Road Trip 2026 - 10v - Koli

Road Trip 2026  starttasi heti kesän alkuun 1.6.2026

Vuosia olemme ajatelleet, että kun kymmenes vuosittainen prätkäreissu tulee, niin teemme jotain isompaa. Olemme haaveilleet muun muassa, että rahdattaisiin pyörät rekkarahtina Milanoon, josta lasketeltaisiin upeiden vuoristojen läpi pikkuhiljaa kohti suomea. 

No tätä ei päässyt tapahtumaan, koska henkilökohtaisesti loukkasin alkuvuodesta itseni pahasti liukastuen ja toinen olkapää meni leikkaukseen. Jännitti koko kevään, että pääseekö ylipäätänsä ajamaan ollenkaan. Ei sitten suunniteltu mitään suurempaa. Tärkeämpää oli, että päästäisiin lähtemään edes johonkin, ettei perinne katkea.

Tästä tuli sitten reissu kohti Kolia.

Minä starttasin Ylöjärveltä ja kaveri Helsingistä. Keliä oli seurattu koko viikko, että mahdetaanko päästä reissuun, kun joka päivälle lupailtiin sateita reissun varrelle. Startti aamuna kuitenkin paistoi aurinko ja päätettiin lähteä rohkeasti reissuun jälleen kerran ajofarkuilla ja ajohuppareilla.

Kohtaamispaikaksi valittiin Vääksy, jonne kumpikin ajoi suurin piirtein samat vajaa 2 tuntia. Aamu oli vielä niin aikainen, ettei lähdetty Vääksyssä lounastamaan, vaan tutustuttiin Calimoto nimiseen sovellukseen, jolla saa tehtyä hienoja mutkapätkä reittejä. 

Suunnaksi otettiin Pulkkilanharjun upean maisematien poikki kohti Sysmää. Täytyyhän Sysmässä käydä tottakai, kun siellä on tehty mitä mainioin elokuva 100 litraa sahtia. Kannattaa katsoa kyseinen elokuva, mikäli et ole sitä vielä katsonut. Todella hilpeä elokuva.

Harmillisesti Matkabaari ei ollut auki, niin ei päästy maistelemaan sahtia. 

Sysmästä suunta oli rantareittejä pitkin kohti Jyväskylää. Jossain Luhangan paikkeilla huomattiin, että kaverin pyörästä oli takaa vilkkupolttimo antautunut. Kaupasta hieman Osheen-juomaa viilentämään aurinkoisen kelin kuumentavia motoristeja. Siispä Jyväskylän Motonettiin piipahtamaan matkalla hakemaan uutta polttimoa. 
Seikkailuihin on mahtunut muutamina vuosina jotain pientä, kuten laukkusarajojen pulttien ostoa, takarenkaan vaihtoa jne :) Mutta suht pienillä ongelmilla ollaan päästy reissut tekemään.

Samaan pihaan ajoi pari saksalaista matkaajaa uudenkarheilla pyörillä. Gessu ja Harleyn seikkailupyörät alla. Olihan hienosti varustellut pyörät ja heillä reitti olikin Saksasta baltian läpi suomen poikki lappiin. Norjan kautta jostain takaisin. Parin viikon reissua meinasivat.

Jyväskylässä otimme ensimmäisen hotellin, joka oli Sokos Hotel Alexandra. Pyörät parkkiin heidän parkkihalliin ja suihkun kautta syömään. Ei tullut Jyväskylässä jostain syystä otettua yhtään kuvia, niin kuvaksi saa riittää tämä seuraavan aamun kuva sääennusteesta. Suuntana olisi Jyväskylästä kohti Kuopion kupeessa olevaa Tahkoa.

Ajateltiin, että no nyt me kastutaan kunnolla. Mutta Calimoto antoi taas hienot reitit meille pikkuteitä pitkin ja käytännössä saimme luovittua sateiden ohi. Yhdessä kohtaa ajoimme ehkä noin 3 minuuttia pienessä sateessa, mutta puolessa tunnissa ajoviima kuivasi vaatteet.

Sateiden edellä pääsimme pitämään pienen varhaisen lounastauon aamulla noin 10:15 maissa. Nälkä ei ollut, mutta pysähdyspaikka oli Suonenjoella grilli nimeltä ysipirtti. Pitäjänä toimii amerikasta suomeen 26 vuotta sitten muuttanut Mike ja hänen puolisonsa rouva aasiasta. Mike on mukava mies, joka jopa tekee lähes päivittäisiä postauksia tai videopätkiä heidän grilliltää. Päästiimpä pyörinemme myös videolle. Juttua riitti ja siksi vedettiin ihan toimintaa tukeaksemme lihapiirakka-lounaat paikan päällä. Mike toivottaa erityisesti motoristeja grillilleen. Hinnat ovat kohtuulliset. Eivät lähelläkään Helsingin tai Tampereen hintatasoa.

Ehdottomasti kannattava paikka käydä vetäisemässä safkat. Ensi kerralla Mike lupasi tehdä meille maailman parhaat mättöateriat.

Kuivana päästiin Tahkolle Sokos Hotelliin. Hotellia oli ilmeisesti uusittu ihan lähiaikoina ja olikin upeimpia huoneita, mitä olen nähnyt Sokos Hotelleissa. Pyörät sai parkkiin hotellin taakse parkkipaikalle, jossa maksu hoitui automaatista tai parkmanilla.

Huoneen ikkunasta näkymät oli aika hienot. Sen verran pääsimme pilvien edellä ajamaan, että sade tuli tuon vasemman pilvilautan perästä paikanpäälle.

Kylppärikin näytti kuin koskemattomalta. Remontti lienee tehty aivan juuri keväällä.

Hetken lepäilyn jälkeen päätettiin istua hieman iltaa. Sangria kannujen, muutamien juomien ja sikarien jälkeen alkoi ruokahalukin kasvaa.

Ravintolat eivät kaikki olleet vielä Tahkolla auki, koska lomakausi oli vasta niin aluillaan, niin menimme hotellissa sijaitsevaan Hillside ravintolaan. Alkuruuaksi aperetiivit, vähän etanoita ja pääruuaksi jaettuna 

Mixed Grillhouse. Ei jäänyt nälkä.

Aamuinen Tahko oli usvaisa. Tahkolta on aika tylsää suoraa tietä Kolille seuraavaan yöpymispaikkaan, joten teimme koukkauksen pikkuteitä pitkin Outokumpuun. 

Outokummussa ei paljon ruokapaikkoja ollut avoinna ja valikoimaa vähän, niin lounaaksi muodostui kebab-lautanen. Ei nyt ehkä gourmeeta, mutta sai sillä mahan täyteen ja voimia lämpimään ajoon.

Outokummusta pikkuteitä Kolille. Kolin Sokos hotelli taitaa olla suosittu hotelli kaikkina vuodenaikoina. Saimme onneksi kuitenkin pyörät parkkiin lähimmälle parkkipaikalle, josta on funikulaari-hissi hotellin eteen. Ei tarvitse kantaa jyrkkää tietä pitkin tavaroita perille.

Pysäköinti Kolin parkkipaikoilla ei maksa mitään, koska kansallispuisto.

Huoneen kanssa kävi hauskasti. Vaikka meillä oli valittuna parempi huone Pielis-järven näköalalla, niin hotelli oli antanut jo kaikki varaamamme kaltaiset huoneet pois. Ei haitannut ollenkaan, että saimme tilalle paremman saunallisen huoneen. Saunaa tässä helteessä ajossa hieman jo kaipasikin. Huone oli myös upea. Ei ehkä sisustukseltaan Tahkon kaltainen, mutta oikein upea silti.

Näköalat hotellihuoneen ikkunasta kansallismaisemaan oli mitä mahtavin. Ihan teki mieli alkaa laulaa puolialastomana maamme-laulua.

Saunastakin oli upea ikkunanäkymä Pieliselle.

Saunan raikkaana suunnittelemaan ruokailua. 

Kolin huipulla ravintolavaihtoehdot olivat vähissä. Joko pitsaa tai sitten hotellissa oleva Grill it! ravintola. Mentiin Grill it!:iin. Taas onnistuimme jotenkin tilaamaan hapanjuurialkupalaleipien lisäksi kunnon lihamättösetit. Jälleenkään ei jäänyt nälkä.

Tapana on ollut tuoda lapsille jotain tuliaisia reissusta. Yleensä yritän löytää jotain erikoisempaa ja tällä kertaa löytyi Mökö-kivet. Lapset olivat aivan innoissaan näistä kivistä ja ei yllättänyt, että kotona piti sitten kaivertaa dremelillä lisää eri muotoisia Mökö-kiviä niin omille lapsille, kuin heidän kavereilleen.

Kolilta suunnattiin Liperi - Heinävesi - Leppävirta reittejä pitkin kohti viimeistä yösijaa Mikkeliä.

Heinäveden molemmin puolin pikkutiet olivat aivan karmeissa kunnoissa. Joutui oikein keskittymään ettei aja tiellä oleviin suuriin kuoppiin. Kuopat olivat luokkaa 30cm reikä asfaltissa syvyydeltään 10-15cm. Myös asfalttia paikattu ihan joka puolella. Ajaminen meni sellaiseksi suorittamiseksi, että Liperissä piti jo vetästä ensimmäiset kahvit.

Ajopäivä oli pitkä. Yllätti oikein itsenikin, miten pitkä päivä siitä tulikaan. Mutta Calimoton reitti Leppävirralta pikkuteitä pitkin Mikkeliin oli mitä paras. Ehkä koko reissun paras ajosiivu. Aivan uutta asfalttia pitkät pätkät ja tie teki jatkuvaa mutkittelua, sekä niin korkeita nyppylöitä, että välillä perässä ajava ei edes nähnyt edessä ajavaa. Hieno pätkä.

Mikkelin Sokos Hotellin huone taisi olla niin tavallinen, ettei tullut otettua siitä kuvaa kuin kylppärin puolelta. Siisti kaikkiaan silti, mutta huone oli aika tavallinen.

Pitkän ajopäivän jälkeen Amarillossa torin laidalla iltamätöt naamaan ja nukkumaan. Veto oli aika pois, koska jokainen päivä oli ollut lähellä hellettä ja täyttä aurinkoa.

Viimeiset yhteiset kahvihetket vietettiin Heinolan Kirkonkylän kahvilassa, josta ajeltiin vielä perätoisensakanaa lähelle Vääksyä, josta kumpikin erkani kohti kotia. Minä Ylöjärvelle ja kaveri Helsinkiin.

Reissu oli jälleen kerran mitä mahtavin. Kelit suosivat. Ruoka ja seura oli parasta. Kilometrejä tuli hieman yli 1300 km. Tästä on mitä mahtavin aloittaa kesä.

Kiitos parhain ystävä jälleen tästä reissusta!
Tärkeitä hetkiä elämässä, sekä muistoja keinutuoliin. 

Ensi vuonna jotain uutta. Tulee haasteelliseksi, koska Rukalta/Oulusta etelään päin kaikki paikat on jo ajeltu läpi. Baltiassa ollaan käyty pari kertaa ja kauheasti pidemmälle näillä peleillä ei viitsi ajella. Se vaatisi enemmän matkapyörämäiset laitteet, että selkä kestäisi. Katsotaan mitä tuleman pitää.

#LP
#KH

#10v

Road trip 2025 - Länsirannikko

Kesäkuun ensimmäinen viikko koitti ja oli taas aika toteuttaa perinteeksi muodostunut äijien road trip. Tänä vuonna oltiin suunniteltu, että lähdetään kohti Oulua ja pyöritään pohjoisemmassa. Ehkä jopa piipahdetaan ruotsin puolella. Mutta kuten aina, suunnitelmat vaihtuu lennosta. Mennään fiiliksen ja sadepilvien mukaan. 

Yleensä lähtö on startannut aamu varhaisella aurinkoisessa säässä, mutta tänä vuonna lähtöpäivän sää ei tuntunut suosivan meitä. Lennästä levisi koko suomen matkalta iso sadealue itää kohti ja vettä tuli siihen malliin, että starttaamaan päästiin vasta pitkällä iltapäivällä.

Lopulta kello oli jo yli neljä, kun pääsin kohtaamispaikkaamme Huittisten ABC:lle. Kaveri pääsi perille ja kahvien jälkeen reissu pääsi kunnolla starttaamaan.

Viikon sää näytti hyvinkin epävakaiselta, eikä kelikään ollut hellettä, kuten yleensä. Päätimme unohtaa Oulun ja suunnata suoraan länsirannikon helmeen, eli Poriin. Jottei ilta venähtäisi liiaksi, vedettiin pyörät ilmaiseen parkkiin Pohjoispuistoon ja kamat Sokos Hotel Vaakunaan torin laidalle.

Vaikka ensimmäisen päivän etappi oli lyhyt, niin nälkä oli kova. Frendi osasi sanoa, että hyvät ja täyttävät ruuat saa torin laidalta BBQ & Spirit house Gallesta. 

Siinä sitten arvottuamme ruokia, päätettiin tilata vähän juotavaa alkuun.

Hetken pohdiskelujen jälkeen päädyimme seuraavaan annokseen, joka täytti odotukset ylivertaisesti. Ruoka tuli nopeasti ja kaikki oli hyvää. Erityismaininta herkulliselle härän hännälle. Eikä lihamäärään suhteutettuna hinta ollut ollenkaan kallis. Vastaavaa settiä ei tällä hintaa isoista kaupungeista taida saada.

Kyllä siinä oli vatsassa pitelemistä. Hetken aikaa mietittiin tätä haaste burgeria, mutta melkein kilo lihaa tuntui överi ähkyltä ja jätettiin väliin. Ainakin tällä kertaa. 

Perään vielä jälkiruuaksi fernet brancat ja siitä istumaan vielä yksille Beer hunter's panimoravintolaan, joka on ollut samalla paikalla jo pian liki 30 vuotta. 

”Aloitimme oluen panemisen perheyrityksenä vuonna 1998, ja oluen valmistus jatkuu tällä hetkellä jo kolmannessa polvessa.”

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Vaasaa, niin rannikkoa pitkin, kuin vain pääsi. Paikoitellen osasi arvata, että meri on nyt ihan vieressä, kun kylmä keli 12'C höystettiin merituulella. Tahtoi tulla jopa vilu paikoitellen kun ajeli ajohupparilla ja ajofarkuilla.

Reitti meni Porista Ahlaisten siltoja pitkin Ahlaisiin, josta Merikarvian Krookaan, mistä löytyikin mukava taukopaikka kahvittelulle The Merry Munk nimisestä gastropubista.

Merry Munk sijaitsikin kivalla paikalla suoraan meren äärellä. Ruokaa ei vielä syöty, mutta pöytiin kannettavat annokset näyttivät herkullisilta ja täyttäviltä.

Matka jatkui Merikarvialta Kristiinankaupunkiin lounaalle. Nälkä oli jo kova, joten lounaaksi valikoitui ihan perus pitsaa Kristiinan pitseriassa. Pitsa oli hyvä perus pitsa. Ei mitään artesaanipitsaa tai kiviuunipitsaa. Perus normi pitsa. Kokoa oli sen verran, että yksikin olisi riittänyt kahdelle. Vähän meinasi väsähdys tulla, kun oli taistellut koko pitsan yksin vatsaan.

Matka jatkui pikkuteitä Vaasaan. Pistettiin Sokos Hotel Royalin viereen kadunvarsipysäköintiin parkit ja Parkmanista parkkimaksu päälle seuraavaan aamuun asti. Positiivinen yllätys oli, kun vastaanotossa neiti kertoi, että moottoripyörät saa laittaa heidän parkkihalliin ilmaiseksi turvaan. Kamat hotellihuoneeseen ja siirtämään pyörät hotellin parkkiin. Normaalisti parkki olisi hotellilla 18e/vuorokausi per ajoneuvo. Oikein positiivinen yllätys huomioida ilmainen parkki moottoripyörille.

Lounaspitsa oli yhä niin täyttävä, että illaliseksi emme lähteneet enää syömään isosti mihinkään ravintolaan. Ruokapaikaksi valikoitui Bad Bun koju kauppatorilta, joka osoittautui aivan loistavaksi valinnaksi. Harmillisesti en huomannut ottaa kuvia herkullisista buneista. Ensin otin yhden, mutta lopulta se oli niin hyvää, että otin toisenkin ja vatsa oli taas täynnä. Lainaan tähän kuvan heidän 2025 menustaan, niin näkee millaiset annokset olivat.

Itseasiassa täytteitä taisi olla vieläkin enemmän mitä kuvissa ja maku mitä parhain. Vaikka kyse oli pikaruokatyyppisestä kojusta, kiireellä tänne ei kannata tulla. Neiti loihti annokset artesaanimaisen rauhallisesti ja lopputulos oli esteettisen kaunis ja maistuva annos. Hintakaan ei ollenkaan paha. 5.5 euroa per bun.

Seuraavana päivänä meillä tuli pienoinen hotelliongelma. Ei meinattu löytää mistään mitään järkevää ja järkevän hintaista hotellihuonetta, niin tehtiin toisenlainen ratkaisu. Minulle oli jäänyt Bookin.com lompakkoon bonuspisteitä aikaisemmilta ulkomaanreissuilta ja ne olisivat hetken päästä kuollettuneet nolliin. Käytettiin ne ja pari kymppiä päälle omaa rahaa ja varattiin Harjavallasta legendaarinen Hotelli Marilyn. Matka siis jatkui takaisin etelään, mutta hieman enemmän sisämaata pitkin.

Etelä-Pohjanmaalla ei kyllä ole mitään. Pikkuteitä ajeltiin ilman sen suurempia nähtävyyksiä ja päädyttiin Isojoelle syömään lounasta. Paikkojen piskuisesta koosta kertoo sekin, että ravintolassa ei edes tiedetty mikä on ePassi, jolla lounasta yritimme maksaa. 

Hotelli Marilyn on myös paikkoja, jotka ovat sijainneet samalla paikalla vuosikymmeniä. Olikohan Marilynin historia peräti myös noin 30 vuotta.

Hotelli oli hotelli. Ei mitenkään erityisen tyylikäs, mutta hoitaa asiansa jos ei ole sen suurempia vaatimuksia. Huoneet hieman laitosmaisia ja ikkunasta ei nähnyt ulos, kun se oli niin korkealla. Halvalla hoiti yöpymisen ja aamiainen oli riittävä, joskin ei niin suuri kuin esim. Sokos hotelleissa. Mutta pekonia, nakkeja ja kanamunia löytyi, kuten asiaan kuuluu.

Illan ruokailu ei ollut varsinainen kulinaristinen kokemus. Harjavallassa tuntui olevan kaksi ravintolaa. Perus pitseria ja Hotel Marilynin oma ravintola pubin puolella. Helppo ratkaisu oli jäädä hotellin ravintolaan ja vetää siellä pubi tyyppinen burger, sekä makkaraperunat. Ei mitään erikoisuutta. Perus vatsan täytettä.

Torstain keli näytti keskiviikko iltana vielä uhkaavan sateiselta. Melkein luovutimme reissumatkan tähän, mutta tuntui siltä, että reissusta jäi jotain uupumaan, etenkin kun se alkupäivän lähtö meni melkein iltaan. Lopulta sää ennusteet muuttuivat niin, että päätimme lähteä vielä tekemään kierroksen Rauman kautta Turkuun saadaksemme koko rannikkoalueen kartoitettua. 

Raumalla lounaaksi kanasalaatti Pancho Villasta. Tällä kertaa ePassilla :) Vähän kevyempi annos vaihteeksi.

Aurinkoisessa kelissä pikkuteitä Uudenkaupungin ja Taivassalon kautta Turkuun Sokos Hotel Wiklundiin. Tällä kertaa parkkia ei saanut puhumallakaan ilmaiseksi, koska heillä ei ole omaa parkkihallia. Heillä on sopimus Euro Park Wiklundin kanssa sopimushinnalla. Alennushinta taisi olla vuorokaudeksi 16 euroa/ajoneuvo, kun sen maksoi hotellin vastaanotossa.

Wiklund oli kivan keskeisellä paikalla. Ikkunasta näki hienosti torille ja jokilaivat olivat parin korttelin päässä.

Vaihteeksi raskaampaa ruokaa illalliseksi. Ravintola Old Matesista Smash burgerit kahdella pihvillä. Oli todella hyvä burgeri.

Old Mates Smash Burger … 17,50

2x 80g naudanlihapihvi, burgersämpylä, dijon-majoneesia, cheddarjuusto, salaatti ja suolakurkku, tarjoillaan ranskalaisten kera. (L, (G)

Ruuan jälkeen muutamille istumaan ravintolalaivoille. Rauhallista oli torstai-iltana Turussa. Kesäloma ei ehkä vielä ole ihmisillä päässyt täyteen vauhtiin.

Palailtiin lähempänä puolta yötä hotellille ja päätettiin mennä vielä sikareille Wiklund hotellin kattobaariin 11. kerrokseen. Hienot maisemat ja mukavan tunnelmallinen paikka. Reissu oli hieno lopettaa perinteisesti sikareilla hyvän mojiton kera.

Perjantaina koitti kotiin paluun aika kohti Ylöjärveä ja ystävä ajoi Helsinkiin. Turusta on niin eri suunta kumpaankin, että reissumme tuli päätökseen kun ajoimme ulos Euro Parkin parkkihallista ja lähdimme eri suuntiin.

Tässä summittainen kartta, kuinka tuli pyörittyä länsirannikko aika hyvin läpi. Kiva oli reissu jälleen, mutta pakko on myöntää, että itä-suomi on joka kerta ollut se mukavin kohde suomessa kierrellä moottoripyörillä.

Kotona pyörän pesu itikoista ja pitkä odotus ensivuoden reissuun saa alkaa. Kesä on toki vasta alussa ja kesä alkoi parhaalla mahdollisella tavalla.

Kiitokset jälleen kerran hyvälle ystävälleni reissuseurasta. Kilometrejä ei tullut kuin 1024 km, mutta kun ikää alkaa kertymään, niin kilometrit eivät ole enää se tärkein, vaan matkanteko, tunnelma, hyvät jutut ja hyvä ruoka. Kiitos

#LP #KH