Kuitenkin kyseessä 1995 vuosimallin kawasaki, jonka mittarissa 60.000 km. Tiedä sitten onko kukaan koskaan kurkistanut kaasareihin, tai onko peräti joku koonnut jotain väärin.
Heti alkuunsa kävi selväksi, että ikävä tulee Honda cx500 pyörän kaasareita. Ne ovat niin simppelit. Ne saa 10 minuutissa pyörästä irti käteen ja purkaminen lasten leikkiä. Kawa VN750 kaasuttimet on niin ahtaassa välissä tuolla V2 moottorin sylinterien välissä, että sai hetken raapia päätä, että ne sai pois paikaltaan.
Ensimmäisenä satula ja tankki irti. Tankista lähtee kaasuttimille kolme letkua. Kaksi ylintä letkua lähtevät kaasuttimille. Kummallekin omansa ja letkut menevät kaasuttimien väliin yläkautta.
Kolmas keskimmäinen letku menee kaasuttimen vasempaan reunaan nippaan, joka on alipainenippa ja avaa alipainehanan moottorin pyöriessä.
Kuten kuvasta näkee, kaasuttimet on hyvinkin kompaktisti tilassaan. Juurikaan ylimääräistä ei missään ole. Ei ihme, että moni ainakin jenkkifoorumeilla on repinyt irti tuon muovisen ilmanputsarikotelon kaasuttimen yläpuolelta ja siirtynyt käyttämään vappaavirtasuodattimia.
Pikkuisen piti ohjeita lukea, miten lähteä irroittamaan kaasutinta. Ilmanputsarilta tulevat kaksi snorkkeliputkea ensimmäisenä irti niin kaasarista, kuin ilmansuodatinkotelostakin.
Tämän jälkeen näkyy jo hieman tilaa ja toivonkipinä syttyy kaasuttimien irroittamisesta. Vasemmalta puolen saa tässä vaiheessa puljautettua pois ryyppyvaijerin.
Ohjeissa luki, että kannattaa etusylinterin imukurkku jättää kiinni sylinteriin ja irroittaa vain kaasuttimesta. Takasylinterin imukurkulle päinvastoin se irroitetaan sylinteristä ja jätetään kaasuttimeen kiinni. En nähnyt tässä vielä mitään toivoa irroittamiseksi, niin päätin kylmästi irroittaa imukurkut kokonaan. Tuleepahan nekin tarkasteltua läpi, ettei ole halkeamia. Murehditaan takaisin paikoilleen laittoa sitten myöhemmin.
Imukurkkujen irroittamisen jälkeen sai harrastaa melkoista pyörittelyä, nitkuttelua ja vatkailua, että kaasuttimet sai lopulta oikealta puolen pöyrää pullautettua ulos. Sen jälkeen kaasuvaijerit sai irti helposti. Ennen sitä merkkasin kaasuvaijereihin pienillä nuolilla kumpi on ylempi ja kumpi alempi vaijeri.
Kaasuttimessa on tällä hetkellä vielä kiinni yksi letku, joka y-haarautuu kahteen nippaan. Tämä on huohotusletku kaasuttimilta ja letkun toinen pää työnnetään oikean puolen ilmanputsarikotelon takana olevaan reikään. Sitä ei työnnetä pohjaan asti, vaan sopivasti puoliväliin, että se hengittää. Tämä letkun asettelu on tärkeä! Käyntioireita tulee, mikäli letku on sijoitettu siten, että sen pää on vapaana viimassa. Tästä sai lukea kokemuksia foorumeilta. Eli letkun pää sinne paikalleen minne se kuuluu.
Kaikenkaikkiaan kaasuttimelta lähtee viisi letkua
- oikean puoleisesta kaasuttimesta alipainenippa alipaineventtiilille (pitää tulpata jos poistaa ne alipainejärjestelmät käytöstä)
- kaasuttimien välistä keskeltä y-haaralla huohotusletku oikean puolen ilmanputsarin takana olevaan koloon.
- kaasuttimien välistä kaksi erillistä bensaletkua bensahanan omiin nippoihinsa. Näihin kannattaa laittaa polttoainesuodattimet.
- vasemman puoleisesta kaasuttimesta alipainenipasta letku alipainebensahanalle.
Kun kaasutin ja imukurkut on irto, näkee miten ahdas todella tuo sylinterien väli on.
Siinä ei juuri ylimääräistä tilaa ole. Kaasuttimien takaisinlaitto saattaa olla melkoista pään raapimista myös. Mutta eiköhän se sinne mene, jos se sieltä on tullutkin.
Koska kaasuttimia ei selkeästi ole tarkoitettu helposti irroitettaviksi, niin tässä vaiheessa kannattaa tehdä päätös, että käy ne kunnolla läpi kerralla ja vaihtaa ihan kaikki kumiosat, jotka vähänkään näyttävät pilaantumisen merkkejä.
Päätin aloittaa läpikäymisen vasemman puolen kaasuttimesta, koska vasemmanpuoleinen kaasari on se kaasari, joka tarjoilee bensan etusylinterille. Etusylinterissä oli sitä käyntiongelmaa, niin vika luultavasti löytyy täältä.
Luistin alipainekalvo näytti täysin priimalta. Ei pienintäkään pykimää. Tip top kuntoinen. Hyvä, sillä nämä ovat aika arvokkaita. Samoin neula näytti hyvältä.
ACV-kalvo sen sijaan näytti siltä, että se lähtee vaihtoon. Siinä oli kumissa pykimää ja ei välttämättä toimi enää kuten pitäisi. Samantien tilaukseen kumpaankin kaasuttimeen uudet ACV-kalvot.
Tämän jälkeen tuli jännityksen hetket, kun aloin ruuvaamaan irti seosruuvia. Se tuntui tulevan ulos hieman jähmeästi. Sain sen ja jousen ulos ja sen jälkeen rupesi naurattamaan. Kuvassa näkyy seosruuvi ja o-rengas. O-rengas on ihan lytyssä. Se on selkeästi vain runtattu reikään ja perään isketty jousi ja seosruuvi. Ensinnäkin tästä puuttuu o-renkaan ja jousen välistä pieni prikka, joka estää, ettei jousi runttaa o-rengasta pilalle. Toiseksi näiden paikalleen laitto pitää hoitaa siten, ettei niitä laiteta vuorotellen reikään. Kaikki puetaan ensin oikeassa järjestyksessä seosruuviin, jonka jälkeen ruuvia pidetään pystyssä ja kaasutin tuodaan siihen yläpuolelle, että voidaan ruuvi ruuvata sisään kaikkine osineen. Näin osat pysyvät oikeassa järjestyksessä, eivätkä lähde vääntyilemään väärin.
Oikea järjestys on seosruuvi, jousi, prikka ja viimeisenä o-rengas.
Luojan kiitos seosruuvin piikki ei ollut mennyt poikki kaasuttimen sisään. Se kun jää sinne jumiin, niin sitä ei sieltä saa mitenkään. Se kaasuttimen puolikas on entinen.
Tämän jälkeen pohjakuppi auki. Se oli aivan täynnä mustaa muhjua pohjassa. Eli muhjua voi olla myös suuttimissa. Suuttimet irti ja ultraäänipesuun.
Suuttimet olivat kooltaan
- main jet #110
- pilot jet #38
Jotta kohokammioihin pääsee käsiksi, pitää kaasuttimien väliset linkitykset irroittaa. Pari kappalta tuollaisia pieniä sokkia ja pullauttaa irti nuo vivut. Samoin pitää ruuvata ryypyt yhdistävä vivusto.
Sokat ovat noin pieniä, että ne hajoavat melko varmasti aina kun irroitetaan. No ne voi korvata vaikka pätkällä rautalankaa tai paperiliittimen palasella.
Tämän jälkeen saadaan ruuvattua kaasuttimet irti toisistaan ja päästään katsomaan kohoa ja neulaventtiiliä. Koho on mielenkiintoisesti kiinni U:n muotoisella raudalla, joka on vain painettu lujaa kaasuttimen lohkon reikään. Jottei riko mitään alumiinilohkosta, pitää tämä pienillä teräväkärkisillä pihdeillä nitkuttaa ulos. Tosi varovasti, mutta määrätietoisesti, niin se irtoaa kyllä.
Neuloissa ei ollut vuotoja. Pienen pientä kulumaa on jo neulaventtiilissä. Pitää miettiä vaihtaako vai käyttääkö näitä vielä.
Nyt kun kaikki on purettu, niin kaikki osat ultraäänipesuun ja samoin rungolle ultrapesu.
Ultrapesun jälkeen kuivaus paineilmalla ja kompuralla ja kokoaminen nippuun odottamaan varaosia.
Sitten oikean puolen kaasarin kimppuun. Teen nämä yksi kerrallaan, ettei mene osat ristiin sekaisin.
Ja eikä hemmetti ollut sama juttu oikean puolen seosruuvin kanssa. Prikka hukassa ja o-rengas kierossa. Seosruuvin kärki näytti suoralta. Vaihtoon kaikki. Myös pohjakupin sisällä mustaa muhjua joka voi lähteä kiertoon.
Luistin alipainekalvo oli kunnossa, kuten toisessakin. Tässä oli ACV-kalvo parempi. Varmaan vaihdettu joskus. Taidan silti vaihtaa tähänkin uuden, niin on samanlaiset uudet kummassakin. Jääkööt vanha ehjä varalle.
Neulaventtiili tässä samalla tavalla hienon hienosti kulunut. Ei paha. Menee vielä.
Osat ja purettu runko uimaan ultraäänipesuriin. Puhdasta tulee.
Tässä vielä kuva ryyppyvivusta, jollainen löytyy kummastakin kaasuttimesta. Ryyppyä kun avaa, niin se nostaa tuota vipua, joka nostaa tuota alaosan piikkiä jostain kanavasta.
Ultraäänipesuri on hieno keksintö. Sillä saa kaasuttimet kuin uuden näköisiksi ja puhdistusveden saa vaihtaa aina muutamaan kertaan. Vaikkei uskoisi, niin yllättävän paljon likaa lähtee kaasuttimesta aina. Vesi on ihan harmaan sameaa. Lopputulos on aina nätti.
Lopputulos: kaasuttimissa oli kummassakin vaihtokunnossa seosruuvit, o-renkaat ja puuttuvat prikat. Samoin ACV-kalvot, sekä pohjakuppien ja kohokammioiden o-rengastiivisteet. Myös neulaventtiileissä hienoista kulumaa.
Järkevimmäksi tuli tilata täydelliset korjaussarjat, joista käyttää tarvittavat osat. Sekä erilliset ACV-kalvot. Jäämme odottamaan näitä osia, jonka jälkeen saa laittaa kaasuttimet uudelleen paikalleen.
Seosruuvit 2.5 kierrosta auki ja synkronointiruuvilla synkka kuntoon.
Tämän jälkeen etusylinterin käyntiongelmat pitäisi hävitä.
Hyvänä tässä kaasutinmallissa on se, että seosruuvit on sijoitettu ulkoreunoille. Niitä pääsee helposti mitään purkamatta säätämään lennosta, jos tulpat näyttävät tarvetta säätää seosta.
Sama juttu ACV-kalvojen kanssa. Pystyy vaihtamaan ilman tarvetta purkaa mitään muuta tieltä. Synkronointiruuvi onkin sitten pohjassa keskellä, joten se vaatii 90-asteen kulmalla olevan ruuvimeisselin, jolla sitä voi säätää.
Nyt vain odotellaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti