VN750 Road Trip 2022 - Kesäreissu Lappiin

Terveppä terve, se on 2022 ja kesän road trip reissutarinan aika. Aikaisempina vuosina ollaan kierretty viroa, latviaa ja suomea ristiin rastiin. Viime vuonna piipahdettiin Kajaanissa asti. Silloin opittiin, että kannattaa ekana päivänä sännätä se pitkä siivu perille asti ja sen jälkeen päiväreissut vähän lyhyempinä.

Joten tällä metodilla lähdimme tällä kertaa vielä pidemmälle. Varattiin mökki Rukalta viikoksi ja pidettiin sitä tukikohtana. Aikaisemmin olemme vaihtaneet hotellia joka yö, mutta nyt ajateltiin kokeilla toisin ja pitää yhtä paikkaa yöpymisille koko viikon ajan. Säästyy siltä tavaroiden pakkaamiselta joka päivä, kun tekee retkiä maastoon.

Lähtöhulina oli niin vauhdikas, että kotipihasta ei tullut kuvaa, mutta ensimmäinen vesitauko +27'C helteessä pidettiin jossain etelä-pohjanmaalla. Koska ajamiseen menee noin 12h, niin nopea pysähdys ja äkkiä matkanpäälle takaisin.

Joka vuosi olen vaihtanut kulkinetta ja tänä vuonna matkaa tehtiin Kawasaki VN750 museopyörällä vuosimallia 1990.

Tankkaustauko jossain pohjanmaalla ja nopea safka naamaan. Kebabista energiat ja taas äkkiä matkaan.

Tosiaan siirtymä niin pitkä, että ei siinä jääty kuvailemaan turhaan reitin varrella. Yksi kohta oli pakko pysähtyä kuvaamaan. Reitillä tuli jossain kohtaa Kajaanin ja Kuusamon välillä kyltti "Hiljaimen kansa X kilometriä". Sanoin kaverille kypäräpuhelimen kautta, että en tiedä mikä tämä hiljainen kansa on, mutta tulee ensimmäisenä mieleen joku kauhuelokuva, kuten maissilapset tai midsommar tms. No kaverin johdattaman kurvattiin siihen pihaan.

Ja hyi hitsi... laskevassa ilta-auringossa paikka oli suoraan sanottuna karmaiseva. 

Tuhannet hahmot sai mielikuvituksen laukkaamaan. Mitä jos joku noista liikkuukin. Uskaltaisinko mennä yöllä hämärän aikaan kävelemään tuonne sekaan. Ajatuskin hirvittää. Liikaa kauhuleffoja selkeästi tullut katsottua.

Päästiin perille ja tässä tallennettu reitti kotoa Ylöjärveltä Rukalle. Vähän välteltiin isoimpia teitä alkumatkassa, ettei mene ihan koko reissu satasen matkavauhtia.

Itse mökki oli mitä upein hirsimökki. Tuollaisen kun omistaisi, niin kyllä sielu lepäisi. Se hiljaisuus oli korviinpainuvaa. Ei kaupungissa pääse nauttimaan sellaisesta hiljaisuudesta edes yöaikaan. Aina jossain menee autoja, junia tai muuten jotain suhinaa tulee jostain.

Muutama ötökkäkin ehti matkalla osua visiiriin. Puolimatkassa kebabilla toki tuli pestyä jo ensimmäiset raadot pois, jotta näki edes jotakin.

Aika väsynyt olo oli 12h siirtymästä, joten samantien sai mennä nukkumaan. 
Seuraavana aamuna ensimmäiseksi tutustuminen Rukan huipulle. Mahtavat oli maisemat kertakaikkiaan.

Koska tätä reissua oli odotettu kuin kuuta nousevaa, niin tokihan se pitää palkita hyvällä sikarilla rauhassa istuen rukakeskuksen sydämessä.

Poroja täällä oli ihan joka puolella. Leppoisia kavereita. Tiellä vähän liiankin leppoisia, kun välillä eivät meinanneet siirtyä pois tieltä millään :)

Ruka-keskus vaikutti mukavalta paikalta. Siellä piisaa aktiviteettilomailijalle tekemistä oli kesä tai talvi. Laskittelua, vesileikkejä, maastopyöräilyä, kelkalla teräskourua pitkin laskemista, mönkijöitä, moottorikelkkoja, ym ym. Sekä toki ravintoloita ja yö elämää.

Kropassa tuntui yhä se 12h siirtymä seuraavana päivänä, joten päätettiin jättää muut ajelut väliin ja piipahtaa ostamassa hyvää rommia ja viiniä ja istahtaa vain ilta rauhassa mökissä.

Yhtenä päivänä päätettiin lähteä katsomaan salpalinjaa ja taisteluhautoja Kuusamon eteläpuolella. Sateen uhkaa oli, mutta yhä vältyttiin sateelta.

Salpalinja on yhä Suomen suurin rakennustyömaa. Sitä oli tekemässä enimmillään 35 000 miestä 

keväällä 1941 ja heitä muonittamassa oli 2 000 lottaa.

Jos salpalinja ei ole tuttu, kannattaa siihen tutustua wikipedian kautta 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Salpalinja

Samalla piipahdettiin kurkkaamaan venäjän rajan tuntumassa. Tyhjää oli ja itse rajanylityspaikkakin kiinni viikonloppuna. 

Rukan huipulta kuvaa myös toiseen suuntaan. Upeita mökkejä koko huippu täynnä. 

Sitten päätettiin piipahtaa lapin puolella. Tarkoituksena käydä katsomassa Sallatunturi ja Sallan kylä.

Napapiirin raja ylitetty. Samalla söimme todella hyvää poropiirakkaa jossain ison karhunkierroksen alkupisteen pienessä kahvilassa.

Sallatunturi oli vähän tylsä verrattuna Rukaan. Huipulle ei päässyt ja alhaalta siitä ei saanut kunnon kuvaa. Joten jätettiin kuvaamatta. Samoin Salla ohitettiin läpiajolla vauhdilla. Ei oikeastaan mitään nähtävää. Salpalinjasta pieni pätkä keskellä kaupunkia hienosti näkyvillä, mutta muuten aika pieni paikka. 

Jatkettiin kylmästi matkaa ja jossain kohtaa törmättiin kolmanteen tuntemattomampaan tunturiin. En muista nimeä, mutta tunturin juurella oli kyltti "Lautta lähtee silloin ja silloin". Uteliaisuus heräsi, että missä ihmeessä tunturin luona on muka iso järvi ja lautta. Ajettiin tietä päähän asti ja kyllä... vastaan tuli iso järvi jonka yli meni lautta.

Emme lähteneet ylittämään järveä, koska bensamittari näytti siltä, että sillä ehkä pääsee Posiolle asti tankkaamaan ilman ylimääräisiä seikkailuja. Lapissa kun huoltoasemia ei ole ihan 10km välein, niin pitää vähän miettiä näitäkin asioita.

Vaan seikkailuhan siitä tuli silti. Navi päätti paluulähdössä näyttää, että "toista tietä pitkin" on sama matka Posiolle. Toki haluttiin kokeilla se toinen tie, ettei samaa tietä vallan ajeta. Se tie oli soratie ja sitä kestikin sitten noin 60km matkan ja 2-3h köröttelyvauhdilla. Sen tasapainoilun jälkeen hartiat olikin hyvin jumissa. Posiolle syömään pitsaa järvinäköaloin ja tankki täyteen.

Intercom radioyhteydet kypärien välillä alkoi toisena päivänä jo reistaamaan. Radio, musiikki kännykästä ja puhelut kännykästä kuuluivat ihan hyvin. Mutta kypärien välisessä intercom yhteydessä jostain syystä volume oli todella hiljainen ja sitä ei saanut kovempaa. Jotain vikaa varmasti tulossa.  Päätin purkaa laitteen ja katsoa onko hapettumia tai epäilyttävää. Akkukin pois, että resetoituisi. Vaan eipä auttanut mitään. Vaihtoon pitänee laittaa laite.

Yhtenä päivänä päätimme lähteä katsomaan Hossan kansallispuistoon Julma-Ölkky rotkojärveä.

Ei yllättänyt enää että sekin reitti meni lopulta huonokuntoista soratietä viimeiset 10km.

Itse järven päädystä ei jylhiä kallioita näkynyt yhtään. 

Emme silti ajokamoissa harkinneet hetkeäkään, että lähtisimme vaeltamaan 3km suuntaansa, jotta näkisimme kallioita ja riippusillan. Sen sijaan hypättiin veneeseen joka teki kiertoajelun koko järven päästä päähän. 

Kuvasta näkyy huonosti, mutta arviolta 4000 vuotta vanhoja kalliomaalauksia on kuvan pystysuorassa seinässä. Punaisella kaksi ihmishahmoa ja kolmio sekä peura/hirvi. Eihän noista selvää saa, mutta näin kuulemma on. Venereissu oli hyvä valinta, koska rannalta näitä ei näe. Pitäisi olla järvi jäässä, jotta ne näkisi.

Riippusilta noin puolivälissä rotkojärveä

Kalliot ovat parhaimmillaan liki 50m vedenpinnan yläpuolella ja järvi syvyydeltään melkein 50m syvimmästä kohtaa. Vesi järveen tulee kallion eri lähteistä.

Pirunkirkko on halkeama kalliossa, jonne pääsisi veneestä kiipeämään ylös.

Nähtävää olisi varmasti paljon, mutta kaikki liittyy tavallaan samaan. Joko se on aktiviteettilomaa lapissa tai sitten eräilyä ja kalastusta. Enempää emme miettineet nähtävyyksiä, vaan otettiin pari lomapäivää ihan lepäillen ja viimeisenä päivänä aamupala kaupasta ja nokka kohti kotia.

Heatmap missä tuli ajeltua. Kuopiosta reitti erkaantui kaverin kanssa ja suuntasimme kotiin. Sateilta vältyttiin lähes koko matka. Jyväskylän kohdalla iski täys kaatosade kohdalleni ja silloin ei naurattanut että ajovarusteina oli ajohuppari, sekä ajofarkut. Muuten koko viikko helteessä pärjätty näillä, mutta sateesta ne ei tykkää. Keuhkokuumeelta pelasti se, että kaveri antoi minulle kertakäyttösadetakin, jonka vetäisin hupparin alle juuri ennen sadetta. Kylmä vesi ei päässyt ihoon muuta kuin jalkojen kohdalta ja pystyin viimeiset 200km ajamaan kotiin ja suoraan lämpimään saunaan.

Oli jälleen kiva reissu, mutta tässä oppeja mitä jäi mieleen:

• vaikka tukikohtana olikin yksi mökki, niin silti jotenkin enemmän reissufiilistä tekee se, että joka päivä pakataan kamat kasaan ja siirrytään seuraavaan paikkaan
• rahassa puolestaan säästi, kun pystyi tekemään itse ruokaa mökissä
• pohjoisessa etäisyydet ja ajantaju eivät vastaa yhtään etelän meininkiä. Mikä tahansa nähtävyys ja ajatus, että tehdään nopea retki katsomaan kohde. Se on aina 200-300km menopaluu ja 3-5h ajallisesti. Mitään ei tehdä nopeasti.
• huoltoasemia ei ole kovin tiheästi. Aina kannattaa tankata ihan piripintaan ennen kuin lähtee mihinkään kohteeseen. Pari kertaa oli laskemista, että riittääkö bensa huoltoasemalle. Onneksi riitti.
• hyttysiä ja paarmoja on aivan hemmetisti. Vaikka mökin ikkunat ja ovet olivat 3 päivää kiinni, niin silti meillä oli jokaöinen hyttysjahti monta tuntia ja kymmeniä hyttysiä tuli tapettua. Veikkaan että ne tulivat jostain takan savupiipusta tai jostain. Todella ärsyttävää kun pilataan yöunet.

Kiva oli käydä, mutta ehkä jatkossa kuitenkin etelä-suomea, ahvenanmaata tai lahden yli viroon. Vähemmällä ajolla paljon enemmän nähtävää. Ei se bensakaan ihan ilmaista enää ole, niin pitkät siirtymät kyllä ne vaan maksaa.

Kawasaki VN750 toimi täydellisesti. Ei mitään ongelmia, ei mitään vuotoja. 

Kawan kulutusta en tarkkaan vielä laskenut, mutta normi maantieajossa 250km siirtymällä yhden pätkän laskettu kulutus oli 4.2l/100km. Eli pienellä kulkee ja kun vakuutus on se museopyörän vähän yli 30e/vuosi, niin ei paljon halvempaa ajoa voisi olla.

Koko reissun ainoa hajonnut asia oli kypäräpuhelin. Tästä saa taas seuraava omistaja hyvän läpikäydyn pyörän uusille seikkailuille. Itse taidan ryhtyä taas katsomaan rauhassa, että mikä pyörä voisi olla ensivuoden seikkailulle sopiva :)

VN750 ignition coil wiring mod starttikipinän tehostamiseksi

Johdotuksia läpikäytäessäni muistelin tehneeni VN1500 pyörään sytytyspuolille uudet johdotukset ja saaden paljon paremman starttikipinän.

VN750 pyörässäni ajattelin mitata myös onko puolille paljon häviötä akulta tullessa.

Häviö oli 0.5 - 0.7V luokkaa. Eli ihan merkittävä häviö tässäkin. Päätin tehdä vastaavalla tavalla uudet johdotukset akulta sulakkeen läpi ja releen kautta kummallekin puolalle. Heräte releelle toisen puolan alkuperäiseltä plussajohdolta. 

Takasylinterin puola on heti tuossa vieressä. Ei vaan näy tästä kulmasta. 

Etusylinterin puola sijaitsee tankin alla vasemmalla edessä. Sinne piti vetää vähän pidempi matka punaista johtoa. 

Mittaus ja puolille menee nyt täydet jännitteet mitä akultakin löytyy. Ei ainakaan voi vaikuttaa kipinään heikentävästi, sillä sai tässäkin vääntää tyhjäkäyntiä tämän jälkeen pienemmälle. Ilmeisesti palaa sen verran paremmin tulpan kanssa bensa.

VN750 latauksen optimointi ja sähköjen parantamista

Jännitteensäätimen vaihdon yhteydessä huomasin, että johdotukset staattorilta ovat saaneet siipeensä. Tavallista vanhoissa pyörissä. Johtoliitokset käyvät kuumana ja sulavat pikkuhiljaa. Jossain kohtaa tämä voi johtaa siihen, että staattori hajoaa, jännitteensäädin hajoaa tai jotain muuta ongelmaa tulee.

Ei tuossa oikein kannata muuta, kuin että johdot poikki kylmästi ja kunnon tinauksella ja kutistesukilla paksua hyvää johtoa jatkoksi. Päätin vetää sopivan pitkät johdot, että ne riittää jos tarvitsee reitittää johdot jotain parempaa kautta.

Staattorilta tulevilta johdoilta mitaten staattori oli tip top kunnossa. Silti lataus uudella Tourmax (made in japan) jännitteensäätimellä antoi vain 13.7V isoillakin kierroksilla ja se ei riitä lataamaan akkua kunnolla. Mietin onko uusi jännitteensäädin hajalla. Vanha (oletettavasti kiinalainen) jännitteensäädin latasi kuitenkin ihan hyvin ja oikeilla lukemilla.

Samalla muistelin vanhaa kirjoitelmaani latauksen parantamisesta vetämällä johto jännitteensäätimeltä suorinta reittiä akun plussalle, sekä toisen akun miinukselle. Tällä kertaa sulakkeen kera tuo plussajohto. Sopivasta kohtaa jännitteensäätimen liittimen läheltä johdoista kuorii siivut kuorta pois ja tinaa uudet johdot kiinni ja peittää kaiken itsevulkanoituvalla teipillä.

Johdotukset saikin tosi näppärästi vedettyä sivukopan alle ja sieltä akulle vedenpitävän sulakepesän kera. 

Tässä kohtaa mittailin mitä lataus tuottaa. Ja tuottihan se. 15.2 - 15.3V kierroksilla. Eli ihan liikaa. Tavallinen lyijyakku kiehuisi pilalle. Jännitteensäätimen liittimessä menee kolmen keltaisen staattorin johdon lisäksi kolme muuta johtoa. 

Yksi joka menee akun plussalle tuottaen latausvirran.

Toinen joka menee maihin.

Kolmas on ns. Monitoring/Sensing johto. Haistelee akun tilannetta, minkälainen virrankulutus milläkin hetkellä on, jotta jännitteensäädin osaa puskea aina oikeaa latausvirtaa akulle.

Tämä monitoring johto tulee normaalisti pitkän reitin kautta akulta usean liitoksen ja virtalukon kautta jännitteensäätimelle. Tuossa kohtaa tulee ajan kanssa paljon häviöitä. Ja ne häviöt on jännitteensäätimelle väärää dataa. Mitä enemmän häviötä, sitä enemmän ylilatausta säädin puskee luullessaan, että pyörässä on paljon virtaa kuluttavia laitteita päällä.

Tilanteen saa korjattua vetämällä suoran johdon akun plussalta tuohon Monitoring johtoon. Eli yksi johtoliitos vielä tehtäväksi. Jotkut vetävät sen suoraan akun plussaan. Osa sanoo, että se kannattaa vetää releen kautta, ettei jännitteensäädin kuluta kokoajan vähän akkuvirtaa.

Itselläni sattui olemaan sopivasti lämpökahvoja varten asennettu rele tuossa sivukopan alla jännitteensäätimen vieressä. Rele oli vieläpä mallia, jossa oli yksi ylimääräinen lähtö. Siihen saan suoraan monitoring-johdon kiinni ja reitti akulle on täydellinen, kunhan pyörässä on vaan käännetty avain ON asentoon.

Lopuksi starttaus ja jännitteen mittaus akulta. 
Täydelliset 14.5 - 14.6 V kierroksilla. Ei enää ylilatausta ja aika lailla täydellinen latausjännite.

Nyt voi luottavaisin mielin pyörän kanssa reissata vaikka pidemmällekin.

VN750 uutta vaijeria ja uusi jännitteensäädin

Tuossa renkaita vaihtaessa huomasin, että nopeusmittarin vaijeri oli hilkulla katketa. Ja katkesihan se kun vähän siihen sitten koski. Eli siinä tuli aika täyteen.

Samoin kaasukahva ei ollut ihan niin livakasti liikkuva, mitä se voisi olla. Ei niinsanotusti napsahtanut takaisin NAPS jos päästi kahvasta. Ruuvasin sen auki ja toinen vaijeri oli poikki ja lähti vetämällä irti. Palautusvaijeri. Se ei ole niin tärkeä kuin vetovaijeri. Mutta eipä sitä voi tietää onko se toinenkin keskeltä niin huonossa kunnossa jo.

Koska tiedossa on kesällä reissu pohjoiseen, niin paree vaihtaa kaikki vaijerit tässä kohtaa suosilla. Ettei tarvitse sitten porojen keskellä kiroilla hyttysten syötävänä, kun prätkä hajoaa tienposkeen. 

Yllättävän paljon saa laittaa rahaa, kun vaihtaa kaikki vaijerit.

Tämän jälkeen rupesin miettimään sitä, kun puhutaan että tässä mallissa VN750 herkästi jännitteensäädin hajoaa. Ja sen hajotessa välillä myös staattori koneen sisältä hajoaa. Ongelma on se, että jännitteensäädin on asennettu tehtaalla paikkaan, jossa se saa liikaa lämpöä. Se on akun alapuolella suoraan pakoputkien yhdyspöntön kollektorin yläpuolella. Viimaton paikka ja ihan liikaa lämpöä.

Olin mitannut syksyllä että hyvin toimii staattori ja hyvin lataa jännitteensäädin. Silti jotenkin vaivasi tuo, että mitä jos ne kuitenkin hajoaa. Ajattelin, että vaihdan sen paikkaan, jossa se saa ajoviimasta jäähdytystä.

No perhana. Vaikka se latasi hyvin, niin yllätys oli suuri, kun suurella vaivalla sain sen irti alkuperäisestä paikastaan.

Jännitteensäädin, eli regulaattori ei ollut alkuperäistä mallia. Liekö alkuperäinen kertaalleen kärväytetty jo tyypilliseen tapaansa. Paikalla oli joku ilmeisesti ebaysta ostettu kiinan versio, jonka epoksi ei ollut yhtään tiivis. Joko se on ollut alkujansa jo tällainen tai sitten siellä on joku komponentti turvonnut tosi pahasti ja homma räjähtää käsiin lähiaikoina. Veikkaan ensimmäistä. Epoksi ei näytä siltä, että se olisi ollut välttämättä tiivis koskaan. Hyvin se lataa ja jää varaosaksi ja tiivistän sen silikonilla jossain kohtaa.

Kuitenkaan en tohdi tuolla lähteä pitkälle reissulle ja kesällä on tiedossa viikon reissu pohjoiseen. En halua riskeerata reissua sillä, että pyörä hajoaa tienposkeen, etenkin kun tietää että tällainen mahdollinen ongelma on olemassa. Jotenka netti auki. Motonetista ja Stormilta löytyi regulaattoreita pari lähitienoolta. Motonet sattui olemaan auki, niin suuntasin sinne ja ostin sieltä Tourmax (made in Japan) jännitteensäätimen. Pitäisi olla ihan kelvollinen.

Kiinnityksen osalta olin ajatellut seuraavan linkin kaltaista kiinnitystä

http://www.bulldogsbike.com/relorr.htm

Katselin aikani Motonetissa erilaisia alumiinisia lattarautoja, kunnes huomasin rosterisen reikälevyn. Siinä oli reijätkin just oikeilla kohdillaan. Kolmea reikää kun vähän suurensi metalliporanterällä, niin siitä tuli kerralla hyvä.

Alkuperäinen johtosarja riittää hyvin siihen, kun tuon regulaattorin asentaa vasemman kyytiläisen jalkatapin kiinnikkeeseen kiinni. Paljon parempi paikka jäähdytyksen kannalta. Toivottavasti tuo lisää vuosia pyörälle ennakoiden ongelmat pois.

Muokkaus: 20.6.2022

Löysinkin varaosakätköistäni VN750 pyörän aidon originaalin Shindengen merkkisen laatu jännitteensäätimen ja laitoin sen tourmaxin tilalle. Lataus hienot 14.3-14.6V ajossa.