perjantai 27. heinäkuuta 2012

Kaksi päivää takaiskuja. Hajoamista ja kolarointia.

Viimeisen kahden päivän aikana tuli ajettua noin 400km. Ja siihen mahtuu kaikenlaista. 

Ensimmäisenä päivänä kaverin kanssa 70km päässä kotoa keskellä ei mitään. Jossain Juupajoen peltomaisemissa pyörä yhtäkkiä rykäisee kaksi kertaa ja sammuu 100km/h vauhdista tien poskeen. Työnnän sitä siinä ensimmäiseen risteykseen, ettei autot aja päälleni, kun ryhdyn tutkimaan pyörää. Samalla kun työnnän pyörääni, ohi ajaa ystävällinen Harrikkamies. Pysähtyy ja kysyy tarvitsenko apua. Hänellä kuulemma on työkaluja mukana ja asuu muutenkin lähellä.

Todella mahtava huomata että tällaisia auttavaisia motoristeja yhä on. Olen kuullut tarinoita että motoristi auttaa aina toista. Mutta en uskonut että se nykypäivänä enää on totta. Ongelmakohta pyörästä löytyi aika äkkiä ja omilla työkaluilla pärjättiin. Mutta kiitokset silti Harrikka-miehelle. Ajatus ja henkinen tuki tuolla keskellä ei mitään on iso pelastus. Oli muuten miehellä komia ja nätissä kunnossa oleva harrikka. 26 vuotta sitten ostanut sen uutena ja omistanut siitä asti. Varmaan siksi olikin niin nätti, kun ei ole ollut useita omistajia, saati mitään kötöstelijöitä virittämässä omia virityksiä.

Onneksi CX on tullut enemmän kuin tutuksi ja tietää suurinpiirtein ulkoa, mikä johto menee mihinkin ja mitä varten. Kipinä CX:stä oli hukassa. Mukana onneksi on varatulpat ja vara puola sekä tulppa-avain. No tällä kertaa ongelma oli kuitenkin niinkin pieni, kuin että ignitech cdi-boksille menee virrat akulta releen kautta. Rele on ruuvattuna oikeanpuoleisen sivumuovin takana ilmanputsarikotelon kylkeen. Tärinä oli pudottanut releen sisukset kuorestaan irti ja se koko mötti oli sitten osunut runkoon ja hitsauttanut releen ihan keturalleen.

Pikaratkaisuna ignitechin plussajohto releestä irti ja ruuvasin sen suoraan akun plusnapaan, että siinä on kokoajan jatkuva virta, oli pyörä käynnissä tai ei. Pääsi ainakin ajamaan kotiin asti.

Kotona uusi rele kiinni ja tällä kertaa varmistettiin ettei sama käy uudelleen. Laitoin releen ympärille yhden nippusiteen siten, ettei sisuskalut mitenkään voi päästä putoamaan releen kuoresta irti. Kaikenlaista sitä...


No se toinen päivä... 
Tottijärven lenkki kaverin kanssa ja pysähdyttiin Kuljun Kartanon pihaan parkkiin ja mentiin kahveelle.
Rauhallinen kahvittelu kun loppui ja palattii pyörien luo, niin eikös hemmetti siellä mopoauto nojannut suoraan CX:n kylkeen. Siinä meinasi sydäntykytyksiä saada. 

Oli onnea matkassa tällä kertaa. Olin juuri kuskannut 20km kaverin vaimoa kyydissä ja kyytiläisen jalkatapit olivat jääneet auki. Mopoauto nojasi nätisti takapuskurilla jalkatappiin ja puskuri oli ihan lintassa ja halki. Puskuri osui pyörään vain tapin kohdalta ja ihan hipoen (pölyjä pyyhkien) pakoputkeen. Mitään sen kummempaa ei ollut. Pelkäsin jo että pyörä on kaatunut ja nostettu ylös. Mutta ei. Pyörä ei ollut hievahtanutkaan. Liekö sitten mopoauto valunut pyörään kiinni vai peruutettu. Vai onko kuski ollut kännissä ja säikähtänyt ja juossut karkuun.

Mopoautossa nimittäin oli ovet lukossa ja avaimet ratissa ja vaihde vapaalla vaikka parkkipaikka oli kalteva. No oli miten oli, pääasia ettei mitään tapahtunut. Odottelin siinä tovin, eikä ketään näkynyt, niin lähdin pois. Otin kuvat varuilta talteen. Kyseinen mopoautoilija voisi käydä muutenkin vähän lisäkursseja autokoulussa. Kyseisessä mopoautossa oli keula kolaroitu. Perä kolaroitu ja kuskin ovessakin 10cm halkeuma. Kaipaisi hieman lisäopetusta.

Selvittelin fonectan kautta mopoauton rekisteriin merkityn omistajan yhteystiedot ja laitoin aiheesta illalla kaksi tekstiviestiä. Ei vastausta. Tänään laitoin vielä sähköpostiin kuvat, mutta kyseinen henkilö on lomalla vielä parisen viikkoa paluumailin autoreplystä päätellen. No mielenkiinnolla jään odottamaan, otetaanko sieltä mitään yhteyttä koskaan. Vaikkei tästä jälkipuintia tule, niin olisi kohteliasta soittaa sieltä päin ja jutella asia auki ja kenties hieman pahoitella tapahtunutta. Itse en mitään sen erikoisempaa kaipaa, mutta haluan että nuorten vanhemmat näkevät kuvat ja hieman puhuttelevat että kuinka liikenteessä ja parkissa pitää toimia. Loppujen lopuksi se on kuitenkin aina niin että vanhemmat joutuvat nuorten kolareiden maksumiehiksi. Tällä kertaa pääsivät halvalla.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti