maanantai 31. elokuuta 2015

CX500 Numero 6. The Red.

Shadow tuli ja Shadow meni Hämeenlinnaan mukavalle herralle. Vaihtelu virkistää, vai virkistääkö sittenkään?

Tilalle tuli talviropattavaksi viiden vuoden sisään jo kuudes Honda CX500.
Joku tässä pyörämallissa on, kun näitä tulee kokoajan.

Tällä kertaa puolivarkain löytyi CX500 Helsingistä. Pyörä ei ollut julkisesti myynnissä, mutta kauttarantain löytyi ilmoitus että saattaisi cx olla myytävänä. Ja kaupat siitä sitten hoidettiin.

CX ei ollut suoraan ajokuntoinen, joten se piti hakea kärryllä.



En oikein tiedä vielä mitä tästä tekisi.
Laittaako ihan siistiksi CX:n näköiseksi vakiopyöräksi.
Vai rakentaisiko cafe racerin tms.
Vai ihan vaan kunnostaisi sellaisena kuin on, käyttöpyöräksi.

Ihan ensimmäisenä pitää irroittaa tuo tuulilasi sekä tarakka hittoon.
Löytää tilalle vakio takarauta ja ehkä se musta pieni flyscreen tuulilasi.

Iloinen ylläri oli, että etustefat on vaihdettu vastikää pumppuihin.


Moottori lienee valmistettu -78 tai -79 koska siinä on huohotus hoidettu kansien kautta, eikä kyljen ajoitusluukun korkin kautta. Liekö moottori vaihdettu syystä tai toisesta joskus, tai sitten tämä on sellaista mallia, joka on juuri niillä rajoilla ollut, että kumpaa moottoria -80 runkoon laitetaan.


Moottori kaipaa kunnon pesun myrkyillä ja venttiilikopat kiilloituksen.


Sytytyksen kanssa on ollut ongelmia ja syttyboksiksi on vaihdettu ignitech. Ignitechin kanssa kuulemma on käytetty pyörää tallissa, mutta ei varsinaisesti ajettu. Ja pyörä on seissyt vuosia.

Täytyy puhdistaa kaasuttimet ultrapesussa ja tarkistaa että ignitech on kytketty oikein.


Putkisto on Motadin kaks-yhteen putkisto. Ihan siisti kun puhdistaa hyvin.
Se ehkä vaihtuu jossain kohtaa tuplaputkiin.


Mottinumero ei kuulu takaisinkutsun piiriin.



Itse pyörä on vuosimallia 1980 ja varianttia CX500A, koska runkonumero
CX500-2202834
Vain 7-numeroinen VIN numero.


Kaasuttimeen on joku vuosien saatossa porannut reijän ja laittanut oman pulttivirityksen?
Mikä lie?
Veikkaan että joku itse keksitty tapa säätää kohon korkeutta.
Selvinnee kun pääsen avaamaan kaasarin.

Tämä selvisi. Englanniksi Carb tickler. Tuota kun painaa, niin koho painuu alemmas ja bensaa tulee lisää. Tavallaan rikastin. Miksi tällainen tässä on, en tiedä. CX500 starttaa oikeilla kaasarin säädöillä ja puhdistetulla kaasarilla yleensä täysin ongelmitta.



Hammaslääkäripeili-kikka kertoi heti että jakoketju on tiensä päässä.
Eli menee moottorin avaamiseksi. Samantien triple-bypass huolto.
Samalla voi vaihtaa ignitech cdi-boksin alkuperäismalliseen.


Mittaristo kun on jonkun toisen pyörän mittaristo, niin ei voi tietää yhtään paljonko kilsoja tällä on ajettu. Veikkaan että 80 000km luokkaa, koska ketju on vaihtokunnossa. Tuskin paljon yli, koska pyörää seisotettu vuosia tallissa. Onneksi lämpimässä tallissa. Ei ole korroosi juurikaan päässyt iskemään. Ja etupyörä oli 2003 vuosimallia ja takakumi taisi olla 1993 vuosimallia. Tarkoittaa, että tosiaan pyörä ei ole kokoajan ollut ajossa. Motti ei voi olla ihan finito.

Katsotaan mitä tästä tulee talven aikana.

Mittariston mysteeri selvisi. Se on Kawasaki Z500 vm. 81-82 mallista.


maanantai 24. elokuuta 2015

23.8.2015 Pyynikin ajot




Sunnuntaina 23.8.2015 järjestetty tapahtuma oli muistoajo, jonka järjestelyissä olivat mukana Suomen veteraanimoottoripyöräkerho, Mansen Masinistit ja Tampereen kaupungin tapahtumatoimisto.
Aamulehti 24.8.2015

Ihan ensimmäisenä täytyy kyllä kiittää yllämainittuja tahoja mahtavasti järjestetystä tapahtumasta. En muista hetkeen nähneeni vastaavaa tapahtumaa, jossa ihmiset tulevat ilolla kokoperheen voimin nauttimaan auringosta ja moottorien pärinästä. Toisin kuin esimerkiksi Jyväskylän Nesterallissa, Pyynikillä ei päätarkoituksena näyttänyt olevan juovuksissa ralleissa hilluminen.

Sen sijaan tuntui että silkka kiinnostus ja mielenkiinto näitä nostalgisia laitteita ja nostalgista tapahtumaa kohtaan oli saanut pääroolin yleisön joukossa.

Yleisö ei pilannut tapahtumaa millään tavalla. Vaikka paikoitellen rataa ja starttialuetta oli nauhoitettu ja rajattu, niin silti ei järjestäjiä, eikä kuskeja häirinnyt yhtään, että nauhojen etupuolellekin yleisöä saapui. Kukaan ei häiriköinyt, sen sijaan jokaiselle annettiin mahdollisuus nähdä ja nauttia kilpailusta.

Mahtavaa työtä!

Tässä päivän ohjelma, lainattuna Moro-lehden sivuilta, sekä muutamia omia kuviani kyseisestä tapahtumasta.

Huom! Jokainen kuva aukeaa suuremmaksi klikkaamalla.


Ensimmäinen Moro-lähtö esitteli nostalgisia laitteita, sekä erilaisia moottoripyörämalleja ilman sen suurempaa kilvoittelua.

















Sitten päästiin varsinaisiin näytösajoihin, joista kehkeytyi lopulta ihan kunnon kilpa-ajoja. Siinä oli moottorien pärinää, pakokaasua ilmassa ja läheltäpititilanteita jo heti lähdössä. Ajoja seuratessa sai hienosti tunnelmasta kiinni ja tuntui kuin olisi ollut aidossa vanhan hyvän ajan moottoripyöräkilpailussa.


















Perässä kurvasi turva-auto :)


Varikkoalueen läheisyyteen olivat motoristit tuoneet parkkiin hienoja, mitä upeampia pyöräyksilöitä näytille kaikille. Otin omasta mielestäni upeimpia pyöriä kuviin. Jokaisella toki makunsa ja kunnia jokaiselle. Itselläni vanhat Hondat tuovat hyvää fiilistä ja siksi kuvissa on aika paljon Hondia.










Seasta löytyi yksi Honda CX ja heti nousivat nostalgiset fiilikset itselle. En tiedä mikä tässä pyörämallissa on vikana, kun aina kun näkee CX:n, niin tulee sellainen olo, että sellainen pitäisi taas ostaa ja omistaa. Ehkä sellainen pitää vielä hankkia, eikä lopulta ikinä luopua.




GL1100 1978 limited. Upea väri ja upea yksilö. Tällainen olisi kunnia omistaa.





Sedät pääsivät luvan kanssa kokeilemaan ajoasentoja. 
Oli ilmeisen vaikea päästä kyseisiin ajoasentoihin.




Aina ajon jälkeen varikolle palatessa jokainen kuski palkittiin muisto-mitalilla.





Hattua täytyy nostaa, kuinka wanhat herrat siima kireällä kilpailivat. Varmasti riittää elämäniloa ja kerrottavaa tästä tapahtumasta vanhoilla herroilla taas pitkäksi aikaa. Ehkä näin nuoremman sukupolven edustajan en edes osaa ymmärtää miten paljon tällainen tapahtuma näille vanhoille kilpailijoille merkitsee. Minulle tämä on vain upea tapahtuma, mutta heille tämä on kunniaa.






Päivän nuorimmat motoristit Jenny ja Fanni Ruokolainen. Kumpainenkin on nuoresta iästään huolimatta päässyt useamman kerran podiumille palkintoa pokaamaan.











Kiitos hienosta tapahtumasta!