VN750 Road Trip 2022 - Kesäreissu Lappiin

Terveppä terve, se on 2022 ja kesän road trip reissutarinan aika. Aikaisempina vuosina ollaan kierretty viroa, latviaa ja suomea ristiin rastiin. Viime vuonna piipahdettiin Kajaanissa asti. Silloin opittiin, että kannattaa ekana päivänä sännätä se pitkä siivu perille asti ja sen jälkeen päiväreissut vähän lyhyempinä.

Joten tällä metodilla lähdimme tällä kertaa vielä pidemmälle. Varattiin mökki Rukalta viikoksi ja pidettiin sitä tukikohtana. Aikaisemmin olemme vaihtaneet hotellia joka yö, mutta nyt ajateltiin kokeilla toisin ja pitää yhtä paikkaa yöpymisille koko viikon ajan. Säästyy siltä tavaroiden pakkaamiselta joka päivä, kun tekee retkiä maastoon.

Lähtöhulina oli niin vauhdikas, että kotipihasta ei tullut kuvaa, mutta ensimmäinen vesitauko +27'C helteessä pidettiin jossain etelä-pohjanmaalla. Koska ajamiseen menee noin 12h, niin nopea pysähdys ja äkkiä matkanpäälle takaisin.

Joka vuosi olen vaihtanut kulkinetta ja tänä vuonna matkaa tehtiin Kawasaki VN750 museopyörällä vuosimallia 1990.

Tankkaustauko jossain pohjanmaalla ja nopea safka naamaan. Kebabista energiat ja taas äkkiä matkaan.

Tosiaan siirtymä niin pitkä, että ei siinä jääty kuvailemaan turhaan reitin varrella. Yksi kohta oli pakko pysähtyä kuvaamaan. Reitillä tuli jossain kohtaa Kajaanin ja Kuusamon välillä kyltti "Hiljaimen kansa X kilometriä". Sanoin kaverille kypäräpuhelimen kautta, että en tiedä mikä tämä hiljainen kansa on, mutta tulee ensimmäisenä mieleen joku kauhuelokuva, kuten maissilapset tai midsommar tms. No kaverin johdattaman kurvattiin siihen pihaan.

Ja hyi hitsi... laskevassa ilta-auringossa paikka oli suoraan sanottuna karmaiseva. 

Tuhannet hahmot sai mielikuvituksen laukkaamaan. Mitä jos joku noista liikkuukin. Uskaltaisinko mennä yöllä hämärän aikaan kävelemään tuonne sekaan. Ajatuskin hirvittää. Liikaa kauhuleffoja selkeästi tullut katsottua.

Päästiin perille ja tässä tallennettu reitti kotoa Ylöjärveltä Rukalle. Vähän välteltiin isoimpia teitä alkumatkassa, ettei mene ihan koko reissu satasen matkavauhtia.

Itse mökki oli mitä upein hirsimökki. Tuollaisen kun omistaisi, niin kyllä sielu lepäisi. Se hiljaisuus oli korviinpainuvaa. Ei kaupungissa pääse nauttimaan sellaisesta hiljaisuudesta edes yöaikaan. Aina jossain menee autoja, junia tai muuten jotain suhinaa tulee jostain.

Muutama ötökkäkin ehti matkalla osua visiiriin. Puolimatkassa kebabilla toki tuli pestyä jo ensimmäiset raadot pois, jotta näki edes jotakin.

Aika väsynyt olo oli 12h siirtymästä, joten samantien sai mennä nukkumaan. 
Seuraavana aamuna ensimmäiseksi tutustuminen Rukan huipulle. Mahtavat oli maisemat kertakaikkiaan.

Koska tätä reissua oli odotettu kuin kuuta nousevaa, niin tokihan se pitää palkita hyvällä sikarilla rauhassa istuen rukakeskuksen sydämessä.

Poroja täällä oli ihan joka puolella. Leppoisia kavereita. Tiellä vähän liiankin leppoisia, kun välillä eivät meinanneet siirtyä pois tieltä millään :)

Ruka-keskus vaikutti mukavalta paikalta. Siellä piisaa aktiviteettilomailijalle tekemistä oli kesä tai talvi. Laskittelua, vesileikkejä, maastopyöräilyä, kelkalla teräskourua pitkin laskemista, mönkijöitä, moottorikelkkoja, ym ym. Sekä toki ravintoloita ja yö elämää.

Kropassa tuntui yhä se 12h siirtymä seuraavana päivänä, joten päätettiin jättää muut ajelut väliin ja piipahtaa ostamassa hyvää rommia ja viiniä ja istahtaa vain ilta rauhassa mökissä.

Yhtenä päivänä päätettiin lähteä katsomaan salpalinjaa ja taisteluhautoja Kuusamon eteläpuolella. Sateen uhkaa oli, mutta yhä vältyttiin sateelta.

Salpalinja on yhä Suomen suurin rakennustyömaa. Sitä oli tekemässä enimmillään 35 000 miestä 

keväällä 1941 ja heitä muonittamassa oli 2 000 lottaa.

Jos salpalinja ei ole tuttu, kannattaa siihen tutustua wikipedian kautta 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Salpalinja

Samalla piipahdettiin kurkkaamaan venäjän rajan tuntumassa. Tyhjää oli ja itse rajanylityspaikkakin kiinni viikonloppuna. 

Rukan huipulta kuvaa myös toiseen suuntaan. Upeita mökkejä koko huippu täynnä. 

Sitten päätettiin piipahtaa lapin puolella. Tarkoituksena käydä katsomassa Sallatunturi ja Sallan kylä.

Napapiirin raja ylitetty. Samalla söimme todella hyvää poropiirakkaa jossain ison karhunkierroksen alkupisteen pienessä kahvilassa.

Sallatunturi oli vähän tylsä verrattuna Rukaan. Huipulle ei päässyt ja alhaalta siitä ei saanut kunnon kuvaa. Joten jätettiin kuvaamatta. Samoin Salla ohitettiin läpiajolla vauhdilla. Ei oikeastaan mitään nähtävää. Salpalinjasta pieni pätkä keskellä kaupunkia hienosti näkyvillä, mutta muuten aika pieni paikka. 

Jatkettiin kylmästi matkaa ja jossain kohtaa törmättiin kolmanteen tuntemattomampaan tunturiin. En muista nimeä, mutta tunturin juurella oli kyltti "Lautta lähtee silloin ja silloin". Uteliaisuus heräsi, että missä ihmeessä tunturin luona on muka iso järvi ja lautta. Ajettiin tietä päähän asti ja kyllä... vastaan tuli iso järvi jonka yli meni lautta.

Emme lähteneet ylittämään järveä, koska bensamittari näytti siltä, että sillä ehkä pääsee Posiolle asti tankkaamaan ilman ylimääräisiä seikkailuja. Lapissa kun huoltoasemia ei ole ihan 10km välein, niin pitää vähän miettiä näitäkin asioita.

Vaan seikkailuhan siitä tuli silti. Navi päätti paluulähdössä näyttää, että "toista tietä pitkin" on sama matka Posiolle. Toki haluttiin kokeilla se toinen tie, ettei samaa tietä vallan ajeta. Se tie oli soratie ja sitä kestikin sitten noin 60km matkan ja 2-3h köröttelyvauhdilla. Sen tasapainoilun jälkeen hartiat olikin hyvin jumissa. Posiolle syömään pitsaa järvinäköaloin ja tankki täyteen.

Intercom radioyhteydet kypärien välillä alkoi toisena päivänä jo reistaamaan. Radio, musiikki kännykästä ja puhelut kännykästä kuuluivat ihan hyvin. Mutta kypärien välisessä intercom yhteydessä jostain syystä volume oli todella hiljainen ja sitä ei saanut kovempaa. Jotain vikaa varmasti tulossa.  Päätin purkaa laitteen ja katsoa onko hapettumia tai epäilyttävää. Akkukin pois, että resetoituisi. Vaan eipä auttanut mitään. Vaihtoon pitänee laittaa laite.

Yhtenä päivänä päätimme lähteä katsomaan Hossan kansallispuistoon Julma-Ölkky rotkojärveä.

Ei yllättänyt enää että sekin reitti meni lopulta huonokuntoista soratietä viimeiset 10km.

Itse järven päädystä ei jylhiä kallioita näkynyt yhtään. 

Emme silti ajokamoissa harkinneet hetkeäkään, että lähtisimme vaeltamaan 3km suuntaansa, jotta näkisimme kallioita ja riippusillan. Sen sijaan hypättiin veneeseen joka teki kiertoajelun koko järven päästä päähän. 

Kuvasta näkyy huonosti, mutta arviolta 4000 vuotta vanhoja kalliomaalauksia on kuvan pystysuorassa seinässä. Punaisella kaksi ihmishahmoa ja kolmio sekä peura/hirvi. Eihän noista selvää saa, mutta näin kuulemma on. Venereissu oli hyvä valinta, koska rannalta näitä ei näe. Pitäisi olla järvi jäässä, jotta ne näkisi.

Riippusilta noin puolivälissä rotkojärveä

Kalliot ovat parhaimmillaan liki 50m vedenpinnan yläpuolella ja järvi syvyydeltään melkein 50m syvimmästä kohtaa. Vesi järveen tulee kallion eri lähteistä.

Pirunkirkko on halkeama kalliossa, jonne pääsisi veneestä kiipeämään ylös.

Nähtävää olisi varmasti paljon, mutta kaikki liittyy tavallaan samaan. Joko se on aktiviteettilomaa lapissa tai sitten eräilyä ja kalastusta. Enempää emme miettineet nähtävyyksiä, vaan otettiin pari lomapäivää ihan lepäillen ja viimeisenä päivänä aamupala kaupasta ja nokka kohti kotia.

Heatmap missä tuli ajeltua. Kuopiosta reitti erkaantui kaverin kanssa ja suuntasimme kotiin. Sateilta vältyttiin lähes koko matka. Jyväskylän kohdalla iski täys kaatosade kohdalleni ja silloin ei naurattanut että ajovarusteina oli ajohuppari, sekä ajofarkut. Muuten koko viikko helteessä pärjätty näillä, mutta sateesta ne ei tykkää. Keuhkokuumeelta pelasti se, että kaveri antoi minulle kertakäyttösadetakin, jonka vetäisin hupparin alle juuri ennen sadetta. Kylmä vesi ei päässyt ihoon muuta kuin jalkojen kohdalta ja pystyin viimeiset 200km ajamaan kotiin ja suoraan lämpimään saunaan.

Oli jälleen kiva reissu, mutta tässä oppeja mitä jäi mieleen:

• vaikka tukikohtana olikin yksi mökki, niin silti jotenkin enemmän reissufiilistä tekee se, että joka päivä pakataan kamat kasaan ja siirrytään seuraavaan paikkaan
• rahassa puolestaan säästi, kun pystyi tekemään itse ruokaa mökissä
• pohjoisessa etäisyydet ja ajantaju eivät vastaa yhtään etelän meininkiä. Mikä tahansa nähtävyys ja ajatus, että tehdään nopea retki katsomaan kohde. Se on aina 200-300km menopaluu ja 3-5h ajallisesti. Mitään ei tehdä nopeasti.
• huoltoasemia ei ole kovin tiheästi. Aina kannattaa tankata ihan piripintaan ennen kuin lähtee mihinkään kohteeseen. Pari kertaa oli laskemista, että riittääkö bensa huoltoasemalle. Onneksi riitti.
• hyttysiä ja paarmoja on aivan hemmetisti. Vaikka mökin ikkunat ja ovet olivat 3 päivää kiinni, niin silti meillä oli jokaöinen hyttysjahti monta tuntia ja kymmeniä hyttysiä tuli tapettua. Veikkaan että ne tulivat jostain takan savupiipusta tai jostain. Todella ärsyttävää kun pilataan yöunet.

Kiva oli käydä, mutta ehkä jatkossa kuitenkin etelä-suomea, ahvenanmaata tai lahden yli viroon. Vähemmällä ajolla paljon enemmän nähtävää. Ei se bensakaan ihan ilmaista enää ole, niin pitkät siirtymät kyllä ne vaan maksaa.

Kawasaki VN750 toimi täydellisesti. Ei mitään ongelmia, ei mitään vuotoja. 

Kawan kulutusta en tarkkaan vielä laskenut, mutta normi maantieajossa 250km siirtymällä yhden pätkän laskettu kulutus oli 4.2l/100km. Eli pienellä kulkee ja kun vakuutus on se museopyörän vähän yli 30e/kk, niin ei paljon halvempaa ajoa voisi olla.

Koko reissun ainoa hajonnut asia oli kypäräpuhelin. Tästä saa taas seuraava omistaja hyvän läpikäydyn pyörän uusille seikkailuille. Itse taidan ryhtyä taas katsomaan rauhassa, että mikä pyörä voisi olla ensivuoden seikkailulle sopiva :)