Wingin täydellinen jarruremppa alkaa

Taapero meni nukkumaan, äiti jäi katsomaan jotain leffaa ja isi kömpi autotalliin tekemään jarruremonttia :----)

Aloitin helpoimmasta. 1983 Wingissähän on ensimmäisenä winginä niinsanotut linked brakes. Eli jalkajarru ottaa taakse ja eteen oikeanpuoleiseen jarruun.

Käsijarru ottaa taasen vain vasempaan etujarruun ja siitä lähdettiin.

Ihan perus setillä pumppailemaan kahvasta niin kauan että jarrumännät pullahtaa ulos. Ensin jarrupalat irti ja esteeksi männille joku vaikka 10mm lenkkiavaimen varsi. Muuten käy niin että toinen mäntä pullahtaa ulos ja toinen on kiinni kuin tauti, etkä saa sitä enää helposti pois.

Kun laitat hyvin liikkuvan männän eteen jonkin esteen, niin pumppaaminen jatkaa lopulta sen tiukemman männän ulos pullauttamista. Sen jälkeen kun se irtoaa, niin toisen saakin sormin nitkutettua pois. Alla kannattaa pitää sanomalehteä ja jotain säiliötä mihin jarruneste valuu.

Vasen kuva on otettu itselle muistutukseksi, miten päin tuo peltijousi tuonne pohjalle menee.

Jarrupaloja työntävät männät olivat tosi nätissä kunnossa. Yhtään ei ollut ruostetta. Pelkästään vähän sotkua pinnassa. Ei kulumaa ei jälkiä. Ainoastaan pienet jäljet, että ne on joku aikaisemminkin nypännyt irti kertaalleen pihdeillä.

Harmi kun ei tullut testattua magneetilla, että onkohan nuo rosteria vai rautaa. Jos tähän on vielä vaihdettu rosteriset alkuperäisten rautaisten tilalle, niin aivan huippua. Ruosteen pilkkuakaan ei ollut kummassakaan männässä. Pitänee tarkistaa toisista jarruosista sitten, kun luultavasti ne olisi sitten kaikkiin vaihdettu kerralla. Rosteriset männät maksaa jonkin verran. Onhan ne toisaalta ikuiset.

Jarrusatulat käteen ja mäntien paikoilta löytyykin stefa ja pölysuoja kummastakin. Ne irti ja roskiin. Oikeankokoiset osaa ostaa, kun katsoo jarrusylinterin pintaan kirjoitetun numeron. Tässä se oli 32.

Täältä linkkien takaa myös hyvä taulukko oikean kokoisen sarjanumeron löytämiseksi.

Eli edellisen wingini saman jarruremontin kirjoitelmat

Osa 1.

Osa 2.

Jarrusatulan täydellinen puhdistus. Erityisesti ne stefojen urat raaputtaa puhtaaksi hyvin. Ja sitten sujauttaa uudet paikalleen. Jarrumännät puhdistaa hyvin ja voitelee puhtaalla jarrunesteellä ja työntää sormin paikalleen suoraan.

Myös satulassa mahdollisesti olevat liukutapit sun muut kannattaa puhdistaa ja voidella uudelleen.

Samalla kun kerran vaihdetaan kaikki, niin vaihdetaan jarrupalatkin sitten.

Vanhoillakin jarrutti, mutta uutta vaan sisään, kun ei ole kalliita osia.

Jarruletkujen vaihdon yhteydessä on helppo myös puhdistaa jarrunestesäiliön pohjan alapuolinen osa.

Sinne kertyy todella paljon törkyä. Muovinen säiliö yleensä lähtee nostamalla pois. Sitä pitelee vain o-rengas. Vähän ruuvimeisseliä alle ja varovasti pullauttaa sen pois.

Kunnon puhdistus, relief holen tarkistus, että on kunnolla auki, jottei jarrut vedä kesken ajon lukkoon. Relief hole on se pienen pieni neulaakin pienempi reikä, joka vapauttaa jarrunestettä säiliöön, kun jarruneste jarrutuksessa kuumenee ja laajenee. Kolon ollessa tukossa, voi laahaava jarru lämpölaajentaa jarrunestettä niin paljon, että rengas yksinkertaisesti lukittuu ajossa. Sitten odotellaankin hinuria tienposkessa hakemaan wingi kotiin. Joten tee kunnolla kun täällä asti olet.

Tällaisella "karvalla" sen saa paineltua puhtaaksi.

O-renkaan vaihto tai puhdistus, jos se on vielä käyttökelpoinen. Itse käytin uudelleen, kun en huomannut tilata ajoissa oikeaa. Onneksi o-rengas oli vielä ihan hyvän oloinen ja yön jälkeen tilanteen tarkistaessani, ei ollut vuotanut jarrunesteitä ulos mistään.

Teräspunosjarruletkut paikalleen vielä ja jarruosat paikalleen. Alkaa olla homma ilmaista vaille valmis.

Ilmaamiseen menikin sitten puolituntia. Meinasi usko loppua. Joku sitkeä kupla siellä oli luultavasti tuossa letkun yläpäässä, joko on vähän nousevassa kulmassa säiliöön nähden. Melkein suosittelen jokaiselle jarruen ilmauslaitetta, jolla tuupataan nesteet alakautta ylös. Saa kerralla nopeasti hyvän. Itsellä sellaista ei nyt ollut, mutta menee luultavasti hankintalistalle.

Ja näin meillä on lähes täydellisesti rempattu etujarru. Sanon "lähes", koska en lähtenyt jarrukahvan työntävää mäntää kumiosineen vaihtamaan, koska se oli ihan toimiva ja vuotamaton systeemi vielä. Se ei vuoda ja jos alkaa vuotamaan, niin ei keskeytä ajoa, saati vedä jarruja lukkoon. Siksi en nähnyt toimivaa systeemiä akuutisti korjattavan tähän väliin. Katsellaan sitä sitten myöhemmin joskus.

Inhottaa kun jotkut asiat näissä vanhoissa pyörissä on aina tehty jonkun edellisen omistajan toimesta vähän ikävästi. Tässä oli jarruputken ja jarruletkun yhdistävä 10mm mutteri nylpätty niin huonoon kuntoon, jotta siitä piti ottaa kylmästi kiinni lukkopihdeillä saadakseen sen auki. Oli kyllä hyvin jämähtänyt. Pelko oli kova, että jarruputki murtuu tai mutteri katkeaa. Onneksi se lähti sitten nätisti auki. Uusi jarruputki kiinni ja aika ruma siitä tuli. Ei entistä rumempi, mutta ruma mikä ruma. Osaa ei pysty vaihtamaan ilman että koko jarruputki vaihtuu samalla. Joten näillä mennään ja toivotaan ettei se vuoda.

Myös oikea etujarrusatula oli täydellisen huollon tarpeessa. Mäntien o-renkaat olivat jo ihan finaalissa ja hajoilleetkin osittain. Siispä täydellinen puhdistus ja uudelleen kasaaminen uusien jarrupalojen kera tällekin.

Kohti seuraavaa ongelmaa. Jarrupaloja paikallaan pitävät tapit on lukittu peltilevyllä. Peltilevy on lukittu satulaan pultilla. Pultti oli niin väsynyt ja pehmeää metallia, jotta se napsahti poikki kevyellä kiristyksellä. Onneksi se oli niin pehmeää, että talttapääruuvarilla naputteli loven ja sitä lovea apuna vastapäivään naputellen vasaralla ja ruuvarilla pultinjämä lähti ulos. 

Etupää on nyt kunnossa jarrujen osalta. Vielä takapään jarrusatulan läpikäynti, sekä jarruputken vaihto teräspunosletkuun.

coming soon...

Kevät koittaa ja wingin huolto alkaa

Talvi oli kiireinen. Ei meinannut ehtiä mitään tekemään. Viivi II tuli kuntoon ja lähti 11.3.2017 hieman liukkaassa kelissä kohti kotiaan. Tietenkin ajamalla. Talutettiin se pihakatu ensin asfaltille ja siitä herra lähti ajamaan varovasti kohti kotia. Perille Viivi II pääsi noin 2.5-3 tunnissa ja matkalla ei tullut ongelmia vastaan.

Samalla kertaa tuli talliin tilaa sen verran, että Wingi pääsi nurkasta keskelle tallia. Nyt on aika tehdä wingi kuntoon. Tehtävälistalla on uudet renkaat, etuiskarien purku ja kasaaminen uusien liukuholkkien, stefojen ym. kera. Jarruletkujen vaihto teräspunosletkuihin, jarrusylinterien totaalinen purku ja puhdistus uusien männänstefojen kera. Sekä toki uudet jarrupalat ja jarrupääsylinterien puhdistus. Sitten on täydellisesti uudet jarrut. Ajatuksena myös laittaa pieni etukate kiinni.

Mutta ensin piti vähän herätellä wingiä eloon talven jäljiltä. Hetkisen aikaa sahaamista startilla, jotta 4 kaasutinta täyttyy bensasta bensapumpun avustamana. Hetken pröpötystä ja siitä se lähti nätisti savuttamaan talven pölyt pois. Mahtava tunne. En edes muistanut miten nopeasti wingi reagoi kierroksilla kun kaasua vääntää.

Jäähtymisen jälkeen wingi takaisin talliin ja työn pariin.

Renkaat irti... Rupesin miettimään että mites kannattaisi renkaat vaihtaa vanteille.

Vanhat kumit oli 9 ja 11 vuotta vanhat, niin vaihto on tehtävä jo ihan turvallisuuden vuoksi.

Aiemmin olen itse rengasraudoilla kammennut kumit vanteille, mutta nyt oli jo pelkästään vanteiden irroitus rungosta semmoinen työ, että totesin itsekseni, että olen jo tarpeeksi vanha, että voin viedä ne rengasliikkeeseen. Renkaat ja uudet kumit auton perään ja mars lähimpään rengasliikkeeseen 2km päähän. Samantien herra otti ne työn alle ja 30 eurolla kumit vaihtui vanteelle ja pääsi vanhoista kumeista samalla eroon. Kympin kun laittoi lisää, niin sai siistit uudet kulmaventtiilit. Wingin kumit on ikävä täyttää jos ei ole kulmaventtiilejä, joten ilolla maksoin sen kympin lisää.

Irroittaminen oli taiteilua, ettei tarvitse purkaa ylimääräistä :D

Jotta sai molemmat renkaat kerralla matkaan, niin neljällä kuormaliinalla pyörä kiinni moottoripyöränostimeen ja paketti ilmaan. 

Siinä se nätisti olla kökötti vuorokauden verran.

Iskin tunkin ja pyörän väliin pari lautaa päällekkäin, jotta nosto tulee motin pohjasta, eikä esim pakoputkista. Meni vähän epätasapainoon, mutta kyllä se siinä pysyy.

Rengasliike hoiti kyllä homman kätevän tehokkaasti ja tasapainotus tapahtui samalla kertaa. Todella asiallinen rengasliike. Jatkossa aion hoitaa kaikki rengasasiat heidän kauttaan.

http://www.aprengashuolto.fi

En saa tästä mainoksesta mitään, mutta olen sitä mieltä että hyvää kannattaa aina kehua.

Renkaat oli itse tilattu netistä. Huomasin, ettei tähän rengaskokoon enää tahdo saada monelta valmistajalta samaa sarjaa olevia renkaita. Haasteena että eturenkaan koko vastaa nykypyörien takarenkaiden kokoa. Ja takarenkaita ja eturenkaita ei saa käyttää ristiin, koska ne saattavat olla erilaista kumia, eri jäykkyyksiä ja erimäärä vahvikekerroksia kumin sisällä.

Päädyin sitten tilaamaan Tirendolta Avon Cobrat. Takarenkaan painonkesto on tärkeää. Painava pyörä, välillä kaksi aikuista kyydissä ja kenties 2-3 laukkua täynnä tavaraa. Siinä on hyvä olla rengas alla, joka on tehty kestämään massaa. 

Renkaille tuli hintaa 246 euroa posteineen ja lähetti toi ne kotiin 5 päivässä.

Renkaan kuvio on ehkä katupyörämäinen, mutta HEI!!! Wingihän on katupyörä. Ei sillä motorsporttia ajeta, mutta kaduilla sillä suurelta osin ajetaan.

Sitten kotona kardaanin pariin. Viime kesänä wingin ostaessani edellinen omistaja kehui miten on 16 vuoden aikana ajanut vain noin 15 000km ja sinä aikana moottorikin on hoidettu. On runkolaakerit vaihdettu, männänrenkaat, hoonattu männät ja ties mitä kaikkea motin sisällä. Mutta sanaakaan ei ollut puhetta kardaanista. Ei kai sitä kaikkea muista.

No nehän osoittautui paremmin kuin hyvin hoidetuiksi. 100 000km mittarissa ja kardaanin ihan kaikki hammastukset olivat täydellisessä kunnossa ja molybdeenillä oikeaoppisesti rasvattu. Mahtavaa. Kiitos edellinen omistaja!

Kehnosti otin kuvia puhdistuksen jälkeen, mutta homma tuli hoidettua ja voideltua uudella Hondan moly 60 molybdeenirasvalla, kuten kuuluukin. Mahtava fiilis. Vielä rengas paikalleen taakse ja takapää on melkein valmis. Samalla vaihtui kardaaniin Teboilin full synth 75W-90 hypoidiöljyt GL5.

Renkaiden laakerit pitimäni vaihtaa, mutta osoittautui, että kaikki neljä laakeria oli myös vaihdettu tuon about 15tkm aikana. Koyon laatulaakerit paikoillaan ja tuntumaltaan kuin uudet. Ei pienintäkään klappia. Ei siis syyttä suotta lähdetty vaihtamaan.

Kyllä on hyvä fiilis tästä wingistä. Tästä tulee hyvä pyörä pitkäksi aikaa. Motti huippukunnossa. Rosteriset ikuiset pakoputket. Kardaaniosat uudenveroiset. Uudet renkaat ja jarrut, sekä etuiskarit uusitaan kokonaan. Ensitalveksi voi jättää kaasuttimien läpikäynnin.

Seuraavana vuorossa jarruletkujen vaihtoa ja jarrusylinterien puhdistusta, kun taas jostain aikaa saa.

Viivi II - valmis

Uusi ohmimittaus yleismittarilla uusille osille ja ilokseni sai huomata, että kaikki arvot olivat rajojen sisällä juuri kuten pitääkin. Hyvillä mielin ja toiveikkaana tästä työntämään CX ulos koekäynnistystä varten.

Mutta ensin Ignitech pois paikoiltaan ja tilalle alkuperäistä syttyboksia mukaileva FBG47 cdi-boksi.

Ignitechillä oli tapana kärväyttää ehjästä staattorista high ja low speed source coilit, koska niitä ei oltu kytketty mihinkään. Uudemmissa ignitecheissä ne on kytkettynä myös joihinkin johtoihin. Tässä pyörässä oli uudempi ignitech, mutta varmuuden varaksi otin silti sen pois ja korvasin orkkistyylisellä cdi-boksilla. Just in case. Jää ignitech sitten taas varalle, mikäli ajan kanssa source coilit hajoaa.

Yllä oleva ignitech pois ja tilalle FBG47. Johdot siinä ovat ohuita, joten laitoin yhden läpivientikumin tuohon cdi-boksin viereen, josta kuljetin ohuet johdot liittimilleen ilmanputsarin viereen. Ignitechin johdotukset jätin minigrip pussiin käärittynä paikoilleen. Samoin ignitech kääräistiin vaahtomuoviin teipattuna. Kaikki jäävät nätisti satulan alle jemmaan, jotta ne voi tarvittaessa tienpäällä asettaa paikalleen jos tulee ongelmia.

Yllä näkyvä kuva onkin itseasiassa ihan vain sillä silmällä otettu, että siitä voi sitten katsella, että minkä värinen johto ignitechistä tuli mihinkin sytytyspuolaan ja tappokytkimen johtoon.

oranssi - vihreään (oikea puola)

valkoinen - keltaiseen (vasen puola)

vihreä - mustavalkoiseen (tappokytkin) 

Täältäkin voi asian tarkistaa

Lopulta se pyörä ulos, bensahana auki ja tappokytkin päälle. Hetken aikaa startilla sahausta, jotta öljynpainevalo sammuu. Sen jälkeen tappokytkin pois päältä ja hipaisu starttinappiin ja cx hörähti nätisti käymään.

Käytin kuumaksi asti ja koitin starttailla kuumana. Ei mitään ongelmaa. Annoin jäähtyä 5 min ja taas hipasusta käyntiin. Annoin jäähtyä 10 min ja taas hipasusta käyntiin.

Voitaisiin sanoa, että vanhat kuumana käyntiinlähtöongelmat ovat historiaa.

Mahtavaa!

Mukana tulleessa varaosalaatikossa oli öljytikun tilalle tuleva öljyn lämpötilamittari. 

Viilasin siihen min ja max rajat näkyviin ja laitoin paikalleen. Hieno. Tuollaista täytyy harkita wingiinkin.

Sitten enää satula ja kaatumaraudat paikalleen ja voidaan todeta, että huolto on valmis.

Omistaja saa noutaa tahtomanaan ajankohtana.

Sitten pääseekin vaihtamaan teräspunosjarruletkut tuolla takana vilahtavaan goldwing gl1100 pyörään.

Long live Viivi II - CX500

Viivi II ja homma jatkuu

Piti tuossa odotella tovi osia, että saatiin Viivi II cx500 taas eteenpäin.

Uusi staattori sujahti paikalleen. Oli luultavasti maailman viimeinen koskematon OEM staattori.

Mittauksissa advanced pulsereissa oli heittoa, joten omistaja halusi pelata varman päälle ja tilautti saksasta cx500 shopista Bernt Muhlilta vähän ajetusta cx:stä uuden osan. 

Kauppa on vähän hidas toimittamaan osia, mutta heiltä saa lähes mitä vain cx osaa. Purkavat ilmeisesti pyöriä ja lähettävät osia sitä mukaa, mitä osia tulee.

Motin sisälle vielä staattorin lisäksi vaihdettiin toki kaikki mitä kannattaa.

Eli vesiputkien isot o-renkaat.

Nokka-akselin takapään öljystefa oli jo ihan nuhjuinen. Uutta vaan tilalle.

Öljymössöä siellä alla paljastuikin. Luultavasti tukkinut juorureiänkin.

Uusi paikallaan ja paikat puhdistettuna.

Samalla kun motti oli irti, niin uusi Japanilainen termostaatti paikalleen.

Voi olla että joku on joskus vaihtanut termostaatin, koska sen luona oli kannen ison o-renkaan lisäksi paperinen tiiviste. Paperista tiivistettähän ei siellä kuulu olla, joten se otettiin pois ja kanteen laitettiin uusi o-rengas.

Huomatkaa krominen syylärin korkki!

Se löytyi omistajan varastosta ja on nyt ansaitsemallaan paikalla.

Tärkeä o-rengas on tässä. Pieni paksu o-rengas joka tulee jakoketjun manuaalikiristäjä-mutterin varteen. Tämän jos unohdat vaihtaa ja alkaa vuotamaan siitä kohtaa öljyä moottorin kylkeä pitkin, niin kyllä harmittaa. Vaihtamista ei nimittäin pysty suorittamaan muuta kuin irroittamalla motti rungosta ja avaamalla taas kerran takalohko. Tämä siis vaihdettiin toki heti.

Ja koska jakoketju oli vasta tiensä alussa, kuten yllä olevasta kuvan kiristysvara-kolosta näkee, niin se jätettiin paikalleen.

Advanced pulserin vaihtoon.

Ihmettelin, miksei uusi osa mene vanhan tilalle. Ottaa lohkoon kiinni.

No tarkkaan katsottuna tuossa vasemmalla alhlaalla oleva ruuvi ja siinä oleva rautainen joku uloke on uudessa asetettu kiekon ulkokehän ulkopuolelle. Kun taas oikeanpuoleisessa alkuperäisessä se on ulkokehän sisäpuolella. Tuo rauta nappasi kiinni lohkoon. 

En tiedä miksi se niin oli, mutta se piti avata ja kääntää. Liekö cx500shop saksassa puhdistanut niin perusteellisesti, että avanneet sen ja koonneet sitten väärin. No nyt se mahtuu paikalleen.

Samalla huomasin, että uudemmassa menee siihen rautaan johtojen pari päätä.

Kun tuossa vanhassa ei mene siihen ja se rauta on ihan turha siinä.

Jotain kehitystä ilmeisesti vuosimallien välillä tapahtunut. En osaa selittää sen tarkemmin, koska en ole sähköalan ammattilainen.

Epoksissa oli muutama pieni halkeama, nekin korjattiin mielenrauhan vuoksi uutta epoksia kuorruttamalla päälle.

Vesipumpun tiivisteestä en huomannut ottaa kuvaa, mutta uusi vaihdettiin paikalleen Sheps methodilla. Eli vaihdettiin vain vesipumpun sisuskalut. Sitten koppa paikalleen uuden o-renkaan kera. Krominen vesiputki sai myös uuden o-renkaan. Tämä vuotaa lähes aina, jollei vaihda.

Motti on valmis ja runkoon kiinni. Koko remontin hoidin motti tuon pukin päällä kallistettuna ja itse jakkaralla istuen.

Sitten uudet öljyt ja jäähynesteet sisään ja sanomalehti alle yöksi, että näkee valuttaako jostain.

Ei valuttanut. Hieno homma.

Jarrunesteet meni vaihtoon etujarrulle.

Kaasuttimen suuttimet kävi ultraäänikylvyssä. 

Samalla kurkkasin tulpanhattujen sisälle, onko hapettumaa kontakteissa.

Siistiltä näytti kaikki. 

Sitten takarengas irti. Jarrupalaa oli vielä reilusti. Lasittunut pinta pyyhittiin pois hiekkapaperilla.

Kardaanin hammastukset näyttivät hyvältä. Ei kulumaa juuri nimeksikään. Hyvä!

Puhdistusta ja uudet molybdeenirasvat tilalle. Vanhat näytti olevan jotain kirkasta vaseliinia. 

Pitää olla nimenomaan molybdeenirasvaa ja oikeanlaista sellaista.

Esimerkiksi tämä on hyvää ainetta.

Vanteen puolen hammastus olikin sitten ikävämmässä kunossa. Hampaiden leveydestä oli puolet kulunut jo pois. Ehdottomasti jossain vaiheessa uuden osan hankinta edessä. 

Oikea osa löytyy esim. ebaysta nimellä Flange.

Kunhan katsoo että uudessa osassa hammastukset ovat kunnolliset, 

eikä puoliksi kuluneet piikit enää, kuten tässä.

Renkaan laakerit olivat hyvät, ei klappia.

Sähköliitoksia tuli myös käytyä läpi puhdistaen.

Pyörä olisi koekäyttöä vaille valmis. 

Pikaisella koepyöräytyksellä kumpikin tulppa ainakin iski tosi komeaa voimakasta kipinää.

Jotain pikku juttuja vielä puuttuu, kuten: 

- ignitech cdi-boksin korvaus Akin tekemällä uudella FBG47 cdi-boksilla.

- kaatumarautojen asennus

- ajovalon kiinnistys ja kytkinkahvan johtojen kiinnitys. 

Ihan vain näin muistutuksena itselle.