sunnuntai 17. huhtikuuta 2022

VN750 uutta vaijeria ja uusi jännitteensäädin

Tuossa renkaita vaihtaessa huomasin, että nopeusmittarin vaijeri oli hilkulla katketa. Ja katkesihan se kun vähän siihen sitten koski. Eli siinä tuli aika täyteen.

Samoin kaasukahva ei ollut ihan niin livakasti liikkuva, mitä se voisi olla. Ei niinsanotusti napsahtanut takaisin NAPS jos päästi kahvasta. Ruuvasin sen auki ja toinen vaijeri oli poikki ja lähti vetämällä irti. Palautusvaijeri. Se ei ole niin tärkeä kuin vetovaijeri. Mutta eipä sitä voi tietää onko se toinenkin keskeltä niin huonossa kunnossa jo.

Koska tiedossa on kesällä reissu pohjoiseen, niin paree vaihtaa kaikki vaijerit tässä kohtaa suosilla. Ettei tarvitse sitten porojen keskellä kiroilla hyttysten syötävänä, kun prätkä hajoaa tienposkeen. 

Yllättävän paljon saa laittaa rahaa, kun vaihtaa kaikki vaijerit.

Tämän jälkeen rupesin miettimään sitä, kun puhutaan että tässä mallissa VN750 herkästi jännitteensäädin hajoaa. Ja sen hajotessa välillä myös staattori koneen sisältä hajoaa. Ongelma on se, että jännitteensäädin on asennettu tehtaalla paikkaan, jossa se saa liikaa lämpöä. Se on akun alapuolella suoraan pakoputkien yhdyspöntön kollektorin yläpuolella. Viimaton paikka ja ihan liikaa lämpöä.

Olin mitannut syksyllä että hyvin toimii staattori ja hyvin lataa jännitteensäädin. Silti jotenkin vaivasi tuo, että mitä jos ne kuitenkin hajoaa. Ajattelin, että vaihdan sen paikkaan, jossa se saa ajoviimasta jäähdytystä.

No perhana. Vaikka se latasi hyvin, niin yllätys oli suuri, kun suurella vaivalla sain sen irti alkuperäisestä paikastaan.

Jännitteensäädin, eli regulaattori ei ollut alkuperäistä mallia. Liekö alkuperäinen kertaalleen kärväytetty jo tyypilliseen tapaansa. Paikalla oli joku ilmeisesti ebaysta ostettu kiinan versio, jonka epoksi ei ollut yhtään tiivis. Joko se on ollut alkujansa jo tällainen tai sitten siellä on joku komponentti turvonnut tosi pahasti ja homma räjähtää käsiin lähiaikoina. Veikkaan ensimmäistä. Epoksi ei näytä siltä, että se olisi ollut välttämättä tiivis koskaan. Hyvin se lataa ja jää varaosaksi ja tiivistän sen silikonilla jossain kohtaa.



Kuitenkaan en tohdi tuolla lähteä pitkälle reissulle ja kesällä on tiedossa viikon reissu pohjoiseen. En halua riskeerata reissua sillä, että pyörä hajoaa tienposkeen, etenkin kun tietää että tällainen mahdollinen ongelma on olemassa. Jotenka netti auki. Motonetista ja Stormilta löytyi regulaattoreita pari lähitienoolta. Motonet sattui olemaan auki, niin suuntasin sinne ja ostin sieltä Tourmax (made in Japan) jännitteensäätimen. Pitäisi olla ihan kelvollinen.


Kiinnityksen osalta olin ajatellut seuraavan linkin kaltaista kiinnitystä

Katselin aikani Motonetissa erilaisia alumiinisia lattarautoja, kunnes huomasin rosterisen reikälevyn. Siinä oli reijätkin just oikeilla kohdillaan. Kolmea reikää kun vähän suurensi metalliporanterällä, niin siitä tuli kerralla hyvä.


Alkuperäinen johtosarja riittää hyvin siihen, kun tuon regulaattorin asentaa vasemman kyytiläisen jalkatapin kiinnikkeeseen kiinni. Paljon parempi paikka jäähdytyksen kannalta. Toivottavasti tuo lisää vuosia pyörälle ennakoiden ongelmat pois.



sunnuntai 3. huhtikuuta 2022

VN750 Uudet renkaat, kardaanin voitelu ja tappokatkaisijoiden ohitus

Heippa pitkästä aikaa.
Ollut hiljainen talvi ja niin työn täyteinen, ettei ole oikein ehtinyt miettimään prätkähommia ennen kevättä. Nyt pääsi oikein vauhtiin taas.

Pyörässä vanhat renkaat tuli vaihtoon ja se on hyvä hetki samalla katsastaa kardaanin hammastusten ja laakereiden tila.



Homma alkoi nätisti takarenkaan irroituksella. Vanteen puolen hammastukset olivat aivan priimaa.


Samoin kardaanin puoleinen hammastus. Priima kuntoinen. Puhdistus ja kunnon rasvat vaan tilalle ja näillä ajaa vielä 100 tkm.


Samalla kun takarengas on irti ja pyörä on uusi minulle, niin kannattaa irroittaa koko kardaanin takamurikka. Se on neljällä mutterilla kiinni. Irroittaa sen, niin pääsee katsomaan kardaanin hampaat siitä kohtaa, jossa kardaanin kulma-akseli liittyy kardaani-akseliin.


Hyvältä näyttää. Puhdistus ja uudet molybdeenirasvat paikoilleen ja takaisin nippuun.



Ennen kun laittaa kardaanin taka-kulmavaihteen takaisin paikoilleen, on järkevää katsoa kardaaniakselin etupään hammastukset. Tässä pyörämallissa se onnistuu irroittamatta takahaarukkaa. Kardaaniakseli ei lähde vetämällä pois taaksepäin kokonaan. Mutta se lähtee pois hampailtaan ja putoaa irti. 

Juuri sopivasti. Saat venytettyä kardaanin etupään kohdalta sormella kumihaitarisuojusta että pääset näkemään hampaat.

VN750 mallissa on ollut sellaista, että tehtaalta lähtiessä on unohdettu rasvata kokonaan tuo kardaaniakselin etupään hammastukset kokoonpanossa. Tämä on aiheuttanut monille kuluneet hampaat.

Tässä oli sama. Kuten kuvasta näkee, niin hampaat ovat ihan täysin puhtaat. Rasvaa ei ole nähtykään.
Onneksi, ONNEKSI tarkastin tilanteen. Omassa pyörässäni on vain 15 000 mailia, eli noin 25 000 km. Hampaat olivat vielä hyvässä kunnossa. Nämäkin kuorrutettiin kunnon molybdeenirasvakerroksella. Kestää sitten pitkään.



Yleensä olen joka pyörässä joutunut renkaiden vaihdon yhteydessä vaihtamaan myös laakerit. Tällä kertaa ei tarvinnut. Yhdessäkään laakerissa ei ollut klappia. Ei minkäänlaista kulumaa. Ja laakerit taisivat olla alkuperäistä mallia. Viittaisi hyvin siihen, että kilometrit pitävät paikkansa, vaikka pyörällä on ikää 32 vuotta. Tankki, satula, iskarit, pakoputket... kaikki ovat niin hyvässä kunnossa, että alan uskoa että mittarilukema pitää paikkansa.

VN750 on helppo saada tasapainoon pienen tunkin ja keskituen avulla. Voi vaihdattaa molemmat renkaat samalla kerralla rengasliikkeessä.


Paikalleen sujautettiin vanhat tutut Avon Cobra renkaat. Hinta-laatu kohdallaan. Hieno kuvio ja pitää kuin tauti. Näitä renkaita olen käyttänyt monessa pyörässä ja ei pahaa sanottavaa.


Paikallinen rengasfirma asensi kumit paikoilleen ja pyörä näyttää taas pyörältä. Samalla mallasin paikoilleen uusia täysin vedenpitäviä sivulaukkuja, joilla ensi kesän reissu tehdään. Enää ei tarvitse pakata muovikasseihin vaatteita ja romuja nahkalaukkujen takia sateen varalle. Nyt van rullataan laukun kansi kiinni ja kuumahitsatut kumisaumat pitävät rankkasateenkin jälkeen kamat kuivana.


Tuli myös poistettua tappokatkaisijat tästäkin pyörästä käytöstä. Niistä ei tajunnut ottaa kuvia juurikaan. Mutta jos palataan näihin vanhoihin viesteihin, niin idea käy selväksi.


Tässäkin pyörässä oli jo pientä katkomista ja sammumista aluksi. Kuvittelin myyjän sanojen mukaan sen johtuvan virtalukosta. Mutta lopulta kun irroitin sivujalan tappokatkaisijan ja yhdistin johdot, niin kaikki katkokäynti loppui siihen täysin.

Samalla poistin loputkin tappokatkaisijat, eli starttirele junktion boksissa on ohitettu nyt katkaisemalla yksi johto. Jenkkipyörän ollessa kyseessä ja etuvilkuissa palaa aina valo, niin piti yhdistää yksi johto toiseen. Selvitys on noissa edellisissä linkeissä.


Jälleen kerran on yksi pyörä saatu käyttövarmemmaksi ja tällä tehdään ensi kesän upea reissu.

lauantai 4. syyskuuta 2021

VN750 Uusi pikkuväinö vm.1990 tuli taloon

Pyöriä tulee, pyöriä menee.

Kesäreissun jälkeen tuli sellainen fiilis kuin oli goldwingien jälkeen. Vähän turhan isoja ja painavia laitteita yhdelle suotta ajettavaksi. Normaalisti motoristin evoluutio menee niin, että pienemmästä pikkuhiljaa kasvatetaan isompaan. Vulcan vn1500 oli upea pyörä, ei siinä mitään, mutta itse kun ajan yksin, niin jotenkin tykkään enemmän sirommasta ja ketterämmästä pyörästä. Iso tuli nyt koettua ja onhan se vääntö siinä aivan älyttömän mahtava. Mutta... tuntuu siltä että minulle riittää vähempikin.

Niimpä VN1500 myytiin pois ja se hetken vielä uinuu tallissani, kunnes uusi omistaja sen sopivassa hetkessä hakee pois.

Muutama vuosi sitten minulla oli Vulcan VN750, jonka myin vähän kiivastuksissani kun molemmissa käsissä sattui tulemaan voimakkaita tenniskyynerpään oireita. Kytkimen käyttö sattui 10km ajon jälkeen. En halunnut lopettaa vähäistä ajoani kokonaan, joten silloin myin pyörän pois ja ostin tilalle maxiskootterin, jossa kytkintä ei ole. Sittemmin kadutti suunnattomasti että miksi myin kyseisen pyörän. Sillä heitettiin hieno lenkki Itä-Suomessa Kolin suunnalla. Hienoja muistoja ja hyvin riitti yhdelle henkilölle touringiin 750cc koneella oleva customi yhtä lailla verrattuna 1500cc customiin.

Puhumattakaan siitä yllättäen eteen tulleesta kuulalaakerikiviä täynnä olevasta sorapätkästä, joka tämän vuoden vastaavaan pätkään verrattuna kevyemmällä pyörällä oli jotenkin helpommin hallittavissa.

Itse asiassa olen kahtena vuoten hieman viestitellyt edellisen VN750 ostajan kanssa ja haistellut ilmapiiriä, että mikä tilanne? Onko mahdollisesti myymässä tai vaihtamassa vanhaa pyörääni lähiaikoina uudempaan? :) Vaan eipä ole ollut vaihtofiiliksiä hänellä. Tapanani on laittaa pyörät tip top kuntoon, niin en yhtään ihmettele miksei luopumishalua ole löytynyt. Kuulemma muuten hyvin pyörä toiminut, mutta yksi sulake on palanut kertaalleen :) No se siitä. Ei häiritä häntä enempää.

Sillä.... VN1500 mennessä kaupaksi aloin metsästämään uudelleen 750cc pikkuväinöä. Näitä ei ihan hirveästi jostain syystä elokuun aikana liikkunut. Tekniikka oli itselle ennestään tuttua ja osasi katsoa ja kysellä sopivat asiat, niin niistä vähistä yksilöistä eniten alkoi kiinnostamaan se missä oli huonoimmat kuvat myynti-ilmoituksessa. Sumeita kuvia ja vain muutama. Mutta se riski kannatti. Viestittelyä ja puheluita muutama kappale ja tulin siihen tulokseen, että tästä teen kaupat. 

2.5h reissu junalla ja kaupat asemalla ja siinä se VN750 vuosimallia 1990 oli asemalla.

Eipä tarvinnut tyypilliseen tapaan syynätä pyörää paikanpäällä täydellisesti, kun näki jo heti että nyt on siistissä kunnossa oleva 31 vuotias pyörä. Tankki ja lokarit olivat siinä kunnossa, että hyvä ettei vasta olleet tehtaalta tulleet. Satula virheetön. Alkuperäiset kahvatupit, peilit, kaikki.. Ei mitään epämääräisiä virityksiä ja reed-venttiilitkin letkuineen olivat vielä paikoillaan. Hieno pyörä kertakaikkiaan.

Mittarissa noin 15 000 mailia, joka tekee noin 24 000 kilometriä. Kunnon perusteella en epäile hetkeäkään, etteikö mittari pitäisi paikkaansa.

Kaupat siinä paikanpäällä ja kassi kyytiin, siinä autojen välissä ajokamat niskaan ja matka kohti kotia alkaa. 

Heti alkumetreiltä sen huomasi, että vn1500:n yli 110Nm vääntö putosi puolella sinne 66Nm luokkaan. Mutta se ei ole ollenkaan liian vähän se. Hienosti kiihtyy ja pysyy liikenteen virrassa nopeusrajoituksista riippumatta.

Vajaa 3h ajo kotiin ja pääosin 80-100km/h teitä ajellen kulutukseksi tuli 4.4l/100km. Hyvinkin maltillinen kulutus, joten ei voi ihan huonossa kunnossa ja säädöissä pyörä olla. 

Kylmä tuli matkalla. Ei ole alle +10'C kelit enää mukavia. Joten kotona muutama valokuva pyörästä ja sisälle lämmittelemään. 







Nopealla silmäilyllä ainoat fixattavat asiat ovat pari vilkkua, joiden varret ovat murtumassa poikki. Rekisterikilven muovinen taustalevy on murtunut osittain ja kilpi hieman heiluu. Lisäksi renkaat pitää vaihtaa ensi kevääksi pintakuvioiden ollessa jo aika kuluneet ja kumit muutenkin jo vanhoja iältään. Muutoin ei tarvitsisi mitään tehdä. Mutta eiköhän tämäkin pyörä tyypilliseen tapaani talvella käydä täydellisesti läpi. Ainakin tarkastaen paikkoja, että voi hyvillä mielin ajella taas ensikesän pidemmän reissun.

Tästä se taas lähtee :)

perjantai 9. heinäkuuta 2021

VN1500 kesäreissu 2021 Kajaanin suuntaan

Joka vuosi viimeistään pimeimmän talven aikaan alamme ystäväni kanssa suunnittelemaan jokavuotista prätkäreissua johonkin päin suomea tai lähimaita. Nyt koronan aikaan, olemme pyörineet suomessa. Aikaisemmin olemme kiertäneet pari kertaa Viro/Latvia suunnalla, Itä-Suomessa ja Vaasan seudulla. Tänä vuonna suuntima päätettiin ottaa Kajaanin suuntaan. Koska pyörinä on kaksi customia, niillä ei heilahdeta täysillä lapin kämmeneen. Niillä ajellaan fiilistellen vältellen valtateitä. Pikkuisia maalaisteitä, joissa ei ole teiden varsilla edes lyhtypylväitä. Näistä ne custom miesten seikkailut löytyvät. 

Kaverilla on ollut tuo 1800cc Intruder jo hyvän aikaa useamman vuoden. Hieno pyörä kertakaikkiaan. Itselläni on ollut vähän sellainen elämänasenne, että pyöriin ei rakastuta. Haluan kokeilla monia erilaisia pyöriä. Tämä taitaakin olla 12 vuoden aikana jo 19. pyörä minulla. Välillä on ollut 1 pyörä ajossa ja välillä 3 pyörää parhaimmillaan samaan aikaan.

Oma pyöräni oli tänä vuonna Kawasaki Vulcan 88, eli Amerikasta Californiasta aikoinaan suomeen tuotu VN1500. Kevyt ja isolla väännöllä varustettu V2 lotkotin. Hieno laite. 

Tapana on laittaa pyörät tip top kuntoon, jotta niillä uskaltaa lähteä vähän pidemmällekin. Siksipä tämäkin Vulcan laitettiin viimisen päälle luotettavaan kuntoon reissun onnistumiseksi.
Kaikki tekemäni huollot vuo lukea täältä.

Sitten itse reissuun. Päivä oli maanantai 5.7. ja lämpöä luvattiin +30'C. Huh melkoista keliä luvassa. Pelkkää sateetonta seuraavat 4 päivää. Ennusteen mukaan ajopäivät ovat välillä 26 - 30'C.
Siispä matkaan lähdettiin suojat sisältävillä ajohuppareilla ja polvisuojat sisältävillä kevlar farkuilla.

Kuitenkin vanhat muistot kaatosateista on vielä mielessä, niin pakkasin toiseen sivulaukkuun goretex-ajoasun mukaan. Sitä ei kylläkään koskaan tarvittu matkan aikana. Vaan ei vara venettä kaada.




Ei muuta kuin pyörät käyntiin ja menoksi. Matkalla ei tule kauheasti pysähdeltyä kuvaamaan tietä tai mutkapätkiä. Se täytyy kokea ajamalla. Ei kuvista saa irti miltä mikäkin tie tuntuu ja jatkuva pysähtely tappaisi sen läsnä koettavan fiiliksen. Kuvat siis keskittyvät lähinnä niihin asioihin, mitä matkalta vastaan tuli ja mitä koettiin.

Meillä on tapana tehdä niin, että päätämme missä seuraavan yön nukumme ja muuten koko päivän ajelut ja suunnat päätetään lennosta. Mukava olla välillä vähemmän suunnitelmallinen ja ottaa vain vastaan mitä maailma tuo. Luotan siihen että kun kaksi hyvää ihmistä lähtee reissuun, niin mikäli ongelmia tulee vastaan, ne hoituvat kyllä. Sehän nähtiin jo viime vuonna kun Intruderin takakumi meinasin kulua puhki kesken reissun ja saimme kaatosateen kuivattamat ajokamat rengasliikkeen kuivauskaappiin yöksi, sekä kyydit hotellille ja rengasliikkeeseen Euromasterin yksikönjohtajan toimesta, kun piti tilata se rengas seuraavaksi aamuksi.

Siispä katsotaan mitä tuli vastaan. Aikamme ajetuamme Ähtärin, Vimpelin ja muiden maaseutupitäjien ohi, tuli tilanne, että ihan totaalisesti unohdin tankata edellisellä ruokailukerralla bensaa tankkiin. 170 mailia trippimittarissa, niin mentiin varatankille. Keskellä maaseutua, ei oltu nähty huoltoasemaa viimeiseen 50 kilometriin. No jossain Haapajärventieltä Halsuanjärven läheltä löytyi liikenneympyrä. Keskeltä maaseutua. Ei siellä mitään keskustaa ollut, mutta löytyi joku pienen kylän SEO. Ei ehkä halvimmat bensat, mutta ei haittaa. Tankkiin oli menovettä saatava, jotta matka jatkuu. Hieno tukea tällaisia pieniä paikkoja, eikä aina isoja ABC ketjuja. Pysyvät pystyssä ja auttavat sitten jotakuta muuta samassa tilanteessa.


Matka jatuu ja vastaan tuli ihan tuoretta asfalttia. Oli sellainen pätkä, jossa piti pysähtyä odottelemaan autoa, joka johdatti letkan sitten uuden asfalttitien poikki vuorotellen eri suunnista.


Ensimmäisenä päivänä tuli hyvät kilometrit kun ajettiin Ylöjärveltä Kajaanin keskustassa olevaan Sokos Hotel Valjukseen. Tulikohan noin 500 kilometriä päivän saldoksi.

+30'C asteessa ajellessa vettä tuli juotua matkalla litra tolkulla ja olo oli silti väsynyt. Iltapalaksi kevyttä kanavarrasta, pieni jaloittelu ja nukkumaan.


Koko päivän ajon jäleen kroppa kaipasi vähän kävelyä. Pyörähdettiin katsomaan Kajaanin keskustassa oleva joku ja vanha linnakkeen raunio. Hienon näköinen paikka. Todella vähän ihmisiä istuskelemassa nurmikolla ja hiljaista oli. Liekö kaikki lomalla mökeillään?






Hetken aikaa mietittiin että käydäänkö vielä toisilla oluilla jossain. Joka paikka tuntui olevan kiinni. Sitten löytyi pääkadun vierestä joku baarikatu, jossa oli baareja auki. Meno näytti siltä, että siellä jos jossain Korona tarttuu ja päätettiin ohittaa oluet ja painua nukkumaan. Hyvä päätös.

Paitsi että... Helteisen päivän päätteeksi olisi halunnut nukkua. Se ei onnistunut Sokos Hotel Valjuksessa, koska
a) siellä ei ollut ilmastointia. Oli pakko yrittää nukkua ikkuna auki, että yön mahdollinen +17'C lämpötila viilentäisi edes vähän huonetta
b) Kajaanin hienosti kasvatettu nuoriso ei antanut hotellivieraiden nukkua. Hotelli sijaitsee pääkadun varrella ja 15 minuutin välein teinit kaksitahti-mopoillaan vetivät täysiä vetoja kadun päästä päähän. Ja palasivat takaisin toiseen päähän vinguttaen kaasua edestakaisin koko tien matkalta. VYN VYN VYN VYN VYN VYYYYYN!!! Sitten lähtivät pois ja palasivat 15 minuutin kuluttua tekemään tätä samaa. Tätä jatkui aamuyön tunneille asti. 

Kajaanin kaupungille vinkiksi. Laittakaa nyt hyvänen aika siihen pääkadulle joka korttelille 2kpl hidastetöyssyjä. Siinä ei tarvitse ajaa lujaa. Oikeastaan siinä ei tarvitsisis ajaa ollenkaan, niin olisi vähän enemmän suuren kaupungin tuntua. 

Kajaanin perheille vinkiksi. Vaikka kesäloma-aika onkin, niin hyvä se olisi nuorisonkin nukkua yöt, eikä pitää muita hereillä. Puhdasta kiusantekoa se oli.

Lisäksi Sokos Hotel Valjuksen vastaanotossa ei herunut sympatioita, kun kerroin ettei täällä saanut edes nukuttua. Toivottelivat vain että "toivottavasti ensikerralla uni maistuu paremmin".

Kiitos tästä kaikesta, Kajaani on nähty ja ensikertaa ei tule.

----

Yksi hienoimpia hetkiä Kajaanissa oli, kun pois lähtöä tehdessämme kävelimme prätkien luokse. Siinä oli jo pitkälti vanha rouva (hyväkuntoinen sellainen) meidän pyörien vieressä. Veikkaisin 80-85 vuotias. Katsottiin että kylläpäs rouva hymyilee moottoripyörille. Hymyili silleen ihan kunnolla aidosti iloisen oloisesti. 

Rouva näki meidän saapuvan prätkille ja alkoi heti jututtamaan. 
"Ompa nuorilla miehillä upeat moottoripyörät. Minä tässä haaveilin, kumpa minullakin olisi vielä noin upea moottoripyörä" 

Hymyilytti vähän, kun meillä oli tosiaan 1800cc ja 1500cc moottoripyörät. 

"Muistan kun olin 16 vuotias. Minulla oli Kajaanin kolmas mopo. Täällä ei enempää silloin ollut. Me lähdimme kavereiden kanssa mopoilla ruotsiin. Vanhemmat päästivät ja ei silloin mitään kännyköitä ollut. Voi kumpa pääsisi vielä joskus ajelulle"

Siinä oli lause joka pysäytti. Moniko nykypäivänä päästäisi 16 vuotiaan nuoren naisenalun ilman kännykkää mopolla toiseen maahan. Vähän on maailma muuttunut. En todellakaan voisi kuvitellakaan että ilman kännykkää päästäisin omia lapsiani mopolla ulkomaille. Vaan kyllä on ollut aikoinaankin varmasti melkoinen seikkailu. Hattua pitää nostaa rouvalle. Useampi ei edes uskaltaisi lähteä. Ihana törmätä tällaisiin ihmisisiin ja kuulla heidän tarinoitaan. Ei autoilleissa koskaan kuule tällaisia tarinoita. 

Hetken jutustelun jälkeen rouva toivotteli meille vielä hyvät ja turvalliset matkat ennen kuin asteli pois. Upea hetki kertakaikkiaan. Paras hetki Kajaanissa. Toivotan tälle rouvalle pitkää ikää ja toivottavasti pääsee kertomaan vielä tarinansa monelle kanssamotoristille sekä suvunjatkajalle.

----

Päivä 2. Katsoimme että vieressä on suomen viidenneksi suurin järvi Oulunjärvi, jonka keskeltä menee hieno reitti ja lossi Manamansaloon. Siispä sinne.


Lossi kulkee puolen tunnin välein. Siinä odotellessa oli hyvä vetäistä jäätelöt ja vedet naamaan. Kiitokset ystävälliselle jäätelömyyjälle, joka kertoili hyvästä ruokapaikasta ja oli aivan super ystävällinen. Selvästi tyytyväinen leppoisaan kesäduuniinsa pittoreskin kauniilla paikalla nähden jatkuvasti vaihtuvia mukavia turisteja. 


Juuri sopiva ajoitus syödä jäätelöt ja ajaa lossiin.



Manamansalosta löytyikin tämä ruokailupaikka hienosta Kultahiekat-lomakylästä



Ruokailutila oli aivan hiekkarannan vieressä ja paikka näytti aivan kuin olisi ollut Yyterin hiekkarannalla tai ulkomailla. Reissun yksi pysäyttävimmistä lomafiilis hetkistä.



Palvelu oli ihan super ystävällistä. Ruoka oli hyvää ja muutkin motoristit tulivat juttelemaan ohimennen. ruokana oli Chili con Carnea ja Possupataa uusilla perunoilla.



Hetken ruokaa lasketettuamme matka jatkui. Aikamme kierreltyä ja kaarreltua päätimme suunnata yöksi Sokos Hotel Vuokattiin. Ai miksi? No siksi, että siellä oli viileät huoneet. Huoneissa ei ollut huonekohtaista ilmastointia, mutta viilennetyt huoneet keskitetysti. Tosikuuma viikko takana, niin ilmastoinnit kävivät täysillä ja vastaanotosta neidot osasivatkin tietää että ykkös kerroksessa takaosassa on viileimmät huoneet ja antoivat meille sellaisen. Kiitos heille. Huoneet olivat aivan mahtavat. Aika uuden näköiset. Todella hieno paikka. Aivan eri maata mitä Kajaanin Sokos hotel Valjus. Vuokattiin voisi suunnata helposti toisenkin kerran. Prätkät sai ilmaiseen parkkiin suoraan hotellin eteen omille prätkäpaikoilleen.


Nälkä oli hirmuinen ja ajateltiin, että nyt syödään kunnon menuut. Ensin alkupalaksi maistelumenuu kahdelle. Käytännössä kaikkia alkupalalistan ruokia pienet määrät kahdelle.


Pääruuaksi iso läjä erilaisia kasviksia, joiden seassa naudan entecoteeta ja ribsejä. Kokonaisuus liekitettiin vielä pöydässä ja näky oli upea. Kyllä tuli vatsatkin täyteen.



Reissun lakipiste lienee saavutettu ja suunta kohti kotia alkaa. Välipysäkiksi valinta tapahtui puhtaasti taas valitsemalla ilmastoitu hotellihuone, jollaiset löytyi uuden karheasta Sokos Hotel Paviljongista Jyväskylästä. Siispä suunta sinne jälleen kerran pikkuteitä pitkin. Siinähän se päivä menee taas mukavasti nähden muita kuin ABC-huoltoasemia valtateiden varrella.

Jonkin aikaa ajeltua alkoi janottaa ja vastaan tuli tällainen Ruukin Tupa Jyrkkäkosken reunalla. Sisällä kahdessa kerroksessa ruokaa ja juomaa tarjolla. 


Upea rakennus kertakaikkiaan





Jano sammutettu ja hetken fiilistelyjen jälkeen matka jatkuu. Seuraavaksi tuli jossain kohtaa nälkä ja ruokapaikaksi löytyi Pielavedeltä Satamaravintola Laivuri. Upea lista erikoisia pitsoja oli tarjolla, mutta helle oli niin kova, että päädyimme savulohisalaatteihin. Hyvät katetut tilat ulkona syödä hyvillä korona-rajoituksien esittämillä etäisyyksillä. Turvallisen oloinen paikka syödä ja tuntui olevan suosiossa. Ruokaa sai odotella liki tunnin.


Samassa oli vierasvenesatama.


Mahat täynnä laskettelimme yöpymiskohteeseen Jyväskylän Sokos Hotel Paviljonkiin. Jossa muuten kertoivat, että prätkillä saa heidän puolestaan parkkeerata Paviljonki P2 parkkihalliin ilmaiseksi. Eivät ota siitä maksua. Siitä vaan opastivat että puomin ohi sisään ja parkkiin. Lähtö olikin sitten hankalampi, kun lähtöporttien puomien ohi ei päässyt. Mutta vieressä oli ne tulopuomit ja siitä vaan hetki ettei autoja tule, niin puikkasee nopeasti tulopuomin ohi ulos.



Viimeisen illan safkoista ei tullut otettua kuvaa, mutta oli hyvää. Otettiin taas jonkinlainen menuu, jossa oli alkupalaksi ilmakuivattua kinkkua ja salaattia. Pääruuaksi naudan fileepihvi ja jälkiruuaksi crem bryle.

Viimeinen yö reissussa nukuttu ja täytyy sanoa että Sokos Hotel Paviljonki oli ylivoimaisesti upein hotelli. Uusihan se on. Henkilökunta oli upeaa ja auttavaista, sekä ravintola oli hyvä. Myös aamupala oli monipuolinen ja hienosti toteutettu.

Kamat kyytiin ja kotimatka alkaa. 


Kotimatkalla poikettiin vielä syömään johonkin Ruoveden SEO huoltamolle tukemaan taas pieniä yrittäjiä, jonka jälkeen pian tiemme erkanivat ja kumpikin ajoi omaa reittiään kotiin.


Kokonaisuudessaan road trip 2021 oli seuraavan kartan mukainen lenkki kolmella yöpymisellä. Pyörän mittariin tuli 1313 kilometriä (816 mailia).


Hieno reissu kertakaikkiaan. Kumpikin pyörä toimi. Vettä satoi koko reissun aikana vain noin 10 minuutin ajan, jonka jälkeen aurinko, helle ja viima kuivasi vaatteet tuokiossa. Ainoa takaisku koko reissulla oli yhden soratien nimismiehen kiharan aikaan saama takavilkkupolttimon hajoaminen kaverini intruderissa. Onneksi polttimoita saa joka huoltoasemalta, joten sellainen saatiin äkkiä uusi tilalle.


Kiitos kaverille reissuseurasta. Kiitos kotipuoleen perheelle että reissu taas mahdollistui. Kiitos maailmalle, että meillä oli maailman parhaimmat ajokelit ja kaikki meni kohdilleen.

Ensi vuonna sitten taas uudestaan ja ehkä taas jollain uudella pyörällä 😀