torstai 23. huhtikuuta 2015

Miltä tehdasnaku GL1100 tuntuu verrattuna puoliksi riisuttuun Interstateen?

Se on yllättävää miten suuri painoero on katetun GoldWingin ja nakun GoldWingin välillä.

  • 1980-81 Standard GoldWing GL1100 kuivapaino on 267 kg
  • 1982 Standard GoldWing GL1100 kuivapaino on 270 kg
  • 1983 Standard GoldWing GL1100 kuivapaino on 272 kg
  • 1980-81 Interstate GoldWing GL1100 kuivapaino on 305 kg. 
  • 1982 Interstate GoldWing GL1100 kuivapaino on 308 kg
  • 1983 Interstate GoldWing GL1100 kuivapaino on 311 kg
  • 1982 Aspencade GoldWing GL1100 kuivapaino on 318 kg
  • 1983 Aspencade GoldWing GL1100 kuivapaino on 321 kg


Jos mietitään että minulla oli aikaisemmin 1983 interstate ja se vaihtui 1983 standardiin, niin painoa putosi 39 kilogrammaa + interstaten lisäkromikilkkeet. Eli varmaan sellaiset 40 kiloa on aika realistinen ero. Se on niin iso ero, että se jo tuntuu. Pelkästään etukatteen arvioisin painavan sen 10-13 kg. Ja kun se isketään paikalleen, niin painopiste muuttuu aika paljon ylemmäs ja eteenpäin. Tottakai se vaikuttaa ajotuntumaan. Ei katettu wingi silti mitenkään huono ajaa ole. Päinvastoin. Ei siitä muuten olisi tullut maanteiden kuningasta matkapyöränä. Ja sen ykkössijan wingi on pitänyt 40 vuotta tänä vuonna 2015.

Ennen kuin wingini vaihtui nakuversioon, riisuin hieman interstatea ja testasin miltä se tuntuu ajaa nakuna. Ihan vain kokeillakseni, olisiko naku wingi se minun juttuni. 

Painopisteen pudotuksen tuntee välittömästi. Mutta edelleen painomäärä täysin nakuun standardmalliin on veikkaukselta 25-30kg enemmän. Takalaukut, tarakka sekä tuumasta putkea olevat takalaukkujen edessä sijaitsevat kaatumaraudat ovat tosiaan tehty kestämään kaatumista. Niissä painoa ja jämäkkyyttä piisaa. Eli etukatteen verran riisuttua interstate ei voi edelleenkään verrata tehdas nakuun standard malliin. Ajossa sitä eroa ei oikeastaan enää huomaa näiden kahden välillä. Mutta ero tulee siinä vaiheessa esiin, kun mietit parkkeerausta. Aikaisemmin aina pyrki ajamaan sellaiseen ruutuun, että pois lähtö on vain suoraan ajamalla. Raskaan etukateriisutun nakuversion liikuttelu parkkiruudussa on edelleen yllättävän raskasta. Etenkin jos yrität päällä istuen tepuuttaa jaloilla sitä esim. pari askelta taaksepäin. Sen painon tuntee.

Täysin naku sen sijaan tuntuu liikkuvan aika kepeästi parkkiruudussa. Vääntelehtiminen ja kääntelehtiminen on jotenkin helpompaa. Voisiko se olla tosiaan jostain 25-30 kilosta kiinni. Ehkä se sitten voi. Toki varmaan henkilöstä riippuvia asioita myös, että kenellä missäkin kohtaa menee ison pyörän liiallinen painoraja. Tepuuttaminen jaloilla nakun wingin päällä onnistuu ihan suhteellisen helposti. Jään varmasti kaipaamaan interstaten bagger-takalaukkuja, mutta keveyden vuoksi koitan pärjätä näin nakumallilla. Ja tarvittaessa onhan minulla tähän nakuun lisävarusteena laukkuraudat ja kiinteät laukut varastossa. Isken kiinni jos lähden pitkälle ja tarvii tilaa vaatteille ym.

Kaivoin muutamia kuvia, joissa pystyy vertaamaan standard mallia (musta) sekä etukatteen verran riisuttua interstate mallia laukkuineen (ruskea).

Klikkaamalla kuvat suuremmaksi.



Onhan niissä massiivisuudessaan iso ero laukkujen vuoksi. 
Laukut tahtovat piilottaa kokonaan myös wingin hienot pakoputket.






Takalaukun ja sivulaukkujen kera sopii näinkin matkapyöräksi kahdelle. Pyörä vaan näyttää hieman epätasapainoiselta, kun takana on niin massiivisesti laukkuja. 


Bonuksena sama interstate pyörä täysvarustuksella.
Kyllä se näin olla pitää. Joko täysin nakuna tai sitten täysvarusteltuna taistelutähtenä.


Tuossa parkissa pääsi hyvin vertaamaan vielä mustaa standardia mustaan 1982 vuosimallin insterstateen. Tunnistaako samaksi pyörämalliksi?




Ei muutakun vahat pintaan ja hyviä sekä turvallisia ajokelejä kaikille.



sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Wing Swap 2015

Viime kesänä tuli ajeltua tällä metallinhohtoruskealla GL1100 goldwingillä. Ajoin wingillä tovin aikaa ilman täyskatetta ja tykästyin wingin nakumaiseen ulkonäköön sekä voimakkaaseen vääntöön.

Kuitenkin koska pyörä oli niin virheettömän hienossa kunnossa, olisi ollut suorastaan huutava vääryys jättää se riisutuksi saati myydä osia siitä pois. Vielä kun kyse tosiaan on harvinaisemmasta ja paremmin varustellusta 1983 vuosimallista. Eli viimeisestä vuosimallista GL1100 pyörämallia. Siispä laitoin katteen takaisin ja päätin joko myydä tai vaihtaa sen.

Kuitenkin jäi ikävä sitä naku wingiä ja haaveena sitten olisi ollut tottakai saada tilalle se nakutettu versio. Pari viikkoa myin nettimotossa tätä wingiä nyt keväällä ja koska kyseessä oli hyvin huollettu peli ja vähillä kilometreilla, niin kiinnostusta tuntui olevan. Hinnasta ei päästy ostajien kanssa ihan sopuun ja vaihtoakin ehdotettiin niin autoihin kuin jopa vanhaan Honda Tuuttiin välirahan kera. Hetken mietin vaihtoa siihen, mutta jotenkin päässä pyöri vain ajatus, että käteistä tai tilalle naku wingi.

Tuttuni ehdotti, että mitäs jos vaihdetaan wingit päittäin sopivalla kaupalla. Hänellä on vieläpä tätä samaa 1983 vuosikertaa. Ja kun tunnen miehen ja tiedän miten hyvin hän hoitaa pyöriänsä, niin uskalsin lähteä helposti hieromaan vaihtokauppaa. Siinä sitä odoteltiin sopivaa hetkeä, kunnes koitti lauantai 11.4.2015 ja ulkona täydellinen auringonpaiste sekä +16 astetta lämpöä. Kylmällä ei viitsitty lähteä vaihtamaan, kun sovittiin vaihto lähelle puoliväliä ja kummallakin tli 50-100km välille kilometrejä per suunta.

Ennen lähtöä latasin wingin akun vielä täyteen ja päätin pesasta sen vielä kertaalleen. Mukavampi ajella uljaasti puhtaalla nätillä taistelutähdellä.





Mittarissa karvan alle 70 000km oikeita kilometrejä.
Se tekee aika tarkkaan 2000km per vuosi tämän wingin historiassa.
Tosin siinä taisi olla 15-20 vuoden seisontaväli, jolloin wingiä ei ajettu.



Uuden uudet talvella asennetut Motadin rosteriputkistot hienostuneesti huristen kohti uutta omistajaa.

Viimeinen ajo kunniakkaasti.




Tämä oli ensimmäinen (ja ehkä viimeinen) pitkä ajoni täyskatteella. Aikaisemmin en ajanut kuin pienen pätkän ja siinä ei oikein saanut fiilistä mihin wingi on tehty. Täytyy sanoa, että on siinä japanian pojat miettineet, kun ovat wingin rakentaneet. Kyllä se on ollut oman aikansa matkapyörien kuningas ja varmasti pieksee vieläkin mukavuudessaan nykyajan matkapyöriä. Leppoisa pehmeä ajaa, mutta voimaa löytyy. 80km/h vauhdissa kierrokset pyörivät siellä 3000rpm luokassa. Ja 100km/h vauhdissa voi pitää helposti vielä kypärän visiiriä auki. Kaikki viima lentää katteen avulla yli ajajan. Autotkin antoivat ihan erilailla tilaa, sekä ihan kaikki motoristit moikkasivat. Niin Ducati-miehet, kuin Harley Davidson kuskitkin. Wingi on vähän sellainen kaikkien kaveri. Ei sovi kaikille, mutta herättää kuitenkin jonkinlaista kunnioitusta jokaiselle.

Pälkäneen aapiskukolle saavuin 45 minuuttia etuajassa. Meni niin leppoisasti ajo, ettei edes ymmärtänytkään. Tuollahan ajaisi vaikka yhtäsoittoa lappiin asti. Lämpötila näytti yhä +16'C.




Tankkaamassa kävi aapiskukolla ihan jatkuvasti moottoripyöriä. Nyt oli selkeästi keli, jolloin pyöriä kaivetaan esiin ja niitä käydään ostamassa liikkeestä. Tämäkin 1100 kuutioinen Moto Guzzi California vuosimallia 2006 oli vasta ostettu Tampereelta liikkeestä ja kuski matkalla pyörän kanssa Iisalmeen. Upea Guzzi. Olen sitä mieltä, että hienon yksilön vuoksi kannattaa lähteä kauempaakin hakemaan. Toivotan guzzi kuskille huolettomia kilometrejä. Ikuinen moottori taitaa näissä Californioissakin olla. 100km/h vauhdissa kuulemma kone pyörii pikkusen vaille 2000 kierrosta minuutissa. Todella matalaviritteinen matkapyörä.





Parkkiin tuli jos jonkinlaista ajoneuvoa. Myös -60 luvun Fiat 1100 joka oli museorekisteröity. Todella hienossa maalipinnassa ja kurkkasin sisään, niin penkit olivat kuin uudet. Ei näitäkään ihan joka päivä tule vastaan. Hienoa että jotkut näitäkin pitävät kunnossa.





Ja ihmetykset senkun jatkuvat. Yksi bussia tankkaamaan tullut kuski tuli tervehtimään. Hän sattui olemaan Wanhat Wingit kerhon sihteeri. Tuli kehumaan wingiä ja juttelemaan kerhosta. Kuulemma viime vuosina wingimiehet ja -naiset ovat ryhdistäytyneet kerhon saralla ja jäseniä on tullut rutkasti lisää. Pitävät 3 tapaamista vuodessa. Oli mukava huomata, että oli ammattilainen kyseessä. Heti osasi arvostaa -83 vuosimallia ja ehtipä näkemään -83 tehdasnakumallinkin juuri ennen kun hänen piti jatkaa matkaansa. Ei ollut kuulemma ennen nähnyt -83 nakua. Se onkin harvinainen näky ja viimeisiä nakumalleja mitä wingiä on tehty, lukuunottamatta GL1200 mallin muutamia nakuversioita, joita tehtiin vain amerikan mantereelle myyntiin.

Veikkailtiin nakuvingin omistajan kanssa, että ei välttämättä ole -83 mallin nakuwingejä suomessa montaa. Ei kaukaa ole haettu, jos arvellaan että tämä saattaa olla jopa ainoa. Sen verran oli myyntisuuntaus wingeissä katettuihin malleihin.

Tässä vaiheessa kumpikin wingin omistaja oli saapunut Aapiskukolle. Siinä käytiin pyöriä läpi, että mitä nyt ollaan oikein kumpikin vaihtamassa. Kumpikin tuntui olevan tyytyväinen ajokkeihin ja ei muuta kun pullakahveille ja paperit täyttämään.

Onhan ne komean näköiset veljekset siinä vierekkäin. Nakumallissa hieman alle 100 tkm mittarissa. Enemmän ajetun saan siis tilalle, mutta se ei näissä tunnu missään. Wanhat Wingit sihteeri jutteli tutullaan olevan 1000cc wingi, johon joskus 100tkm jälkeen vaihtoi venttiilien varsien kumit ja muuta isompaa ei ole tarvinnut tehdä. Perus huoltoja ja nyt wingissä on kuulemma mittarissa jo yli 300 000 km. Nämä on tehty kestämään. Muutama kymmenen tonnia mittarissa sinne tänne, ei tunnu missään.






Vaihto tehtiin hyvissä mielin ja kumpainenkin jatkoi omalla uudella wingillään kohti kotia.
Onneksi edellinen omistaja oli käynyt niin hyvin pyörän läpi, ettei se kaipaa kuin ajoa vaan tänä kesänä. Ensi talvena sitten voi miettiä huoltoja jos tarvii.

Laukut otin pois ja laukkuraudat pitää vielä irroitella. Komea on peli.




Toivottelen turvallisia kilometrejä ja huoletonta wingiä ruskean wingin uudelle omistajalle :)