perjantai 16. elokuuta 2019

Saimaa 2019

Olemme kaverin kanssa 2011 vuonna jo suunnitelleet Saimaan kiertämistä prätkillä. Homma kuitenkin tyssäsi siihen, että kaverilla ei ollut pyörää ja minulla ei ollut lomaa. Silti siitä asti joka vuosi on mietitty sitä Saimaan kierrosta.

Vuosien aikana on ajeltu viroa ja latviaa prätkillä, mutta Saimaalle emme ole päässeet. Tänä kesänä päätettiin, että nyt on sen aika. Onhan sitä suunniteltu kuitenkin jo 9 vuotta. 

Alustava suunnitelma oli jotakuinkin näin:
  • päivä 1: tavataan Vääksyssä ja ajellaan pikkuteitä Savonlinnaan yöksi
  • päivä 2: ajellaan Punkaharjun kautta ja pikkuteitä pitkin Kolille, josta vielä yöksi Kajaaniin
  • päivä 3: ajellaan Kajaanista Kuopioon tai Jyväskylään
  • päivä 4: kotimatka

Jotenkin näistä reissuista tuppaa aina tulla seikkailuja ja niin tuli tästäkin seikkailu, jota saa muistella keinutuolissa vanhana.

Erinäisten sattumien kautta lopulliseksi reitiksi muodostuikin enemmän isoja teitä sisältäviä teitä ja Kajaani vaihdettiin lennosta Kuopioon. Tässä lopullinen reitti ja pyörän mittariin tuli neljän päivän aikana 1161 kilometriä. 


Reissuhan alkaa henkisellä ilolla ja suunnittelulla + pakkaamisella jo päiviä ennen starttia. Pyörän läpikäynti. Näyttääkö kaikki hyvältä. Onko öljynpinta kohdallaan. Rengaspaineet, jarrunesteet... Kaikki mitä mieleen tulee.

Sivulaukkuihin vähän perus työkaluja, tulpanavain, varatulpat, nippusiteitä, leatherman ja sen semmoista. Myös sateen varalta varahanskat, lisähuivia, toiset ajohousut, toiset kengät iltamenoihin, ja sen semmoista. Rankkasateenkin kestävässä DryBag kapsäkissä vaihtovaatteet, sekä hygienia tarvikkeet koko reissun ajalle. Kypäräpuhelimen laturi mukaan sekä kännylaturi mukaan.

Pyörään virittelin kännykän "sateenpitävän" kotelon sarvien keskelle ihan nippusiteillä. Sivumuovin alle väliaikainen usb-laturi, jolla sai ladattua virtaa kännykkään kokoajan. Näin saimme helposti siitä myös navigaattorin.

Ei muuta kuin lähtöselfie ja matkaan.


Kaverini tulee pääkaupunkiseudulta ja minä Ylöjärveltä, niin sovimme tapaavamme klo 12.00 Vääksyn sataman lähellä. Siellä oltiin aika tarkalleen minuutilleen sovittuna aikana ja löytyikin sopivasti hyvä lounaspaikka Ravintola Kanavan Kunkku, jossa sai vatsan täyteen lohi-rapu-pastalla ja saatiin käytyä suunnitelmat läpi.

Vähän kauhisteltiin, miten oli luvattu kovaa sadetta koko päivälle ja matkalle Vääksystä Savonlinnaan. Että mitenkähän käy ja kastuuko ajovarusteet jo ensimmäisenä päivänä.



No siinä lounastaessamme alkoikin samantien satamaan ihan kaatamalla. Syötiin rauhassa ja kun sade helpotti, lähdettiin matkaan.

Olimme onnekkaita sikäli, että koko matkan Savonlinnaan meidän edellä, perässä tai jommalla kummalla puolella sivussa oli synkkiä sadepilviä. Mutta ihmeen kaupalla meidän kohdalla oli aina kuivaa tai jopa pilvetöntä. Asia oikein laittoi naurattamaan.

Mutta ettei nyt kuitenkaan liian helpolla päästäisi, niin jossain kohtaa matkalla Savonlinnaa kohti, loppui pikkutien asfaltti ja tie muuttui soratieksi. Pysähdyttiin sivuun ja todettiin, että ei palata 20km takaisin vaihtaaksemme reittiä, vaan ajetaan eteenpäin vaan ja katsotaan kauanko sorapätkää riittää.

No sitähän riitti. Noin 10km ajettuamme tienposkessa oli pari matkaenduro-ukkoa pysäyksissä. Pysättiin siihen vähän juttelemaan. Herrat olivat ruotsista ja heitä huvitti, että "pojilla ei nyt ihan ole oikeat pyörät tälle tielle". Eipä siinä mitään matka jatkuu :D
Lopulta sorapätkää riitti veikkaukselta 20-30 kilometrin verran, kunnes pääsimme takaisin asfaltille.

Pysähdyimme tarkistamaan tilanteen upealle maisema-kahvilalle Puumalaan. Tarkemmin sanottuna tänne Lietvedentiellä olevan saaren kahvilaan.

Vastapestyt pyörät olivat aika karmeassa kunnossa. Maisemat sen sijaan näköalapaikalta olivat upeat.




Päästiin vieläpä sateita vältellen Savonlinnaan Sokos Hotel Seurahuoneelle. Pyörät jätimme hotellin eteen katuparkkiin. Kun päästiin hotellihuoneeseen, meni vain muutama minuutti ja alkoi ukkostaa ja sataa kaatamalla. Ainakin pyörät peseytyvät hyvin sateessa ulkona.


Tilanne vaati selvästi pikkuisen laadukasta viskiä ja sen jälkeen suuntana hotellin sauna ja vatsat täyteen.




Aamulla suunta kohti Kolia. Olavinlinnan ohi toki oli ajettava, kun siellä asti oltiin.


Punkaharjun upea maisematie oli ajettava ja se oli näkemisen arvoinen tie. Järviä molemmin puolin ja kiemurteleva mutkainen tie.



Sitten alkoi tapahtua. Huomasimme, että kaverin pyörästä alkoi takarenkaan pinta kuoriutua. Tämä aiheutti hieman muutoksia alkuperäisiin reittivalintoihin ja ajelimme suorinta tietä Joensuuhun. Ajelimme JepJep hd-liikkeen pihaan ja siellä ystävällinen herra auttoi selvittämään, saako mistään hyllytavarana suoraan rengasta alle.

Koko oli sen verran erikoinen 260/40-18, ettei taida löytyä suomesta hyllystä mistään. Tilaamalla olisi saanut kahden päivän päähän Kuopioon. Päätimme jatkaa matkaa varovasti tällä kumilla.


Jottei kumin sivu kuoriutuisi enempää, ajeltiin sitten mutkapätkien sijasta suorempia reittejä Kolille katsomaan kansallismaisemia. Ensin pyörällä niin ylös kuin pääsee ja sitten rappusia vielä hetken matkaa, niin eteen aukeaa mitä mahtavin kansallismaisema.


347 metrin korkeuteen nouseva Ukko-Kolin huippu saa sielun lepäämään. Ei ihme että Urho Kekkonenkin viihtyi täällä vaellusreissuillaan.



Vuosia olen haaveillut, että jonain päivänä tämä paikka on nähtävä. Nyt se on koettu.




Tästä meidän piti alun perin jatkaa matkaa Kajaaniin. Mutta karttaa katsellessamme Kajaaniin ei oikein ole mitään sopivia pikkuteitä Kolilta. Vain liki 200m suoraa isoa tietä. Mietimme myös, että mitä pohjoisemmaksi menemme, sitä hankalampi luultavasti on saada sitä uutta takakumia alle jos vanha räjähtää. Siispä lennosta Kajaanin hotellin peruminen ja tilalle Kuopiosta Sokos Hotelli Puijonsarvi.

Kuopioonkin Kolilta oli jotakuinkin noin 180-190km. Päivän ajosaldoksi tuli 400-450km ja ajotunteja tuli varmaan kuudesta kahdeksaan. Ruokaa ja unille.

Aamulla katsomaan paikallinen nähtävyys Puijon torni.



 Upeat näköalat ympäriinsä tornista olikin. Sisäänpääsy 6e/henkilö.


Kaksi päivää oli ajeltu 400-450km päivässä, niin nyt ajateltiin ottaa vähemmän pienempi ajomäärä ja suuntasimme suoraan Jyväskylään. Ajeltiin vähän vuorotellen toinen keulilla ja toinen perässä. Jossain kohtaa 50km ennen Jyväskylää Hankasalmen P-paikkaa ennen huomasin, että nyt alkaa kaverin pyörästä takarenkaassa vilkkumaan jotain valkoista.

Onneksi meillä oli kypäräpuhelimet. Käsky P-paikalle heti! Ja sieltähän tuli jo kankaan kudokset esiin.


Sitten alkoi konsultointi, että uskaltaako tuolla ajaa vielä 50km Jyväskylään asti. Muutama tyyppi sanoi, että jos varoen ajaa. Yksi tuttu oli ajanut vastaavalla 200km. Kaskon kautta hinaustakin mietittiin, mutta se hylättiin sitten kuitenkin. Soittelua Jyväskylän eri liikkeisiin onko kenelläkään kumia hyllyssä. No ei ollut yllätys että ei kumia löytynyt.


Lopulta kuitenkin rengas lähti tilaukseen puhelimitse Jyväskylän Euromasterille. Joka oli täydellisen oikea ratkaisu.

Kun saimme Euromasterille rengaustilauksen tehtyä, he lupailivat, että se luultavasti tulee huomisaamuksi. Samassa kännykkään kilahti ilmoitus, että "HEAVY RAIN". Edessä oli mustia ukkospilviä ja näytti siltä että tulemme kastumaan kunnolla.

Ennusteen väriskaala menee vaaleansinisestä mustaan. Me olimme tuolla kuvan oikeassa reunassa ja saimme niskaamme tuon mustan kohdan salamoineen. Sitä vettä tuli paljon.


Sateen saattelemana näkyvyys eteenpäin oli vähäistä. Musta visiiri, ei huurteenesto-kalvoja, vettä tiellä runsaasti ja ei auttanut kuin ajaa 40km/h vauhtia tuo 50km matka Euromasterille. Tavallaan oli hyvä että satoi paljon. Autotkin hiljensivät ja emme olleet ihan niin pahasti tien tukkona. Myös märkä rengas on vähempikitkainen ja rengas tässä dramaattisessa hetkessä kuluisi ehkä vähemmän. Se oli melko jännää ajoa, mutta litimärkinä pääsimme Euromasterille.

Nyt seuraa tarina, kuinka luodaan hyvä suhde asiakkaisiin ja saadaan pitkäaikaisia asiakkaita.

Liti märkinä astellessamme Euromasterille saimme hyvällä huumorilla höystettyä kommenttia rengasliikkeen herroilta. Miten mukava harrastus se moottoripyöräily oikein onkaan :)

Tovin keskusteltuamme kysyimme saisimmeko jättää pyörät pihaan ja vaihtaa kuivaa päälle vaikka vessassa ja taksilla hotellille keskustaan. Euromasterin aluejohtaja näytti missä voisimme vaihtaa kuivat ylle. Samalla hän ja pari muuta henkilö näyttivät, että "hei tuolla on meillä kuivauskaappi. Jättäkää ajokamat sinne yöksi". Ja työntäkää toki moottoripyörät halliin sisälle, niin ei kukaan varasta yöllä niitä.

Olimme hetken toisillemme naureskelleet, miten ahdistavaa olisi huomenna vetää litimärät kamat päälle ja jatkaa matkaa. En voisi kuvitella mitään parempaa, kuin se että saimme kuivauskaappiin ajovaatteet. Se oli ystävällistä ja toisen eräänlaisen hädän lukutaitoa ja ehkä jopa pelastamista. Aivan mahtavaa toimintaa Euromaster Jyväskylä.

Eikä se ystävällisyys vielä siihen loppunut.
Koska heillä ei ollut Euromasterilla sopivaa pukkia, jolla saisi 350kg pyörän ylös ja rengasta vaihtoon. He varasivat ajan aamuksi renkaan vaihdolle mp-liikkeeseen Nurmi MP.

Herra aluejohtaja heitti meidät omalla autollaan hotellille. Antoi käyntikortin ja sanoi, että soittakaa aamulla, niin hän hakee meidät hotellilta.
Usko inhimillisyyteen on taas hetkeksi pelastettu :)
Kiitos Euromaster Jyväskylä ja ennen kaikkea heidän aluejohtajalleen suurin kiitos.

Niin hyvällä mielellä oltiin, että päätettiin mennä syömään oikein kunnolla isosti.
Alkuun vähän leivitettyjä uppopaistettuja katkarapuja ja dippiä.
Sen jälkeen 300 gramman sisäfileepihvit medium miinuksena lisukkeiden kera.



300 gramman sisäfilee oli kertakaikkiaan hyvän makuinen. Pienen appelsiinin kokoinen ja täyttävä. Janon sammutti paikallisen pienpanimon IPA. Lämmikkeeksi myös vähän jäksyä.


Siitä vielä janoa hieman sammuttamaan englantilaiseen pubiin, jonka jälkeen nukkumaan ja odottelemaan, että näinköhän saadaan tosiaan aamuksi tämä erikoinen rengas Euromasterille.


Ja kyllä. Niin vain rengas oli tullut jo aamu kahdeksaksi rahdin mukana. Rengas pyörän kyytiin ja kohti Nurmi MP:tä. Oli mahtavaa kun sai vetää vielä kuivat ajokamat niskaan. Veimme kiitokseksi Euromasterin ukoille kahvihuoneeseen pullaa ja karkkia.



Uusi rengas ja uudet jarrupalat alla on hyvä lähteä jatkamaan matkaa. Tämä episodi vähän rajoitti alkuperäistä suunnitelmaa, mutta toisaalta saimme hienoja muistoja keinutuoliin.


Jyväskylästä ajoimme vielä Jämsään syömään, johon päätimme tämän vuoden yhteisen reissumme. Siitä kumpikin suuntasi omaa reittiään kohti kotia. 

Mahtava reissu ja kiitos matkaseuralle.


Mitä tuli opittua reissun aikana:
  • Pitkällä reissulla tumma visiiri kypärässä ei ole hyvä. Järkevämpi on ajaa kirkkaalla visiirillä ja käyttää aurinkolaseja rinnalla. Muista myös korvatulpat.
  • Perus huollon ja tarkistuksen lisäksi tarkista erityisen hyvin renkaat ennen reissua, vaikka reissu ei olisi kuin vähän yli 1000km.
  • Tuulisuoja ei ole lopulta ollenkaan huono keksintö. Viiman riepominen alkaa tuntua parissa päivässä jo ihan tarpeeksi.
  • Ei customi ole kunnon matkapyörä. Päiväsiirtymä max 300km, jonka jälkeen alkaa riittämään siltä päivältä. Ei ne matkapyörät suotta katettuja ole.  Niillä painelee vaikka 800km päivässä.
  • Kunnon ajokamat mukaan. Ei kannata lähteä hupparilla ja ajofarkuilla. Meillä oli kummallakin noin 500e maksavat setit joissa takki ja housut. Ne toki sateenpitäviä, lisäksi sisälle laitettava kunnon sateen pitävä kalvokerros sekä lisäksi laitettava lämpövuori. Vaikka ajoi tunnin kaatosateessa, niin ainoa mikä itseltäni kastui olivat hanskat, sekä housujen tuuletus-vetoketjut reisissä päästivät ihan vähän vettä läpi. Mutta sellaista varsinaista lirahtamista ja uittamista ei tapahtunut. Jolloinkaan ei tullut edes kylmä
  • Lämpökahvat... aivan ehdoton. Kuin ilmastointi autossa. Kerran kun sen omistaa, siitä ei luovu. Vaikka satoi kylmää vettä, niin sormia ei paleltanut yhtään, koska kahvat pitävät kädet lämpöisenä.
  • Sateen kestävä tai veden kestävä kännykkä. Sateen kestävä kännykkäkotelo ei sitten kuitenkaan ole sateenkestävä, jolloin on tärkeää että se kännykkä itsessään kestää vettä.
  • Viimeisimpänä. On aivan huippua että on ystäviä, joita saatat nähdä kerran pari vuodessa, mutta silti uusi tapaaminen jatku ikäänkuin siitä, mihin viimeksi sen jätitte. 

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

VN750 latauksen jännitehäviöiden poistaminen

Kuten aiemmissa kirjoituksissa on tullut selväksi, näissä vulcaneissa on tyypillistä heikko lataus, laturin (staattorin) sekä jännitteensäätimen (regulaattori) kärvähtäminen. Itselläni on tähän muutamia tuhansia kilometrejä sitten vaihdettu uusi staattori ja regulaattori. Asensin sarviin digitaalisen volttimittarin mittaamaan latausjännitettä. 

Hyvä akun latausjännite on alueella 13.7 - 14.7V. Optimaalinen olisi siellä 14.5-14.7V tienoilla. 
Kaikki mikä on alle 13.7V käytännössä ei oikeastaan lataa akkua yhtään ja akku pikkuhiljaa hiipuu. Kaikki yli 14.7V käytännössä ylilataa ja akku kiehuu pilalle. 

Digitaalinen volttimittari näytti ajossa minulla lataukseksi 13.4 - 13.7V. Jos laittoi vielä kahvalämmittimet päälle, niin lataus putosi 13.1 - 13.4V lukemiin. Käytännössä akku ei siis latautunut riittävästi. Pyörä kyllä ilman ylimääräistä akkulaturia on käynnistynyt ihan ok viimeiset 2000km, mitä uusi akku siinä on ollut. Mutta olen huomannut, että starttaus onnistuu ainoastaan jos valot ja kahvalämppärit on poissa päältä. Tällöin riittää akun teho starttaukseen. Mikäli sähköt ovat päällä, pyörittää kyllä starttia, mutta saattaa paukuttaa putkeen, koska ei tarpeeksi tehokkaasti pyöritä ja anna kunnon kipinää.

Mittailin eilen akun jännitteen, kun pyörä oli ollut 1.5 vuorokautta käyttämättä. Hämmästyin valtavasti, kun jännitemittari näytti 11.9V. Käytännössä se tarkoitti lähes tyhjää akkua. 



Rupesin pohtimaan, että miten voi olla niin huono tuo lataus, jos kerran sisällä on tosiaan uudehko staattori ja jännitteensäädinkin on uusittu.

Rupesin selvittelemään mitä reittiä latausjännite menee akulle.
Keltaiset kolme johtoa tulevat staattorilta moottorin sisältä jännitteensäätimelle. Jännitteensäätimessä on kolme muutakin johtoa.

  1. Musta johto keltaisella raidalla, joka menee rungon maadoituspisteeseen
  2. Punainen johto, joka mittaa pyörän käytössä olevaa sähkökuormaa ja ohjailee näin jännitteensäätimen ulos antamaa latausjännitettä
  3. Valkoinen johto, joka antaa ulos akun plussalle latauksen



Tästä kuvasta näemme, että valkoinen johto tosiaan menee suoraan junction boxin 30 ampeerin pääsulakkeelle, josta se jatkaa valkoisena punaraidallisena johtona akun plussalle.



Nyt on teoria luettu. Sitten katselemaan sitä johtonippua miten käytännössä homma menee.
Kolme keltaista johtoa tulevat liittimessä regulaattorille, joka löytyy akun alapuolelta ja näkyy pyörän vasemmalta puolen, kun poistaa muovisen sivukopan.


Nypätään johtoliitin irti ja siitä löytyy valkoinen johto, josta latausjännite lähtee kohti akkua.


Valkoinen johto saapuu jännitteen säätimen yläpuolella sijaitsevalle junction boksille (sulakerasia) ylemmässä isossa liittimessä. Junction boksissa se tekee kierroksen 30A sulakkeen läpi ja jatkaa matkaa valkoisena punaraidallisena johtona kohti akkua. Jännää oli huomata, että ihan kuin tuo johto olisi tässä kohtaa muuttunut paksummaksi. Sikäli se ei enää auta, koska sen johdon pitäisi olla paksu jo heti jännitteensäätimeltä lähtiessään.


Valkoinen punaraidallinen johto kiertää puorän oikealle puolelle ja kiinnittyy akun plussan sijasta starttireleen, elikkäs solenoidin plus puolen ruuviin. Solenoidin samasta plus puolen ruuvista se jatkaa akun plus-napaan. Huomaa että tuossa valkoisessa punaraidallisessa johdossa on ihan turha bullet tyyppinen ylimääräinen liitos myös keskellä johtoa. Aivan turhaan.


Nyt on latausjännitteen reitti selvä. Kelataampa sen verran taaksepäin, että lasketaan montako kontaktipintaa tuossa matkan varrella löytyy jännitteensäätimeltä akun plus-navalle. Sillä jokainen kontakti on potentiaalinen paikka lisätä jännitehäviöitä.
  1. Jännitteensäätimen liitin (valkoinen lähtevä johto)
  2. Sulakerasian isompi liitin (valkoinen tuleva johto)
  3. Sulakkeen tulo-jalka (30A sulake junction boksissa)
  4. Sulakkeen lähtö-jalka (30A sulake junction boksissa)
  5. Sulakerasian isompi liitin (valkoinen punaraidallinen lähtevä johto)
  6. Johdossa ylimääräinen turha bullet-liitin (valkoinen punaraidallinen johto keskikohta)
  7. Johto menee solenoidin plussaan (valkoinen punaraidallinen johto loppupää)
  8. Johto solenoidin plussalta akulle (musta paksu johto solenoidilta lähtevä pää)
  9. Johdon akun pään liitin (musta paksu johto akulle tuleva pää)
Ei ihme jos lataus on onneton, jos matkan varrella on tosiaan yhdeksän potentiaalista liitintä tuottamassa jännitehäviöitä. Ja puhutaan kuitenkin pyörän alkuperäisistä johdotuksista.


Jotenka korjaamaan tilanne tekemällä uusi latausjohto suoraan jännitteensäätimeltä akun plussalle ilman yhtään ylimääräistä kontaktiliitosta. Jätän vanhat johdot paikalleen ja lisään tässä ohjeessa vain uuden ylimääräisen paksun latausjohdon siihen rinnalle.

Käytetään tässä vähintään 2.5mm2 paksuista johtoa varmistaaksemme hyvän latauksen ja ettei johto kuumene ja sula siksi, että olisi käytössä liian ohut johto.


Johdon toinen pää puristetaan sopivaan liittimeen, joka mahtuu akun plus-navan ruuviin. Muista varmistaa hyvä kontakti tinaamalla johto vielä liittimeen kiinni ja puhdistamalla liittimen kontaktipinnat vaikka hienolla hiekkapaperilla.


Kuoritaan jännitteensäätimeltä lähtevästä liittimestä valkoisen johdon kuorta hieman matkaa. Kierrä siihen kiinni uusi punainen latausjohto ja tinaa se hyvin kiinni, jotta saadaan häviötön liitos.



Voit myös varmistaa jännitteensäätimen täydellisen toiminnan tekemällä myös maadoituspuolen johdolle uuden johdon joka menee suoraan akun miinus-napaan. Tämä johton liitetään samalla tapaa kuin äskeinen punainen johto, mutta se tinataan jännitteensäätimeltä lähtevään mustaan keltaraidalliseen johtoon.


Muista teipata hyvin johdotukset tämän jälkeen, ettei liitokset pääse osumaan toisiinsa tai runkoon. Laita myös nippusiteillä uudet johdot hyvin kiinni toisiinsa ja vaikka runkoon tai johtonippuihin. Siten etteivät ne pääse ajossa lepattamaan ja hieromaan itseään hajalle.


Tämän jälkeen vedä johtojen toiset päät suoraan akun plus- ja miinus-navoille.


On testin aika. Pyörä käyntiin ja valot päälle. Lataus tyhjäkäynnillä 13.0V, mutta heti kun kierrokset tulevat 1300rpm ja siitä ylöspäin, lataus näyttää tasaista 14.6 - 14.7V lukemaa oli kahvalämmittimet päällä tai ei. Pieni koeajo vielä ja kyllä... tasaista 14.6-14.7V lukemaa, eli lataus toimii täydellisesti.
Jälleen voimme taputtaa itseä olkapäälle ja todeta, että onnistuttiin.



Jätin pyörän yöksi akkulaturiin, jotta sain akun 11.9V puolityhjästä tilasta täyteen. Aamulla kun starttasin pyörän ja lähdin sillä töihin, niin startti pyöritti paljon paremmin starttimoottoria.