tiistai 31. heinäkuuta 2018

Myydään haikein mielin GL1100 1983 huippu goldwing

edit 7.8.2018: Myyty noin viikossa. Hyvä yksilö löytää aina ostajansa. Onnea uudelle omistajalle.

Haikein mielin pakko kohdata totuus ja ruuhkavuodet iskee päin naamaa. Lapsi on siinä iässä, että päiväkoti kutsuu. Vaimo tarvitsee perheen auton käyttöönsä ja itse kulkisin wingillä työmatkaa, mutta wingillä ei viedä lasta päiväkotiin. Joten ei vaan yksinkertaisesti ajelemaan seuraaviin muutamiin vuosiin. Laitetaan wingi myyntiin ja perheeseen ehkä kakkosauto tilalle. Katsellaan pyöriä sitten uudelleen muutaman vuoden kuluttua, kun tilanne helpottaa.

Mikäli kiinnostaa, niin

Yhteystiedot ja tarkat tiedot löytyvät täältä
https://www.nettimoto.com/honda/gl/2309592

Huoltohistoria löytyy täältä
https://tuumaustauko.blogspot.com/p/goldwing-gl1100-1983-int-black.html




maanantai 30. heinäkuuta 2018

Lomat loppu, ajot ajettu. Kertaus Viron teistä.

Pieni muistelo tähän vielä Virosta prätkällä.
Nähtävää varmasti riittää useaksi päiväksi. Me näimme vain pienen osan. Mikäli nähtävyydet kiinnostaa, niin helposti ainakin viikoksi riittää katseltavaa. Minulle riittää kauniit maisemat ja luonto, jonka Viro tarjoaa.

Mielenpainuvia asioita:

  • Ruoka on hyvää ja edullista
  • Polttoaine on jo melkein suomen hinnoissa. Diesel taisi ollakin jo.
  • Löytyy paljon Nesteen huoltoasemia, joista saa myös 98 bensaa.
  • On myös satunnaisia huoltoasemia, joissa täytyy käydä ensin sisällä kertomassa kassalle paljollako ostaa. Sen jälkeen vasta pumppu on auki. Jos tankkiin ei mahdu kaikki millä summalla ostit, niin se on voi voi. Ne voi tarjota vaikka kaverin tankkiin. Mutta lähtökohtaisesti huoltoasemia on niin tiheästi, että pienenkin pyörän tankilla pärjää huoletta, vaikkei tankkaisi ihan joka huoltoasemalla mitä vastaan tulee.
  • Ja viimeisimpänä sanonta "Virolainen ei aja suomalaisen perässä" tuli selväksi. Oli matkavauhti sitten ylinopeutta tai alinopeutta, niin ohi suomalaisesta motoristista on päästävä. Vaikka Virolainen auto olisi täysperävaunullinen rekka-auto. Usein päästettiinkin ihan suosilla takaa isot autot ohi pysähtymällä vaikka bussipysäkille. Minimoitiin riskit.
  • Jos pelkäät ettet pärjää kielen kanssa niin huolet romukoppaan. Täysin suomenkielellä pärjäten saat varattua hotellit yöksi, sekä ostettua kaikki ruuat. No problems.

Kannattaa rohkeasti lähteä matkaan. Tähän loppuun vielä kartta, missä kaikkialla on tullut itse ajettua Virossa moottoripyörällä. Narvan suunta puuttuu, mutta sinne vie niin suora tylsä pitkä ja huonokuntoinen tie, ettei sinne viitsi edes suunnata. Myöskään itse kaupunki ei herätä intohimoja. Joten omalta osaltani Viro taitaa olla nähty. Alin kohta suora tie on Latvian puolta ja eipä sinnekään houkuta lähteä, kun tiet ovat aivan katastrofaalisen huonossa kunnossa. 


lauantai 14. heinäkuuta 2018

GL1100 reissu etelä-viroon ja latviaan

Koitti kesäloma ja koitti ne lämpimät hetket, jolloin kaverin kanssa päätettiin tehdä taas vuotuinen prätkäreissu. Viime vuonna ajettiin länsi-viroa ja saarenmaa ympäri. Tänä vuonna ajatus oli että lähdetään tuonne kaakkois-Viroon ja siitä sitten vaikka Latviaan Riikaan. Toki hotelleja emme varanneet ajoissa, ihan siitä syystä että mennään sen mukaan miten säät sallii.

Kello 4.47 koittaa lähtö. Nopeat leivät naamaan. Sivulaukkuun perus työkalut, varatulpat, yksi varapuola, renkaidenpaikkaus-välineet sekä jotain muuta. Ihan vaan varmuuden varalle. Kuitenkin 35 vuotiaasta pyörästä kyse.


Ajelin melkein 200km rauhaksiin moottiritietä 90km/h vauhtia Helsinkiin. Aamuyöstä ei tarvitse pitää kiirettä ja mielestäni kaikki yli 100km/h ei tunnu enää nautinnolliselta. Makuasioita sano...

Satamassa jonottamaan laivalle muiden pärrien perään. Pyöriä tulikin jonkin verran lopulta riviin laivan sisään. Itse olen vannoutunut kardaani-mies tai vähintään hihnaveto oltava pyörässä. Hauska oli huomata että lähes kaikki reissupyörät olivat kardaanilla tai hihnalla. Ketjujen rasvaaminen ei taida matkamiehiä kiinnostaa ja kyllä kun katselee, niin kaikki nykyaikaiset matkapyörät ovat joko kardaanilla tai hihnalla. Kaksi kertaa olen ketjuvetoisen ostanut ja kumpikin lähti parin kuukauden käytön jälkeen eteenpäin. 



Laivalta satamaan päästyämme ajettiin muutama kilometri sivuun ja tankattiin pyörät halvemmalla bensalla täyteen. Tosin bensan hinta ja dieselin hinta ei hirveästi heittänyt enää suomen hinnoista. Etenkin diesel oli ihan samoissa hinnoissa.

Innostus oli niin kova, ettei kuvia tullut otettua. Päätettiin suunnata ensimmäisenä Tartoon syömään. Pikkuteitä pitkin ajelimme Tartoon ja ruuan tuoksinnassa mietittiin että mihin tänään suunnattaisiin yöksi. 

Syömään eksyttiin Tarton keskustaan johonkin sheriff's saloon nimiseen paikkaan. Tarjolla oli jos jonkinlaista, mutta päädyttiin vähän texmex tyyppisiin valintoihin. Mozzarellatikkua, juusto chili-tikkua, isoa beef-tortillaa ja jotain mitälie enchilladaa. Hinnat pääruuassa 8e luokkaa. 





Ilta oli vielä nuori, joten päätettiin jatkaa ajoa ja päädyimme yöpymään pieneen kaupunkiin nimeltä Võru. Pieni kaupunki ja todella hiljainen vaikka heinäkuun puoliväli ja täysi lomakausi käynnissä. Valitsimme hotellin, jossa saamme pyörät hotellin pihalle parkkiin.







Tässä iässä arvostaa hyvää tyynyä, suihkua ja aamupalaa sen verran paljon, että telttamatkailu ei tullut mieleenkään kummallekaan. Hinta näin luxus hotellissa maksoi hurjat 45e/henkilö/yö

Võru on kuitenkin tärkeä Viron historiassa. Siellä asui aikanaan Viron kansalliseepoksen Kalevipoegin kirjoittaja  Friedrich Reinhold Kreutzwald.

Sekä Võrusta löytyy myös Estonia laivan turman uhrien muistomerkki, vaikka matkaa merelle on parisen sataa kilometriä. Syynä tähän on se, että 17 Võrulaista hukkui ja muunmuassa Võrun koko kaupunginjohto menehtyi onnettomuudessa.

Meidän piti käydä katsomassa muistomerkkiä, mutta koko kirkkopuisto oli aidattu ja myllätty. Kuvat muistomerkistä ovat netistä poimittuja.




Iltapalan ja parin oluen nautittuamme totesimme, että hiljaista on. Kaupunki on hiljentynyt täysin. Suuntasimme itsekin nukkumaan.



Seuraavana päivänä oli ajatuksena lähteä kohti Latviaa ja Riikaa. Mutta säätila oli heittänyt täysin päälaelleen. Võrusta Riikaan oli luvattu 5h ajan pelkkää sadetta. Ja totta tosiaan harmaat pilvet lähestyivät. Nopean aamupalan jälkeen kamat kasaan ja päätettiin että jatketaan kaakkoon kohti Latviaa. Ei Riikaan, mutta eteenpäin kuitenkin. Suuntana Haanjan luonnonpuiston läpiajo.
Ja voi että pakko sanoa että se oli kauneinta seutua, jossa olen prätkällä ajanut koskaan.

Mieleenpainuvinta oli haikaroiden suuri määrä ja se hetki, kun yksi haikara lensi vierelläni noin 3m päässä varmaan 50 metrin matkan. Upeita otuksia kertakaikkiaan. Ihan kuin pieniä lentoliskoja, vaikkei puhuta edes pienistä linnuista. Kapeaa hyväkuntoista asfalttia pitkät pätkät. Mutkaa ja korkeuseroja. Sopiva nopeus oli 40-50km/h vaikka alueella oli 70-90km/h rajoitukset. Suomessa ei ikipäivänä olisi niillä teillä saanut ajaa niin lujaa. Otimme leppoisasti ja nautimme omaan tahtiimme.


Välillä vastaan tuli pieniä kyläkauppoja. Mukava tukea mielummin niitä, kuin isoja maximarketteja. Ostimme suurinpiirtein kaikki vesipullot ja välipalat näistä pienistä kyläkaupoista.


Luonnonpuiston alueella oli paljon lampia ja mökkejä joita voisi varmasti vuokrata. Hienoa seutua pakko myöntää. Harmi ettei aikataulu ollut sopiva. 14. päivä olisi ollut paganamaa päev ja afterpartyilla olisi soittanut Krabi Körtsis :-D


Jatkoimme hieman matkaa ja pääsimme Latvian puolelle. Hauska huomio oli että heti rajanylityskohdan jälkeen 50m oli ensimmäinen Super Alko :D Kai ne suomalaiset hakevat latviasta sitten viinat nykyään halvalla. Helppo kierähdys rajan toiselle puolelle. Juomat kyytiin ja kotimatka alkaa. Kai se niin nykyään menee?




Kuulimme jo laivalla, että Latvian puolella tiet ovat huonossa kunnossa. Ajattelin, ettei ne nyt niin huonossa kunnossa voi olla, jos siellä kerran kokonaisen valtion kansa asuu. Olin väärässä. Kyllä se vaan niin oli, että heti kun päästiin Latvian puolelle, niin teiden kunto romahti kunnolla.

Uskomatonta. Kaksinumeroinen iso tie oli 1-2m välein paikkakorjauksia täynnä. Saatoi tulla 30-40cm syviä töyssyjä, joita ei oltu täytetty. Jne jne... Ja parasta oli, kun päätettiin että ei jatketa tätä latviaa sitten sen enempää, niin suunnatessamme 2-numeroista tietä takaisin viron puolelle, 5km ajon jälkeen saattoi tulla 20-30km soratietä. Sen jälkeen 2km asfalttia ja taas 15km soratietä. Ihan käsittämätöntä. Ja nopeusrajoitus 70 tai 90km/h ja autoilijat, rekat jne eivät viis välittäneet 40-50km/h ajavista prätkistä. Hullua touhua. Oli oikea ratkaisu palata takaisin Viroon. Latviaan ei tarvitse enää mennä.



Latvian puolella tuskin moottoripyöriä paljon edes on, koska aina parkissa ollessamme useampi tuli kuvaamaan ja ihmettelemään moottoripyöriämme.

Päädyimme Latviasta lopulta Valga nimiseen kaupunkiin, jonka keskeltä menee Viron ja Latvian raja. Ihan keskellä kaupunkia. Päädyimme syömään välipalat kaupungin Latvian puoleisella puoliskolla. 

Hinnat olivat ihan naurettavat. 2x hamburilaiset, 2x vesipullot ja 2x kahvit yhteensä 5.50 euroa.

 


Valgasta matka jatkui sateita karkuun Viljandiin.


Tässä hieman viinan hintoja etelä-virosta. Ne kiinnostaa aina kaikkia.


Meinattiin ajaa Pärnuun asti, mutta sateiden takia päätimme jäädä Viljandiin yöksi. Istahdettiin kahville vanhaan kaupunkiin ja katsottiin että 200m päässä on Grand Hotel Viljandi. Yö 85e huone, eli 42e luokaa per naama. Viljandissa parkkeeraus on ilmaista kaikkialla ja jätimme hotellin eteen parkkialueelle pyörät yöksi. 

Ote Wikipediasta:
Historialähteet mainitsevat Viljandin ensimmäistä kertaa vuonna 1211, mutta paikalla tiedetään olleen asutusta jo viikinkiajalla. 1300-luvulla hansaliiton aikaan Viljandi oli yksi Itämeren alueen hansakaupungeista. Kaupungista tuli myös baltteja kristinuskoon käännyttäneen kalparitariston keskuspaikka. Liivinmaan sodassa (1558–1583) ja Puolan–Ruotsin sodassa (1600–1622) Viljandi oli sotatantereena. Liivinmaan sodan aikana tuhoutui muun muassa kaupungissa sijainnut fransiskaaniluostari.

Neuvostoliiton aikaan Viljandissa sijaitsi Spetsnaz-prikaati 4.ObrSpN, joka lakkautettiin vuonna 1992.




Paikkana Viljandi vaikutti tosi kivalta. Vanhoja taloja, ravintoloita, jopa Hesburger ja nähtävyytenä linnake riippusiltoineen. Myös casino oli upea vanhaan puutaloon tehty casiono. Meidän piti käydä siellä ottamassa parit oluset, mutta passit unohtui hotelliin ja edes tarjoilua ei ollut, jos ei passien kera rekisteröitynyt ensin. Ajokortti ei kelvannut.



Ruokana tuli otettua punajuuririsottoa halloumin kera sekä ankan rintafilettä. Hinta 12.90 euroa annos. Halpaa suomeen verrattuna. Verrokkina burger olisi ollut 9 euroa ja sitä saa aina kaikkialta.





Muuten Viljandi tuntui hiljenevän aikaisin, niin löysimme vielä erään korttelin sisäpihalta lasioven, jonka takana oli viinibaari. Hiljaista oli. Kaksi pariskuntaa meidän lisäksemme. Suomessa paikka menisi konkurssiin tuosta väkimäärästä nopeasti, mutta mukava oli rauhassa istua siemailemassa viinilasillista ja painua sen jälkeen nukkumaan.


Seuraavana päivänä herätys Viljandin aamuun. Paikallinen linnake ja riippusilta piti käydä katsastamassa. Hieno paikka ja vähän ihmetytti miten loput rauniot pysyvät vielä pystyssä.












Viljandi hieno paikka. Voisin käydä toistekin. 


Matkan varrelta jonkun kahvilan vessan ikkunasta oli hienot näkymät.


Lopulta suunta oli kotiinpäin ja viimeinen yö Tallinnassa. Pyörien vuoksi päätettiin, että otetaan hotelli muutaman kilometrin päästä keskustaa. Otettiin vanhempi Hestia hotel Susi. Parkkipaikat piti olla nettivarauksen mukaan ilmaiset, mutta kaikkialla luki, että maksullista parkkialuetta. Hotellin respassa sanoivat että jättäkää vaan pyörät hotellin kylkeen. Ja siinä ne turvallisesti olivat yön yli.



Ei jaksettu lähteä keskustaan syömään ja päädyttiin nopeaan ratkaisuun että burgerit hotellin aulabaarista 9.90e ja lepäämistä ja unille aikaisin.


Aamulla 11.00 piti olla satamassa jo laivaa odottamassa. 


Viro olit hieno maa. Olet nyt kierretty itää, etelää ja länttä myöten. Latviassa tuli piipahdettua sen verran, ettei toisten tarvi mennä. Sateilta vältyttiin hyvin vaihtamalla lennosta suunnitelmia. Mielestäni tärkeämpää on ajaa rennosti ilman liian suuria suunnitelmia ja välttää sateet. Mahtava reissu.

Ensi vuonna ehkä sitten jotain muuta kuin viroa ja latviaa.

Ensimmäiset sateet tulivat hämeenlinnan jälkeen ja piti äkkiä kurvata Parola/Hattula juna-aseman tien alle vaihtamaan ajofarkkujen tilalle kalvokerrastolliset ajohousut, sekä lisäämään ajotakkiin kalvokerros.



Kotiinpaluu päivänä ruokailu oli vähän kehnonlaista ja ehdinkin poikkeamaan puolimatkassa kotimatkaa vähän ruokailemassa, jotta jaksaa ajaa kotiin asti.


Mittariin tuli noin 707 mailia. Kaliforniasta tuotu pyörä, niin mittaristo on maileina. Kilometreinä tuo on noin 1138 kilometriä. Kiitos GoldWing GL1100 1983 joka jälleen luotettavasti 35 vuoden iästä huolimatta jaksoit ongelmitta kuljettaa tämänkin vuoden prätkäreissun loppuun asti.


Meinasin lähteä ilman tuulisuojaa, mutta kyllä oli hyvä valinta jättää kiinni. Vaikka tekee pyörästä vähän pappamaisen, niin mukava oli ajella. Suurin suhina ja hurina katosi ja noin 300 ötökkää jäi osumatta ajotakkiin ja kypärään.





Ensivuonna jotain muuta sitten. Ehkä...