Eli koodinimellä CX500 KVP tuli hankittua talviprojektipyörä talliin. En nyt itsekään ihan ymmärrä että miten tää nyt taas tälleen meni. Jotenkin kai ympyrä sulkeutuu. CX:stä nää alkoi ja CX:ään nää taas päätyi. Kerran CX, aina CX.
Sitäkään en vielä tiedä, että mitä tästä pitäisi tehdä?
Museopyörä? Hyväkuntoinen ajopyörä? cafe racer? scrambler? jotain ihan muuta?
Oranssista CX:stä luopuminen aikoinaan oli ehkä virhe. Kuten sanotaan, niin moni jää katumaan CX:stä luopumista. Samoin kävi minulla. Tämä sininen on nyt samaa vuosimallia kuin se oranssi oli. Eli ensimmäistä vuosimallia 1978. Jollain tapaa suosikkivuosimallini pyöreine jarrunestesäiliöineen sekä muovisine syylärisuojineen. Myös nuo hienommat vaaleat alkuperäiset comstar-vanteet.
Istuin päälle ja höräytin käyntiin, niin heti tuli tuttu hyvä fiilis :) Kuin cx ei olisi koskaan ollut poissa. Ensiajatus ennen cx:n hakua oli että laitetaan kuntoon ja myydään keväällä pois. Että saa harrastuksena taas jotain tehdä talvella, kun wingi on niin hyvässä kunnossa ettei mitään tarvitse tehdä. Mutta nyt päällä istuessani tuli fiilis, että taidampa pitää itselläni lopulta. Saas nähdä miten käy? Mutta hyvältä tuntuu ja hyvä fiilis jäi, vaikka hommaa tuossa taas tulee olemaan jonkin verran.
Moottorissa siisti tasainen patina. Ei mitään vakavaa. Polttoaineletku vaihtoon.
Kromiputki on ruostunut. Maalaamalla saisi nätiksi, mutta sitten se ei olisi krominen.
Vanteet nätissä kunnossa.
Tankki aika hyväkuntoinen. Ei isompaa jälkeä. Myllytyksellä maalipinta hyväksi. Tarrat ovat lakkauksen päällä ja pystyy vaihtamaan ilman sen suurempaa ongelmaa.
Mittaristo on siisti ja puhdas sisältä. Indikaattorivaloista on teksti kulunut pois.
Koneen ääntä kuunnellessani ja etujarrulevyjen kuntoa tutkaillessani veikkaan että 63 000 km voi olla jopa oikea kilometrimäärä. Etujarrulevyissä ei ollut pykällystä ollenkaan. Se aika hyvin kertoo onko pyörällä ajettu paljon vai ei.
Etu lokari on ruosteen raiskaama. Maalaus tai uusi tilalle.
Joku pikku osuma tullut etukulmaan. Ei halki kuitenkaan.
Samoin osuma lienee katkaissut jarrukahvan päädyn ja vääntänyt vilkun vinoon.
Pitäisi korjaantua vääntämällä. Jarrukahva saattaa löytyä hyllystä ennestään tähän malliin.
Jarruletkut täytynee vaihtaa teräspunosletkuihin suosilla. Tuntuivat aika pehmeiltä.
Ikä hoitanut jo huonoon kuntoon ja jarrupaine menee suurelta osin letkujen paisumiseen.
Kaasukahva jumitti, liekö vaijerit kireällä mutkalla tai sitten ruostuneet.
Alkukäyrä nätissä kunnossa
Samoin sivumuovit sekä pakoputkien kollektorin kromisuojat tosi nätissä kunnossa.
Satula kaipaa uuden verhoilun.
Takavalo ei palanut käydessä. Jarruvalo paloi.
Toivottavasti hapettunut liitos tai palanut lampun toinen lanka.
Teipattu satula myös kaipaa uuden nahkan päällensä. Pikaisesti katsottuna pohjapelti on kuitenkin ok ja uudelleenkäytettävissä. Satulan alla oli myös alkuperäinen työkalupakki. Sen sisälle en vielä kurkannut. Takarengas oli suht uusi, mutta etukumi menee vaihtoon.
Varauduin pahimpaan, että koska pyörä on ensimmäistä 1978 vuosimallia, niin moottorin sisällä olevat jakoketjun kiristin ja ohjuri pitäisi olla vaihdettu jämerämpiin malleihin Hondan toimesta takaisinkutsussa.
Tehdyn huollon merkintänä Hondan huoltomiehet laittoivat aina moottorin sarjanumeron eteen tuurnalla kolme pistettä.
Tästä ei löytynyt noita kolmea pistettä. Mutta tutkin asiaa eilen lisää ja löysin jostain merkinnän mihin moottorinumeroon asti tämä takaisinkutsu on ollut. Ja oma moottorini on takaisinkutsun ulkopuolella numerosarjallaan 2052047 :) Huh. Säästyi pitkä penni, jos ei tarvitse vielä avata moottoria.
Toki moottorin mahdollinen avaaminen selviää vasta, kun tarkistan jakoketjun venyneisyyden sekä öljyn kunnon, onko jäähynesteitä öljyssä.
Moottorin numero, pyöreä jarrunestesäiliö, muovinen syylärisuoja sekä kansien erilainen huohotusletkujärjestelmä paljastavat, että kyseessä tosiaan on aito ensimmäisen vuosimallin Honda CX500.
Myös kaasuttimien ACV-kalvon kansi on näissä ensimmäisen vuosimallin CX:sissä erilainen muodoltaan. Uudemmissa on littanampi sekä bensaletku menee uudemmissa kaasuttimien väliin. Tässä vanhassa tulee kaasuttimen vasemaan reunaan. Eli kaasutinkin on alkuperäinen. Tähän onkin helpompi laittaa bensasuodatin kiinni.
Samoin starttimoottori on alkuperäinen harmaarunkoinen eikä uudemmanmallinen mustarunkoinen.
Alkuperäiset Honda logolla olevat äänenvaimentajat ovat kumpikin ruostuneet ikävä kyllä poikki juuri kollektorin kiinnityskohdasta. Harmillista. Näitä ihan alkuperäismallisia ei enää saa mistään. Vain replikatuotetta.
Samoin Kummankin pakoputken sisuskalut on revitty pihalle ilmeisesti möreämpien äänien toivossa. Pilattu hyvät putket.
Samoin toisen puolen änkkärin liitos ruostunut. Kollektori on myös täysin ruosteessa. Saas nähdä vuotaako se. Mikäli vuotaa, niin täytyy miettiä että laittaako 2-1 putkiston tilalle vai hankkiiko uuden kollektorin ja änkkärit. Alkuperäistyylisesti putket kummallakin puolen pyörää kyllä houkuttavat enemmän.
Kaikenkaikkiaan hyvä fiilis!
Kyllä kykenen tästä vielä siistin pyörän loihtimaan. Pitkä talvi aikaa ja lämmin talli kotona, niin voi tehdä koska huvittaa. Ainahan vanhoissa on jotain tekemistä, joten mitä sitä murhetimaan. Lopputulos sitten saa viimeistään mielen hyväksi.
Blogikin saa taas eloa talveksi :)
Mr. CX:n paluu!
VastaaPoistaYes! CX:ää lykkää taas talliin. Pyörä parhaasta päästä!
VastaaPoista