keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Mobil Delvac

Mobil Delvac herättää tosiaan melkoisia keskusteluja netissä moottoripyöräilijöiden keskuudessa. Itselläni se on toiminut todella hienosti kaikissa vanhoissa pyörissä, joissa ei vaadita mitään hifi-öljyä. Delvac on vieläpä pesevä öljy, jolloin se poistaa vanhoja pinttynteitä mössöjä pois kymmeniä vuosia vanhoista moottoreista.

Hieno oli huomata miten Wingissäkin alkoi 20km ajon aikana vaihteet vaihtumaan huomattavasti nätimmin. Vaihteet loksahtaa paremmin, kuin ennen ne toisinaan rusahti paikalleen. Ehkä ne vielä paranevat tuosta entisestään kun ajaa sellaiset tuhat kilometriä. Täytyy harkita jos sitten vaihtaisi uudestaan öljyt, niin saa ne pinttyneet vanhat moskat sieltä kokonaan pois ja sitten puhdasta öljyä.

Samoin kardaanin öljyt tuli vaihdettua ja en tiedä johtuuko niistä vai moottoriöljyistä, että se kuuluisa Honda-clunk ääni kardaanivetoisissa vaimeni. Se mikä kuuluu ja tuntuu kun lähtee paikaltaan ykkösellä liikkeelle. Toisinaan sellainen CLUNK ääni/tunne. Samaa oli itsellä cx:ssä ja nyt wingissä. Ja netti on pullollaan keskustelua tästä. Ei mitään vakavaa. Toisilla vaimenee öljyjen vaihdolla. Toisilla molybdeenirasvoilla spooreissa. Toisilla uusien kytkinpakan jousien vaihdolla. Lienee monen kokonaisuuden summa. Itsellä varmaan vaikutti joko tuo delvac, joka luultavasti kytkimen kanssa toimii sitten paremmin. Tai sitten kardaaniöljy oli paksumpaa kuin aikaisempi. Tai sitten perässä oli liian vähän sitä aikaisemmin.

Mutta selkeästi parempaan suuntaan meni wingi :-)


maanantai 28. huhtikuuta 2014

Goldwingiin GL1100 pakoputken paikkaus, teräspunosjarruletkut, öljyt sekä kardaaniöljyt

Oli mukavan työrikas viikonloppu. Kelit suosivat ja kun nyt vaimo sattui olemaan viikonlopun töissä, niin oli hyvin aikaa tehdä ilman mitä halusi. Aamut alkoivat terassikahvilla, jonka jälkeen mietittiin päivien touhuja. Maalausta ja wingin laittoa.

Ensimmäisenä harmittava vuotava pakoputki. Putkessa ruostunut 5mm x 30mm railo. Putsasin sitä ja tungin täyteen CRC exhaust repair gum -massaa. Sitten päälle vielä tuollainen CRC exhaust repair bandage -tervanauha. On muuten tosi kamalaa nauhaa käsitellä. Tervaa saa pestä tovin jos toisenkin sormista pois. Helpommin homma olisi mennyt jos pakoputket olisi irroittanut, mutta sain sen tuolta välistäkin pujoteltua. Ei ehkä tullut niin kireä kun voisi olla. Mutta tuntui ajavan asiansa. Ajolenkki osoitti, että tsup tsup sivuäänet katosivat kokonaan ja wingistä tuli kertaheitolla paljon hiljaisempi. Jopa miellyttävän pehmeäsaundinen.



Onneksi kohta ei ollu keskellä änkkäriä tai muussa ikävässä näkyvässä paikassa. Jäi aika hyvin piiloon ja ei hyppää silmiin, ellei asiasta mainitse muille. Uusi rosteriputkisto maksaisi 600-650e postikuluineen. Tämä paikkaus maksoi noin 10e. Kokeillaan tällä nyt ensin. Heh heh..



Pahimmat pölyt pois wingistä ja ajelulle putken kanssa.



Jännä oli huomata, että wingiä näin nakuna moikkaa useampi harrikka, mitä aikaisemmin muita pyöriäni. Olisiko se koko hämäävä?

Teippi suli itseensä kiinni ja pysyy kuin se kuuluisa tauti. Ei lähde irti ihan helpolla.

Samalla huomasin, että syylärin korkin kohdalta oli valunut pikkuisen moottorin kylkeen jäähynestettä.




Syyksi osoittautui tyyppivika. Vanha letku joka menee paisuntasäiliöön. Letku tekee jyrkän mutkan heti alussa ja ajan hammas haurastuttaa halki. Paljon samaa vikaa tuntui olevan maailman keskustelupalstoilla.

Myös syylärin suuaukolla oli pieni vääntymä ja tiiviste ei tiivistänyt ehkä täydellisesti. Naputtelin sen suoraan ja lähdin letkukauppaan.


Tilalle Motonetista uutta Gates letkua. Ajattelin että kangaspäällystetty ei menisi niin linttaan ja pysyy varmastin parempana ajan kanssa. Letkua myytiin metreittäin ja sama letku kuulemma käy polttoaineletkuksi jos käyttää 98E5 bensiiniä. Sanoivat että eivät suosittele 95E10 alkoholibensalle. Tuskin menee miksikään, mutta varoittelivat. Täytynee ostaa 95E10 bensaa liru ja upottaa letkunpala sinne ja katsoa miten käy vaikka parin viikon aikana. 

Vaikka 98E5 bensaa näihin vanhoihin vallan tankataan. Mutta eihän sitä koskaan tiedä jos on tankki tyhjä jossain hevon kuusessa ja lähin huoltoasema ei myy kuin 95:sta.


Jarruistahan jo puhuinkin aikaisemmin. 1983 Wingissä aika onnettomat. Etenkin pelkkä etujarru, koska se ottaa vain vasempaan jarrulevyyn kiinni. Vanhat kumiletkut ovat ajan pehmentämät. Oikein näkee miten jarrua painettaessa letku elää, liikkuu ja turpoaa. Suurin paine ei mene jarrumännille ja sitä myöten jarrupaloille, vaan tuohon letkujen turvottamiseen. Jarrukahva meni sarveen asti kun oikein puristi, vaikka kuinka ilmasi. Se vaan oli sellainen joustava, kumimaisen kumilenkkimäinen. 

Goldwing foorumeilla sanottiin että jos sinulla olisi varaa tehdä tasan yksi tuunaus wingiin, niin se kannattaisi ehdottomasti olla teräspunosjarruletkut. Jarrujen teho muuttuu kuulemma aivan käsittämättömästi. Jotenka tilasin ebayn kautta kanadasta letkut. Maksoivat joku 65e postikuluineen kotiin asti ja tulivat viikossa. Suomessa vastaavat letkut helposti 150-180e.

Vanhat kumiletkut irti ja liitoksia oli kahdenlaisia. Perus banjopultteja sekä mikähän tuo suomeksi tuo toinen liitin on. Englanniksi flared fitting. No kuitenkin tuo missä jarruputki ruuvataan letkun päähän naaraskierteille kiinni.

1983 vuosimallissa jossa on yhdistetty takajarru eteen ja taakse, on vain 3 jarruletkua. Aikaisemmissa GL1100 malleissa on neljä jarruletkua. 








Uudet teräspunosletkut ovat paljon ohkaisemmat ja jämäkän oloiset. Joutui vääntelemään hieman noita kiinnityskohtia pyörässä, että sai letkut niin etteivät ne ajossa hiero itseään missään kohtaa rikki pinnasta.
Vanhoista letkuista leikkasin irti kumisuikaleet, joilla kiinnitys pyörän pidikkeisiin tehdään. Ja puristin ne pidikkeet tiukemmin yhteen.


noin 150km koeajo osoitti, että nyt on jarruissa tosiaan ihan erilailla tehoa. Jarrukahva ei tule kuin puoliväliin asti ja on tosi jämäkkä. Samoin jarrupoljin ei menee enää niin alas asti. Ja 300kg pyörä muuten pysähtyy tosi rivakasti kun 6kpl jarrumäntiä painaa jarruja kohti jarrulevyjä kunnon voimalla. En olisi uskonut että ero tosiaan on näin iso. Voin täysin sanoa saman muille wingisteille. Jos jotain tuunausta halutte tehdä. Heittäkää luiskaan ne vanhat kumiletkut ja laittakaa teräspunosletkut paikalleen. Jarruissa ei koskaan voi olla liikaa tehoa.

Ajon jälkeen annoin pyörän tovin jäähtyä, mutta ei liikaa. Siten että öljy on vielä sopivan lirua. Valuttelin vanhat öljyt pois. Kuulemma Castrollin hifiöljyt. Phtyi hitto. Ei sellasia näihin vanhoihin kuulu. Näihin kuuluu kunnon paksu mineraaliöljy tai perus öljy, jossa ei ole liian hienoja ominaisuuksia. Itse laitoin aikaisemmin joka laitteessa hyvin toimineeksi todettua Mobil Delvac Super 1400 15W-40 öljyä sisään. Tästä voi halukkaat vääntää omat keskustelunsa vaikka moottoripyora.orgin foorumilla. Toiset eivät voi laittaa tätä, koska tonkassa on rekan kuva ja koska kyseessä on raskasdieselkoneiden öljy. Mutta voin kertoa että toimi honda shadowissa paremmin kuin castrol. Toimi cx500 pyörissä hyvin ongelmitta, Toiminut moposkoottereissa sekä 250cc skoottereissa ongelmitta. Ja nyt sitä menee Wingiin.

Kunhan se on liukasta, riittävän paksua ja sitä on tarpeeksi. Melkein pätee vanhoihin pyöriin. Liian lirut tulevat tiivisteistä tihkuen pihalle. Tai sitten venttiilinohjurikumeista läpi ja palaa ajossa savuna ulos. Ei 30-40 vuotta sitten ollut mitään superliruja hifi-öljyjä. Näitä ei ole suunniteltu sellaisille öljyille. Monilla on öljyntiputukset loppuneet, kun ovat vaihtaneet paksummat perusöljyt hifilirujen tilalle. Eriasia on sitten nykypäivän katupyörät, joissa koneet vaativat jo hifimpää lirua.

Vanha öljy olikin ihan mustaa tervaa. Mukana ei tullut metallisilppua tai mitään hileitä. Mikä on hyvä juttu. Mutta selkeästi oli aika vaihtaa öljyt ja suodatin. Suodattimen mukana oli vieläpä o-renkaat öljynsuodatinkupille ja pultille.





Tätä nyt sattu pieni tonkka tai kaks olemaan kaapissa. (taustalla toinen). Litrahinnaksi tulee tälle joku alle 3.5e. Joten ei kovin kallista. 20 litran tonkan saa 65-69e. Kun öljyt missä on MOOTTORIPYÖRÄN kuva etiketissä, maksaa 4 litran tonkka helposti 35-60e. Sillä osataan rahastaa, kuten häätavaroista tai vauvatavaroista. 



Goldwingissä ei ole öljyn mittatikkua. Jarrupolkimen vieressä on lasisilmä, josta näkee öljyntason. Ja lohkoon on merkattu ylä- ja alaviivat. Tavallaan kiva. Mutta ikävä kyykkiä katselemaan. Jälkiasenteisia mittatikkuja saa öljyn valutuspropun tilalle. Mutta niistäkin saa maksaa useita kymppejä. Ehkä jaksan polvistua sen verran kurkkaamaan silloin tällöin.

Moottoriöljyä meni koneeseen noin 3.2-3.4 litraa.

Samalla vaivalla sitten vaihdoin vielä kardaaniöljyt. Näitä harvoin tarvii vaihtaa, mutta ei tiedä miten vanhat nämä ovat. Aika tummaa tavaraa oli. 



Tilalle Teboil 75W-90 täyssynteettistä Hypoid vaihteistoöljyä, joka pitäisi toimia hyvin kylmemmilläkin keleillä ja joka pitäisi pitkällä tähtäimellä säästää hammastuksia kulumiselta paremmin, 
kuin perus EP tai Hypoid öljy. 


Uudet sisään lisäyskolosta isolla injektioruiskulla. Lisäysreijän alatasolle asti. Kun öljyä alkaa valumaan siitä pihalle, niin sitten on oikea taso. Noin 1.2-1.3 desiä taisi mennä.



No mitäs...

mitä nyt...

Huomasin että jäähynestettäkään ei ollut tippunut enää kuin 1 millin tippa koneen kylkeen. Varmaan uusi letku ja tiivisteen uusi parempi tiivistäminen auttoi asiaan. Ehkä se asettuu siitä vielä niin ettei valuta yhtään. En ole tuosta enää huolissani. Jos 200km matkalla 1 tippa löytyy. Se voi olla jossain piilossa ollut tippa joka pudonnut ajossa.

Tajusin että pyörään on tehty likimain kaikki huolto kaasuttimen synkronoimista lukuunottamatta. Sen voisi tehdä joskus, jos saa synkkavehkeet jostain halvalla tai lainaan. Toisaalta ei kiire, koska hienosti tuntuu pelaavan. 

Vanhan polttoaineletkun voisi vaihtaa tähän uuteen, koska sitä jäi juuri sopiva määrä. Samalla uusi polttoaineensuodatin, koska vanhasta ei taas tiedä että montako kymmentä vuotta se on ollut paikallaan, jos eturengas oli 19 vuotta vanha.

Palaillaan taas :)


tiistai 15. huhtikuuta 2014

Ensiajo Goldwingillä GL1100

Uudet renkaat saatiin wingiin kiinni ja oli aika päästä ensiajolle. Odotukset olivat hämmentävät ja ei oikein tiennyt että mitä siellä on tulossa. Mitä fiiliksiä ja onko liian kankea pyörä tai liian iso tai muuta... Onhan se kuitenkin aikansa lippulaiva ja maailman ensimmäinen varsinainen matkapyörä, joka nautti arvostusta ympäri maailman.

Ei muutakun rattiin ja ajoon.

No tuntuihan se aivan mielettömän mukavalta. Tehty mukavuudenhaluiselle aivan selvästi. Satula tuntui hyvältä ja pehmeältä. Sillä varmasti ajaa muutaman tunnin ilman että persaus puutuu. Sopivasti muotoilu satulassa antoi alaselälle hieman tukea. Vielä kun satulan etäisyydessä on 3 asentoa, joista voi itselle etsiä sen sopivan. Itselläni keskimmäinen asento tuntui luontevimmalta jalkojen ja sarvien suhteen.

Alkuperäiset sarvet ajattelin alkujaan, että vaihdan matalampiin. Mutta empä taida vaihtaakaan. Tuntui aika luontevalta ajoasennolta. Käsissä sopiva kulma. Ei tarvitse kannatella omaa painoa yhtään käsillä, kuten kyykymmissä pyörissä. Muttei kuitenkaan ihan customin mallinen liian rento asentokaan. Aika sellainen standard pysty ajoasento. Sarviin asentelin vielä aikaisemmin ne lämpökahvat ja ne oli kyllä yhtä mukavat kun aina.

Alkuperäisillä pakoputkilla ääni on sopivan maltillinen. Ei häiritse ajossa liika meteli. 60km/h vauhdissa katoaa jo pakoputkien ääni viiman takana.

Vääntöä on mukavasti :) Verrattuna cx500 pyörään ihan mukavasti enemmän. Kiihtyvyydestä en osaa sanoa. Luultavasti saman verran kiihtyy, mutta se tuntuu erilailla, kun massaa on noin 100kg enemmän. Tuntuu kyllä hienolta kun iso massa liikahtaa väännöllä. Kiihtyy ja kiihtyy vaan :) Oikeastaan cx:n ajalta en enempää kiihtyvyyttä tarvitsekaan. Vääntö se on mukavampi.

Samantien heitin 50-60km maaseutulenkin ja oli kyllä miellyttävä ajaa. Lämpimämmät kelit vaan saisivat olla. Wingissä ei tullut ylimääräisiä kilinöitä ja kalinoita missään. Tuntuu toimivan kuin pitääkin.

Yksi hauska huomio oli, että se suuri pyörä ei tuntunutkaan niin suurelta enää kun oli hetken ajanut. Ei ollenkaan ajatellut että tämä on iso kankea pyörä. Samalla tavalla se taittui mutkiin ja risteyksissä meni kuin cx konsanaan.

Toki tämä ensiajon perusteella. Pitää ajella lisää, että saa paremman tuntuman ja mielipiteen. Mutta äkkisältään tuntuu kyllä oikealta päätökseltä ostaa wingi. Tavallaan ymmärrän nyt niitä jotka ostaa ensimmäisen wingin ja sen jälkeen luonnollinen siirtymä on aina wingistä toiseen ajan kanssa.

Ja tänään posti toi vielä viimeisen ulkonäöllisen osan, jolla wingi tulee valmiiksi. Näitä ei käyttämättöminä uusina tahdo löytyä. Mutta jälleen oli onnea matkassa ja ameriikan mantereelta löytyi uusi. Suoraan etulampun alle ja muutkin tietävät että kyseessä on Honda.





Jotain negatiivistakin löytyi wingistä äkkisältään. Koska -83 vuosimallissa on linkitetyt jarrut (jalkajarru ottaa taakse ja etuoikeaan jarrupalaan) niin tuo pelkkä käsikahvan etujarru ottaa vain edessä vasempaan jarrulevyyn kiinni. Kun cx:ssä otti etujarru molempiin etujarrulevyihin, kuten yleensäkin moottoripyörissä. Niin tässä vuosimallin wingissä ottaa tosiaan vain vasempaan eteen. Tarkoittaa että cx:ään verrattuna 100kg enemmän massaa on pysäytettävänä vain yhdellä etujarrulevyllä jos ei käytä jalkaa. Ja se tuntuu hieman spongyltä. Jotenkin liian pehmeältä vaikka ilmaa ei järjestelmässä ole ja uudet nesteet jne... Jarrukahvaa kun puristaa, niin oikein näkee miten jarruletku vääntyilee ja paisuu silmissä. Eli jarrunesteen puristusvoima ei enää siirry niin nätisti jarrumännille vaan teho katoaa paisuviin letkuihin. 

Jalkajarru taas ottaa ihan kunnolla kiinni ja pyörä kyllä pysähtyy hienosti. Jalkajarrulta tuleekin jarruputket letkujen sijasta melkein perille asti eteen ja taakse.

Mutta tilasin silti uudet teräspunosletkut kanadasta määrämittaisena juuri tähän pyörään. Etuletku nyt vaihtuu ainakin heti ekana. Takajarrun letkuja täytyy katsoa vaihtaako vasta ensi talvena. Ei kovin kallista, kun letkut 3kpl tulee noin 65 eurolla postitettuna kotiin. Näistä lisää joskus hamassa tulevaisuudessa.

Eiköhän niillä saada jarrutehoa lisää. Mitä goldwing foorumeita lukenut, niin jokainen joka on gl1100 wingiin vaihtanut teräspunosletkut ovat kehuneet että muutos on suorastaan dramaattinen. Sitä odotellessa.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Wingin renkaat vaihdettu

Wingin renkaiden vaihtaminen kotikonstein onnistui ihan hienosti kolmen rengasraudan kanssa. Suurin homma on saada kumi pois vanteen huulilta, että sitä pääsee ylipäätänsä kampeamaan. Tässä hommassa hyvä on rautalapio ja fairyvesi suihkepullossa. Fairyvettä ruiskii vanteen ja kumin liitoskohdan täyteen joka puolelta. Sen jälkeen rautalapio vanteen ja kumin välikohtaan ja muutama hallittu hyppy rautalapion päälle. Plop... ja kumi irtoaa vanteen huulesta. Sama toistetaan muutamiin kohtiin kummallekin puolen kumia, että se saadaan kokonaan pois huulilta. Lopuksi rengasraudalla kampeamaan kumi irti vannetta vahingoittamatta. Maltti on valttia.

Uudesta takakumista en laittanut kuvaa. Tässä 1983 vuosimallissa saa takalokarista palan irti, jotta takarenkaan irroittaminen on helpompaa. Samoin kaatumaraudoista saa takapäästä palan irti. Pitäisi kumin lähteä kuulemma ilman sivulaukun irroittamista. Mutta kyllä melko vääntämiseksi menee. Paljon helpompaa kun irroittaa suosilla vasemman laukun. 

Kummatkin takaiskarit irti alapäistä ja jollain rautalangalla ne takaviistoon nojaamaan. Näin swingin saa nostettua ja laskettua ääriasentoihin. Jarrusylinteri irti kokonaan. Sen jälkeen tunkataan koko pyörä ylös korkealle. Takarenkaan alle 5kpl lautoja päällekkäin. Lasketaan pyörä ihan alas. Näin takaswingi on ylimmässä kohtaa ja tällöin pääsee irroittamaan akselin. Akseli tulee juuri sopivasti pakoputken yläpuolelle, että sen voi avata ja vetää pois. Tämän jälkeen renkaan voikin vetää pois hammastuksilta ja ryhtyä kumin vaihtoon.


Samalla tarkistin renkaan laakerit sekä hammastukset. Ei klappia laakereissa, sekä kardaanin hammastukset olivat kuin uudet. Jälleen kerran osoitus, että pyörällä ei tosiaan ole paljon ajettu. Loistavaa. Tosin väärät rasvat oli laitettu hammastuksille, kun oli jotain vaaleata töhnää, joka oli lentänyt samantien pois hampailta. 

Vanteessakin olevat hammastukset olivat hyvät.

Oikea rasva näihin hammastuksiin on Hondan Moly 60 Paste.


Sitten homma takaisin nippuun ja pyörä on ajokuntoinen.
Kesä saa alkaa.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Wingiin uusi 30 vuotta vanha satula

Oma wingin satula on ihmeellisesti kulahtanut. On kyllä erikoisia housuja edellinen käyttänyt, että se on niin kulahtanut. Tai sitten materiaalivirhe. Mietin jo jos sen päällystäisi verhoomossa, mutta siitä ei ikinä tule yhtä hieno kuin alkuperäinen on. Joten ei päällystystä mielellään. Ja ruskeaan pyörään kuului ruskea satula. Samaa sävyä ei saa mistään verhoomosta varmastikaan.

Sitten vielä se, että tämä 1983 vuosimallin GL1100 wingin satula on hieman erilainen kuin aikaisemmissa vuosimalleissa. Paremmilla materiaaleilla ja miellyttävämmällä tuplakerros pehmikkeellä. Joten toki sellaisen priiman haluaisin.

Aikani kyttäilin satuloita pitkin nettiä. Viikkoja toisin sanoen. Huonokuntoisistakin satuloista pyydetään helposti 70-130 dollaria + postikulut 80 dollaria. Tekee noin 130-160 euroa. Ja nämä saattaa olla tosiaan pikku viilloilla tai muuten kuluneita. Käsittämättömiä hintoja. Ja ongelmallista se että iso tuote, niin sen postitus maksaa paljon.

No lopulta löytyi jenkkilästä tosi mukavalta myyjältä aivan täydellinen satula. Satula jollaista ei vaan oikeasti löydy mistään. Satula on ollut 1983 vuosimallin samanlaisessa wingissä kiinni yhden kesän. Jonka jälkeen se oli korvattu Kings and Queens muhkusatulalla. Ja tämä alkuperäinen oli nostettu lämpimään varastoon jonnekin ylähyllylle. Siellä se oli ollut sitten kolmekymmentä vuotta ja uuden veroisena laitettu myyntiin.

Hinta satulalla oli posteineen suolaisesti yli 300 dollaria. Mutta myyjä oli ystävällinen, ymmärtäväinen ja hyvä juttumies. Lopulta postailtiin niin paljon ja kaikenlaista läppää, että myyjä laski omasta tahdostaan hinnan alle puoleen ja tehtiin kaupat.

Satula tuli eilen ja en ollut uskoa silmiäni. Ihan mielettömän hienossa kunnossa. Ihan piste iin päälle wingiini. Kohta voin sanoa että minulla on suomen hienoin wingi.


Uusi vasemmalla ja vanha oikealla




Uusi alla ja vanha päällä. Uudessa kultauskaan ei ole kulunut yhtään.



On kyllä melkoisen tyylikäs satula pyörän päälle laitettuna.

Nyt se on yhtä hieno kuin takaboksin selkänoja, joka on virheetön.





On jopa liian hieno. Raaskiiko tuota käyttääkään. Vai jättääkö vaan koristeeksi ja käyttää vanhaa :-)

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Goldwing ja sähköt vieläkin pikkuisen paremmin

Sattumalta kaupassa käydessäni silmiini hyppäsi nelipaikkainen sulakerasia. Ja samantien välähti että tuo on pakko ostaa. Nykyiset torven, lämpökahvojen ja navilaturin sulakkeet ovat jokainen siellä feikkitankin alla jossain johdossa keskellä johtoa. Johdotus siis sellainen vähän sekamelska muttei kuitenkaan.

Säntillisenä miehenä haluan aina että prätkissä kaikki on tip top. Joten ostin sulakerasian ja päätin laittaa sen pyörään. Samalla ostin fyysisesti pikkuisen pienemmän releen, jonka kautta sähköt akulta tulee. Aikaisempi rele on sijoitettu niin, että se ottaa kiinni feikkitankkiin ja kinnaa sitä hieman vinoon. Ei kunnolla huomaa, mutta ärsyttää itseä lähinnä. Ja releen kautta tietenkin, että kaikki ulkoisten laitteiden sähköt on eriytetty pyörän omista sähköistä. Tällöin jos tulee ongelmia laitteisin, niin ne eivät vaikuta pyörän sähköihin. Ja toisaalta jos pyörään tulee sähköongelmaa, niin voi heti poissulkea sen mahdollisuuden, että se olisi ulkoisista laitteista johtuvaa.

Ja nykyinen sulakejärjestelmä vaatii sen, että jos joku sulake kärvähtää, niin pitää irroittaa tuo feikkitankki että sinne pääsee käsiksi. No ei se kotona ole ongelma, mutta jos reissun päällä... Jotta feikkitankin saa irti, niin sitä ennen pitää irroitella etukatteen alapuolella olevat sivumuovit.

Ja eiku asentelemaan.
Releen kautta virrat ja releelle tosiaan tuolta alkuperäisen sulakerasian + ja - navoista herätevirta. Siellä on ihan sitä varten tyhjät + ja - ruuvit joita voi käyttää.

Releen asensin ensin tuohon alkuperäisen sulakerasian viereen. Mutta se osoittautui silti pienemmän releen kanssakin sellaiseksi, että se feikkitankki jostain kohtaa siihen osuu. joten lopuksi siirsin releen toiseen paikkaan. Mutta tässä muutama kuva.


Käytännössä vasemmalta tulee virrat ja oikealle lähtee eri laitteisiin. 
Näin tankin luukkujen kautta voi laitella uutta laitetta kiinni tarvittaessa näppärästi. 



Usb-laturi alla olevassa kuvassa navia varten.
Ja yksi nasta jäi vielä tyhjäksi, johon voi asentaa pidemmille matkoille vaikka väliaikaisesti kännykkälaturin, radion, bluetooth handsfree-laturin tai ihan mitä vaan.





Vilkkurelekin mahtui vielä hyvin tuohon uuden rasian viereen.

Releen jouduin lopulta siirtämään tuohon alemmas ylösalaisin vilkkureleen yläpuolelle.
Siinä on riittävä tila sille ja nyt mikään johto ei hierrä ja osu tärinässä mihinkään.
Pikku nippusiteillä sopivasti sijoiteltuna kaikki.


Nyt saa laittaa feikkitankin paikalleen ja toivottavasti sitä ei tarvitse availla muutamaan vuoteen ;-)
Kaikki kontaktit putsattu läpi ja systeemit laitettu vimpan päälle.
Pyrkimys siis mahdollisimman huolettomaan pyörään, jonka kanssa ei tarvi säätää kokoajan.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Moottoripyörän renkaat halvalla Gummistrada

Nyt on pakko kehua tätä moottoripyörärenkaita myyvää nettikauppaa Luxemburissa.


Tai aloitetaan tarina näin. Wingi kaipasi uudet kumit vanhojen täyttäessä 12 ja 19 vuotta.

Tässä 1983 vuosimallissa valettujen erikoisvanteiden vuoksi renkaiden koot ovat tuumaa pienemmät, kuin vanhemmissa GL1100 wingiessä, joissa on comstar vanteet.

Koot ovat:
eturengas 120/90 - 18"
takarengas 140/90 - 16"

Ja omat rajoitteensa antaa myös se, että renkaiden tulee kestää paljon painoa. 300kg pyörä + 2 aikuista + 3 laukkua täynnä tavaraa, antaa renkaille jo ihan kiitettävän massan kannateltavaksi.

Joten suuntasin tutkimaan kymmeniä vuosia wingeillä ajaneiden maestrojen kokemuksia rengassarjoista ja merkeistä. Sillä he jos kuka osaavat antaa kokemuksiensa kautta oikeaa tietoa.

Yllätys oli, että todella monessa keskustelussa hyppäsi sama juttu esiin. Mainittiin, että jätä suosilla ostamatta nuo kalleimmat merkkikumit kuten Dunlop, Metzeler, Pirelli, Michelin,...
Ja osta edullisen tai keskiluokan merkkien kumit. Syynä se, että 300-500kg massalla ajettavan wingin ajo ei ole samanlaista suorittamista, kuin esimerkiksi katupyörillä. Wingi ei tarvitse samanlaisia ominaisuuksia. Lähinnä melkein riittää että se on kumia ja että se on pyöreä. Moni jopa kehui että ostettuaan Pirellin tai Dunlopin jälkeen halpamerkin, ohjaus tuntui mukavammalta ja renkaat äänettömämmiltä. Osa kehui jopa että renkaiden kuluvuus oli samaa luokkaa. Toiset sanoivat että halpakumit kuluvat äärettömän paljon nopeammin. Mutta suurin osa antoi kehuja ja näiden mukaan ajattelin sitten koittaa.


Ensin tutkimaan suomen hinnastoja. Eräässä nimeltämainitsemattomassa myrskyyn viittavan nimisessä mp-tarvikeliikkeessä olisi halvimmat tämän kokoiset kumit maksaneet vanteille pujotettuina 350-400e välille. Ei hemmetti... En vaan suostu maksamaan moista summaa. Tuossa on puolet melkein ilmaa.

Päätin että vaihdan itse kumit vanteille. Ennenkin vaihtanut ongelmitta. Joten suuntasin tutkimaan rengas-nettikauppoja. Tovin tutkittuani suomalaiset rengasnettikaupat antoivat halvimman kumiparin hinnaksi toimitettuna 250 euroa. Liike sijaitsi vielä samalla paikkakunnalla. Ajattelin että voin noutaa ne autolla säästääkseni postikuluja. No eipä noudettukaan. Nettikaupoilla ei ole omaa varastoa. Vaan tilaukset otetaan vastaan ja sen jälkeen tilaus lähetetään eteenpäin euroopan suurille rengastukkuvarastoille, josta ne sitten postitetaan suoraan asiakkaalle.

Eli hemmetti... loistava bisnesidea yksityiselle kerätä rahat vaan ihmisiltä ja välittää tilaus jälleen eteenpäin, tekemättä yhtään mitään. Muuta kuin sen että lähettää sen sähköpostin eteenpäin ja kerää rahat. Hah. Loistavaa.

No ei! Rupesin järkeilemään, että jos kerran renkaat tulevat euroopasta varastosta, niin samalla vaivalla se on tilata ne renkaat sitten jostain halvemmasta maasta. Ja tässä vaiheessa silmiini hyppäsi tämä nettikauppa Luxemburissa.


Sieltä löytyi kumit kuin kumit samantien ja halvalla. Merkiksi päätin valita halpakumin nimeltään Maxxis. Tätä kumia oli wingi-piireissä amerikassa kehuttu hyväksi. Joten kokeillaan. Vielä kun nämä on tehty kestämään kovia painoja. Eli kumit raskaisiin customeihin ja matkapyöriin. Takakumi muistaakseni kestää noin 450kg painon päällänsä.

Tavarat ostoskoriin ja katsomaan summaa.

Maxxis M6011R 140-90 X 16 TL 77H  75,00€
Maxxis M6011F 120-90 X 18 TL 65H  72,50€
Postikulut (sama suomen nettikaupoissa)  25,00€
Yhteensä 172,50€

Ei huono suoritus parin tunnin vapaa-ajan uhraamiselle, jos renkaiden hinta putosi noin 400 eurosta 172 euroon. Vanteille laittamiselle en laske hintaa, koska se menee harrastuksena ja jos käyttäisin sen ajan johonkin muuhun, niin en sillä ajalla kuitenkaan vastaavasti tienaisi mitään.

Maksu onnistui vieläpä näppärästi joko luottokortilla tai paypalilla. Paypalia suosin itse ja se oli pari napsautusta ja kerran salasana, niin kumit oli tilattu. Mailiboksiin tuli parin tunnin sisään vielä tracking code, jolla pystyi seuraamaan lähetystä.

Kahden päivän aikana renkaat siirtyivät Suomeen DPD-kuriirin tuomana. Mutta sitten jostain syystä suomessa ne olivat varastossa melkein viikon päivät. Yhteensä tilauksesta meni 8 päivää, että kumit saapuivat suoraan kotiovelleni. Kuitenkin ihan hyvä suoritus. Jos akuutti kiire renkaille on, niin silti nuo mp-liikkeet saattavat pyytää vanteet muutamaksi päiväksi, kunnes saavat ne vaihdettua. Harvemmin ihan samantien kumeja saa vanteelle vaihdettuna mukaan.



Voin siis suositella Gummistradaa liikkeenä. Simppeli sivusto. Helppo tilaus ja sopivan nopea toimitus.

ps. tämä ei ole mainos, vaan ihan vain kerron julkisesti jos jossain asia menee hyvin ja edullisesti.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Goldwing ja kahvalämppärit

Päätimpä ostaa ohimennen goldwingiin kahvalämppärielementit. Ja samalla reissulla vaahtomuoviset kahvatupit, joissa kromia molemmissa päissä.

Harmikseen vaan oli pakko todeta, että ei ne uudet kahvatupit kirveelläkään mahdu noiden kahvalämppärielementtien päälle. Ei sitten millään. Joten ei auttanut kuin laittaa vanhat kumitupit kätevästi hiuslakalla ja paineilmalla lämppärien päälle.

Johdotus on aina yhtä mukava vetää. Äkkiä sen saisi ryöstämällä jostain jos haluaisi. Mutta ei saakeli. Olen sitä mieltä että kaikki lisälaitteet pitää eriyttää pyörän muista sähköistä releiden avulla.

Ulkoiset paremmat äänimerkit on releytetty omalla releellään ja virta tulee akulta. Samoin nyt toisen releen kautta USB-laturi navigaattorille sekä kahvalämppärit. Ja toki jokaiselle laitteelle omat sulakkeet.

Mukavin homma on johdotusten laittaminen niin, ettei ne kovin näkyisi. Ja koska lämppärit ovat kaksiasentoiset, niin low asennolla osa virrasta ajetaan vastuksen läpi, joka kuumenee aivan hemmetisti. En suosittele koskemaan sormin kun se on kuuma. Palaa heti. Se vastus on hyvä saada piiloon, eikä nojaamaan mihinkään muoviin. Mieluusti ilmavirtaan jos mahdollista ja metalliin kiinni, että lämpö johtuu pois. Laitoin sen feikkitankin etuosaan mistä ilmaa hieman kulkee ja sellaiseen kohtaan, ettei sormella siihen vahingossa kukaan koske. Nippusiteillä kiinni kummankin pään johdoista, sekä vielä rautalangalla vastuksen yli kireälle, ettei se ajossa heilu.





Rele myös siihen viereen sulakerasian taakse. Releelle saa kätevästi herätevirran sulakerasian + kohdasta, joka kuvassakin näkyy. Maadotuksen heitin tuohon runkoon mutterilla, johon relekin kiinnittyi.



Katkaisijalle oli hankala keksiä paikkaa, joten tein alumiinitangosta taitetun pidikkeen, jonka laitoin kellon kiinnityspultin varteen. Tuli ihan asiallinen siisti viritys ja johdot kuitenkin suht nätisti. Katetuissa pyörissä katkaisija olisi helppo laittaa katteisiin suoraan johonkin porattuun reikään.




Kuva vähän kauempaa. Katkaisija kellon yläpuolella. Vasemmalla naviteline.

Enää kun ne renkaat tulisi, niin sitten pääsee ajelulle. Mukava tehdä ensiajo uudelleen lämpimillä kahvoilla.