perjantai 31. heinäkuuta 2020

VN1500 perushuoltoja (tulpat, ilmansuodattimet, RVS-käsittely)

Perus jutut aina uuteen pyörään kuntoon. 

Ensimmäisenä uudet sytytystulpat, koska vanhoista ei tiennyt koska niitä on vaihdettu ja niistä näki että ei ne ihan tuoreet ollet. Useamman vuoden vanhat. Motonetista vaan uutta ohjekirjan mukaista tulppaa kiinni. NGK DPR7EA-9 ja 4 kappalta. Kaksi per sylinteri.


Samalla kaikkien tulpanhattujen irroitus ja hapettumaa ajan saatossa tullut tulpanjohtoihin. 1cm sivuleikkureilla pois joka johdosta, sekä kaksi tulpanhattua vaihtui uusiin. Alkoi kipinä tulemaan vähän kirkkaammin.


Sitten ilmansuodattimet. Koska lie pesty tai vaihdettu.  Ne on nämä molemminpuoliset kromatut kopat tankin alapuolella. 


Ei ollut ihan helpot irroittaa verrattuna aikaisempaan VN750 pikkuvulcaniin. Siinä oli kaksi näkyvää ruuvia. Tässä oli kolme pulttia takapuolella, joiden irroittaminen oli melko ahdasta puuhaa. Hankalaa, mutta se onnistuu.



Suodattimet olivat ehjät eikä repeämiä, joten hyvä pesu niille ja sen jälkeen kuivumaan aurinkoon.
Kun kuivat, niin minigrip pussiin moottoriöljyä ja näiden puristelu siellä että kostuvat kunnolla. 

Lopuksi vielä puristelu paperilla, että eivät jää märäksi kuitenkaan.


Sitten vaan suodattimet paikoilleen ja kromikopat kiinni.


Moottorithan näissä isoissa vulcaneissa kuluttavat öljyä jonkin verran. Se on ominaisuus, joka löytyy niistä kaikista. No öljyvaatimukset eivät ole kovat, joten jos nyt joudun pikkuisen muutaman kerran lirauttamaan öljyä lisää lomien vähäisten ajojeni aikana kesällä. Se ei haittaa.

Kuitenkin olen huomannut, että RVS käsittely tuo näihin vanhoihin koneisiin uutta puhtia. Joissain kone käy paremmin ja tyhjäkäyntiä saa säätää hetken ajojen jälkeen pienemmälle. Joissain taas vaihteisto alkaa pelaamaan paremmin. Pelkkiä hyviä kokemuksia. Joten RVS lorautettiin tännekin moottoriin ihan ohjeen mukaisesti.


Öljyreikä onkin tuossa koneen kyljessä näkyvä pyöreä osio, missä on iso hahlo. Siitä jollain isolla meisselillä tai lattaraudalla kääntämään.


RVS lorautettuna ja heti perään noin 140km lenkki. Tässä hieman nollattua mittarilukemaa ja tankkausta sen jälkeen. Tuosta laskeskelin, että kulutus oli 4.98l/100km. Joka ei näin isolle pyörälle ole edes mahdottoman suuri, kun ajo oli kaikkea 40, 60, 80 ja 100km/h väliltä.

Oikein mahtavaa. Ajelen tällä nyt loppukesän ajoja ja katsotaan vaihdanko vielä toiset RVS aineet öljynvaihdon jälkeen sisään.


Kawasaki Vulcan 88, eli VN1500 tuli taloon

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, niin kesän prätkäreissulla kaverin 1800cc intruderia testatessani iski niin kova ison customin kuume, että Honda CX500 lähti samantien vielä samana iltana myyntiin, kun kotiin oli palauduttu reissusta.

Kiinnostus hyväkuntoista CX:ää kohtaan oli niin kovaa, että pyörä lähti nopeimmalle noutajalle heti seuraavana päivänä. Turvallisia ja toimintavarmoja kilometrejä toivotan uudelle omistajalle. Hyvän pyörän sait.


Ja tästä eteenpäin...
Eihän sitä montaa päivää voinut ilman olla, kun se sopiva custom löytyi itselle Salosta. Matkaa parisen tuntia per suunta. Kaveri autoon mukaan ja toinen ajaa autolla takaisin ja toinen prätkällä.

Perillä saavuttiin kauniin idylliseen maalaismiljööseen, jossa oli peltoja ja pari tuhatta lammasta niillä käyskentelemässä.


Vanha herra joka custominsa myi kertoi siitä tarinaa.
Pyörä on mallia Kawasaki VN1500 ensimmäistä vuosimallia 1988, mutta rekisteröity 1989.
California malli, jota kutsutaan myös jenkeissä nimellä Kawasaki VN15 tai Kawasaki Vulcan 88.

Pyörä on tuotettu aikoinaan Amerikasta Saksaan, josta se on tuotettu suomeen 2001. 
Hän osti pyörän Iisalmen Delta-Autosta 2006, josta lähtien hän on pyörän omistanut viimeiset 14 vuotta. 


Pyörää on säilytetty kesät talvet isossa lämpimässä kuivassa hallissa ja sen voi uskoa, koska hapettumaa tai ruostuneita ruuvinpäitä ei juuri mistään hyppää silmille. Nätissä kunnossa kerta kaikkiaan. Ei mikään uudenkarhea esittelypyörä, vaan hyväkuntoinen siisti käyttöpyörä.

Mittarissa oli 31 000 mailia, eli noin 50 000 kilometriä. Edellinen omistaja on ajanut 16 vuoden aikana noin 10 000 mailia. Viimeiset muutamat vuodet pyörällä ei ole ajettu hädin tuskin ollenkaan.

Niin vaan se lähti käyntiin pihassa nätisti, mutta väristi hieman. Kuulosti ihan normaalilta Kawasakin ääneltä. Kaupat hoidettiin. Kahviteltiin. Juteltiin niitä näitä. Oikein mukava ukko ja hyvä fiilis jäi kaikille kaupasta.

Sitten kotimatka alkaa. Toki ensin piti päästä kebabille, kun nälkä iski.



Kebabilta tankkaamaan ja tuoretta 98 bensaa tankkiin. Muutaman kilometrin kuluttua ne ravistavat tärinät muuttuivat enemmän hienoisiksi värinöiksi. Liekö vanhaa bensaa ollut tankissa, kun olemus muuttui heti siistimmäksi. Aina parempi niin.

Parin tunnin kuluttua päästiin kotiin ja ilta menikin myöhäiselle.


Seuraavana päivänä katselin hetken pyörää ja ihailin mitä tuli ostettua. Mutta kuitenkin tuumasin, että pieniä muutoksia se tarvitsee. 


Tuo iso tuulilasi lähti ensimmäisenä irti.


Sen jälkeen vielä ohjaustanko piti vaihtaa vähemmän kottikärrymäisiin ja leveämpiin. Enemmän nykyaikaisen customin tyylisiin.


Yllä olevat alkuperäiset sarvet vaihtuivat alla näkyviin leveämpiin cruiser sarviin.





Nyt pyörä on enemmän minun tyyliseni. Vielä joutunee ostamaan raiserit, jotta saa pikkuisen lähemmäs kuskia vielä sarvet. Sitten on hyvä.

Sisällä oli vielä 1-2 vuotta vanha arvokas Motobatt akku. Vähäisen käytön takia iskin senkin vielä lataukseen pariksi päiväksi. 


Lopuksi vielä mittarilukemaa ylös mikä on oma lähtökohta.


Hieno pyörä kertakaikkiaan.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Vaasa ja Merenkurkku 2020 prätkäreissu

Tämän vuoden prätkäreissu suuntautui Vaasan ja Merenkurkun alueelle. Käytössä oli vain kolmisen päivää ja säätila oli kokoajaksi uhkaava, että sadetta saattaa tulla silloin tällöin.

Joka tapauksessa perinne on jo niin vahva, niin halusimme lähteä edes pienelle reissulle. Mitään sen suurempaa suunnitelmaa ei ollut, kuin että ajelua, hyvää ruokaa ja pieni irtiotto arjesta.


Ensimmäisenä suuntasimme pikkuteitä pitkin Niinisalon varuskunnan parkkipaikalle. Ajattelimme vetäistä siinä kahvit sotilaskodin munkin kera. Mutta niin vain oli koronan uhka uloittanut kätensä tännekin asti ja sotilaaskoti ei ollut avoinna. 




Siitä sitten ristiin rastiin pikkuteitä pitkin kohti Vaasaa. Aikamme kun oltiin pikkuteitä ajeltu, todettiin että nyt pitänee loppumatka painella isoa tietä, että ehditään syömäänkin vielä illalla. 

Tampereelta tullut E12 tie vei suoraan keskustaan ja päättyi torin reunalle torin alapuolisen toriparkin rampille. Sinne pyörät parkkiin ja hotelliin.

Miesten reissuilla on ollut tapana nauttia hyvää viskiä, sekä syödä hyvin. Suihku, parit whiskyt ja olutta naamaan ja ruokaa etsimään.


Hetkisen pohdittuamme ruokapaikkaa nälkä oli jo niin kova, että helppo ratkaisu oli torin laidalla oleva Social Burgerjoint ja heidän paksut pihvinsä. Hyvä bursa oli eikä hinnatkaan pahat suhteessa mätön kokoon.


Burgerin jälkeen vielä parissa pubissa kävimme istahtamassa tuopilla ja kömmittiin hotellille nukkumaan.


Ensimmäisen päivän ajomäärä oli 278km ja tankatessa tankkiin mahtui 11.53 litraa.
Nopealla laskutoimituksella 4.15 l/100km. Pienellä menee Honda CX500 kun kaikki säädöt ja syttyosat ovat kunnossa.



Seuraavana päivänä arvoimme hieman että mihin lähdetään. Lopulta suuntasimme saaristoon. Kohti Raippaluodon siltaa. Ja olihan se silta upea. Pitkä, korkea ja mahtava.



Yllättävän iso tuo saaristo. Ajoimme ensin Björkby osion pohjoisimpaan kärkeen katselemaan. Sen jälkeen paluu takaisin ja läntiseen reunaan Söderuddeniin. Näiden kahden välinen matka oli 45km. Aika paljon.



Björkbyn satama ja sen kahvila






Toisella puolen saarta Söderuddenin satamassa olikin jo kova nälkä. Pyörät parkkiin ja pitsalle.




Arvottiin syömisen yhteydessä, että mihin suuntaamme. Seinäjoelle, Jyväskylään, Porin suuntaan vai minne. Olimme välttyneet sateilta ja seuraavan päivän ajaksi luvattiin sateita sinne sun tänne. Kastuminen tulisi olemaan lähes väistämätön. Lopulta vähän laiskasti päädyimme toteamaan, että palataan Vaasassa samaan hotelliin ja jätetään päivän ajomäärä hieman pienemmäksi.

Päivän ajomäärä 165km ja bensaa meni 5.96l.
Laskutoimituksena se tekee 3.61 l/100km. Mitä ihmettä! Voiko 40 vuotta vanha pyörä kulkea näin pienellä. Kyllä se vaan voi, kun tosiaan säädöt, kaasarit, syttyosat, kaikki on kohdillaan ja uutta osaa.




Illalla vielä piipahdimme Amarillossa ja pubit jäi väliin sääkarttaa katsoessamme. Laskelmoimme, että jos herätään kello 6.45 ja lähdetään noin 8-8.30 välillä kohti Tamperetta, vältymme sateilta juuri ja juuri. Siispä ruuat naamaan ja nukkumaan.


Aamulla herätys ja kovaa kohti kotia pilvien edellä. Kuin ihmeen kaupalla vältimme sateet. Kuvia ei jääty räpsimään, mutta kodin viereisessä huoltoasemassa tuli vielä näpsäistyä kuva kotimatkan kulutuksesta.

241km ja 9.62 litraa.
Laskennallisesti 3.99 litraa/100km.




Tänä vuonna reissu jäi vähän yhdellä sijainnilla pyörimiseksi ja tästä ei riitä tarinaa ja muistoja niin paljon kuin edellis vuosien seikkailuista. Mutta piti tästäkin kirjoittaa kuitenkin tarina muistoksi.

Testasin hetken matkaa kaverini Suzuki Intruder M1800R pyörää. Ja voi herranen aika miten hieno pyörä ajaa. Täytyy laittaa lotto tulille ja ostaa samanlainen jos niin suodaan.


Kiitos ystävä jälleen reissusta. Ensivuonna uudelleen ja vuosien kuluttua sitten valloitetaan eurooppa, kun on vähän sopivampi pyörä itselläkin alla. 

Kaiken kaikkiaan noin 650km tuli kilometreja google mapsin mukaan reissusta.