keskiviikko 9. syyskuuta 2015

CX500 Red rakentuu standardimalliseksi ja osia sen mukaan tilattu.

No niin alkaa hahmottumaan mitä CX:stä tulee.
Tästä tehdään toistaiseksi ainakin ihan standardin näköinen perus cx.

Jakoketju oli pitkällä kulunut, joten päätin että motti avataan ja vaihdellaan sinne sitten kerralla ne tarpeelliset osat. Eli Triple Bypass. Samalla muuta järkevää osaa vaihtoon. Tässä vähän listaa mitä uusitaan:

- etu ja takarenkaat
- satulaan uusi nahka
- ilmansuodatin
- staattori
- vesipumpun tiiviste
- jakoketju
- öljypumpun ketju
- iso nippu o-renkaita ja stefoja
- mittaristo alkuperäismallinen tulee Beniltä
- sytytyspuolat laitan varmuuden vuoksi uudet tecoparts malliset hyväksi havaitut.
- CDI-boksiksi menee luultavasti Akin FinnBoxG47
- stonga ehkä vaihtuu mustaan vähä leveämpään ja pullbackia lisää
- lämpökahvat uudet

(- etujarrupääsylinteri pitää vaihtaa, jos vanhaa ei saada käyttökuntoiseksi. Mitä toki ensin koitetaan)

Siinä alkaa aika lailla kaikki olemaan. Enää puuttuu takarauta pelkääjälle ja siihen sopivat vilkut. Sen jälkeen kevät saa koittaa ja ajaminen voi alkaa.

Mielenkiintoinen huomio oli, että aika vanhat kumit oli cx:ssä. Eli ajomäärät lienee olleet aika vähäisiä. Tähän ei voi varmuutta saada, koska mittaristo on väärä.
Etukumi oli 12 vuotta vanha, vuosimallia 2003 ja takakumi 21 vuotta vanha, vuosimallia 1994.
Jos takakumi on kerran 21 vuotta vanha, niin ei tällä ihan järjettömästi ole voitu ajaa. Takarenkaassa oli yksi syvä viiltokin, joten en näillä nyt lähde väkiseltää enää tänä syksynä ajelemaan.


 

Tuollainen vanha mittaristo löytyi Beniltä ja siinä oleva reikä pitää vaan tukkia. Tänä pitää laittaa uusi 7 voltin regulaattori ja ehkä tuohon reiän kohtaan voisi laittaa kellon tai vaikka gammatronix led-volttimittarin latauksen tasoa osoittamaan.



Samalla tuo tuulilasi/visiiri vaihtuu sirompaan malliin ja tarakka häipyy. Satula saa uuden ehjän nahkan ja jätetään luultavasti tuo strappi pois. Eipä tuota hihnaa tarvitse, ellei museoi. Tätä tuskin koskaan lähdetään museoimaan.


Pikainen pesu alumiinivanteiden pesuaineella, jossa on sopivasti syövyttäviä mömmöjä. Alkaa tulemaan nätin puhdasta. Ihan hyvä tästä vielä tulee. 


Voi olla että jarrunestesäiliö on jumissa. Jarru tahtoo jäädä pohjaan ja lukittaa.
Pitää avata se kokonaan ja katsoa että onko ihan sontanen. Edellisessä cx:ssä siellä oli noin lusikallinen silttiä tukkimassa. Mikäli saadaan tämä toimimaan, niin sitten takaisin käyttöön ja puhdistus sekä maalia vaan tuohon kahvan hapettuman tilalle.


Alkuperäismallisia pakoputkia hieman haaveilin, koska tykkään tuplaputkista. Mutta laskin, että jos kaiken alkukäyröistä, kollektorin kautta änkkäreille hakkii uusina. Mukaanlukien tiivisteet, o-renkaat ja klampit, niin se on äkkiä 350-400e. Mukana kuitenkin tuli Motadin 2-1 putki, joka hyvän pesun jälkeen vaikuttaa asialliselta putkelta, niin käytetään sitä. Motad on kuitenkin paras vastine alkuperäistuplaputkille. Ei tarvitse säätää kaasaria vakiosäädöistä mitenkään. Suoraan bolt on ja homma pelaa.


Osia odotellessa postissa saapuvaksi :)

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

CX500 the Red - It's alive!!!

Kaasutin kiinni, bensaa valumaan ja ryyppy päälle ja starttia.
Ekalla starttasi ilman että tarvitsi koskea siihen carb tickleriin.
Kun CX:n kaasari on säädöissä, niin se kyllä starttaa aina nätisti.

En käyttänyt kauaa, koska coolant bottlessa ei näkynyt jäähynestettä yhtään.
Laitoin ensin noin puoli minuuttia minuutin käymistä. Sen jälkeen hetki taukoa ja video pyörimään ja tämä video on nyt sitten toisesta startista. Hienosti käy tasaisesti, eikä mitään sivuääniä.

Nyt voikin hyvillä mielin työntää sen talliin ja ruveta miettimään, että mitä tästä rakennetaan.
Cafe racer? Scrambler? Vakiomallinen? Koko pitkä talvi aikaa miettiä.


tiistai 1. syyskuuta 2015

CX500 the Red - kaasuttimen ultraäänipesu ja uusi akku

Hain Puuilosta uuden akun, koska pyörä tuli ostettua ilman akkua. Oikea akkutyyppi oli YB14L-A2 ja hintaa muodostui 32.90 euroa. Puuilo on osoittautunut akkujen kanssa halvimmaksi paikaksi hankkia perus akut. Itse piti hapottaa ja sen jälkeen jätin 30 minuutiksi rauhoittumaan. Jonka jälkeen koko yön yli lataus älylaturilla.


Elellinen omistaja mainitsi, että pyörän kaikki syttyosat on vaihdettu. Mietin että mitähän tarkoittaa kaikki, mutten huomannut kysyä kuitenkaan. Tankin poistettuani löytyi suht uuden näköiset sytytyspuolat. En tiedä yhtään mitkä puolat nämä ovat. Ei kuitenkaan CX500 pyörän alkuperäsmalliset. Kipinää ne antoivat, kun testasin tulppaa kantta vasten.



Sen kummemmin en löytänyt näistä puolista mitään tietoa netistä tällä numerosarjalla, muuta kuin joltain korealaiselta sivulta saman puolan kuvan ja kuvan vieressä tekstin "Made in Japan". 
Eli joku ihan laadukas puola kyseessä.


Samalla selvisi miksi Ignitech on asennettu. Staattorin mittaus osoitti, että perinteinen cx pyörien tyypivikahan tässäkin on. Staattorin high speed ja low speed source coilit ovat pilaantuneet ja arvot heittivät sallituista raja-arvoista.



Itselläni arvot olivat  

1/5 = 113 OK
2/5 = 95 OK
3/5 = 207 OK
4/5 = 112 OK
6/5 = 94 OK
7/5 = 204 OK
8/9 = 442 RIKKI
5/9 = 243 RIKKI


Koska jakoketku on finaalissa ja tulee vaihdettavaksi jokatapauksessa, niin täytyy siinä samalla miettiä, että asettaisiko samalla uuden G47 staattorin. Samalla saisi ignitechin korvata alkuperäisellä mukana tulleella cdi-boksilla, tai Akin FBG47 boksilla. Ignitech jäisi hyllyyn varaosiksi. Pitää harkita. Halvemmaksi toki tulisi ajella tällä staattorilla ja ignitechillä maailman tappiin asti.

Matka jatkuu kaasuttimen irroittamiseen ja jännittää mitä se on syönyt.
Ensimmäisen pohjakupin irroitettuani hämmästys oli suuri. 

Missä on sekundäärinen pääsuutin #112?

Se oli ilmeisesti tärinästä joskus irronnut ja pudonnut pois paikaltaan. 
Onneksi se löytyi tuolta kohokammion takaa.


Tosin vaikka se olisi paikallaan ollutkin, niin ei pyörä silti olisi startannut.
Sekundäärinen pääsuutin oli aivan täynnä muhjua. Kiteytynyttä vanhaa bensaa.
Samoin kun pääsi syvemmälle tonkimaan, niin toisen kaasuttimen pilot jet oli myös täysin tukossa. Ei valo paistanut läpi ollenkaan. Sitä sai uittaa ultraäänipesurissa jos joillakin aineilla. Lopulta virolaisella vodkalla kun tarpeeksi kauan ultrasi, niin rupesi valo pikkuhiljaa paistamaan läpi. Samalla vähän rassausta yhdellä johdon kuparisäikeellä. Auki se lopulta lähti.


Tässä hieman ultrapesurin vaikutusta. Lidlin halpapesuriin kuumaa vettä ja noin puoli teelusikallista fairyä sekaan. 4-6 minuuttia pärryytystä ja johan muhju lähtee irti. Ei montaa osaa tarvitse uimaan laittaa, kun kuuden minuutin jälkeen vesi on aivan mustaa ja vaihtokunnossa.


Puoliksi kastettu 


Puhdasta jälkeä tulee kun kastaa uimaan kaasaritkin vuoropuolin ja kääntelee vähän välillä.

Tässä kuvassa muuten näkyy ristipääruuvin pää tuossa alareunassa. 
Se on sen itse tehdyn carb ticklerin toienn pää. Se osuu kohoon, kun kaasarin ulkoa painaa sitä tickleriä. Antaen näin extra bensaa ryyppymäisesti.

Se vaan että täysin toimiva CX:n kaasari ei sellaisia kaipaa. Täytyy katsoa lähteekö ultrapesun jälkeen kaasutin pelaamaan ja jos lähtee, niin voisi joskus valaa umpeen kemiallisella metallilla tuon tickler kohdan. Tai sitten jätän sen siihen jos siitä ei ole haittaa mitenkään.




Jännä juttu oli, että tämä on nyt kuudes Honda CX500 minulla. Tämä oli ensimmäinen yksilö, jossa emulsion tube kaasuttimen sisältä oli poistettavissa ruuvimeisselillä, eikä pienen pienellä vastakierretapilla. Larry Cargillisin CX500 kaasutin raamatussa kerrotaan, että 1981 vuosimallissa kaasuttimiin tuli ruuvihahlo näihin emulsion tubeihin.


Ilmeisesti siis 35 vuotisen matkan aikana tämän cx:n kaasutin on vaihdettu kertaalleen ainakin.
Myös erikoista oli tuo tässä kuvassa näkyvä vasemmanpuoleinen muovuletkunpätkä joka on tulpattu. Liekö ollut alipaineletku alipainebensahanalle, jollaisia cx500 amerikan varianteissa oli tankissa. 
Eli veikkaisin tämän kaasuttimen tulleen jenkeistä joskus. Eipä se tuossa tulpattuna haittaa, kunhan tulppaus on tiivis.


Seuraavaksi saakin laittaa kaasuttimen takaisin paikoilleen ja testata hörähtääkö pyörä käyntiin.

maanantai 31. elokuuta 2015

CX500 Numero 6. The Red.

Shadow tuli ja Shadow meni Hämeenlinnaan mukavalle herralle. Vaihtelu virkistää, vai virkistääkö sittenkään?

Tilalle tuli talviropattavaksi viiden vuoden sisään jo kuudes Honda CX500.
Joku tässä pyörämallissa on, kun näitä tulee kokoajan.

Tällä kertaa puolivarkain löytyi CX500 Helsingistä. Pyörä ei ollut julkisesti myynnissä, mutta kauttarantain löytyi ilmoitus että saattaisi cx olla myytävänä. Ja kaupat siitä sitten hoidettiin.

CX ei ollut suoraan ajokuntoinen, joten se piti hakea kärryllä.



En oikein tiedä vielä mitä tästä tekisi.
Laittaako ihan siistiksi CX:n näköiseksi vakiopyöräksi.
Vai rakentaisiko cafe racerin tms.
Vai ihan vaan kunnostaisi sellaisena kuin on, käyttöpyöräksi.

Ihan ensimmäisenä pitää irroittaa tuo tuulilasi sekä tarakka hittoon.
Löytää tilalle vakio takarauta ja ehkä se musta pieni flyscreen tuulilasi.

Iloinen ylläri oli, että etustefat on vaihdettu vastikää pumppuihin.


Moottori lienee valmistettu -78 tai -79 koska siinä on huohotus hoidettu kansien kautta, eikä kyljen ajoitusluukun korkin kautta. Liekö moottori vaihdettu syystä tai toisesta joskus, tai sitten tämä on sellaista mallia, joka on juuri niillä rajoilla ollut, että kumpaa moottoria -80 runkoon laitetaan.


Moottori kaipaa kunnon pesun myrkyillä ja venttiilikopat kiilloituksen.


Sytytyksen kanssa on ollut ongelmia ja syttyboksiksi on vaihdettu ignitech. Ignitechin kanssa kuulemma on käytetty pyörää tallissa, mutta ei varsinaisesti ajettu. Ja pyörä on seissyt vuosia.

Täytyy puhdistaa kaasuttimet ultrapesussa ja tarkistaa että ignitech on kytketty oikein.


Putkisto on Motadin kaks-yhteen putkisto. Ihan siisti kun puhdistaa hyvin.
Se ehkä vaihtuu jossain kohtaa tuplaputkiin.


Mottinumero ei kuulu takaisinkutsun piiriin.



Itse pyörä on vuosimallia 1980 ja varianttia CX500A, koska runkonumero
CX500-2202834
Vain 7-numeroinen VIN numero.


Kaasuttimeen on joku vuosien saatossa porannut reijän ja laittanut oman pulttivirityksen?
Mikä lie?
Veikkaan että joku itse keksitty tapa säätää kohon korkeutta.
Selvinnee kun pääsen avaamaan kaasarin.

Tämä selvisi. Englanniksi Carb tickler. Tuota kun painaa, niin koho painuu alemmas ja bensaa tulee lisää. Tavallaan rikastin. Miksi tällainen tässä on, en tiedä. CX500 starttaa oikeilla kaasarin säädöillä ja puhdistetulla kaasarilla yleensä täysin ongelmitta.



Hammaslääkäripeili-kikka kertoi heti että jakoketju on tiensä päässä.
Eli menee moottorin avaamiseksi. Samantien triple-bypass huolto.
Samalla voi vaihtaa ignitech cdi-boksin alkuperäismalliseen.


Mittaristo kun on jonkun toisen pyörän mittaristo, niin ei voi tietää yhtään paljonko kilsoja tällä on ajettu. Veikkaan että 80 000km luokkaa, koska ketju on vaihtokunnossa. Tuskin paljon yli, koska pyörää seisotettu vuosia tallissa. Onneksi lämpimässä tallissa. Ei ole korroosi juurikaan päässyt iskemään. Ja etupyörä oli 2003 vuosimallia ja takakumi taisi olla 1993 vuosimallia. Tarkoittaa, että tosiaan pyörä ei ole kokoajan ollut ajossa. Motti ei voi olla ihan finito.

Katsotaan mitä tästä tulee talven aikana.

Mittariston mysteeri selvisi. Se on Kawasaki Z500 vm. 81-82 mallista.


maanantai 24. elokuuta 2015

23.8.2015 Pyynikin ajot




Sunnuntaina 23.8.2015 järjestetty tapahtuma oli muistoajo, jonka järjestelyissä olivat mukana Suomen veteraanimoottoripyöräkerho, Mansen Masinistit ja Tampereen kaupungin tapahtumatoimisto.
Aamulehti 24.8.2015

Ihan ensimmäisenä täytyy kyllä kiittää yllämainittuja tahoja mahtavasti järjestetystä tapahtumasta. En muista hetkeen nähneeni vastaavaa tapahtumaa, jossa ihmiset tulevat ilolla kokoperheen voimin nauttimaan auringosta ja moottorien pärinästä. Toisin kuin esimerkiksi Jyväskylän Nesterallissa, Pyynikillä ei päätarkoituksena näyttänyt olevan juovuksissa ralleissa hilluminen.

Sen sijaan tuntui että silkka kiinnostus ja mielenkiinto näitä nostalgisia laitteita ja nostalgista tapahtumaa kohtaan oli saanut pääroolin yleisön joukossa.

Yleisö ei pilannut tapahtumaa millään tavalla. Vaikka paikoitellen rataa ja starttialuetta oli nauhoitettu ja rajattu, niin silti ei järjestäjiä, eikä kuskeja häirinnyt yhtään, että nauhojen etupuolellekin yleisöä saapui. Kukaan ei häiriköinyt, sen sijaan jokaiselle annettiin mahdollisuus nähdä ja nauttia kilpailusta.

Mahtavaa työtä!

Tässä päivän ohjelma, lainattuna Moro-lehden sivuilta, sekä muutamia omia kuviani kyseisestä tapahtumasta.

Huom! Jokainen kuva aukeaa suuremmaksi klikkaamalla.


Ensimmäinen Moro-lähtö esitteli nostalgisia laitteita, sekä erilaisia moottoripyörämalleja ilman sen suurempaa kilvoittelua.

















Sitten päästiin varsinaisiin näytösajoihin, joista kehkeytyi lopulta ihan kunnon kilpa-ajoja. Siinä oli moottorien pärinää, pakokaasua ilmassa ja läheltäpititilanteita jo heti lähdössä. Ajoja seuratessa sai hienosti tunnelmasta kiinni ja tuntui kuin olisi ollut aidossa vanhan hyvän ajan moottoripyöräkilpailussa.


















Perässä kurvasi turva-auto :)


Varikkoalueen läheisyyteen olivat motoristit tuoneet parkkiin hienoja, mitä upeampia pyöräyksilöitä näytille kaikille. Otin omasta mielestäni upeimpia pyöriä kuviin. Jokaisella toki makunsa ja kunnia jokaiselle. Itselläni vanhat Hondat tuovat hyvää fiilistä ja siksi kuvissa on aika paljon Hondia.










Seasta löytyi yksi Honda CX ja heti nousivat nostalgiset fiilikset itselle. En tiedä mikä tässä pyörämallissa on vikana, kun aina kun näkee CX:n, niin tulee sellainen olo, että sellainen pitäisi taas ostaa ja omistaa. Ehkä sellainen pitää vielä hankkia, eikä lopulta ikinä luopua.




GL1100 1978 limited. Upea väri ja upea yksilö. Tällainen olisi kunnia omistaa.





Sedät pääsivät luvan kanssa kokeilemaan ajoasentoja. 
Oli ilmeisen vaikea päästä kyseisiin ajoasentoihin.




Aina ajon jälkeen varikolle palatessa jokainen kuski palkittiin muisto-mitalilla.





Hattua täytyy nostaa, kuinka wanhat herrat siima kireällä kilpailivat. Varmasti riittää elämäniloa ja kerrottavaa tästä tapahtumasta vanhoilla herroilla taas pitkäksi aikaa. Ehkä näin nuoremman sukupolven edustajan en edes osaa ymmärtää miten paljon tällainen tapahtuma näille vanhoille kilpailijoille merkitsee. Minulle tämä on vain upea tapahtuma, mutta heille tämä on kunniaa.






Päivän nuorimmat motoristit Jenny ja Fanni Ruokolainen. Kumpainenkin on nuoresta iästään huolimatta päässyt useamman kerran podiumille palkintoa pokaamaan.











Kiitos hienosta tapahtumasta!