Se on kyllä jännä mitä kuumailmapuhaltimella voi varovasti tehdä pehmeälle mustalle puskurimuoville. kun sitä varovasti lämmittelee tasaisesti, niin harmaantunut muovi muuttuu pikkuhiljaa tummemmaksi ja takaisin loistoonsa.
Ennen kuva
Jälkeen kuva
Tuohon vielä vähän tummaa vahaa, niin näyttää kuin uudelta.
Tankin teippaukset olivat ajan kanssa päässeet todella huonoon happeen. Joten päätin viettää lauantai-aamupäivän niiden irroitteluun tarrojenpoistolaikalla, tuttavallisemmin toffeelaikalla.
Hieno keksintö toffeelaikka. Ei naarmuta maalipintaa ja nätisti syö tarrat pois. Vähän kuin iso pyöreä pyyhekumi, joka isketään porakoneen nokkaan. Laikan väri on kuin toffee, joten siitä lienee nimi laikalle tullut. Toffeelaikkaa löytää varmaan halvimmalla Biltemasta.
Homma kannattaa suorittaa ulkona ja suojata pyörää muuten vaikka jätesäkkiä motin ympärille kietomalla. Sitä kumiputua nimittäin tulee paljon.
Homman jälkeen pesu ja pyörän kuivaus niin johan näyttää erilaiselta.
Maalipintaan näi kyllä selvä ero tarrojen kohdalle, Aurinko haalistanut muualta sävyä ja tarrojen alla paistoi tosi tyylikäs sininen sävy. Täytyy harkita ammattimiehen myllyttämistä cx:n tankille.
Tai sitten jälleen kerran kävi mielessä, että pitäisikö maalauttaa cx candy apple red väriseksi. Se vaan on niin tajuttoman hieno sävy. Ei tästä museopyörää kuitenkaan olla tekemässä. Punainen auringossa korostuva sävy sopii niin nätisti punaisen takavalon kanssakin. Täytyy miettiä. Vaan ensin täytynee ajaa tovi cx:llä, että haluaako sen lopulta pitää wingin rinnalla, vai tuleeko sitä vain ajeltua wingillä lopulta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti