VN750 Uusi pikkuväinö vm.1990 tuli taloon

Pyöriä tulee, pyöriä menee.

Kesäreissun jälkeen tuli sellainen fiilis kuin oli goldwingien jälkeen. Vähän turhan isoja ja painavia laitteita yhdelle suotta ajettavaksi. Normaalisti motoristin evoluutio menee niin, että pienemmästä pikkuhiljaa kasvatetaan isompaan. Vulcan vn1500 oli upea pyörä, ei siinä mitään, mutta itse kun ajan yksin, niin jotenkin tykkään enemmän sirommasta ja ketterämmästä pyörästä. Iso tuli nyt koettua ja onhan se vääntö siinä aivan älyttömän mahtava. Mutta... tuntuu siltä että minulle riittää vähempikin.

Niimpä VN1500 myytiin pois ja se hetken vielä uinuu tallissani, kunnes uusi omistaja sen sopivassa hetkessä hakee pois.

Muutama vuosi sitten minulla oli Vulcan VN750, jonka myin vähän kiivastuksissani kun molemmissa käsissä sattui tulemaan voimakkaita tenniskyynerpään oireita. Kytkimen käyttö sattui 10km ajon jälkeen. En halunnut lopettaa vähäistä ajoani kokonaan, joten silloin myin pyörän pois ja ostin tilalle maxiskootterin, jossa kytkintä ei ole. Sittemmin kadutti suunnattomasti että miksi myin kyseisen pyörän. Sillä heitettiin hieno lenkki Itä-Suomessa Kolin suunnalla. Hienoja muistoja ja hyvin riitti yhdelle henkilölle touringiin 750cc koneella oleva customi yhtä lailla verrattuna 1500cc customiin.

Puhumattakaan siitä yllättäen eteen tulleesta kuulalaakerikiviä täynnä olevasta sorapätkästä, joka tämän vuoden vastaavaan pätkään verrattuna kevyemmällä pyörällä oli jotenkin helpommin hallittavissa.

Itse asiassa olen kahtena vuoten hieman viestitellyt edellisen VN750 ostajan kanssa ja haistellut ilmapiiriä, että mikä tilanne? Onko mahdollisesti myymässä tai vaihtamassa vanhaa pyörääni lähiaikoina uudempaan? :) Vaan eipä ole ollut vaihtofiiliksiä hänellä. Tapanani on laittaa pyörät tip top kuntoon, niin en yhtään ihmettele miksei luopumishalua ole löytynyt. Kuulemma muuten hyvin pyörä toiminut, mutta yksi sulake on palanut kertaalleen :) No se siitä. Ei häiritä häntä enempää.

Sillä.... VN1500 mennessä kaupaksi aloin metsästämään uudelleen 750cc pikkuväinöä. Näitä ei ihan hirveästi jostain syystä elokuun aikana liikkunut. Tekniikka oli itselle ennestään tuttua ja osasi katsoa ja kysellä sopivat asiat, niin niistä vähistä yksilöistä eniten alkoi kiinnostamaan se missä oli huonoimmat kuvat myynti-ilmoituksessa. Sumeita kuvia ja vain muutama. Mutta se riski kannatti. Viestittelyä ja puheluita muutama kappale ja tulin siihen tulokseen, että tästä teen kaupat. 

2.5h reissu junalla ja kaupat asemalla ja siinä se VN750 vuosimallia 1990 oli asemalla.

Eipä tarvinnut tyypilliseen tapaan syynätä pyörää paikanpäällä täydellisesti, kun näki jo heti että nyt on siistissä kunnossa oleva 31 vuotias pyörä. Tankki ja lokarit olivat siinä kunnossa, että hyvä ettei vasta olleet tehtaalta tulleet. Satula virheetön. Alkuperäiset kahvatupit, peilit, kaikki.. Ei mitään epämääräisiä virityksiä ja reed-venttiilitkin letkuineen olivat vielä paikoillaan. Hieno pyörä kertakaikkiaan.

Mittarissa noin 15 000 mailia, joka tekee noin 24 000 kilometriä. Kunnon perusteella en epäile hetkeäkään, etteikö mittari pitäisi paikkaansa.

Kaupat siinä paikanpäällä ja kassi kyytiin, siinä autojen välissä ajokamat niskaan ja matka kohti kotia alkaa. 

Heti alkumetreiltä sen huomasi, että vn1500:n yli 110Nm vääntö putosi puolella sinne 66Nm luokkaan. Mutta se ei ole ollenkaan liian vähän se. Hienosti kiihtyy ja pysyy liikenteen virrassa nopeusrajoituksista riippumatta.

Vajaa 3h ajo kotiin ja pääosin 80-100km/h teitä ajellen kulutukseksi tuli 4.4l/100km. Hyvinkin maltillinen kulutus, joten ei voi ihan huonossa kunnossa ja säädöissä pyörä olla. 

Kylmä tuli matkalla. Ei ole alle +10'C kelit enää mukavia. Joten kotona muutama valokuva pyörästä ja sisälle lämmittelemään. 

Nopealla silmäilyllä ainoat fixattavat asiat ovat pari vilkkua, joiden varret ovat murtumassa poikki. Rekisterikilven muovinen taustalevy on murtunut osittain ja kilpi hieman heiluu. Lisäksi renkaat pitää vaihtaa ensi kevääksi pintakuvioiden ollessa jo aika kuluneet ja kumit muutenkin jo vanhoja iältään. Muutoin ei tarvitsisi mitään tehdä. Mutta eiköhän tämäkin pyörä tyypilliseen tapaani talvella käydä täydellisesti läpi. Ainakin tarkastaen paikkoja, että voi hyvillä mielin ajella taas ensikesän pidemmän reissun.

Tästä se taas lähtee :)