perjantai 14. elokuuta 2020

VN1500 kaasuttimien ultraäänipesu ja uudelleenkokoaminen

 Kawa käynnistyi hieman kehnosti ja paukutti putkeen ym. Yleensä näihin on auttanut kaasuttimien täydellinen läpikäyminen. Joten ei muuta kuin tutustumaan kaasuttimiin.


Positiivista. VN1500 mallin tuplakaasarit lähtevät nätisti vartissa irti pyörästä, kun VN750 mallissa sai repiä kaasuttimia irti noin 1.5h joka kerta. Se oli melko ahdistavaa, mutta tämän kanssa kaasuttimien huolto oli ihan mukava homma.

Sitten purkamaan ja ihmettelemään.

ACV-kalvot olivat molemmat entisiä. Valo paistoi läpi ja murenivat käytännössä käsiin.
Oikea ACV-kalvojen merkintä näihin on ACV-401, mutta ne olivat loppuneet Stormilta. Selvittelin hieman asioita ja ACV-403 malli joka on uudempiin VN1500 malleihin ja useisiin muihinkin Kawasakeihin, käy myös tähän ensimmäiseen VN1500, elikkäs Vulcan 88 malliin.

Sellaiset tarttuivat mukaan Stormilta.



Kaasuttimessa on etu- ja takasylinterien kaasuttimille eri neulat. Ne olivat oikein oikeissa paikoissa, mutta joku oli asettanut niiden alle kaksi shimmi-prikkaa. Ilmeisesti haettu enemmän soppaa ajoon. Ongelmia ajossa ei ollut, joten jätin ne paikalleen.


Muuten kaasarit ovat toisissaan nätisti kiinni tiiviisti. Purkamaan.


Todella järkevä sijoittelu myös ryypyn vivulle. Kiinteä vipu jota vedetään. Ei mahdollisesti katkeavia tai ruostuvia vaijereita. Simppeli vipu johon ulottuu hyvin kädellä.


Ison polttoainesuodattimen lisäksi letkun kaasuttimen päässä on pieni punainen suodatinsihti. 


Itse kaasuttimien korjaussarjat ostin Keysterin sarjoina. Made in Japan ja hyvää laatua yleensä olleet. 
Pääsuutin oli kokoa #118 joka on California-mallin pääsuutin. Hieman isompi, kuin muissa versioissa.  Tyhjäkäyntisuutin oli kokoa #42 joka on kaikissa Vulcan 88 malleissa. 


Pohjakupin tiivisteet olivat väärää mallia sarjoissa. Tuo oikeanpuoleinen on mukana tulleen sarjan tiiviste. Selvästi pienempi ja eri muotoinen. Jos oikein muistan VN750 mallissa oli tuon muotoinen tiiviste. Liekö siihen sopiva. Vanha oli ok-kuntoinen, joten käytin sen uudelleen blue hylomar tivisteen kera.




Kummassakin neulaventtiilissä oli jo uraa kuluneena, joten päätin vaihtaa uudet tilalle.


Luisteista ja niiden kalvoista en huomannut ottaa kuvia, mutta ne olivat ehjät ja hyväkuntoiset.

Kokko kaasari purettuna, ultrattuna ja uudelleen koottuna.


Ultraäänipesuri on kyllä hyvä laite. Kaasuttimet ovat kuin uudet taas.


Iskin kaasarit paikoilleen. Moottori käynnistyi nätimmin ja lämmettyään tyhjäkäyntiä sai pudottaa pienemmälle. Eli toimii paremmin kuin ennen. Ryypynkin saa ottaa melkein heti pois päältä kun pyörän kylmänä starttaa. 

Seosruuveja avasin 3.25 kierrosta, niin ei paukuttanut enää pahasti putkeen moottorijarrutuksella.

Kaasutin on nyt ollut kiinni pyörässä siten, että siitä on turhat alipaineletkunipat tulpattuna. Pyörän reed-venttiilit on tulpattu ja letkut poistettu.

Sekä lisäksi Californian päästövaatimusten mukaiset bensan ylivuotobensojen ja höyryjen kierrätysletkut ja pöntöt on otettu pois käytöstä, nähdäkseni toimiiko laite oikein ilman niitä.

Tuntuisi toimivan täydellisesti. Joten saa repiä ne joku päivä irti pyörästä. Varmaan 3-4 metriä letkua lähtee pois pyörästä. Samalla poistuu mahdollisten tulevien käyntiongelmien kohteita. Alipaineletkut ja raitisilmaletkut saattavat hapertua ajan kanssa.

Lisäksi pyörästä tulee paljon siistimmän näköinen ja selkeämpi, kun kaikki turhat letkut otetaan pois. Palaamme tähän myöhemmin.

tiistai 4. elokuuta 2020

VN1500 Reed-venttiilien käytöstäpoisto

Aikaisemmassa pienemmässä Kawasaki VN750 mallissa oli Reed-venttiilit tuomassa moottorijarrutuksen aikana raikasta ilmaa putkistoon jälkipolttaakseen putkeen päätyneet palamattomat bensat. 

Vulcan 88 / VN1500 mallissa on ihan sama juttu. Luultavasti kaikissa Kawasaki Vulcan malleissa.

Tämähän tuottaa ongelmia lähinnä parissa kohdassa. Jos toimintaa ohjaavissa alipaineletkuissa tai alipaineella toimivissa ilma-ohjureissa tulee ongelmia (halkeamia kumissa tms.) se aiheuttaa pyörässä turhia käyntihäiriöitä.

Myös moottorijarrutuksen aikana ilmenee turhaa POP POP POP räkimistä putkistoon tämän jälkipolton vuoksi.

VN750 mallista poistin nämä toiminnasta ja nyt tehdään sama tähän VN1500 malliin.


Satula pois ja tankki pois. Ensimmäisenä tankin takaosasta löytyy 1-2 huohotusletkua. Määrä riippuu siitä onko kyseessä California-malli vai ei. Ei siitä enempää tässä vaiheessa. Letkut irti, bensaletku irti, kaikki mittaristojen ja bensapinnan-anturin johdot irti.


Tankki on poissa ja sitten ihmettelemään näkyvien letkujen määrää. 


Letkua tuntuu riittävän, sekä 3 ja 4 osaisia letkuhaaroittimia alipaine- ja raitisilmaletkuille.



Sitten metsästämään Reed-venttiilit yksi kerrallaan ja repimään letkuja irti. Aloitetaan takasylinteriltä.

Irroitetaan akku ja akun etupuolelta löytyy tällainen alipaineventtiili 


Alipaineventtiilistä lähtee nippu letkuja. Yksi paksu letku menee takasylinterin takaosaan. Irroitetaan se paikaltaan ja siihen jää törröttämään tuollainen putkenpätkä reed-venttiilistä. 


Sen voisi tulpata muutaman kympin maksavilla muotoon taitelluilla peltilevyillä, mutta siinä kohtaa usein tuo tiiviste myös tuosta reed-venttiilistä hajoaa. Helpompaa on iskeä siihen vain kuumaa kestävä silikonitulppa.


Alipaineventtiilistä lähtee myös sitä ohjaava ohut alipaineletku oikean puolen kaasuttimelle. Pujotellaan letku irti ja tulpataan se kohta alipaineletkustosta, josta se lähtee.




Tämän jälkeen on saatu revittyä se alipaineventtiili letkuineen irti paikaltaan ja viimeinen paksu letku siitä lähtee ilmanputsarin takaosaan. Irti se siitä ja siihen jää reikä. Tämä pitää tulpata haluamallaan tavalla, tai muuten kaasuttimet imevät siitä suodattamatonta ilmaa suoraan kaasareiden käyttöön.


Kas kas samanlainen silikonitulppa hoiti myös sen reijän tulppauksen, mutta väärinpäin tulppa koloon työnnettynä.


Takasylinterin luota lähti tällainen nippu letkuja sekä alipaineventtiili. 


Etusylinterin vuoro. Etsitään etummaisen alipaineventtiilin sijainti ja se paikantuu tuolta noin.


Ensimmäisenä päästään vetämään helposti alipaineventtiiliä ohjaava alipaineletku irti, kun se on hienosti tuossa näkyvillä.


Alipaineletkun toinen pää menee tuonne. Otetaan irti ja tulpataan jälleen pienellä silikonitulpalla. Sitten vaan letku irti.


Sitten etsimään missä se sylinterin reed-venttiili on ja se löytyy vähän ahtaasta paikasta syylärin ja sylinterin välistä. 


Pihdeillä letku irti ja silikonitulppa tilalle. Tällä kertaa klemmarin sijasta laitoin alkuperäisen letkun kiristimen. Sen sai kätevästi pihdeillä paikalleen.


Nyt saadaan yläkautta letku ja alipaineventtiili irti. Sitten on vielä ilmansuodatinkotelolle menevä letku. Se onkin vähän hankalassa sijainnissa, jottako pääsisi tulppaamaan suoraan ilmansuodatinkotelon reikää aikaisemmalla tavalla. Menee tuonne syylärin taakse ylös tuo letku ilmansuodatinkotelolle. En jaksanut vielä alkaa syyläriä irroittelemaan. Talvella sitten. Niin menin oikoreittiä.


Tulppasin sen ilmansuodatinkotelolta tulevan letkun pään, joka näkyi hyvin. Hoitaa saman asian.


Etusylinteriltä lähti tällainen nippu. Ohut alipaineletku, alipaineventtiili sekä yksi raitisilmaletku. Toinen jäi vielä pyörään kiinni ja lähtee talvella.


Tankki, akku, satula ja romut paikalleen. Koeajo ja siihen loppui moottorijarrutuksella putkeen paukuttelu. Kaikki toimii ja tehot ovat tallella. Hintaa operaatiolle tuli kiinasta tilattujen silikonitulppien verran. Olisiko ollut joku viisi euroa ja aikaa meni noin 1h. Pyörästä tuli tällä keinoin toimintavarmempi. 

perjantai 31. heinäkuuta 2020

VN1500 perushuoltoja (tulpat, ilmansuodattimet, RVS-käsittely)

Perus jutut aina uuteen pyörään kuntoon. 

Ensimmäisenä uudet sytytystulpat, koska vanhoista ei tiennyt koska niitä on vaihdettu ja niistä näki että ei ne ihan tuoreet ollet. Useamman vuoden vanhat. Motonetista vaan uutta ohjekirjan mukaista tulppaa kiinni. NGK DPR7EA-9 ja 4 kappalta. Kaksi per sylinteri.


Samalla kaikkien tulpanhattujen irroitus ja hapettumaa ajan saatossa tullut tulpanjohtoihin. 1cm sivuleikkureilla pois joka johdosta, sekä kaksi tulpanhattua vaihtui uusiin. Alkoi kipinä tulemaan vähän kirkkaammin.


Sitten ilmansuodattimet. Koska lie pesty tai vaihdettu.  Ne on nämä molemminpuoliset kromatut kopat tankin alapuolella. 


Ei ollut ihan helpot irroittaa verrattuna aikaisempaan VN750 pikkuvulcaniin. Siinä oli kaksi näkyvää ruuvia. Tässä oli kolme pulttia takapuolella, joiden irroittaminen oli melko ahdasta puuhaa. Hankalaa, mutta se onnistuu.



Suodattimet olivat ehjät eikä repeämiä, joten hyvä pesu niille ja sen jälkeen kuivumaan aurinkoon.
Kun kuivat, niin minigrip pussiin moottoriöljyä ja näiden puristelu siellä että kostuvat kunnolla. 

Lopuksi vielä puristelu paperilla, että eivät jää märäksi kuitenkaan.


Sitten vaan suodattimet paikoilleen ja kromikopat kiinni.


Moottorithan näissä isoissa vulcaneissa kuluttavat öljyä jonkin verran. Se on ominaisuus, joka löytyy niistä kaikista. No öljyvaatimukset eivät ole kovat, joten jos nyt joudun pikkuisen muutaman kerran lirauttamaan öljyä lisää lomien vähäisten ajojeni aikana kesällä. Se ei haittaa.

Kuitenkin olen huomannut, että RVS käsittely tuo näihin vanhoihin koneisiin uutta puhtia. Joissain kone käy paremmin ja tyhjäkäyntiä saa säätää hetken ajojen jälkeen pienemmälle. Joissain taas vaihteisto alkaa pelaamaan paremmin. Pelkkiä hyviä kokemuksia. Joten RVS lorautettiin tännekin moottoriin ihan ohjeen mukaisesti.


Öljyreikä onkin tuossa koneen kyljessä näkyvä pyöreä osio, missä on iso hahlo. Siitä jollain isolla meisselillä tai lattaraudalla kääntämään.


RVS lorautettuna ja heti perään noin 140km lenkki. Tässä hieman nollattua mittarilukemaa ja tankkausta sen jälkeen. Tuosta laskeskelin, että kulutus oli 4.98l/100km. Joka ei näin isolle pyörälle ole edes mahdottoman suuri, kun ajo oli kaikkea 40, 60, 80 ja 100km/h väliltä.

Oikein mahtavaa. Ajelen tällä nyt loppukesän ajoja ja katsotaan vaihdanko vielä toiset RVS aineet öljynvaihdon jälkeen sisään.


Kawasaki Vulcan 88, eli VN1500 tuli taloon

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, niin kesän prätkäreissulla kaverin 1800cc intruderia testatessani iski niin kova ison customin kuume, että Honda CX500 lähti samantien vielä samana iltana myyntiin, kun kotiin oli palauduttu reissusta.

Kiinnostus hyväkuntoista CX:ää kohtaan oli niin kovaa, että pyörä lähti nopeimmalle noutajalle heti seuraavana päivänä. Turvallisia ja toimintavarmoja kilometrejä toivotan uudelle omistajalle. Hyvän pyörän sait.


Ja tästä eteenpäin...
Eihän sitä montaa päivää voinut ilman olla, kun se sopiva custom löytyi itselle Salosta. Matkaa parisen tuntia per suunta. Kaveri autoon mukaan ja toinen ajaa autolla takaisin ja toinen prätkällä.

Perillä saavuttiin kauniin idylliseen maalaismiljööseen, jossa oli peltoja ja pari tuhatta lammasta niillä käyskentelemässä.


Vanha herra joka custominsa myi kertoi siitä tarinaa.
Pyörä on mallia Kawasaki VN1500 ensimmäistä vuosimallia 1988, mutta rekisteröity 1989.
California malli, jota kutsutaan myös jenkeissä nimellä Kawasaki VN15 tai Kawasaki Vulcan 88.

Pyörä on tuotettu aikoinaan Amerikasta Saksaan, josta se on tuotettu suomeen 2001. 
Hän osti pyörän Iisalmen Delta-Autosta 2006, josta lähtien hän on pyörän omistanut viimeiset 14 vuotta. 


Pyörää on säilytetty kesät talvet isossa lämpimässä kuivassa hallissa ja sen voi uskoa, koska hapettumaa tai ruostuneita ruuvinpäitä ei juuri mistään hyppää silmille. Nätissä kunnossa kerta kaikkiaan. Ei mikään uudenkarhea esittelypyörä, vaan hyväkuntoinen siisti käyttöpyörä.

Mittarissa oli 31 000 mailia, eli noin 50 000 kilometriä. Edellinen omistaja on ajanut 16 vuoden aikana noin 10 000 mailia. Viimeiset muutamat vuodet pyörällä ei ole ajettu hädin tuskin ollenkaan.

Niin vaan se lähti käyntiin pihassa nätisti, mutta väristi hieman. Kuulosti ihan normaalilta Kawasakin ääneltä. Kaupat hoidettiin. Kahviteltiin. Juteltiin niitä näitä. Oikein mukava ukko ja hyvä fiilis jäi kaikille kaupasta.

Sitten kotimatka alkaa. Toki ensin piti päästä kebabille, kun nälkä iski.



Kebabilta tankkaamaan ja tuoretta 98 bensaa tankkiin. Muutaman kilometrin kuluttua ne ravistavat tärinät muuttuivat enemmän hienoisiksi värinöiksi. Liekö vanhaa bensaa ollut tankissa, kun olemus muuttui heti siistimmäksi. Aina parempi niin.

Parin tunnin kuluttua päästiin kotiin ja ilta menikin myöhäiselle.


Seuraavana päivänä katselin hetken pyörää ja ihailin mitä tuli ostettua. Mutta kuitenkin tuumasin, että pieniä muutoksia se tarvitsee. 


Tuo iso tuulilasi lähti ensimmäisenä irti.


Sen jälkeen vielä ohjaustanko piti vaihtaa vähemmän kottikärrymäisiin ja leveämpiin. Enemmän nykyaikaisen customin tyylisiin.


Yllä olevat alkuperäiset sarvet vaihtuivat alla näkyviin leveämpiin cruiser sarviin.





Nyt pyörä on enemmän minun tyyliseni. Vielä joutunee ostamaan raiserit, jotta saa pikkuisen lähemmäs kuskia vielä sarvet. Sitten on hyvä.

Sisällä oli vielä 1-2 vuotta vanha arvokas Motobatt akku. Vähäisen käytön takia iskin senkin vielä lataukseen pariksi päiväksi. 


Lopuksi vielä mittarilukemaa ylös mikä on oma lähtökohta.


Hieno pyörä kertakaikkiaan.