Road Trip 2026 starttasi heti kesän alkuun 1.6.2026
Vuosia olemme ajatelleet, että kun kymmenes vuosittainen prätkäreissu tulee, niin teemme jotain isompaa. Olemme haaveilleet muun muassa, että rahdattaisiin pyörät rekkarahtina Milanoon, josta lasketeltaisiin upeiden vuoristojen läpi pikkuhiljaa kohti suomea.
No tätä ei päässyt tapahtumaan, koska henkilökohtaisesti loukkasin alkuvuodesta itseni pahasti liukastuen ja toinen olkapää meni leikkaukseen. Jännitti koko kevään, että pääseekö ylipäätänsä ajamaan ollenkaan. Ei sitten suunniteltu mitään suurempaa. Tärkeämpää oli, että päästäisiin lähtemään edes johonkin, ettei perinne katkea.
Tästä tuli sitten reissu kohti Kolia.
Minä starttasin Ylöjärveltä ja kaveri Helsingistä. Keliä oli seurattu koko viikko, että mahdetaanko päästä reissuun, kun joka päivälle lupailtiin sateita reissun varrelle. Startti aamuna kuitenkin paistoi aurinko ja päätettiin lähteä rohkeasti reissuun jälleen kerran ajofarkuilla ja ajohuppareilla.
Kohtaamispaikaksi valittiin Vääksy, jonne kumpikin ajoi suurin piirtein samat vajaa 2 tuntia. Aamu oli vielä niin aikainen, ettei lähdetty Vääksyssä lounastamaan, vaan tutustuttiin Calimoto nimiseen sovellukseen, jolla saa tehtyä hienoja mutkapätkä reittejä.
Suunnaksi otettiin Pulkkilanharjun upean maisematien poikki kohti Sysmää. Täytyyhän Sysmässä käydä tottakai, kun siellä on tehty mitä mainioin elokuva 100 litraa sahtia. Kannattaa katsoa kyseinen elokuva, mikäli et ole sitä vielä katsonut. Todella hilpeä elokuva.
Harmillisesti Matkabaari ei ollut auki, niin ei päästy maistelemaan sahtia.
Sysmästä suunta oli rantareittejä pitkin kohti Jyväskylää. Jossain Luhangan paikkeilla huomattiin, että kaverin pyörästä oli takaa vilkkupolttimo antautunut. Kaupasta hieman Osheen-juomaa viilentämään aurinkoisen kelin kuumentavia motoristeja. Siispä Jyväskylän Motonettiin piipahtamaan matkalla hakemaan uutta polttimoa.
Seikkailuihin on mahtunut muutamina vuosina jotain pientä, kuten laukkusarajojen pulttien ostoa, takarenkaan vaihtoa jne :) Mutta suht pienillä ongelmilla ollaan päästy reissut tekemään.
Seikkailuihin on mahtunut muutamina vuosina jotain pientä, kuten laukkusarajojen pulttien ostoa, takarenkaan vaihtoa jne :) Mutta suht pienillä ongelmilla ollaan päästy reissut tekemään.
Samaan pihaan ajoi pari saksalaista matkaajaa uudenkarheilla pyörillä. Gessu ja Harleyn seikkailupyörät alla. Olihan hienosti varustellut pyörät ja heillä reitti olikin Saksasta baltian läpi suomen poikki lappiin. Norjan kautta jostain takaisin. Parin viikon reissua meinasivat.
Jyväskylässä otimme ensimmäisen hotellin, joka oli Sokos Hotel Alexandra. Pyörät parkkiin heidän parkkihalliin ja suihkun kautta syömään. Ei tullut Jyväskylässä jostain syystä otettua yhtään kuvia, niin kuvaksi saa riittää tämä seuraavan aamun kuva sääennusteesta. Suuntana olisi Jyväskylästä kohti Kuopion kupeessa olevaa Tahkoa.
Ajateltiin, että no nyt me kastutaan kunnolla. Mutta Calimoto antoi taas hienot reitit meille pikkuteitä pitkin ja käytännössä saimme luovittua sateiden ohi. Yhdessä kohtaa ajoimme ehkä noin 3 minuuttia pienessä sateessa, mutta puolessa tunnissa ajoviima kuivasi vaatteet.
Sateiden edellä pääsimme pitämään pienen varhaisen lounastauon aamulla noin 10:15 maissa. Nälkä ei ollut, mutta pysähdyspaikka oli Suonenjoella grilli nimeltä ysipirtti. Pitäjänä toimii amerikasta suomeen 26 vuotta sitten muuttanut Mike ja hänen puolisonsa rouva aasiasta. Mike on mukava mies, joka jopa tekee lähes päivittäisiä postauksia tai videopätkiä heidän grilliltää. Päästiimpä pyörinemme myös videolle. Juttua riitti ja siksi vedettiin ihan toimintaa tukeaksemme lihapiirakka-lounaat paikan päällä. Mike toivottaa erityisesti motoristeja grillilleen. Hinnat ovat kohtuulliset. Eivät lähelläkään Helsingin tai Tampereen hintatasoa.
Ehdottomasti kannattava paikka käydä vetäisemässä safkat. Ensi kerralla Mike lupasi tehdä meille maailman parhaat mättöateriat.
Sateiden edellä pääsimme pitämään pienen varhaisen lounastauon aamulla noin 10:15 maissa. Nälkä ei ollut, mutta pysähdyspaikka oli Suonenjoella grilli nimeltä ysipirtti. Pitäjänä toimii amerikasta suomeen 26 vuotta sitten muuttanut Mike ja hänen puolisonsa rouva aasiasta. Mike on mukava mies, joka jopa tekee lähes päivittäisiä postauksia tai videopätkiä heidän grilliltää. Päästiimpä pyörinemme myös videolle. Juttua riitti ja siksi vedettiin ihan toimintaa tukeaksemme lihapiirakka-lounaat paikan päällä. Mike toivottaa erityisesti motoristeja grillilleen. Hinnat ovat kohtuulliset. Eivät lähelläkään Helsingin tai Tampereen hintatasoa.
Ehdottomasti kannattava paikka käydä vetäisemässä safkat. Ensi kerralla Mike lupasi tehdä meille maailman parhaat mättöateriat.
Kuivana päästiin Tahkolle Sokos Hotelliin. Hotellia oli ilmeisesti uusittu ihan lähiaikoina ja olikin upeimpia huoneita, mitä olen nähnyt Sokos Hotelleissa. Pyörät sai parkkiin hotellin taakse parkkipaikalle, jossa maksu hoitui automaatista tai parkmanilla.
Huoneen ikkunasta näkymät oli aika hienot. Sen verran pääsimme pilvien edellä ajamaan, että sade tuli tuon vasemman pilvilautan perästä paikanpäälle.
Kylppärikin näytti kuin koskemattomalta. Remontti lienee tehty aivan juuri keväällä.
Hetken lepäilyn jälkeen päätettiin istua hieman iltaa. Sangria kannujen, muutamien juomien ja sikarien jälkeen alkoi ruokahalukin kasvaa.
Ravintolat eivät kaikki olleet vielä Tahkolla auki, koska lomakausi oli vasta niin aluillaan, niin menimme hotellissa sijaitsevaan Hillside ravintolaan. Alkuruuaksi aperetiivit, vähän etanoita ja pääruuaksi jaettuna
Mixed Grillhouse. Ei jäänyt nälkä.
Aamuinen Tahko oli usvaisa. Tahkolta on aika tylsää suoraa tietä Kolille seuraavaan yöpymispaikkaan, joten teimme koukkauksen pikkuteitä pitkin Outokumpuun.
Outokummussa ei paljon ruokapaikkoja ollut avoinna ja valikoimaa vähän, niin lounaaksi muodostui kebab-lautanen. Ei nyt ehkä gourmeeta, mutta sai sillä mahan täyteen ja voimia lämpimään ajoon.
Outokummusta pikkuteitä Kolille. Kolin Sokos hotelli taitaa olla suosittu hotelli kaikkina vuodenaikoina. Saimme onneksi kuitenkin pyörät parkkiin lähimmälle parkkipaikalle, josta on funikulaari-hissi hotellin eteen. Ei tarvitse kantaa jyrkkää tietä pitkin tavaroita perille.
Pysäköinti Kolin parkkipaikoilla ei maksa mitään, koska kansallispuisto.
Pysäköinti Kolin parkkipaikoilla ei maksa mitään, koska kansallispuisto.
Huoneen kanssa kävi hauskasti. Vaikka meillä oli valittuna parempi huone Pielis-järven näköalalla, niin hotelli oli antanut jo kaikki varaamamme kaltaiset huoneet pois. Ei haitannut ollenkaan, että saimme tilalle paremman saunallisen huoneen. Saunaa tässä helteessä ajossa hieman jo kaipasikin. Huone oli myös upea. Ei ehkä sisustukseltaan Tahkon kaltainen, mutta oikein upea silti.
Näköalat hotellihuoneen ikkunasta kansallismaisemaan oli mitä mahtavin. Ihan teki mieli alkaa laulaa puolialastomana maamme-laulua.
Saunastakin oli upea ikkunanäkymä Pieliselle.
Saunan raikkaana suunnittelemaan ruokailua.
Kolin huipulla ravintolavaihtoehdot olivat vähissä. Joko pitsaa tai sitten hotellissa oleva Grill it! ravintola. Mentiin Grill it!:iin. Taas onnistuimme jotenkin tilaamaan hapanjuurialkupalaleipien lisäksi kunnon lihamättösetit. Jälleenkään ei jäänyt nälkä.
Tapana on ollut tuoda lapsille jotain tuliaisia reissusta. Yleensä yritän löytää jotain erikoisempaa ja tällä kertaa löytyi Mökö-kivet. Lapset olivat aivan innoissaan näistä kivistä ja ei yllättänyt, että kotona piti sitten kaivertaa dremelillä lisää eri muotoisia Mökö-kiviä niin omille lapsille, kuin heidän kavereilleen.
Kolilta suunnattiin Liperi - Heinävesi - Leppävirta reittejä pitkin kohti viimeistä yösijaa Mikkeliä.
Heinäveden molemmin puolin pikkutiet olivat aivan karmeissa kunnoissa. Joutui oikein keskittymään ettei aja tiellä oleviin suuriin kuoppiin. Kuopat olivat luokkaa 30cm reikä asfaltissa syvyydeltään 10-15cm. Myös asfalttia paikattu ihan joka puolella. Ajaminen meni sellaiseksi suorittamiseksi, että Liperissä piti jo vetästä ensimmäiset kahvit.
Ajopäivä oli pitkä. Yllätti oikein itsenikin, miten pitkä päivä siitä tulikaan. Mutta Calimoton reitti Leppävirralta pikkuteitä pitkin Mikkeliin oli mitä paras. Ehkä koko reissun paras ajosiivu. Aivan uutta asfalttia pitkät pätkät ja tie teki jatkuvaa mutkittelua, sekä niin korkeita nyppylöitä, että välillä perässä ajava ei edes nähnyt edessä ajavaa. Hieno pätkä.
Mikkelin Sokos Hotellin huone taisi olla niin tavallinen, ettei tullut otettua siitä kuvaa kuin kylppärin puolelta. Siisti kaikkiaan silti, mutta huone oli aika tavallinen.
Pitkän ajopäivän jälkeen Amarillossa torin laidalla iltamätöt naamaan ja nukkumaan. Veto oli aika pois, koska jokainen päivä oli ollut lähellä hellettä ja täyttä aurinkoa.
Viimeiset yhteiset kahvihetket vietettiin Heinolan Kirkonkylän kahvilassa, josta ajeltiin vielä perätoisensakanaa lähelle Vääksyä, josta kumpikin erkani kohti kotia. Minä Ylöjärvelle ja kaveri Helsinkiin.
Reissu oli jälleen kerran mitä mahtavin. Kelit suosivat. Ruoka ja seura oli parasta. Kilometrejä tuli hieman yli 1300 km. Tästä on mitä mahtavin aloittaa kesä.
Tärkeitä hetkiä elämässä, sekä muistoja keinutuoliin.
Ensi vuonna jotain uutta. Tulee haasteelliseksi, koska Rukalta/Oulusta etelään päin kaikki paikat on jo ajeltu läpi. Baltiassa ollaan käyty pari kertaa ja kauheasti pidemmälle näillä peleillä ei viitsi ajella. Se vaatisi enemmän matkapyörämäiset laitteet, että selkä kestäisi. Katsotaan mitä tuleman pitää.
#LP
#KH
#KH
#10v
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti