maanantai 13. lokakuuta 2014

CX500 Candy - Kaasuttimien läpikäynti tulevaa huoltoa varten

Homma etenee. Uutta osaa tilattu. Muunmuassa öljynsuodattimia, ilmansuodatin, satula, rekkarin takalevy heijastimen kera, iskarien stefat ja pölysuojat ja vesipumpun tiiviste. Vielä pitää tilata ainakin äänenvaimentajat ja ehkä kollektori. Täytyy katsoa jos sen saa hitsautettua kuntoon. Näyttäisi vuotavan vain yhdestä kohtaa.

Mietin tuossa, että onkohan CX ensimmäistä vuosimallia 1978 vai toista vuosimallia 1979.
Melkein kaikki viittaa että kyseessä olisi 1978 pyörä. Pyöreä jarrunestesäiliö, muovinen syylärisuoja, kansissa huohotusletkut, runkonumero jne. Mutta toisaalta viitteitä 1979 vuosimalliinkin on. Jarruletkuissa lukee 8/79 joka aika luontevasti on elokuu 1979. 
Meikäläinen on syntynyt elokuussa vuonna 1979 :-)


Samoin standard CX:n polttoainetankissa on eroja. Ensimmäisen vuoden 1978 tankissa oli erilainen kansi. Siinä oli pyöreämmät kohokuviot ja varsinainen lukko oli sellainen, että se aukesi millä tahansa littanalla, tyyliin jäätelötikulla, mikä meni sinne lukon sisään. Väriltään "lukko" oli musta. Kun taas uudemmissa kansilippa on kulmikkaampi ja itse lukko on metallinvärinen lukko. Tosin siihenkin käy mikä tahansa cx:n avain. 

Vasen kansi on 1978 vuosimallista ja oikea 1979 vuosimallista ja uudemmista.

Itse tankin kannessa lippaa varten on myös toki eroja. Tässä 1978 vuosimallin tankki.


Ja tässä 1979 vuosimallin tankki.


Samoin tankin pohjassa oli eroja muotoilussa.

Itselläni on tuo jälkimmäinen lippa 1979 ja uudemmista tankeista. 
Mutta toisaalta tankkini pohjasta puuttuu se kankainen tai huopainen kerros. 

En tosiaan voi tietää mitä vuosimallia cx:ni on ja tähän asti on ollut fiilis että olisiko pyöräni kuitenkin 1979 ja koottu varastossa olevista osista. Osittain 1979 ja osittain 1978 osista.

Moottori on sitä (ei nyt ihan sandcast) mallia, jossa moottorin pinta on hieman karhea ja sitä ei ole maalattu. Uudemmat on maalattuja ja maali tahtoo lohkeilla ajan kanssa. Omaani tulee vain hieno patina. Moottori on siis selkeästi 1978. Samoin runko kuten Haynesin opas kertoo runkonumerosta. 

Tankin pohjan puuttuva huopa antaa fiiliksen, että olisiko pyörä aikoinaan kaadettu ja tankki vaihdettu toiseen. Huopa jäänyt siinä pois sitten. Alkuperäisen tankin pohjan erilaisuuden vuoksi huopa kun ei ole mahtunut tankin alle. Jarruletkuistakaan ei voi sanoa miten on 35 vuoden aikana käynyt. Ties vaikka olisi 3 vuotta sitten vaihdettu jostain saatuihin ilmaisiin -79 letkuihin? 
Ei voi tietää. 35 vuoteen mahtuu paljon tarinoita.

Kyseessä lienee ensimmäisen vuoden 1978 vuosimalli pienin korjatuin muutoksin matkan varrella. Kaasutinkin on ensimmäistä vuosimallia. Likimain kaikki on alkuperäistä. Hyvä ettei ilmanputsarin suodatinkin :-D (selviää kuvasta alempana)

Pyörä oli pesty minulle tullessaan. Mutta tankin alla oli melkoinen kerros kuraa. Jotenkin jäi fiilis että olisiko tämä ollut peltopyöränä krossipyörän virkaa hoitamassa? Etuvanteen ja jarrulevyn välissäkin oli muutama pitkä heinä kietoutunut pariin otteeseen vanteen ympäri. Ei asfaltilla sellaiset kietoudu.


Melkoinen sontakerros ja hapettumaa kaasarien kansissakin. Vaatinee kunnon kiilloituksen.


Kuraa kuraa kuraa rungon päällä, johdoissa, puolissa.


Kaasarit päätin irroitella vaikka ehkä olisi ollut järkevämpi pestä pyörä ensin. ilman tankkia.
Täytynee ehkä laittaa kaasari uudelleen kiinni pesun ajaksi.
Halusin vain käydä vähän läpi, että löytyykö ylläreitä ostoslistaan.


Muutamia kuvia. Kunnon pesu ja hyvä tulee.


Kaasuvaijeri oli hieman jäykkä ja kun irroittelin johtoa kaasuttimesta, niin NAPS ja poikki. Ruosteessahan se oli. Kertoo siitä että pyörää ei ole hetkeen käytetty. 
Ei muuta kun suosilla uudet vaijerit tilalle. 


ACV-kalvot kiinnosti tarkistaa. Pientä pykimää tai kulmaa oli tullut kumeihin. Mutta lähempi tarkastelu osoitti, että ei mitään hätää vielä. Valo ei tullut kumien läpi mitenkään. Eli toimii vielä. Moottori kävikin niin nätisti, että sikälikin vielä hyvässä kunnossa. 
Ei siis tarvetta suotta vaihtaa vielä.


Puhdistus ja takaisin paikoilleen. Maksavat liki 20e kappale, 
niin ei turhaan viitsi 40 euroa laittaa ilman ongelmaa.


Sitten avaamaan kaasuttimien pohjia. Edellisestä cafe racerin kaasuttimesta kauhistuneena ajattelin jo että mitä tahansa voi löytyä. VAAN!!!! eipä löytynyt :) 
Kaasutin oli sisältä ehkä siistein kaasutin mitä olen yhdessäkään cx:ssäni nähnyt. 
Tosi siisti. Ei likaa, ei kiteytynyttä bensaa. Kaikki puhdasta. 
Kumiosat kunnon kumia, eikä sulanutta mössöä. 


Messinkiputkikaan ei ollut halki, eli ei ole ollut vettä kaasarissa ja pakkasessa säilössä.


Kumitulpat olivat kuin vasta kaasuttimeen laitetut. Tosi siistit. Edellisessä cx:ssä ne oli pehmennyttä mössöä. Vaikkakin toimivat siinäkin vielä. Nämä olivat kunnon kimmoisaa tuoreen oloista kumia.


Kaasuttimen koho ei ollut uudemman cx:n kaltaiset oranssit täysmuoviset kohot, vaan mustat kohot, joissa metallirunko. Paremmat kohot sikäli, että nämä ovat ne ainoat cx:n kohot, joita pystyy säätämään. Näillä voi säätää kohon asennon vääntämällä oikeaan korkeuteen. Muovisia joutuu sulattelemaan ja se on aina vähän niin ja näin. 
Toki luultavasti 99% ei joudu säätämään näitä koskaan.


Suuttimet olivat alkuperäiset 112 ja 78


Kaasuttimet eivät olleet synkroonissa. Silmälläkin näki jo. Toisessa oli reikä puoliksi näkyvillä siivekelevyn alla. Kun taas toisessa se oli täysin piilossa. Pitäisi olla saman verran näkyvissä.

 

Kaipaa siis puhdistusta pinnalta ja sisältä hoidan ultraäänipesurilla pesun osille. Suuttimet ja muut läpi. Se on tehnyt usein ihmeitä :-) Kaasuttimien välisissä putkissa ei vuotoja, joten en lähde niitä erottelemaan suotta toisistaan.


Ilmansuodatinta ei ole vaihdettu varmaan 10-20 vuoteen. Tai sitten pyörä on ollut pihasäilytyksessä. Kuka tietää. Mutta ilmanputsari oli kyllä katastrof. Ihan kuin roskis.


Sytytyspuolat olivat alkuperäiset ja pikaisella silmäilyllä ei halkeamia.


Yhteenveto: kaasuttimiin ei tarvitse tilata mitään osia :)

Jakoketjun kiristin itselläni on yksi ylimääräinen hyllyssä. Ja siinä kiinni se säätöruuvi. Liikuttelin käsissäni säätöruuvia samaan kohtaan miten se pyörässäni näkyi peili-kikalla. Sen perusteella vaikuttaisi että jakoketjua on noin puolet jäljellä. Eli ei mitään hätää vielä. Toki en ole vielä asettanut oikeaa kireyttä tälle ketjulle vielä, mutta tuskin se siitä juurikaan liikkuu kun niin vähän mittarissa. 
Ei voi tietää onko koska viimeksi sitä asetettu edellisten toimesta.

Tunkkasin pyörän vielä ylös ja testailin etupään ohjauslaakereita. Ei klappia eikä pykällyksiä. Laakerit ovat hyvässä kunnossa, joten tällekään ei tarvitse tehdä mitään.

Loppujen lopuksi tämän pyörän kanssa voi käydä niin että suht pienellä investoinnilla pyörä on ns. tarkistettu, läpikäyty varmaksi käyttöpyöräksi. Lähinnä pintapuolista siistimistä, maalailua, rengasta, äänenvaimentajat jne jne..

Hieno homma jos niin homma hoituu. Jää nähtäväksi.

lauantai 11. lokakuuta 2014

CX500 Candy - läpikäyntiä

Olen nyt 2 päivää käynyt läpi talven projektipyörää kartoittaen mitä kaikkea siihen tarvii tehdä.

Moottori tuntuu pelaavan ihan ok. En varsinaisesti ole sillä ajanut, mutta käynti on ihan ok. Täytyy vaan puhdistaa kaasuttimet kunnolla. Luultavasti acv-kalvot täytyy vaihtaa sisälle. Vaihteetkin loksahtavat paikallaan ihan hienosti paikalleen. Pitäisi koittaa ajaa pieni pätkä ennen kuin ryhtyy pyörää rassaamaan. Pitää vaan niin jäätävää meteliä tuo pyörä ilman äänenvaimentimien villoja, että hävettää ajaa. Äänenvaimentajat täytyykin tilata uudet. Kollektori vuotaa yhdestä pisteestä. Jos se ei osottaudu pahaksi, niin ehkä siihen joku hitsari voi räkästä pienen klimpin.

Hammaslääkäripeili-tempulla kurkkasin, niin jakoketjua piisaa vielä 20-40tkm ajoihin, joten en näe tarvetta lähteä sitä vielä suotta vaihtamaan. Samoin staattori lataa hienosti 14.25-14.30 volttia akulle. Eli lataa juuri kuten pitääkin.

Staattorin ohmit mitatessa se heittikin kaikkia arvoja hieman rajojen yli, mutta tärkeimmät arvot 8/9 ja 5/9 kun näyttävät oikein, niin se on pääasia. Pyörä toimii ja tärkeimmät arvot on ok, niin ei turhaan vaihdeta osia. Luultavasti toimii vielä monen monta vuotta hyvin.

Revittelin pihassa tovin pyörää ja hienosti ottaa kierrokset yli 5000rpm kuten kuuluukin. Eli vielä on vältytty tämän pyörän kohdalla siltä staattorivialta.


Kiitos Aki Lötjöselle korjatusta kuvasta
Omat arvoni olivat

1/5 = 133
2/5 = 112
3/5 = 246
4/5 = 128
6/5 = 111
7/5 = 246
8/9 = 88     (OK)
5/9 = 388   (OK)






Ohjauslaakeri on hyvä. Ruosteita täytyy syödä pois ja maalata osia. Jarrukahvan sainkin jo vaihdettua kun hyllyssä oli osa valmiina.



Jarrut täytyy koittaa ilmata. Jos pehmeys lähtee sillä, niin sitten en lähde heti vaihtamaan jarruletkuja.

Hämmästyksekseni jarruletkuissa oli lukema 8/79. Tarkoittaako vuotta 1979. Onko pyörä siis sittenkään 1978 vai onko se 1979 puolella koottu ja 1978 osista osittain. Täytyy selvitellä lisää. Sikäli ei haittaa koska allekirjoittanut on syntynyt vuonna 1979 ja haaveillut aina saavansa oman syntymävuoden pyörän. Tähän mennessä on aina ollut joko uudempia tai vanhempia.




Etukumi täytyy vaihtaa sekä etulokari. Lokari on ihan katastrof. Ruostunut rimpula.


Etupumpuissa on enduropyöristä tutut haitarikumit, eli gaitorssit. Niiden huohotusreijistä näkee, että on öljyä roiskunut. Tarkoittaa, että stefa tai stefat eivät ole enää kunnossa. Siis vaihtoon. Samalla lähtee gaitorssit luiskaan.


Mittaristo toimii hienosti. Edes kierroslukumittarin viisari ei väpätä vanhuuttaan.
Kaikki valot toimivat. Jarrukahvan jarruvalolle tulee joku viritysjohto jostain. Täytyy korjata oikea johto toimimaan siihen.

Satulaa ei välttämättä saa enää korjattua. Se pohjalevy on niin huonossa kunnossa, että nahkaa pitelevistä piikeistä likimain jokainen on poikki. Joten uutta satulaa metsästämään.

Imukurkuissa on halkeamaa kumissa. Ei vuotanut vielä läpi asti, kun suihkein carb pilottia tyhjäkäynnillä. Ei reagoinut mitenkään. Pystyy siis vielä korjaamaan shoegoolla sekä päälle mahdollisesti vielä itsevulkanoituvaa teippiä.

Vesipumpun tiiviste on hajalla. Vuotaa weepholesta, eli juorureijästä jäähynestettä koneen käydessä. Vesipumpun tiivisteen vaihtaminen yleensä kannattaa hoitaa moottorin aukaisun yhteydessä. Mutta nyt kun aukaisuun ei muuta tarvetta ole, niin hoidetaan se ns. Sheps methodilla, jossa moottoria ei tarvitse lähteä avaamaan. Vaihdetaan mekaanisen tiivisteen sisuskalut pelkästään.


Samalla kertaa pääsee irroittamaan tuon kromisen jäähyputken. Se on paikoitellen ruostunut. Jos sen saa puhtaaksi niin hyvä, mutta jos ei saa, niin maalataan se mustalla tai harmaalla.


Tankki on sisältä täysin ruosteeton. Mikä on tosi hyvä juttu.


Siinähän sitä. Ja kontaktien läpikäynti, paikkamaalauksia, kardaanin hammastusten tarkastus ja voitelu ja kovaa ajoa. Ehkä maalautus jossain jos budjetti antaa myöten. 

Tykkäsin kovasti siitä oranssista sävystä. Samoin tuosta wingin ruskeasta. Maanläheisiä sävyjä. Tästä tavallaan tekisi mieli tehdä sellainen candy oranssi-punertava. Jotain tämän kaltaista. Erottuisi joukosta hieman. Ehkä punaiset raidat tuohon tai sitten ihan vaan hondan siivet tarralla.

 

 

Näihin tunnelmiin ja osien metsästämisiin.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Kerran Vielä Pojat - CX500 Candy Sapphire Blue lempinimeltään "Candy"

Kerran Vielä Pojat!

Eli koodinimellä CX500 KVP tuli hankittua talviprojektipyörä talliin. En nyt itsekään ihan ymmärrä että miten tää nyt taas tälleen meni. Jotenkin kai ympyrä sulkeutuu. CX:stä nää alkoi ja CX:ään nää taas päätyi. Kerran CX, aina CX.

Sitäkään en vielä tiedä, että mitä tästä pitäisi tehdä?
Museopyörä? Hyväkuntoinen ajopyörä? cafe racer? scrambler? jotain ihan muuta?

Oranssista CX:stä luopuminen aikoinaan oli ehkä virhe. Kuten sanotaan, niin moni jää katumaan CX:stä luopumista. Samoin kävi minulla. Tämä sininen on nyt samaa vuosimallia kuin se oranssi oli. Eli ensimmäistä vuosimallia 1978. Jollain tapaa suosikkivuosimallini pyöreine jarrunestesäiliöineen sekä muovisine syylärisuojineen. Myös nuo hienommat vaaleat alkuperäiset comstar-vanteet.

Istuin päälle ja höräytin käyntiin, niin heti tuli tuttu hyvä fiilis :) Kuin cx ei olisi koskaan ollut poissa. Ensiajatus ennen cx:n hakua oli että laitetaan kuntoon ja myydään keväällä pois. Että saa harrastuksena taas jotain tehdä talvella, kun wingi on niin hyvässä kunnossa ettei mitään tarvitse tehdä. Mutta nyt päällä istuessani tuli fiilis, että taidampa pitää itselläni lopulta. Saas nähdä miten käy? Mutta hyvältä tuntuu ja hyvä fiilis jäi, vaikka hommaa tuossa taas tulee olemaan jonkin verran.



Moottorissa siisti tasainen patina. Ei mitään vakavaa. Polttoaineletku vaihtoon.
Kromiputki on ruostunut. Maalaamalla saisi nätiksi, mutta sitten se ei olisi krominen.



Vanteet nätissä kunnossa. 


Tankki aika hyväkuntoinen. Ei isompaa jälkeä. Myllytyksellä maalipinta hyväksi. Tarrat ovat lakkauksen päällä ja pystyy vaihtamaan ilman sen suurempaa ongelmaa.


Mittaristo on siisti ja puhdas sisältä. Indikaattorivaloista on teksti kulunut pois.
Koneen ääntä kuunnellessani ja etujarrulevyjen kuntoa tutkaillessani veikkaan että 63 000 km voi olla jopa oikea kilometrimäärä. Etujarrulevyissä ei ollut pykällystä ollenkaan. Se aika hyvin kertoo onko pyörällä ajettu paljon vai ei.


Etu lokari on ruosteen raiskaama. Maalaus tai uusi tilalle.


Joku pikku osuma tullut etukulmaan. Ei halki kuitenkaan.


Samoin osuma lienee katkaissut jarrukahvan päädyn ja vääntänyt vilkun vinoon. 
Pitäisi korjaantua vääntämällä. Jarrukahva saattaa löytyä hyllystä ennestään tähän malliin. 
Jarruletkut täytynee vaihtaa teräspunosletkuihin suosilla. Tuntuivat aika pehmeiltä.
Ikä hoitanut jo huonoon kuntoon ja jarrupaine menee suurelta osin letkujen paisumiseen.

Kaasukahva jumitti, liekö vaijerit kireällä mutkalla tai sitten ruostuneet. 


Alkukäyrä nätissä kunnossa


Samoin sivumuovit sekä pakoputkien kollektorin kromisuojat tosi nätissä kunnossa. 
Satula kaipaa uuden verhoilun.


Takavalo ei palanut käydessä. Jarruvalo paloi. 
Toivottavasti hapettunut liitos tai palanut lampun toinen lanka.
Teipattu satula myös kaipaa uuden nahkan päällensä. Pikaisesti katsottuna pohjapelti on kuitenkin ok ja uudelleenkäytettävissä. Satulan alla oli myös alkuperäinen työkalupakki. Sen sisälle en vielä kurkannut. Takarengas oli suht uusi, mutta etukumi menee vaihtoon.


Varauduin pahimpaan, että koska pyörä on ensimmäistä 1978 vuosimallia, niin moottorin sisällä olevat jakoketjun kiristin ja ohjuri pitäisi olla vaihdettu jämerämpiin malleihin Hondan toimesta takaisinkutsussa.

Tehdyn huollon merkintänä Hondan huoltomiehet laittoivat aina moottorin sarjanumeron eteen tuurnalla kolme pistettä.




Tästä ei löytynyt noita kolmea pistettä. Mutta tutkin asiaa eilen lisää ja löysin jostain merkinnän mihin moottorinumeroon asti tämä takaisinkutsu on ollut. Ja oma moottorini on takaisinkutsun ulkopuolella numerosarjallaan 2052047 :) Huh. Säästyi pitkä penni, jos ei tarvitse vielä avata moottoria.


Toki moottorin mahdollinen avaaminen selviää vasta, kun tarkistan jakoketjun venyneisyyden sekä öljyn kunnon, onko jäähynesteitä öljyssä.



Moottorin numero, pyöreä jarrunestesäiliö, muovinen syylärisuoja sekä kansien erilainen huohotusletkujärjestelmä paljastavat, että kyseessä tosiaan on aito ensimmäisen vuosimallin Honda CX500.


Myös kaasuttimien ACV-kalvon kansi on näissä ensimmäisen vuosimallin CX:sissä erilainen muodoltaan. Uudemmissa on littanampi sekä bensaletku menee uudemmissa kaasuttimien väliin. Tässä vanhassa tulee kaasuttimen vasemaan reunaan. Eli kaasutinkin on alkuperäinen. Tähän onkin helpompi laittaa bensasuodatin kiinni.

Samoin starttimoottori on alkuperäinen harmaarunkoinen eikä uudemmanmallinen mustarunkoinen.


Alkuperäiset Honda logolla olevat äänenvaimentajat ovat kumpikin ruostuneet ikävä kyllä poikki juuri kollektorin kiinnityskohdasta. Harmillista. Näitä ihan alkuperäismallisia ei enää saa mistään. Vain replikatuotetta.


Samoin Kummankin pakoputken sisuskalut on revitty pihalle ilmeisesti möreämpien äänien toivossa. Pilattu hyvät putket.

 

Samoin toisen puolen änkkärin liitos ruostunut. Kollektori on myös täysin ruosteessa. Saas nähdä vuotaako se. Mikäli vuotaa, niin täytyy miettiä että laittaako 2-1 putkiston tilalle vai hankkiiko uuden kollektorin ja änkkärit. Alkuperäistyylisesti putket kummallakin puolen pyörää kyllä houkuttavat enemmän.



Kaikenkaikkiaan hyvä fiilis!

Kyllä kykenen tästä vielä siistin pyörän loihtimaan. Pitkä talvi aikaa ja lämmin talli kotona, niin voi tehdä koska huvittaa. Ainahan vanhoissa on jotain tekemistä, joten mitä sitä murhetimaan. Lopputulos sitten saa viimeistään mielen hyväksi.


Blogikin saa taas eloa talveksi :)

tiistai 19. elokuuta 2014

Goldwing GL1100 kaasuttimien synkronointi

GL1100 kaasuttimien synkronointi tehdään oikeaoppisesti seuraavasti.

Ihan aluksi moottori lämmitetään normaaliin käyttölämpöönsä. Synkronointi tulee tehdä lämpimällä koneella.

Ensin synkataan oikean puolen kaksi kaasutinta mätsäämään parina toisiinsa. Oikean puolen kaasuttimien välistä löytyy lattapäisellä ruuvimeisselillä kierrettävä ruuvi, joka on lukittu asentoonsa 8mm mutterilla. Tätä ruuvia ruuvaamalla säätö tapahtuu oikean puolen kaasuttimille.

Tämän jälkeen synkataan vasemman puolen kaasuttimet mätsäämään parina toisiinsa. Sama juttu. Ruuvi ja mutteri löytyy vasemman puolen kaasuttimien välistä.

Lopuksi vielä mätsätään vasemman ja oikean puolen kaasutinparit toisiinsa. Näiden synkkausta varten säätöruuvi ja lukitusmutteri löytyvät vasemman puolen taaemman kaasuttimen vierestä.

Näin kaikki kaasuttimet ovat synkattu toisiinsa.

Kaasutin numero kolme (takana oikealla) on kiinteä kaasutin, jota vasten periaatteessa kaikki säätö tapahtuu..

Tässä näkyy hyvin vasemman puolen säätöruuvi kaasuttimien välissä. Sekä ruuvimeisselin vieressä vielä toinen säätöruuvi vasemman ja oikean kaasutinparin synkkaamiseksi. Ruuvimeisseli kuvassa ei tässä tapauksessa liity asiaan. 

<kuva hukassa>

Synkkausta varten tarvitaan työkalu. Voit ostaa synkkatyökalun kaupasta. Maksaa noin 100e. Mutta voit myös itse tehdä riittävän synkkatyökalun muutaman euron osista. Itse tein letkusta ja liittimistä sekä parista kuulasta sopivan työkalun, joka osoittautui ihan toimivaksi.

Ensin tarvitaan M5 kierteillä olevat liittimet imukaulojen ruuvien tilalle.



Laitoin pienet o-renkaat väliin tiivistämään ja sormitiukkuuteen. 
Ei tarvi verenmaku suussa kiristää tai o-rengas hajoaa tai menee linkkuun.
Näitä liittimiä 4kpl taisi maksaa 2-3 euroa ebaysta.
Sisäreijän halkaisija 2.75mm.



Sopivaa letkua joku 2-3m pätkä, josta tekee muutamalla kiepillä tällaisen laitteen. Letku taisi olla ebaysta joku 5 euroa. Sisähalkaisija 5mm ja olikohan 3-5m pätkä. 

Sisimmäinen kieppi tehdään omasta letkupätkästään.
Kumpaankin letkuun laitetaan 3mm kuula. Tärkeää että kuula on isompi, kuin imukauloihin tulevien liittimien sisäreijät. Ettei imu vetäise kuulaa männän taottavaksi. Ihan varmuuden vuoksi.

Kuuliakin löytyi ebaysta. 50kpl pussi maksoi hurjat 3 euroa posteineen. Kaksi olisi riittänyt, mutta pienin pussi oli 50 kappaleen pussi. 

Eli ideana on, että sisemmän letkun sisällä oleva kuula roikkuu vetovoiman avulla alimmassa pisteessä.
Ulommassa pitkässä letkussa oleva kuula taas heiluu ees taas kun letkun päät liitetään imukauloihin. 
Kun kaasuttimet on synkronoitu, niin kuula heiluu jotakuinkin pientä liikettä keskellä alhaalla. Samassa kohdassa mitä tuo ylempi kuula. Näin imukaulojen imut ovat tasapainossa.






Kuva kuulista letkun sisällä. Alempi heiluu ja kuvassa on sattumalta pysähtynyt hieman oikealle.



Kun olet saanut kaikki synkronoinnit tehtyä, niin ei muutakun kromit takaisin paikoilleen, tyhjäkäynnin uudelleen säätäminen ja ajamaan.

Omassa wingissäni huomasin välittömästi paikallaan jo vapaalla kaasutellessa, että reagoi kaasuun pikkuisen terhakammin. Eli kyllä siitä jotain apua lienee. Alkoi vaan vettä satamaan, niin jää ajo myöhempään kertaan. Muutenkin kuulostaa pikkuisen terveemmältä. Ei ole enää tyhjäkäynnillä sitä ensiöketjun rallatusta, joka epäsynkassa olevilla kaasuttimilla wingissä on tapana rallattaa.

Eipä tässä muuta :)

Edit: sade väistyi iltamyöhään ja lähdettiin kaverin kanssa ajelulle. Oli mukava huomata, että se tosiaan pitää paikkansa, että epäsynkassa olevat wingin kaasarit aiheuttavat ensiöketjulle rahinaa matalilla kierroksilla. Aina piti ennen lähteä liikkeelle paikaltaan kovilla kierroksilla, koska matalalta vedättämällä hirveä ketjun rahina. Nyt se oli kokonaan poissa. Oli ilo oikein ajella kun pyörä kuulosti terveemmältä. Myös kaasun reagointi herkemmin huomattiin ajossa. Kiihtyy pikkuisen rivakammin ja jotenkin ryhdikkäämmin. 

Samoin venttiilien säätämisen jälkeen pyörä starttaa nätimmin. Ennen starttasi nätisti, mutta nyt se on näpäys ja käynnissä. 

Kyllä on hieno tunne nyt kun pyörässä kaikki pelaa viimisen päälle kunnolla. 

Goldwing GL1100 venttiilien välysten säätäminen

GL1100 venttiilien välyksien säätämiseen löytyy täydellinen opas muun muassa täältä:
http://goldwingdocs.com/forum/viewtopic.php?f=11&t=2229
Joten en lähde sitä yhtä täydellisesti tässä kirjoittamaan.

Jälleen kerran saa olla iloinen ettei pyörässä ole rivimoottori. Venttiilien välysten säätäminen käytännössä ei ole monen minuutin juttu, kun ei tarvitse purkaa juuri mitään edestä pois.

Itse kuitenkin purin tieltä nuo kromit kaikki, koska vaihdan samalla sytytystulpat uusiin,
sekä myöhemmin synkronoin kaasuttimet.

1983 GL1100 on siitä mukava, että siinä on kaatumarautoja hieman muotoiltu uudelleen. Käytännössä kaatumarautoja ei tarvitse irroittaa tai löysätä yhtään venttiilikoppien irroittamiseksi. Pultit vaan kopasta irti ja koppa lähtee sopivasti muljaamalla irti.



Sytytystulpat näyttivät sopivan kahvin sävyileltä. Kuvan värisävy ei ehkä ole ihan kohdallaan. Mutta seokset siis taitavat wingissäni olla ihan just eikä melkein :)



Sitten oikealle puolelle sama juttu. Kromit ja koppa irti.




Vasemmalla puolen moottorin yläpuolella on korkki, joka pitää irroittaa isolla ruuvimeisselillä. 
Sen alta löytyy ajoitusmerkinnät.



Vasemmalla moottorin takana on myös korkki, joka pitää irroittaa, jotta pääsee lenkkiavaimella pyörittämään moottoria. Pyöritä aina myötäpäivään. Eli kuin kiristäisit pulttia. Lenkkiavaimella ylöspäin nostaen. Toiseen suuntaan pyörittämällä voit aiheuttaa sen, että kyseinen pyörityspultti irtoaa ja joudut irroittamaan moottorin että saat sen takaisin kireälle paikalleen.


Oikean puolen sylinterien tulpat näyttivät myös hyvältä.


Sitten vain säätämään välykset rakotulkin avulla.



Lopuksi uudet tulpat NGK DPR8EA-9 paikalleen ja pyörä nippuun. Valmis.






----

Käytännössä:
Moottorin sylinterit ovat seuraavassa järjestyksessä
1. sylinteri = etu oikea
2. sylinteri = etu vasen
3. sylinteri = taka oikea
4. sylinteri = taka vasen


2 -- 1
4 -- 3


Pyöritä moottoria siten että T1 merkintä on kohdallaan kurkistusluukun reunojen viivojen kanssa.
Tällöin ajoitus pitäisi olla kohdillaan. Jotta oikea ajoitus on kohdallaan, testaa se sormin liikuttamalla ykkös sylinterin imu ja pako säätimiä. Pitäisi tuntua välys. Mikäli välystä ei tunnu, testaa 3. sylinterin imu ja pakosäätimiä. Mikäli näissä tuntuu välys ja 1. sylinterissä ei, niin ajoitus on väärä. Pyöritä uudelleen yksi kierros moottoria ja aseta T1 merkintä uudelleen kohdilleen. Nyt pitäisi 3. sylinterin säätimet olla jäykät ja 1. sylinterin säätimissä tuntua välys. Hyvä! Nyt ajoitus on kohdillaan.

Nyt aloitetaan ensimmäinen säätökierros. Säädä:
Sylinterin 1. imuventtiilin välys.
Sylinterin 1. pakoventtiilin välys.
Sylinterin 3. pakoventtiilin välys
Sylinterin 4. imuventtiilin välys.

Tämän jälkeen pyöräytä moottoria jälleen kierros siten että T1 merkintä on taas kohdillaan. Nyt aloitetaan toinen säätökierros lopuille välyksille.

Eli toinen kierros, säädä:
Sylinterin 2. imuventtiilin välys.
Sylinterin 2. pakoventtiilin välys.
Sylinterin 3. imuventtiilin välys.
Sylinterin 4. pakoventtiilin välys.

Oikeat välysarvot ovat:
Imuventtiilien välykset ovat 0.10mm
Pakoventtiilien välykset ovat 0.13mm

Homma on valmis! Eikö ollutkin helppoa :)
Pyörä nippuun ja joko kovaa ajoa tai sitten ota hyvästä työstä palkkioksi olut kaapista.