumittuneen takajarrun osalta hieman lisää osaa tilaukseen. Puuttuvia kumiosia ja repaleisia kumiosia vaihtoon.

Siispä aloin miettimään, että pitäisikö se takajarrupääsylinterikin samantien ottaa auki ja katsoa mitä se on syönyt. Se on kuitenkin merkitsevässä roolissa ja saattaa huonolla huollolla aiheuttaa sen, että pyörä jää tienposkeen takajarru lukossa.

Tutullani oli myös aikaisemmin samanlainen wingi ja hän teki vastaavan huollon omaansa, joten siitä innostuneena päätin ryhtyä tähän urakkaan.

1983 vuosimallin GL1100 on tämänkin osan osalta erilainen kuin muut vuosimallit. Takajarrupääsylinterissä ei ole banjopultti-liitosta, vaan siihen tulee kiinni jarruputki ns. frared fitting liitoksella. Ensimmäinen vuosimalli, jossa takajarru on haaroitettu myös toiseen etujarruun. Jarruputki haaroitetaan paineenjakoyksikössä etu- ja takarenkaalle lähteviin jarruputkiin, jotka lopulta vaihtuvat jarruletkuiksi. Jossain joku joskus sanoi, että jako menisi niin että jompaan kumpaan noin 40% jarrupaineesta ja toiseen 60%. Tiedä sitten onko totta. Jokatapauksessa osa on harvinainen ja aikaisemmissa wingiessä ei vastaavaa ole, koska banjo-liitoksella jarruvoima on mennyt vain takarenkaalle. Uudemmassa 1984 GL1200 on myös yhdistetty taka- ja toinen etujarru, mutta niiden jarrupääsylinteristä lähtee kaksi banjopulttia. Eli jako eteen ja taakse hoituu jo suoraan siitä.

Sikäli 1983 jarrupääsylinteri on harvinainen osa ja niiden löytäminen esim. ebaysta on kiven alla. Ja jos löydät osan, niin huonostakin pyydetään isoja hintoja. Harvinaisuus ja iso tarve maksaa. Jos taas osa hajoaa ja aiot vaihtaa koko jarrujärjestelmän uuteen, niin siinäkin on oma työnsä.


Irroittelin jarrupääsylinterin paikaltaan ja näky oli kieltämättä karmea. Haitarikumi oli revennyt ja sinne on lentänyt litroittain vettä ajojen aikana, sekä kiteytynyttä jarrunestettä oli sen verran, että tämä menee täydelliseen huoltoon.


Koko setti auki ja uimaan ultraäänipesuun. Siellä se sai tulikuumassa fairyvedessä uida ja täristä puolisentuntia ja puhdasta tuli.


Minulla on täydellinen huoltosetti tähän hyllyssä, mutta tämän avaamiselle ei vielä löytynyt tarvetta.


Osat Ultrassa pestyt osat olivat niin nätissä kunnossa, että niistä saadaan vielä hyvä vuotamaton yksikkö. Hieman maalia pintaan ja hyvällä voitelulla osat nippuun. O-renkaan vaihto ja uusi haitarikumi kiinni.



Tärkeää on tarkastaa, että tässäkin on relief hole auki hyvin. Eli se lähes silmällä näkemätön reikä, joka vapauttaa säiliöön takaisin paineessa laajenevaa jarrunestettä, jottei jarrut lyö lämpölaajenemisen takia lukkoon.



Hyllyssä olikin ennestään huollettu ja maalattu yksikkö, jonka laitoin wingiin paikalleen. 



Tuo nyt pyörästä irroitettu jää odottamaan maalausta, haitarikumia ja o-rengasta ja menee sen jälkeen jarrunesteellä kevyesti voideltuna minigrip pussissa varaosalaatikkoon odottamaan parempia aikoja. Olettaen että tuo pyörään laitettu huollettu yksikkö pelaa vuotamatta.


torstai 16. maaliskuuta 2017

Wingin täydellinen jarruremppa alkaa

Taapero meni nukkumaan, äiti jäi katsomaan jotain leffaa ja isi kömpi autotalliin tekemään jarruremonttia :----)

Aloitin helpoimmasta. 1983 Wingissähän on ensimmäisenä winginä niinsanotut linked brakes. Eli jalkajarru ottaa taakse ja eteen oikeanpuoleiseen jarruun.

Käsijarru ottaa taasen vain vasempaan etujarruun ja siitä lähdettiin.
Ihan perus setillä pumppailemaan kahvasta niin kauan että jarrumännät pullahtaa ulos. Ensin jarrupalat irti ja esteeksi männille joku vaikka 10mm lenkkiavaimen varsi. Muuten käy niin että toinen mäntä pullahtaa ulos ja toinen on kiinni kuin tauti, etkä saa sitä enää helposti pois.
Kun laitat hyvin liikkuvan männän eteen jonkin esteen, niin pumppaaminen jatkaa lopulta sen tiukemman männän ulos pullauttamista. Sen jälkeen kun se irtoaa, niin toisen saakin sormin nitkutettua pois. Alla kannattaa pitää sanomalehteä ja jotain säiliötä mihin jarruneste valuu.

Vasen kuva on otettu itselle muistutukseksi, miten päin tuo peltijousi tuonne pohjalle menee.

Jarrupaloja työntävät männät olivat tosi nätissä kunnossa. Yhtään ei ollut ruostetta. Pelkästään vähän sotkua pinnassa. Ei kulumaa ei jälkiä. Ainoastaan pienet jäljet, että ne on joku aikaisemminkin nypännyt irti kertaalleen pihdeillä.


Harmi kun ei tullut testattua magneetilla, että onkohan nuo rosteria vai rautaa. Jos tähän on vielä vaihdettu rosteriset alkuperäisten rautaisten tilalle, niin aivan huippua. Ruosteen pilkkuakaan ei ollut kummassakaan männässä. Pitänee tarkistaa toisista jarruosista sitten, kun luultavasti ne olisi sitten kaikkiin vaihdettu kerralla. Rosteriset männät maksaa jonkin verran. Onhan ne toisaalta ikuiset.


Jarrusatulat käteen ja mäntien paikoilta löytyykin stefa ja pölysuoja kummastakin. Ne irti ja roskiin. Oikeankokoiset osaa ostaa, kun katsoo jarrusylinterin pintaan kirjoitetun numeron. Tässä se oli 32.
Täältä linkkien takaa myös hyvä taulukko oikean kokoisen sarjanumeron löytämiseksi.

Eli edellisen wingini saman jarruremontin kirjoitelmat


Jarrusatulan täydellinen puhdistus. Erityisesti ne stefojen urat raaputtaa puhtaaksi hyvin. Ja sitten sujauttaa uudet paikalleen. Jarrumännät puhdistaa hyvin ja voitelee puhtaalla jarrunesteellä ja työntää sormin paikalleen suoraan.

Myös satulassa mahdollisesti olevat liukutapit sun muut kannattaa puhdistaa ja voidella uudelleen.

Samalla kun kerran vaihdetaan kaikki, niin vaihdetaan jarrupalatkin sitten.
Vanhoillakin jarrutti, mutta uutta vaan sisään, kun ei ole kalliita osia.


Jarruletkujen vaihdon yhteydessä on helppo myös puhdistaa jarrunestesäiliön pohjan alapuolinen osa.
Sinne kertyy todella paljon törkyä. Muovinen säiliö yleensä lähtee nostamalla pois. Sitä pitelee vain o-rengas. Vähän ruuvimeisseliä alle ja varovasti pullauttaa sen pois.


Kunnon puhdistus, relief holen tarkistus, että on kunnolla auki, jottei jarrut vedä kesken ajon lukkoon. Relief hole on se pienen pieni neulaakin pienempi reikä, joka vapauttaa jarrunestettä säiliöön, kun jarruneste jarrutuksessa kuumenee ja laajenee. Kolon ollessa tukossa, voi laahaava jarru lämpölaajentaa jarrunestettä niin paljon, että rengas yksinkertaisesti lukittuu ajossa. Sitten odotellaankin hinuria tienposkessa hakemaan wingi kotiin. Joten tee kunnolla kun täällä asti olet.


Tällaisella "karvalla" sen saa paineltua puhtaaksi.


O-renkaan vaihto tai puhdistus, jos se on vielä käyttökelpoinen. Itse käytin uudelleen, kun en huomannut tilata ajoissa oikeaa. Onneksi o-rengas oli vielä ihan hyvän oloinen ja yön jälkeen tilanteen tarkistaessani, ei ollut vuotanut jarrunesteitä ulos mistään.


Teräspunosjarruletkut paikalleen vielä ja jarruosat paikalleen. Alkaa olla homma ilmaista vaille valmis.


Ilmaamiseen menikin sitten puolituntia. Meinasi usko loppua. Joku sitkeä kupla siellä oli luultavasti tuossa letkun yläpäässä, joko on vähän nousevassa kulmassa säiliöön nähden. Melkein suosittelen jokaiselle jarruen ilmauslaitetta, jolla tuupataan nesteet alakautta ylös. Saa kerralla nopeasti hyvän. Itsellä sellaista ei nyt ollut, mutta menee luultavasti hankintalistalle.



Ja näin meillä on lähes täydellisesti rempattu etujarru. Sanon "lähes", koska en lähtenyt jarrukahvan työntävää mäntää kumiosineen vaihtamaan, koska se oli ihan toimiva ja vuotamaton systeemi vielä. Se ei vuoda ja jos alkaa vuotamaan, niin ei keskeytä ajoa, saati vedä jarruja lukkoon. Siksi en nähnyt toimivaa systeemiä akuutisti korjattavan tähän väliin. Katsellaan sitä sitten myöhemmin joskus.

Inhottaa kun jotkut asiat näissä vanhoissa pyörissä on aina tehty jonkun edellisen omistajan toimesta vähän ikävästi. Tässä oli jarruputken ja jarruletkun yhdistävä 10mm mutteri nylpätty niin huonoon kuntoon, jotta siitä piti ottaa kylmästi kiinni lukkopihdeillä saadakseen sen auki. Oli kyllä hyvin jämähtänyt. Pelko oli kova, että jarruputki murtuu tai mutteri katkeaa. Onneksi se lähti sitten nätisti auki. Uusi jarruputki kiinni ja aika ruma siitä tuli. Ei entistä rumempi, mutta ruma mikä ruma. Osaa ei pysty vaihtamaan ilman että koko jarruputki vaihtuu samalla. Joten näillä mennään ja toivotaan ettei se vuoda.

Myös oikea etujarrusatula oli täydellisen huollon tarpeessa. Mäntien o-renkaat olivat jo ihan finaalissa ja hajoilleetkin osittain. Siispä täydellinen puhdistus ja uudelleen kasaaminen uusien jarrupalojen kera tällekin.



Kohti seuraavaa ongelmaa. Jarrupaloja paikallaan pitävät tapit on lukittu peltilevyllä. Peltilevy on lukittu satulaan pultilla. Pultti oli niin väsynyt ja pehmeää metallia, jotta se napsahti poikki kevyellä kiristyksellä. Onneksi se oli niin pehmeää, että talttapääruuvarilla naputteli loven ja sitä lovea apuna vastapäivään naputellen vasaralla ja ruuvarilla pultinjämä lähti ulos. 


Etupää on nyt kunnossa jarrujen osalta. Vielä takapään jarrusatulan läpikäynti, sekä jarruputken vaihto teräspunosletkuun.

coming soon...


keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Kevät koittaa ja wingin huolto alkaa

Talvi oli kiireinen. Ei meinannut ehtiä mitään tekemään. Viivi II tuli kuntoon ja lähti 11.3.2017 hieman liukkaassa kelissä kohti kotiaan. Tietenkin ajamalla. Talutettiin se pihakatu ensin asfaltille ja siitä herra lähti ajamaan varovasti kohti kotia. Perille Viivi II pääsi noin 2.5-3 tunnissa ja matkalla ei tullut ongelmia vastaan.


Samalla kertaa tuli talliin tilaa sen verran, että Wingi pääsi nurkasta keskelle tallia. Nyt on aika tehdä wingi kuntoon. Tehtävälistalla on uudet renkaat, etuiskarien purku ja kasaaminen uusien liukuholkkien, stefojen ym. kera. Jarruletkujen vaihto teräspunosletkuihin, jarrusylinterien totaalinen purku ja puhdistus uusien männänstefojen kera. Sekä toki uudet jarrupalat ja jarrupääsylinterien puhdistus. Sitten on täydellisesti uudet jarrut. Ajatuksena myös laittaa pieni etukate kiinni.

Mutta ensin piti vähän herätellä wingiä eloon talven jäljiltä. Hetkisen aikaa sahaamista startilla, jotta 4 kaasutinta täyttyy bensasta bensapumpun avustamana. Hetken pröpötystä ja siitä se lähti nätisti savuttamaan talven pölyt pois. Mahtava tunne. En edes muistanut miten nopeasti wingi reagoi kierroksilla kun kaasua vääntää.



Jäähtymisen jälkeen wingi takaisin talliin ja työn pariin.
Renkaat irti... Rupesin miettimään että mites kannattaisi renkaat vaihtaa vanteille.
Vanhat kumit oli 9 ja 11 vuotta vanhat, niin vaihto on tehtävä jo ihan turvallisuuden vuoksi.
Aiemmin olen itse rengasraudoilla kammennut kumit vanteille, mutta nyt oli jo pelkästään vanteiden irroitus rungosta semmoinen työ, että totesin itsekseni, että olen jo tarpeeksi vanha, että voin viedä ne rengasliikkeeseen. Renkaat ja uudet kumit auton perään ja mars lähimpään rengasliikkeeseen 2km päähän. Samantien herra otti ne työn alle ja 30 eurolla kumit vaihtui vanteelle ja pääsi vanhoista kumeista samalla eroon. Kympin kun laittoi lisää, niin sai siistit uudet kulmaventtiilit. Wingin kumit on ikävä täyttää jos ei ole kulmaventtiilejä, joten ilolla maksoin sen kympin lisää.

Irroittaminen oli taiteilua, ettei tarvitse purkaa ylimääräistä :D


Jotta sai molemmat renkaat kerralla matkaan, niin neljällä kuormaliinalla pyörä kiinni moottoripyöränostimeen ja paketti ilmaan. 


Siinä se nätisti olla kökötti vuorokauden verran.


Iskin tunkin ja pyörän väliin pari lautaa päällekkäin, jotta nosto tulee motin pohjasta, eikä esim pakoputkista. Meni vähän epätasapainoon, mutta kyllä se siinä pysyy.


Rengasliike hoiti kyllä homman kätevän tehokkaasti ja tasapainotus tapahtui samalla kertaa. Todella asiallinen rengasliike. Jatkossa aion hoitaa kaikki rengasasiat heidän kauttaan.

En saa tästä mainoksesta mitään, mutta olen sitä mieltä että hyvää kannattaa aina kehua.


Renkaat oli itse tilattu netistä. Huomasin, ettei tähän rengaskokoon enää tahdo saada monelta valmistajalta samaa sarjaa olevia renkaita. Haasteena että eturenkaan koko vastaa nykypyörien takarenkaiden kokoa. Ja takarenkaita ja eturenkaita ei saa käyttää ristiin, koska ne saattavat olla erilaista kumia, eri jäykkyyksiä ja erimäärä vahvikekerroksia kumin sisällä.

Päädyin sitten tilaamaan Tirendolta Avon Cobrat. Takarenkaan painonkesto on tärkeää. Painava pyörä, välillä kaksi aikuista kyydissä ja kenties 2-3 laukkua täynnä tavaraa. Siinä on hyvä olla rengas alla, joka on tehty kestämään massaa. 

Renkaille tuli hintaa 246 euroa posteineen ja lähetti toi ne kotiin 5 päivässä.

Renkaan kuvio on ehkä katupyörämäinen, mutta HEI!!! Wingihän on katupyörä. Ei sillä motorsporttia ajeta, mutta kaduilla sillä suurelta osin ajetaan.


Sitten kotona kardaanin pariin. Viime kesänä wingin ostaessani edellinen omistaja kehui miten on 16 vuoden aikana ajanut vain noin 15 000km ja sinä aikana moottorikin on hoidettu. On runkolaakerit vaihdettu, männänrenkaat, hoonattu männät ja ties mitä kaikkea motin sisällä. Mutta sanaakaan ei ollut puhetta kardaanista. Ei kai sitä kaikkea muista.

No nehän osoittautui paremmin kuin hyvin hoidetuiksi. 100 000km mittarissa ja kardaanin ihan kaikki hammastukset olivat täydellisessä kunnossa ja molybdeenillä oikeaoppisesti rasvattu. Mahtavaa. Kiitos edellinen omistaja!





Kehnosti otin kuvia puhdistuksen jälkeen, mutta homma tuli hoidettua ja voideltua uudella Hondan moly 60 molybdeenirasvalla, kuten kuuluukin. Mahtava fiilis. Vielä rengas paikalleen taakse ja takapää on melkein valmis. Samalla vaihtui kardaaniin Teboilin full synth 75W-90 hypoidiöljyt GL5.



Renkaiden laakerit pitimäni vaihtaa, mutta osoittautui, että kaikki neljä laakeria oli myös vaihdettu tuon about 15tkm aikana. Koyon laatulaakerit paikoillaan ja tuntumaltaan kuin uudet. Ei pienintäkään klappia. Ei siis syyttä suotta lähdetty vaihtamaan.

Kyllä on hyvä fiilis tästä wingistä. Tästä tulee hyvä pyörä pitkäksi aikaa. Motti huippukunnossa. Rosteriset ikuiset pakoputket. Kardaaniosat uudenveroiset. Uudet renkaat ja jarrut, sekä etuiskarit uusitaan kokonaan. Ensitalveksi voi jättää kaasuttimien läpikäynnin.


Seuraavana vuorossa jarruletkujen vaihtoa ja jarrusylinterien puhdistusta, kun taas jostain aikaa saa.