CX500 Feenix - visio mitä tuleman pitää

Tässä on visioitu ja haaveiltu jos minkälaisesta cx:stä.

Nykyinen oranssi cx500 standard on enemmän kuin hyvä ajossa. Ei käy kieltäminen.

Tässä vaiheessa kun kilvet ovat näkyneet monessa kuvassa jo toista vuotta, lienee hyvä mainita että terve tuloa kylään. Meillä on varashälytinjärjestelmä.

Mutta silti haave on ollut rakentaa jotain muuta. Sitten taas viime syksynä tuli tilaisuus ostaa cx500 custom. Se osoittautui lopulta liian hyväkuntoiseksi, jotta sitä lähtisi raiskaamaan pilalle. Loppujen lopuksi järki antoi periksi ja sitä lähdettiin ehostamaan uuden veroiseksi. Ja mielestäni siitä tulikin aika onnistunut cx500 custom museopyörä. Heittämällä läpi. Ensi ajatus oli, että pidän sen loppuelämän. Halvat vakuutukset ja leppoisaa ajoa. Mutta kuten jokainen motoristi tietää, niin ei se aina mene niin kuin haluaisi. Aikaisempi customini oli Honda Shadow VT600, jossa oli siirtosarjat ja poikittaismoottori. CX:ssä taas pitkittäismoottori, jossa sylinterit törröttää sivulle. Laita siinä sitten siirtosarjoja, jotta saat jalat pitkälle eteen. Et laita! Etenkään kun se on museokilvissä.

Customissa itselle se ainoa oikea ajoasento on tosiaan se että jalat saa pitkälle eteenpäin. Tästä saa jokainen olla mitä mieltä tahansa, mutta itselläni kun on toinen jalka sentin lyhyempi kuin toinen ja tästä johtuen kaiken maailman issiasvaivoja, niin ei paljon naurata. Se on jalat eteenpäin tai ei ollenkaan. Sama juttu kyykkypyörissä. Yhden kerran ajanut ja siinä oli heti kaksi kertaa. Ensimmäinen ja viiminen kerta. Ei vaan istu omaan pakaraosastoon.

CX standard taas tuntuu hyvältä ja voisin kuvitella joskus kylkeen jonkun customin, jossa on poikittaismoottori ja jalat saa pitkälle, ilman että polvet osuu sylintereihin.

Takas visiointiin...
Usean vuoden ajan olen jo haaveillut, että jonain päivänä haluaisin rakentaa pyörän joka näyttää hyvälle. Tavallaan ihan sama miltä se tuntuu ajaa, kunhan se näyttää hyvälle. Oman haasteensa nyt tuo lisää tuo tuleva moottoripyörien katsastus. Kaikki täytyy tehdä sen mukaan, että osat ovat E-hyväksyyttyjä ja ettei tarvitsisi moneen kertaan samoja juttuja tehdä.

Suurin idoli parin vuoden ajan on ollut Chigacolainen nuori herra David Mucci, joka ylläpitää blogia nimeltä Moto Mucci. (aika osuva nimi)
Hänen CX on jotain niin järjettömän kaunista ettei sanoin voi kuvailla. Vuosi kaksi meni, ennen kuin rupesi löytymään yhtään mitään sinnepäinkään istuvaa cx:ää joka voisi päihittää Moto Muccia. Oikeastaan ei vieläkään ole löytynyt. Mutta paljon hyviä on, joista voi ottaa inspiraatiota ja sen mukaan edetä. Tosiaan tässä ei kiire ole. Seisonta maksaa 13e/v. Mutta mikäli omaa itseäni tunnen, niin talvessa kuntoon on se asenne.

Tähän vielä kuvia, että minkälaista lähdetään hakemaan. Tai minkälaisista otetaan inspiraatiota.
All the credits of the pictures belongs to the owners of the pictures.
(google moto mucci, cx500 tracker, cx500 custom, etc)

Aloitetaan Moto Muccista. Tämän kuvan nähtyäni parisen vuotta sitten, tuli mieleeni että jotain päivänä minäkin. Some day... some day... Värimaailma on täydellinen. Pikimustat vanteet, harmaa tankki ja vaalea thermotec teippi. Kaunista.

Satula on tosi hieno beessinä, mutta ehkä musta istuisi paremmin. Makuasioita.

Tuo etulamppu herättää fiiliksiä. Itselle on pakko saada pikimusta lamppu. 

Ei kromireunuksia vaan täysin musta lamppu. Niitä ei joka kaupassa myydä, mutta se on löydettävä.

Lähikuva osoittaa, että kahvatupit ovat samat mitä minun oranssissa cx:ssä. Beston kahvatupit. Tosin itselläni mustat ja nämä ruskeat. Ruskeassa on kyllä tyyliä. Poltetun sokerin ruskea sävy muutenkin käynyt mielessä.

Sittemmin vastaan tuli tällainen flat tracker tyylinen cx500. Aivan mahtava. Satula hieman erilainen. Ei ehkä niin paljon omaan makuuni, mutta tyylikäs silti. Takavalosta puhumattakaan. Tässä sivumuovit ovat poistettu ja akku piiloitettu joko moottorin alle (ei näy kuvassa) tai sitten satulan alle. CX:ään saa paria pienempää akkua joka riittää teholtaan hyvin.

Mikä itseäni kiehtoo tässä kuvassa, on edelleen tuo täysin musta etuvalo. Sekä tuo täysin musta Honda-logo tankissa. Jollakin tapaa se vaan sopii täysin mustana. Siitä ehkä joudun ottamaan mallia. Tässä kuvassa sarvet on jätetty tosiaan pystyyn, joka erottaa tämän pitkälti cafe racereista. Väitämpä että ajoasento on 1000000x mukavampi. Mutta aina se mukavuus ei voita tyyliä. Aika näyttää.

Sitten päästään kuvaan, joka lopullisesti sai meikäläisen fiilikset kattoon. Tämä. Tässä on aika pitkälti kaikki kohdillaan, mitä voisin kuvitella. Kuvasta puuttuu vaan vilkut. Mutta niillekin on idea jo kehitteillä. Pyörän clubman sarvia en aio hankkia, vaan muuten tykkään värityksestä. Sekä tykkään että sivumuovit ja alkuperäinen ilmansuodatin ovat paikoillaan. Ei tarvitse lähteä suuttimien kanssa leikkimään ja arpomaan.

Ajovaloksi jotenkin näkisin tähänkin paremmin sen täysin mustan. Ja muutenkin tuo osoittaa hieman liian alas. Onko sijoitus sitten väärin? Voi olla toki esittelypyöräkin vain. Ja jos huomaatte, niin jokaisessa kuvassa kyseinen pyörä seisoo keskituella. Ja silloin satula on täydellisessä vaakatasossa. Eli täydellinen esittelyssä. Mutta kun se heitettäisiin jalalta alas ja aikuinen mies vielä istumaan päälle, niin kuinka viistossa tuo perä on?

Syy tähän on se, että takarenkaaksi on vaihdettu customin 16" rengas. Jos nyt kelaat hieman ylemmäs, niin näet tuon Moto Muccin kuvan, niin siinä takarengas on 18" standard runkoisen rengas. Jokseenkin minusta tuntuu että tuo Moto Muccin pyörä on ajossa mukavampi. Mutta tämä toinen pyörä näyttää paremmalta parkissa. Makuasioita jälleen. Rakennatko pyöräsi käytäntöä vai näytettävyyttä varten?

Mutta hieno pyörä. Erityisesti tykkään väreistä. Ja musta satula istuu paremmin harmaan värin kanssa.

Samoin mustaksi maalatut venttiilikopan kannet. Toisin kuin Moto Muccilla.

Niin.. vaikea sanoa. Mielipiteensä kullakin. 

Sitten päästään lisää erilaisiin trackereihin. Tässä on ehkä liian turhan nappularenkaat. Pyörä on nätti kun mikä, mutta... onko se oikeasti käytännöllinen ja onko se tuon näköinen enää yhden kesän jälkeen. Hieno yksilä silti. Kaikki kunnia rakentajalle. 

Yksi värisuosikki on poltettu tumma sokeri. Ihan sellaista sävyä en löytänyt, joten sitä väriä tuskin pyörään tulee. Jos en löydä sen väristä väriä pyörästä valmiina, niin en usko että löydän sitä ylipäätänsä. Mutta tässä jotain sinnepäin.

Tavallaan hienoa olis myös repiä vaan maalit hittoon tankista ja antaa sen olla metallinen. Kuten tässä. Mutta siinäkin varmasti on oma hommansa pitää se yllä. Hieno pyörä.

Ei se ihan helppoa ole... 

Mutta jos jostain lähdetään, niin ajatuksena näistä kaikista:

- musta etulyhty

- mustaksi maalatut vanteet

- pakoputkien etukäyriin thermotec teippiä (väri auki)

- cafe racer matala satula

- luultavasti sävyän metallihohto tumman harmaa tai sitten se poltettu sokeri

Kävi miten kävi, niin kiirus ei ole. Ja tulee mitä tulee. Haaveita saa olla ja sen mukaan edetään finanssibudjetin mukaisesti. Parhainta on tietää se että CX500 taipuu ehkä moninaisempiin muotoihin kuin mikään muu moottoripyörä maailmassa. Aika rohkeasti sanottu, mutta kyllä se vaan totta on.

Katsotaan mihin tämä ostettu mörökölli taipuu, kun vaan saadaan aikaa. Lähtökohtana tämä kuva, missä se tuli pihaan ja ensimmäisenä annettiin painepesuria poistaakseen hämähäkinseitit ja muu tauhka mitä usean vuoden aikana siihen on kertynyt. Näillä mennään etiäppäin...