perjantai 24. marraskuuta 2017

RVS-lisäaine moottoripyörässä ja autossa. RVS-käsittely Goldwingiin ja Toyota Avensikseen

RVS

Keväällä tuossa törmäsin moottoreiden lisäaineisiin nimeltä RVS, jonka luvattiin parantavan moottorin kitkapintoja ja mahdollisesti jopa tuovan säästöjä polttoainekuluissa.

Ihan ensimmäisenä tuli mieleeni kultaiselta -90 luvulta tv-shopissa mainostettu Motor Flush. Huuhaa-aine, joka silloin hämmensi ihmisiä. Lähdin kuitenkin lukemaan lisää RVS:stä. Selasin heidän sivunsa läpi. Luin ihmisten kokemuksia netistä eri foorumeilta ja jotain videotakin löytyi.

Ihmiset tuntuivat saaneen apua uliseviin kardaaneihin ja muihin mekaanisiin ongelmiin siten, että kulkine sai vielä lisäaikaa ilman sen suurempia remontteja. Oikeastaan en löytänyt ketään, joka syyttäisi RVS-aineiden rikkoneen jotain. Epäilijöitä oli paljon, jonka osaa toki odottaa, mutta ainetta käyttäneillä ei ollut kenelläkään pahaa sanottavaa. Sen sijaan hyviä kokemuksia löytyi jonkin verran.

Itsekin perisuomalaisena edelleen hieman epäilin, että onkohan kyseessä vain ihmisten kuvitelma korjaavaan voimaan, ja totuutta väritellään kun aine on omaan ajoneuvoon kertaalleen laitettu. Mutta Saksalainen TÜV-laboratorio on aineen tutkinut ja todennut sen toimivaksi. Se on aika painava meriitti, jota vastaan on tavallisen kansalaisen turha lähteä kinaamaan. Tässä lainaus RVS kotisivuilta ja linkki kyseiseen TÜV:n raporttiin.

"RVS-teknologia on uusi nanoteknologia, joka mahdollistaa erittäin liukuvan ja kestävän tribokeraamisen pinnan muodostamisen koneenosien kulumiselle alttiille pinnoille. Samalla laitteen kunto parantuu selkeästi ja se suojataan tulevaltakin kulumiselta. Luonnollisina seurauksina myös energian (polttoaineen) kulutus ja päästöt pienenevät, minkä oheinen TÜV:n raportti todistaa."

Tässä vielä sivu, jossa alustetaan raporttia http://www.rvs.fi/reference/page21.html


Kansan kielellä RVS-tuotteet laitetaan moottoriöljyn, vaiheistoöljyt ym. sekaan ohjeen mukaan. Moottorin toisiinsa koskevat metallipinnat ovat niitä "kuluvia" osia, jotka kuumenevat ajossa. Kuumuus saa RVS:n rakentaaman kuumiin kitkapintoihin uutta tribokeraamista pintaa. Sileää pintaa, joka vähentää kitkaa, kuumenemista ja näin ollen ehkä myös polttoainekulutusta. Ainakin teoriatasolla pienissä määrin.

Tavalliselle autoilijalle tämä menee niin molekyylitason juttuihin, etten lähde sitä enempää avaamaan. Jos tarkempi selvitys kiinnostaa, niin suosittelen tutustumaan ensin RVS:n kotisivuihin ja jos sieltä et vastauksia saa, niin ota yhteyttä RVS:n yhteyshenkilöön, joka löytyy sivuilta.


http://www.rvs.fi/




RVS käsittelyn kohteena moottoripyörä Honda GL1100 
GoldWing vuosimallia 1983.

GL1100 wingeissä on vaihteisto aina ollut sellainen "ei niin livakasti vaihtuva". Varsinkin ykkösen ja kakkosen välillä vaihtaminen on välillä melkoinen *runts*. Se kyllä vaihtuu. Joskus helpommin, joskus jäykemmin. Ei silti niin, että pelottaisi sen menevän rikki. Se on ominaisuuksiltaan vain vähän sellainen 45 vuotta sitten keksitty vaihteisto, joka kyllä pelaa suht livakasti kun osaa konstit. Ei voi verratakaan nykypäivän moottoripyörien vaihteisiin.

Aikoinani ensimmäisessä wingissäni tästä huolestuin ja rupesin googlettamaan aiheesta. Löytyi paljon muidenkin kokemuksia maailmalla. Sama ominaisuus kaikilla. Itse olen omistanut kolme GL1100 wingiä, joissa vaihteisto kaikissa samanlainen.

Tästäpä sitten tuli ajatus laittaa RVS aineet Goldwingin moottoriin.
Wingissä kytkin on myös ns. märkäkytkin ja niin moottori, kytkin kuin vaihteisto uivat kaikki samassa moottoriöljyssä.

Koska mittarissa on jo karvan yli 100 000 km, niin konsultoin asiasta RVS:n kotimaan myynnistä ja markkinoinnista vastaavaa Raimo Grönroosia.

Koska ajattelin pitää goldwingin itselläni pitkään, niin hän suositteli kilometrien puolesta moottorille tehtäväksi kaksinkertainen RVS-käsittely. Samalla keskustelimme diesel-autostani Toyota Avensiksesta, jossa 170 000 km mittarissa. Ajatuksena myös ajaa auto itse mahdollisimman pitkälle.

Päädyimme seuraavaan ratkaisuun. Laitetaan kumpaankin ajoneuvoon hyvät aineet kaksinkertaisena käsittelynä.

Autoon:
- moottorille 2x D6 dieselmoottorin lisäaine
- vaihteistolle T3 lisäaine

Wingiin:
- moottorille 2x G4 bensamoottorin lisäaine
- Kardaanille pieni määrä T3 lisäaineen geeliä auton vaihteistolle kuuluvasta paketista. Wingin kardaanin öljymäärä on kuitenkin vain noin 2 dl, joten RVS:ää ei tarvita kuin hyvin pieni määrä.





Aineet saatuani innosta soikeana laitoin heti ensimmäisen satsin moottoriin. Ohje kannattaa lukea, että tekee oikein, käyttää oikein ja ajaa alkuunsa oikein.

RVS G4 bensamoottorin lisäaine moottoriin sisään


Kardaanille vaihteistoon kuuluvaa RVS T3-lisäainetta.


Ihan heti alkuunsa ei tuntunut mitään vaikutusta. Tein kuitenkin ohjeen mukaan.
Ajoin noin 400km ja vaihdoin uudet öljyt ja laitoin toisen erän RVS:ää moottoriöljyn sekaan.

Tämän jälkeen kun ajoin noin 200km lisää, tajusin yhtäkkiä että vaihteisto toimii paremmin.

Tästä innostuneena lähdettiin kaverin kanssa tekemään prätkäreissu Viron Saarenmaalle. Jotenkin luottamusta vanhaan ratsuun tuli niin paljon lisää, että päätin uskaltaa lähteä pidemmälle. Ikää pyörällä kuitenkin jo 34 vuotta.




Kardaanin osalta en osaa sanoa RVS T3 vaihteistolisäaineen vaikutuksista, mutta kun edelleen kilometrejä tuli lisää ja oli ajettuna noin 2000 kilometriä ensimmäisestä RVS-erästä, vaihteisto tuntui olevan parempi kuin koskaan. Vaihteet loksahtavat nyt paikalleen paljon kevyemmin ja enää ei tunnu niin kovaa runahdusta kuin aiemmin. Edeleenkään vaihteisto ei ole toiminnaltaan yhtä livakka, kuin moderneissa nykypyörissä, mutta ero on käsittämättömän iso. Hämmästyttää oikein.

Kulutuksen osalta en osaa sanoa vaikuttiko siihen kuinka. Moottoripyörällä ajaminen on aina vähän sellaista vauhdikasta ja suoritusluonteista, joten siinä ei oikein hyödytä tehdä mittauksia polttoaineen kulutuksen osalta. Pitäisi ajaa vertailuna useampi parin sadan kilometrin koeajo samoissa olosuhteissa yhtään revittelemättä. Vaikeaa on moottoripyörällä, kun siitä katoaa siinä vaiheessa se hauskuus, jos ei yhtään saa kaasua vääntää :) Autoilla asia on erikseen.

Olen tyytyväinen että käsittely tuli tehtyä GoldWingiin. Vaihteiston käyttäytymisen muuttumisen koettuani tekisin saman käsittelyn uudemman kerran, jos pyörä joskus vaihtuu.




Toisena käsittelyn kohteena Toyota Avensis 2.0 D-4D vuosimallia 2012.

Toyotan osalta päätettiin tehdä hieman enemmän tarkempaa tutkimusta. Päätettiin ottaa ennen ja jälkeen lukemia päästömittauksista, puristuspainemittauksista, ohivuotomittauksista sekä hieman mittauksia kulutuksien suhteen.

Toyota Avensis on vuosimallia 2012 ja moottorina toimii 2.0l D-4D turbodiesel. Mittarissa oli juuri lähiaikoina tulossa 170 000 km ja ajattelin silloin suorittaa huollon. RVS aineet oli hyvä ajoittaa tuohon. Ensimmäinen satsi RVS:ää vanhan moottoriöljyn sekaan 400 km ennen huoltoa ja toinen satsi uusiin öljyihin huollon jälkeen.


Puristuspainemittaukset sekä ohivuotomittaukset otettiin Ylöjärven autodiagnoosissa.
Varsin mukavaa porukkaa ja tuntuivat osaavan asiansa. Auto nosturille ja hommiin.




Moottorin suojamuovi päältä pois ja yllättävän vähän tarvitsi purkaa, että päästiin suorittamaan mittauksia. Käytännössä lyhyt johtosarja irti, joka meni hehkutulpille ja hehkut irti.


Hehkutulpat olivat irti ja samalla mittasivat että ne olivat kunnossa. 


Sitten puristuspainemittari kiinni vasemmanpuoleiseen sylinteriin ja mittaus käyntiin.
Mittaus tehtiin toki erikseen jokaiselle neljälle sylinterille.




Puristuspainemittari näytti 21-22 barin luokkaa riippuen sylinteristä.

Tämän jälkeen ohivuotomittaukset käyntiin eri mittarilla.



Ohivuodoissa käytettiin vertailupaineena 5 barin ilmanpainetta.
Ohivuotopuolen mittari näytti lukemaksi kaikille sylintereille 4.8 bar.
Eli ohivuoto oli 4% jokaisessa sylinterissä. 

Tarkoittaa että ohivuodot olivat mitättömän pienet ja moottori kunnossa heti lähtökohtaisesti. Nopea analyysi, että Toyotan 170tkm ajettu diesel-moottori on tältä osin siis vielä huippukuntoinen.

Tässä vielä mittaustulos paperilla. 
HUOM! Paperilla lukee virheellisesti että "Ohivuodot 5 bar paineella joka sylinteri 33%". Tämä johtuu siitä, että mittarin ulkokehällä on prosentit, mikäli vertailupaineena käytetään 5 bar painetta. Tällöin lukema pysyvän paineen 4.8 bar olisi ollut lähellä ulkokehän 33% lukemaa. Mittarin % lukemaa ei saisi katsoa ja todellinen ohivuoto on tuon työnnetyn 5 barin ja pitävän 4.8 barin välinen erotus, eli 4%

Mikäli ohivuoto olisi 33%, niin konehan olisi niin väljä, ettei sillä ajettaisi metriäkään. Eli mittaria on katsottu ensin väärin. Onneksi otin valokuvat.

Kuva suurenee klikkaamalla

Päästölukemat otettiin toisessa autohuollossa samana päivänä, koska Ylöjärven Autodiagnoosilla ei sillä hetkellä ollut kalibroitua päästömittauslaitetta käytettävissä. Ja virallista lukuahan tässä haetaan, niin naapurihallissa oli päästömittari Elovainion AD Autohuolto

Kävi vielä sikäli hyvä tuuri, että heillä oli juuri kalibroitu mittari päästömittausta varten.
Kuvaa tästä toimenpiteestä en huomannut ottaa, mutta päästökuitti löytyy ja tässä siitä kuva.

Kuva suurenee klikkaamalla

Mittaus tapahtui Euro4 normien pohjalta, jossa hyväksytyn päästön raja-arvon tulee olla K <= 1.
Kuten kuvan tekstien oikean reunan alaosasta nähdään K = 0.06

Hieman siinä mittaajiakin hymyilytti, että polkaistiinko siinä nyt varmasti oikein sitä kaasua mittauksen suorittamiseksi. Päästömittaus tehtiin varmuuden vuoksi vielä toiseen kertaan ja lukemaksi tuli sama K=0.06

Pakko se oli todeta, että päästöt olivat hyväksyttävään maksimiarvoon nähden olemattomat.
Hyvä niin. 




Nyt "ennen" mittaukset on suoritettu ja ensimmäinen satsi RVS-moottoriöljyn lisäainetta menee moottoriin. Juuri sopivasti nelisensataa kilometriä ennen 170 tkm öljynvaihtoa.

Mittarissa noin 400km ennen 170 tkm huoltoa

RVS aineet sekottaen ja valutetaan öljyn sekaan


Jälleen hoidettiin ohjeenmukaista ajelua ja kun noin 400 km oli ajettu ja mittariin lähein 170 000km, niin vein auton Toyota merkkihuoltoon huollettavaksi. Huollon ajalta en saanut mitään kuvia, koska jätin auton vain liikkeeseen aamulla ja hain pois iltapäivällä töiden jälkeen.

Huollon jälkeen laitoin itse toisen satsin RVS-lisäainetta moottoriöljyn sekaan jälleen ohjeita noudattaen.


Vaihteistoöljyn vaihvaihdon päätin tehdä muualla kuin Toyota-merkkihuollossa. Tämä siksi, että en ole varma haluaako Toyota-merkkihuolto laittaa mitään lisäaineita mihinkään. Päätin vaihdattaa vaihteistoöljyt samassa Elovainion AD autohuollossa, missä päästömittaukset tehtiin. Olen ollut aikaisemminkin tyytyväinen heidän palveluunsa. Avensikseen on muun muassa vaihdettu Eber heidän toimestaan.

Ei muuta kuin Avensis ylös nosturilla, pohjapanssarin irroitus ja vaihteistoöljyn valutus pois. Tämä kiinnosti itseänikin, että missä se vaihdelaatikko on ja missä on sen pohjaproppu ja lisäysreikä.

Tilalle laitettiin Mobil Mobilube 1 SHC 75W-90 vaihteistoöljyä.


Vaihteistoöljyn valutusreikä näkyy hyvin tuossa. 
Ja öljyksi laitettiin Mobil Mobilube 1 SHC 75W-90 vaihteistoöljyä.


Tässä taas näkyy hämärästi keskellä kuvaa reikä, josta lisätään uusi vaihteistoöljy.
kuva on otettu suoraan auton nokasta päin kuvattuna alaviistosta katsottuna.

Vaihteistoon laitetaan RVS mukana tulevalla ruutalla. Minulla ruutta RVS-geeleineen oli minigrip-pussissa, koska olin siitä pienen ruokalusikallisen verran laittanut GoldWingin kardaanin takakulmavaihteelle.


Ruutta oli käytännössä tämän näköinen.

Ja sinne se RVS huoltajan toimesta ruutattiin uuden vaihteistoöljyn sekaan ensin sekoitettuna tippaan vaihteistoöljyä.



Tämän jälkeen ajoin autolla muutama tuhatta kilometriä. Mittarissa 174615 km.
Eli käsittelyajoa tuli kaiken kaikkiaan noin 5000 km verran siitä, kun ensimmäiset RVS-käsittelyt laitettiin autoon.

Tuli aika ottaa uudelleen päästömittaus, puristuspainemittaus sekä ohivuotomittaus samoissa yrityksissä.

Ensin päästömittaus

Kuva suurenee klikkaamalla

Kuten kuvasta näkyy K-arvo muuttui arvosta 0.06 arvoon 0.03.
Hyvin pientä muutosta, mutta muutosta kuitenkin ja parempaan suuntaan.


Puristuspaineet mittasi sama henkilö, joka teki saman mittauksen aikaisemminkin.
Muutosta ei hirveämmin ollut tapahtunut. Aikaisemmassa mittauksessa 
3 sylinteriä näytti lukua 21 bar
1 sylinteri näytti lukua 22 bar

Nyt kaikki sylinterit näyttivät tasaisemmin siinä 20- bar lukeman kohdalla.
Vaikuttaako jälleen lämpötila jotain? En tiedä. Mutta nyt lukemat olivat tasaisempia.





Siirryttiin ohivuotojen mittaukseen ja käännettiin yläkuolokohta paikalleen mittausten aloittamiseksi ensimmäisessä sylinterissä.



Jälleen käytettiin vertailupaineena samaa 5 bar ilmanpainetta. Ohivuodot näyttivät samaa 4.8 bar lukemaa. Ehkä jopa lähempänä 4.9 bar. Otetaan tähän kuva ensimmäisestä mittauksesta vielä ja heti sen alle tuore mittaus jälkikäteen. Siitä voi hieman verrata, että miten hieno se ero on, mutta eroa on kuitenkin. Sama pieni ero oli kaikissa sylintereissä.

Eka mittaus ennen RVS käsittelyjä (pahoittelut että kuva otettu hieman viistosti)



Toinen mittaus RVS käsittelyjen jälkeen.

Tässä vielä mittauspöytäkirja, jossa kirjoitettu myös virheellisesti tuo ohivuoto mittarin osoittaman ulkokehän 33% lukeman mukaan, joka on siis jos lukema olisi noin 4.8-4.9 bar luokkaa käytettynä vertailupaineena mittarin antamaa maksimia 7 barin ilmanpainetta.

Kuva suurenee klikkaamalla.





Yhteenveto mittauksista:
Päästöjen K-arvo putosi luvusta 0.06 lukuun 0.03
Puristuspaineet muuttuivat sylinterien eriävistä 21-22 barista jokaiselle sylinterille tasaiseen lukuun 20 bar.
Ohivuotomittauksen paineet paranivat ehkä silmämääräisesti pikkiriikkisen.

Mitä ei voida tietää, että miten vaikuttaa moottorin ja ulkoilman lämpötilaero ensimmäisen mittauksen Heinäkuun helteistä verrattuna toisen mittauksen Marraskuun nollakeliin.

Auto vietiin mittauksiin aina siten, että sitä ennen oli vain noin 3-4km ajoa. Marraskuun mittauksessa moottorin säteilylämmitin oli ollut 1h päällä ennen mittauksia ja samaa 3-4km ajoa.



Polttoainekulutuksen mittauksia

Avensiksella tein koko tämän ajan myös useita polttoaineen kulutusmittauksia ajellen pidempiä pätkiä.

Paljon ajoin pätkää Ylöjärvi - Pori - Ylöjärvi, jossa nopeus on 80-100km/h about koko matkalla.
Paria pientä muutaman kilometrin taajamapätkää huomioimatta. Käytännössä tuo pätkä on tyyliin "laita vakionopeudensäädin päälle ja herää kun olet perillä". Tylsääkin tylsempi suora tie, mutta edestakaisin ajettaessa ajoa tuli noin 250km. Eli mainio juuri tällaiselle polttoaineen kulutusmittaukselle.

Mittausten aikana en tehnyt ripeitä kiihdyttelyjä, enkä tehnyt ohitteluja. Tasaista matkanopeutta hyvässä sovussa.

Ennen RVS-käsittelyjä Ylöjärvi - Pori - Ylöjärvi ajojen keskikulutus pysyi siinä 5.1 - 5.25 l/100km lukemassa. Kun RVS-käsittelyt oli tehty kahteen kertaan ja mittailin samaa pätkää niin kulutus putosi ensimmäistä kertaa koskaan alle 5l keskikulutuksen. Päästiin lukemiin 4.9 - 5.0 l/100km.

Toinen pätkä mitä tuli ajettua oli Ylöjärvi - Turku - Ylöjärvi.
Ennen RVS-käsittelyjä keskikulutus oli 5.4 - 5.5l / 100km luokkaa.
Käsittelyjen jälkeen tälle pätkälle keskikulutus putosi 5.3l / 100km luokkaan.


Yhteenveto polttoaineen kulutuksesta

Kulutus putosi 1-2 desilitraa / 100km.
Pudotus on pieni kulu vuosittaisessa ajomäärässä, mutta pudotusta kuitenkin.

Jos ajat diesel-autolla 25 000km vuodessa, se säästö on noin 25 - 50 litraa.
Dieselin hinnan tällä hetkellä ollessa 1,27€/l se tekee noin 32 - 64 euroa.

Rahalliseen säästöön tällä ei päästä normi kansalaisen ajomäärissä, mutta sanotaan, että 1-2 vuoden ajamisilla kuittaat RVS-lisäaineista maksamasi hinnan takaisin ja luultavasti saat samalla mielenrauhaa sille, että moottorin kuluvat osat ovat saaneet lisää kuluvaa pintaa. Kenties suuret huollot lykkääntyvät muutamalla vuodella eteenpäin ja säästö tulee siinä isommin takaisin.


Mitä mieltä itse aineesta olen?
Lyhyesti: Olen tyytyväinen että tämä tuli tehtyä.

GoldWingissä huomasin suuret muutokset vaihteiston käytössä.

Auton osalta käytettävyydessä ei sellaista tuntumamuutosta tullut.
Aion ajaa kyseistä autoa hyvin pitkään, ellei jotain isoja muutoksia tule elämässä.
Sain tässä hyvää mittausdataa, että moottori on kunnossa ja sain TÜV-laboratorion tutkitusti toimivaksi todettua ainetta moottoriin, sekä vaihteistoon, joka rakentaa uutta pintaa kuluvien pintojen luokse. En usko että olisin välttämättä edes lähtenyt vielä vaihtamaan vaihteistoöljyä manuaalivaihteiseen autoon, jollen olisi innostunut tähän urakkaan.

Jos tämä saa oman autoni pysymään ehjänä vuosikaudet, niin sehän on mahtava juttu. Toki pitää ajatella niin, että ilman tätä ainetta voi auto yhtä hyvin pysyä hyvänä. On mahdoton verrata miten kävisi RVS:llä tai ilman, jos lähtökohtana on täysin terve ja vain muutaman vuoden vanha auto.

Voisinpa sanoa että Suomalaisuus on silkkaa skeptisyyttä. Vaikka itsekin olin alkuun hyvinkin epäileväinen RVS:n suhteen, niin lopulta itselleni jäi positiivinen mielikuva. Niinkin positiivinen, että jos syystä tai toisesta auto tai moottoripyörä menee jossain kohtaa vaihtoon, uskon että teen uusiinkin ajoneuvoihin RVS-käsittelyt enää sen enempää epäilemättä.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Projektipyörä talvelle 2017-2018. Ruskea GL1100 1981

Viimeiset 7 talvea olen tainnut rakentaa 1-2 moottoripyörää joka talvi. Joko itselle tai harrasteena huvikseen ja myyntiin. Nyt olin ajatellut, että tänä talvena en ota mitään projektia. Omassa mustassa GoldWingissä on kansiremontti tulossa ja ajattelin, että se on ihan riittävä homma. Sopiva parin illan juttu ja sen kummemmin en muuta projektia halunnut.

Ja miten taas kävikään. Vastaan tuli sopiva katettu interstate Wingi, joka kaipasi pikkuisen rakkautta ja läpikäyntiä. Wingi oli muutaman kuukauden seissyt käyttämättömänä autotallissa.  Akku oli tyhjentynyt katteen kellon vuoksi. Kokeeksi wingiin iskettiin krossipyörän pienempi akku ja kokeiltiin lupaako edes yrittää käyntiin.

Yllätys oli melkoinen, kun se hörähti pienellä napin kosketuksella heti käyntiin. Kävi nätisti, reagoi herkästi kaasuun, ei sivuääniä eikä myöskään minkäänlaisia vuotoja ollut pyörän alla.

Kun tekniikka ja sähköt tuli todettua toimivaksi ja hinta saatiin kohdalleen, kaupat tehtiin ja projekti tuupattiin peräkärryyn ja matka kotiin alkoi.

Mitä hyvää ja huonoa

Hyvää:
  • Moottori hyvässä kunnossa ja käynnistyy ekalla
  • Moottoriin vaihettu viime talvena uudet Gates nokkahihnat
  • Moottoriin vaihdettu myös uusi metallisiipinen vesipumppu ja motin etupään tiivisteet
  • Starttimoottori avattu ja puhdistettu pölyistä
  • Kardaaniakseli ja takakulmavaihde rasvattu ja hammastukset kunnossa
  • Renkaissa hyvin pintaa
  • Kaikki sähköt toimii
  • Etuiskarien stefat eivät vuoda

Huonoa:
  • Kaatumaraudat, etukate ja sivulaukku saaneet ruhjeita
  • Jarrut täytyy käydä läpi kunnolla, koska selvästi hieman jumitti

Hetken aikaa piti miettiä, että lähteäkö metsästämään tähän uutta etukatetta ja muita osia rakentaakseen katetun interstaten kuntoon. Vai irroitteleeko katteen, laukun ja kaatumaraudat pois ja rakentelee nakuversion.

Hölmäyksissäni unohdin etukatteen tuulilasin ja sitä pitelevän kromilistan vieläpä myyjän autotallin lattialle. Niiden postittaminen maksaa maltaita, joten siinäkään ei oikeastaan järkeä ole. Saati että lähtisi ajamaan satoja kilometrejä hakemaan niitä.

Tästä sitten päätös oli helppo tehdä. Lähden tästä rakentamaan nakua, eli standard mallin wingiä. Osa riisuttavista osista jää omaa wingiä ajatellen varaosiksi jemmaan ja osa lähtee myyntiin.

Hyvää varaosaa esim. museorekisteröintiä ajattelevalle.
Löytyy alkuperäiset Wingin volttimittari sekä kello.
Myös alkuperäiset Clarion kaiuttimet löytyvät.

Tässä pieni video hieman korkeilla tyhjäkäynnin kierroksilla


Kuvat suurenee klikkaamalla.






torstai 17. elokuuta 2017

GL1100 ja kovassa vauhdissa nopean kaasun röpötys ja tankin korkin huohotuksen tukos

Wingi on toiminut tosi nätisti koko omistamani ajan. Ainoastaa nopeassa vauhdissa tehty nopea kaasu on saanut röpötystä aikaan. Ilmestyy yleensä jos vaikka Moottoritiellä haluaa nopeasti heilahtaa toisesta ohitse.

En ole antanut tämän häiritä, koska en ajan moottoritietä oikeastaan koskaan. Normaalissa ajossa ja kiihdyttelyssä ongelmaa ei ole ollut.

Viime aikoinan olen kiinnittänyt myös huomiota, että lasinen polttoainesuodatin on toisinaan ihan täynnä ja toisinaan lähes tyhjä, kun pysähdyn ajosta pihaan tai risteyksiin tai muualle. Sen pitäisi olla aina täynnä tottakai.

Ja tankatessa kuuluu välillä WOOOOOSH kun korkin avaa. Selvästi alipainetta syntyy tankkiin.

Tästä ajatuksissani summanneena ajoin eilen töistä kotiin tankin korkki auki. Ja kas kumma tehoja oli ihan erilailla ja koko röpötys katosi kokonaan. Tein useita vetoja ja testejä ja hienosti voimaa kokoa alueella.

Tulos: Tankin korkin huohotus tukossa ainakin osittain.

Korkki yöksi etikkaan ja aamulla puhdistus harjalla ja jarrucleanerilla ja sipaisu sinolia päälle. Tuli kuin uusi ja pelaa hienommin.

Kun korkin upotti etikkaan niin parin minuutin kuluttua alkoi kauhea kuohuminen


Seuraavana aamuna etikka näytti tältä


Korkki pois etikasta ja harjaus hammasharjalla, jarrukliinerillä ruiskiminen, paineilmalla kaikki puhtaaksi ja lopuksi sinolilla hieronta pintaan ja tiiviste takaisin. On kuin uusi.



Mahdollista on myös ostaa tilalle uusi korkki. Honda ei näitä enää valmista, mutta ebaysta löytyy alle 10 eurolla hakemalla hakusanalla "Stant 10810".

Stant korkki ei ole jousitettu kuten tämä, mutta kuulemma istuu hyvin tilalle.
Samoin -80 luvulla tehdyn Honda CB750K mallin korkki kuulemma sopii tilalle. Vaan eipä sekään ole uusi sitten.


Muutama uusintaveto työmatkalla osoitti että toimii. Oli kyllä toimiva apu. Kannattaa tehdä jos samaa ongelmaa pyörässäsi.



GL1100 reissu Viron Saarenmaalle ja Pärnuun

Kaverin kanssa laitettiin iltaloma-anomukset vetämään päästäksemme 3-4 päivän moottoripyöräreissulle Viroon. Anomukset meni läpi, joten alkoi pyörän läpikäyminen ja varustaminen kyseistä reissua varten.

Listaa hieman mitä tarvitaan mukaan:
- hammasharja ja peseytymisvälineet
- navigaattori
- ketjulukko pyörään (vähän ehkä liioittelua paikoitellen)
- vara-ajovaatteet ja hanskat
- parit vaatekerrat illoiksi
- toiset kengät
- kännylaturi
- muutamat perus työkalut mitä voi tarvita
- tulppa-avain ja pari varatulppaa
- renkaanpaikkaussarja
- pari kuormasidontaliinaa

Ajatuksena oli myös ottaa vara-avain pyörään ja antaa se kaverin avainnippuun, että jos oma menee hukkaan, niin on toinen avain sitten matkassa. Mutta lopulta päädyin siihen että ehkä nyt mennään vähän turhan liioitteluksi.


Postissa sattui vieläpä tulemaan edellisenä päivänä sopivasti tilaamani tarrasarja, josta sain tankin kylkeen vihdoin kultaisen Hondan siipilogon. Ilman sitä se näytti jotenkin tyhjän mustalta.


Siipilogo selvästi täydentää kokonaisuuden.


Samassa tarrasetissä oli useampia tarroja ja Goldwing siipi-logo löysi paikkansa takaboksin lukkojen väliin. Mittojensa puolesta sopi symmetrisesti siihen.


Myös aikaisemmin kirjoittamani tarina ylilatauksesta, kiehuvasta akusta ja sen pilaamista pakoputkista on ottanut kupoliin pidemmän aikaa. Nyt päätin että kokeillaan hinkata hieman Chrome polish tahnalla rosteriputkia ja katsotaan miten käy.

Eikä aikaakaan, kun suurin osa syöpymän näköisestä jäljestä oli lähtenyt pois. Tavallisella pesulla ei ollut lähtenyt, niin ajattelin sen olleen pahaa syöpymää. Mutta tahnalla lähti. Samalla lähti se rosteriputkiin tuleva keltaisuus, joka toki palaa ajan kanssa. Putkista tuli suht hienot ja enää ei harmita sekään. Kromatut putket olisivat kärsieneet akkuhaposta lopullisesti. Hyvä investointi ollut nämä rosteriputket.


Ensimmäinen ulkomaanreissu prätkällä ja mielessäni maalailin kauhukuvia, miten raavaat ukot nostavat pyöriä pakettiautoihin ja ne vaan katoaa. Päätin heittää sivulaukun pohjalle tuollaisen järeän ketjun laadukkaan lukon kera. Vaikeuttaa ainakin hieman varastamista.


Asentelin navigaattoria varten kympillä ostamani sateenkestävän kotelon, jonne laitoin vanhan android-puhelimeni, jossa on sim-kortin korttipaikassa napsahtanut poikki pinni. Sitä ei voi käyttää puhelimena, mutta navigaattorina se pelaa mainiosti. Latausjohdon ollessa pyörässä kiinni, akkukin pysyy kokoajan 100%:ssa vaikka navigoisi näyttö kirkkaimmalla.

Navigointiohjelmaksi ostin tarjouksesta Sygic nimisen applikaation, joka osoittautui loistavaksi ostokseksi. Tarjouksessa olikohan alle 20e sisältäen koko maailman kartat ja päivitykset.

Mainio kartasto ulkomailla, kun näyttää suoraan opastukset kaistoittain missä kannattaa ajaa, sekä näyttää opastuksen vieressä, kuinka pitkä matka on seuraaville huoltoasemille. Tästä oli hyötyä reissussa.

Jos kiinnostaa, niin piipahda kyseisellä sivustolla. Saa ilmeisesti about kaikkiin puhelimiin.


Vaatteet ja varusteet, jotka ajattelin kuljettaa pyörästä aina hotellille, laitoin tuollaiseen monsuunisateen kestävään DryBag laukkuun, jonka olen ostanut joskus 7 vuotta sitten jostain alelaarista. Nyt se pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön ja osoitti toimivansa. Kahdet kaatosateet läpi ajettuna sisältö pysyi kuivana. Takaboksin jätin kuitenkin pois ja drybag vain mustekalalla tarakalle.


Vara-ajovaatteet ja työkalut sivulaukkuihin jotka saa lukittua. 

Päälle vanhan retron nahkaisen ajotakin sijasta kesällä ostamani Richa Infinity touring takki.

Sitten menoksi.


Katsoin että Helsinkiin motaria pitkin olisi noin 2h. 
Mutta koska sateen uhkia oli matkalla, niin päätin varata 3h ja ajella pikkuteitä pitkin.

Sain kuin sainkin väisteltyä kaikki sateet melkein koko matkalta, kunnes 20km ennen Helsinkiä tuli täysi kaatosade niskaan.

Richa Infinity 279e ajotakki (tarjouksessa 199e) osoittautui rahan arvoiseksi.
Se piti sadetta. Pintakerros päästi hieman vettä imemään itseensä, mutta irroitettava välikerros piti sadetta täysin. Kolmas myöskin irroitettava kerros lämpökerros jäi kotiin koska luvattiin myös helteitä reissulle.

Sen sijaan useamman vuoden vanhat Goretex housut, joissa luki waterproof, eivät kestäneet sadetta edes viittä kilometriä. Roskis tavaraa. Pitää siis talven aikana ostaa myös kunnon laadukkaat housut. 

Kengät olivat Kentucky Western nahkaiset ajobootsit, joissa pohjassa tosi hyvä pito. Rasvattuna pitivät jalat kuivina täysin.

Hanskat ja housut siis kastuivat täysin.

Onneksi otin varahousut mukaan (ajofarkut) ja varahanskat.
Vaihdoin ne päälle kaverin luona ja pari tuntia odottelua ja kohti satamaa. Sadekin oli lakannut. Hyvällä fiiliksellä mentiin. Kunnes 2km ennen satamaa täysi kaatosade niskaan.

Se niistä varavaatteista.

Päädyttiin tekemään ratkaisu, että vaihdetaan lähtö seuraavaan aamuun ja lähdetään saunomaan ja kuivatellaan vaatteet kuivaksi saunassa yön yli.

Maisteltiin siinä samalla laadukkaita viskejä ja 100% agavesta tehtyä tequilaa. Oli muuten hyvää. Tequilaksi ei olisi arvannutkaan, ellei pulloa olisi nähnyt.


Uuteen aamuun paremmalla mielellä. Kolme päivää helteitä luvattu Viroon ja mukavampi lähteä reissuun ajofarkuissa eikä paksuissa housuissa. Lautaksi valitsimme Eckerölinen lautan, ihan vaan puhtaasti, koska niiden aikataulut olivat sopivat ja hinta edullisin.

35-40e luokkaa per henkilö pyörän kanssa lahden yli.


Kypärästä tuli mieleen, että tuo Marushin 999 RS kypärä on ollut aivan huippu.
Painaa kilon verran, joka on todella vähän. Silti saanut Sharkin testeissä täydet 5 tähteä.
Tuntuu ajossa päässä aivan erilaiselta onko päässä 1kg vai 1.7kg kypärä. 

Ainut että matkalla huomasin, että lähes kaikilla reissua tekevillä motoristeilla oli joko, avokypärä tai avattava kypärä päässään. Ja kieltämättä se oli aika näppärän oloista, että voi vaan flipata ylös sen leukaosan ja hoitaa keskustelut losseissa, tiskeillä, muiden ihmisten kanssa jne.

Täytyy harkita jos ostaisi toisen kypärän sellaisen avattavan.


Otin mukaan pari omaa kuormasidontaliinaa ihan sillä, että netissä kokeneemmat sanoi, että lautalla olevat voi loppua kesken. Sesonki näin elokuun alkupuolella oli ilmeisen ohi jo ja liinoja piisasi vaikka kuinka ja paljon. Meri oli lähes peilityyni, joten päädyin vetämään pyörän vain yhdellä liinalla ja kiiloilla paikalleen. Hyvin pysyi.


Laivan kansi oli ikävä ajaa. Liukas ja siellä tällä metrin välein niitä lenkkejä kohollaan, joihin saa liinoja kiinni. Ylemmälle tasolle ajettiin ja rengas lipsahti rampissa siihen karhennettujen ajokohtien välissä olevalle sileämmälle pellille ja peräpää teki samantien heilahduksen. Varovainen saa olla.

Viron puolella en alkanut kuvailemaan. Nopea tankkaus ja pari pitsaslaissia naamaan ja rantoja pitkin Haapsalun kautta Virtsun lossia kohti.

Tiet olivat pääpiirteittäin hyvässä kunnossa. Jonkin verran koko reissulla oli tietöitä hidastamassa menoa. Hämmennystä toi myös nopeusrajoitukset jotka olivat 50, 70, 90 ja 110 km/h.

Jatkuvasti tahtoi automaattisesti ajaa 80 tai 100 tuon 70 ja 90 sijasta.

Virtsun satamassa oli hiljaista. Lossimaksu 3e henkilö ja pyörästä olikohan se 3.40e.
Ajat tiskille, maksat, avaavat puomin ja jatkat eteenpäin, kunnes näet minkä ajokaistan puomi sinulle avataan. Helppoa.


Saarenmaalla oltiin jo suht nälkäisiä ja pyörä Kuressaaren hotellin pihaan parkkiin, check in hotellille ja syömään. Saarenmaa-burger maistui hyvälle kera paikallisten oluiden. Hinnat suomen tasoa lähestulkoon. Tämä setti oluella 14.50e.



Safkan jälkeen Kuressaaren keskustassa pieni pyörähdys ja käytiin katsomassa Piispanlinna.
Mahtava näky.





Enempiä ei viitsinyt ryypäämään ruveta, koska ajatuksena oli ajella ja katsella Viron maisemia. Promillerajakin tietääkseni 0.2, niin olisi kovin ikävää menettää kortti jossain Saarenmaan perukoilla.

Ajettiin seuraavana aamuna Saarenmaan eteläkärkeen katsomaan majakkaa. Paikalla oli muita motoristeja Italiasta asti.


Toisella puolella Riianlahti ja toisella puolella itämeri.


Rannalta löytyi myös Alienin pääkallo.


Joka taisi kuitenkin olla hylje tai jokin vastaava.



Saarenmaan eteläkärjestä lähdettiin kiertämään lännen kautta koko Saarenmaa palataksemme Virtsun satamaan. Satamassa lossin jälkeen suunnaksi päätyi Pärnu siten, että ajettiin rantoja pitkin pikkuteitä Pärnuun. Vähän eksyttiinkin ja ajeltiin 8km reitti soratietä niin maalla kuin voi olla. 

Kettukin yritti juosta minut kumoon siellä maaseudulla. Kävi jännät paikat.

Vastaan tuli jos jonkin nimistä kylää.


Matkalla näkyi Haukkoja, Kotkia, Haikaroita ym. 
Villisian olisin halunnut nähdä luonnossa, mutta sitä ei tullut vastaan.


Viron luonto on kaunista. Puut ovat niin erilaisia. Suomessa kaikki näyttävät niin istutetuilta ja identtisiltä. Virossa luonnolla on muotoa ja mahtavuutta. Ihan vain silmänruuan iloksi tällaisen reissun tekee.


Pärnussa hotelli taisi olla tehty johonkin vanhaan sairaalaan. Huoneet ja käytävät ja ulkoasu näytti ihan sairaalalta. No halpa nopea majoitus hotels.comista ja taas syömään. Hotellit olivat kumpikin kylpylähotelleja ja hinnat 75-80e luokkaa per yö per huone.


Vähän siipiä ja babyribsejä mojitojen kera




Jälleen ryyppäämiset loppui tähän ja uni kutsui. Aamulla piti suorittaa nopea siirtymä Pärnusta Tallinnaan satamaan. Pärnu jäi itselläni käytännössä kokonaan näkemättä, mutta ainahan voi palata uudestaan.


Sen suurempaa reissua tekemättä kivaa oli ja tuntui hienolta päästä näkemään Viron maaseutua ja luontoa. Mailimittari antoi 767 mailia matkan pituudeksi, joka tekee noin 1234 kilometriä.


Tästä on hyvä alkaa suunnittelemaan mitä ensivuonna tekisi.
Jos Tallink aloittaa sen reittiliikenteen Riikaan, niin sinne voisi heilahtaa ja ajella puolan kautta saksaan ja sieltä tanskan ja ruotsin kautta kotiin.