Joka vuosi viimeistään pimeimmän talven aikaan alamme ystäväni kanssa suunnittelemaan jokavuotista prätkäreissua johonkin päin suomea tai lähimaita. Nyt koronan aikaan, olemme pyörineet suomessa. Aikaisemmin olemme kiertäneet pari kertaa Viro/Latvia suunnalla, Itä-Suomessa ja Vaasan seudulla. Tänä vuonna suuntima päätettiin ottaa Kajaanin suuntaan. Koska pyörinä on kaksi customia, niillä ei heilahdeta täysillä lapin kämmeneen. Niillä ajellaan fiilistellen vältellen valtateitä. Pikkuisia maalaisteitä, joissa ei ole teiden varsilla edes lyhtypylväitä. Näistä ne custom miesten seikkailut löytyvät.
Kaverilla on ollut tuo 1800cc Intruder jo hyvän aikaa useamman vuoden. Hieno pyörä kertakaikkiaan. Itselläni on ollut vähän sellainen elämänasenne, että pyöriin ei rakastuta. Haluan kokeilla monia erilaisia pyöriä. Tämä taitaakin olla 12 vuoden aikana jo 19. pyörä minulla. Välillä on ollut 1 pyörä ajossa ja välillä 3 pyörää parhaimmillaan samaan aikaan.
Oma pyöräni oli tänä vuonna Kawasaki Vulcan 88, eli Amerikasta Californiasta aikoinaan suomeen tuotu VN1500. Kevyt ja isolla väännöllä varustettu V2 lotkotin. Hieno laite.
Tapana on laittaa pyörät tip top kuntoon, jotta niillä uskaltaa lähteä vähän pidemmällekin. Siksipä tämäkin Vulcan laitettiin viimisen päälle luotettavaan kuntoon reissun onnistumiseksi.
Kaikki tekemäni huollot vuo lukea täältä.
Sitten itse reissuun. Päivä oli maanantai 5.7. ja lämpöä luvattiin +30'C. Huh melkoista keliä luvassa. Pelkkää sateetonta seuraavat 4 päivää. Ennusteen mukaan ajopäivät ovat välillä 26 - 30'C.
Siispä matkaan lähdettiin suojat sisältävillä ajohuppareilla ja polvisuojat sisältävillä kevlar farkuilla.
Kuitenkin vanhat muistot kaatosateista on vielä mielessä, niin pakkasin toiseen sivulaukkuun goretex-ajoasun mukaan. Sitä ei kylläkään koskaan tarvittu matkan aikana. Vaan ei vara venettä kaada.
Ei muuta kuin pyörät käyntiin ja menoksi. Matkalla ei tule kauheasti pysähdeltyä kuvaamaan tietä tai mutkapätkiä. Se täytyy kokea ajamalla. Ei kuvista saa irti miltä mikäkin tie tuntuu ja jatkuva pysähtely tappaisi sen läsnä koettavan fiiliksen. Kuvat siis keskittyvät lähinnä niihin asioihin, mitä matkalta vastaan tuli ja mitä koettiin.
Meillä on tapana tehdä niin, että päätämme missä seuraavan yön nukumme ja muuten koko päivän ajelut ja suunnat päätetään lennosta. Mukava olla välillä vähemmän suunnitelmallinen ja ottaa vain vastaan mitä maailma tuo. Luotan siihen että kun kaksi hyvää ihmistä lähtee reissuun, niin mikäli ongelmia tulee vastaan, ne hoituvat kyllä. Sehän nähtiin jo viime vuonna kun Intruderin takakumi meinasin kulua puhki kesken reissun ja saimme kaatosateen kuivattamat ajokamat rengasliikkeen kuivauskaappiin yöksi, sekä kyydit hotellille ja rengasliikkeeseen Euromasterin yksikönjohtajan toimesta, kun piti tilata se rengas seuraavaksi aamuksi.
Siispä katsotaan mitä tuli vastaan. Aikamme ajetuamme Ähtärin, Vimpelin ja muiden maaseutupitäjien ohi, tuli tilanne, että ihan totaalisesti unohdin tankata edellisellä ruokailukerralla bensaa tankkiin. 170 mailia trippimittarissa, niin mentiin varatankille. Keskellä maaseutua, ei oltu nähty huoltoasemaa viimeiseen 50 kilometriin. No jossain Haapajärventieltä Halsuanjärven läheltä löytyi liikenneympyrä. Keskeltä maaseutua. Ei siellä mitään keskustaa ollut, mutta löytyi joku pienen kylän SEO. Ei ehkä halvimmat bensat, mutta ei haittaa. Tankkiin oli menovettä saatava, jotta matka jatkuu. Hieno tukea tällaisia pieniä paikkoja, eikä aina isoja ABC ketjuja. Pysyvät pystyssä ja auttavat sitten jotakuta muuta samassa tilanteessa.
Matka jatuu ja vastaan tuli ihan tuoretta asfalttia. Oli sellainen pätkä, jossa piti pysähtyä odottelemaan autoa, joka johdatti letkan sitten uuden asfalttitien poikki vuorotellen eri suunnista.
Ensimmäisenä päivänä tuli hyvät kilometrit kun ajettiin Ylöjärveltä Kajaanin keskustassa olevaan Sokos Hotel Valjukseen. Tulikohan noin 500 kilometriä päivän saldoksi.
+30'C asteessa ajellessa vettä tuli juotua matkalla litra tolkulla ja olo oli silti väsynyt. Iltapalaksi kevyttä kanavarrasta, pieni jaloittelu ja nukkumaan.
Koko päivän ajon jäleen kroppa kaipasi vähän kävelyä. Pyörähdettiin katsomaan Kajaanin keskustassa oleva joku ja vanha linnakkeen raunio. Hienon näköinen paikka. Todella vähän ihmisiä istuskelemassa nurmikolla ja hiljaista oli. Liekö kaikki lomalla mökeillään?
Hetken aikaa mietittiin että käydäänkö vielä toisilla oluilla jossain. Joka paikka tuntui olevan kiinni. Sitten löytyi pääkadun vierestä joku baarikatu, jossa oli baareja auki. Meno näytti siltä, että siellä jos jossain Korona tarttuu ja päätettiin ohittaa oluet ja painua nukkumaan. Hyvä päätös.
Paitsi että... Helteisen päivän päätteeksi olisi halunnut nukkua. Se ei onnistunut Sokos Hotel Valjuksessa, koska
a) siellä ei ollut ilmastointia. Oli pakko yrittää nukkua ikkuna auki, että yön mahdollinen +17'C lämpötila viilentäisi edes vähän huonetta
b) Kajaanin hienosti kasvatettu nuoriso ei antanut hotellivieraiden nukkua. Hotelli sijaitsee pääkadun varrella ja 15 minuutin välein teinit kaksitahti-mopoillaan vetivät täysiä vetoja kadun päästä päähän. Ja palasivat takaisin toiseen päähän vinguttaen kaasua edestakaisin koko tien matkalta. VYN VYN VYN VYN VYN VYYYYYN!!! Sitten lähtivät pois ja palasivat 15 minuutin kuluttua tekemään tätä samaa. Tätä jatkui aamuyön tunneille asti.
Kajaanin kaupungille vinkiksi. Laittakaa nyt hyvänen aika siihen pääkadulle joka korttelille 2kpl hidastetöyssyjä. Siinä ei tarvitse ajaa lujaa. Oikeastaan siinä ei tarvitsisis ajaa ollenkaan, niin olisi vähän enemmän suuren kaupungin tuntua.
Kajaanin perheille vinkiksi. Vaikka kesäloma-aika onkin, niin hyvä se olisi nuorisonkin nukkua yöt, eikä pitää muita hereillä. Puhdasta kiusantekoa se oli.
Lisäksi Sokos Hotel Valjuksen vastaanotossa ei herunut sympatioita, kun kerroin ettei täällä saanut edes nukuttua. Toivottelivat vain että "toivottavasti ensikerralla uni maistuu paremmin".
Kiitos tästä kaikesta, Kajaani on nähty ja ensikertaa ei tule.
----
Yksi hienoimpia hetkiä Kajaanissa oli, kun pois lähtöä tehdessämme kävelimme prätkien luokse. Siinä oli jo pitkälti vanha rouva (hyväkuntoinen sellainen) meidän pyörien vieressä. Veikkaisin 80-85 vuotias. Katsottiin että kylläpäs rouva hymyilee moottoripyörille. Hymyili silleen ihan kunnolla aidosti iloisen oloisesti.
Rouva näki meidän saapuvan prätkille ja alkoi heti jututtamaan.
"Ompa nuorilla miehillä upeat moottoripyörät. Minä tässä haaveilin, kumpa minullakin olisi vielä noin upea moottoripyörä"
"Ompa nuorilla miehillä upeat moottoripyörät. Minä tässä haaveilin, kumpa minullakin olisi vielä noin upea moottoripyörä"
Hymyilytti vähän, kun meillä oli tosiaan 1800cc ja 1500cc moottoripyörät.
"Muistan kun olin 16 vuotias. Minulla oli Kajaanin kolmas mopo. Täällä ei enempää silloin ollut. Me lähdimme kavereiden kanssa mopoilla ruotsiin. Vanhemmat päästivät ja ei silloin mitään kännyköitä ollut. Voi kumpa pääsisi vielä joskus ajelulle"
Siinä oli lause joka pysäytti. Moniko nykypäivänä päästäisi 16 vuotiaan nuoren naisenalun ilman kännykkää mopolla toiseen maahan. Vähän on maailma muuttunut. En todellakaan voisi kuvitellakaan että ilman kännykkää päästäisin omia lapsiani mopolla ulkomaille. Vaan kyllä on ollut aikoinaankin varmasti melkoinen seikkailu. Hattua pitää nostaa rouvalle. Useampi ei edes uskaltaisi lähteä. Ihana törmätä tällaisiin ihmisisiin ja kuulla heidän tarinoitaan. Ei autoilleissa koskaan kuule tällaisia tarinoita.
Hetken jutustelun jälkeen rouva toivotteli meille vielä hyvät ja turvalliset matkat ennen kuin asteli pois. Upea hetki kertakaikkiaan. Paras hetki Kajaanissa. Toivotan tälle rouvalle pitkää ikää ja toivottavasti pääsee kertomaan vielä tarinansa monelle kanssamotoristille sekä suvunjatkajalle.
----
Päivä 2. Katsoimme että vieressä on suomen viidenneksi suurin järvi Oulunjärvi, jonka keskeltä menee hieno reitti ja lossi Manamansaloon. Siispä sinne.
Lossi kulkee puolen tunnin välein. Siinä odotellessa oli hyvä vetäistä jäätelöt ja vedet naamaan. Kiitokset ystävälliselle jäätelömyyjälle, joka kertoili hyvästä ruokapaikasta ja oli aivan super ystävällinen. Selvästi tyytyväinen leppoisaan kesäduuniinsa pittoreskin kauniilla paikalla nähden jatkuvasti vaihtuvia mukavia turisteja.
Juuri sopiva ajoitus syödä jäätelöt ja ajaa lossiin.
Manamansalosta löytyikin tämä ruokailupaikka hienosta Kultahiekat-lomakylästä
Ruokailutila oli aivan hiekkarannan vieressä ja paikka näytti aivan kuin olisi ollut Yyterin hiekkarannalla tai ulkomailla. Reissun yksi pysäyttävimmistä lomafiilis hetkistä.
Palvelu oli ihan super ystävällistä. Ruoka oli hyvää ja muutkin motoristit tulivat juttelemaan ohimennen. ruokana oli Chili con Carnea ja Possupataa uusilla perunoilla.
Hetken ruokaa lasketettuamme matka jatkui. Aikamme kierreltyä ja kaarreltua päätimme suunnata yöksi Sokos Hotel Vuokattiin. Ai miksi? No siksi, että siellä oli viileät huoneet. Huoneissa ei ollut huonekohtaista ilmastointia, mutta viilennetyt huoneet keskitetysti. Tosikuuma viikko takana, niin ilmastoinnit kävivät täysillä ja vastaanotosta neidot osasivatkin tietää että ykkös kerroksessa takaosassa on viileimmät huoneet ja antoivat meille sellaisen. Kiitos heille. Huoneet olivat aivan mahtavat. Aika uuden näköiset. Todella hieno paikka. Aivan eri maata mitä Kajaanin Sokos hotel Valjus. Vuokattiin voisi suunnata helposti toisenkin kerran. Prätkät sai ilmaiseen parkkiin suoraan hotellin eteen omille prätkäpaikoilleen.
Nälkä oli hirmuinen ja ajateltiin, että nyt syödään kunnon menuut. Ensin alkupalaksi maistelumenuu kahdelle. Käytännössä kaikkia alkupalalistan ruokia pienet määrät kahdelle.
Pääruuaksi iso läjä erilaisia kasviksia, joiden seassa naudan entecoteeta ja ribsejä. Kokonaisuus liekitettiin vielä pöydässä ja näky oli upea. Kyllä tuli vatsatkin täyteen.
Reissun lakipiste lienee saavutettu ja suunta kohti kotia alkaa. Välipysäkiksi valinta tapahtui puhtaasti taas valitsemalla ilmastoitu hotellihuone, jollaiset löytyi uuden karheasta Sokos Hotel Paviljongista Jyväskylästä. Siispä suunta sinne jälleen kerran pikkuteitä pitkin. Siinähän se päivä menee taas mukavasti nähden muita kuin ABC-huoltoasemia valtateiden varrella.
Jonkin aikaa ajeltua alkoi janottaa ja vastaan tuli tällainen Ruukin Tupa Jyrkkäkosken reunalla. Sisällä kahdessa kerroksessa ruokaa ja juomaa tarjolla.
Upea rakennus kertakaikkiaan
Jano sammutettu ja hetken fiilistelyjen jälkeen matka jatkuu. Seuraavaksi tuli jossain kohtaa nälkä ja ruokapaikaksi löytyi Pielavedeltä Satamaravintola Laivuri. Upea lista erikoisia pitsoja oli tarjolla, mutta helle oli niin kova, että päädyimme savulohisalaatteihin. Hyvät katetut tilat ulkona syödä hyvillä korona-rajoituksien esittämillä etäisyyksillä. Turvallisen oloinen paikka syödä ja tuntui olevan suosiossa. Ruokaa sai odotella liki tunnin.
Samassa oli vierasvenesatama.
Mahat täynnä laskettelimme yöpymiskohteeseen Jyväskylän Sokos Hotel Paviljonkiin. Jossa muuten kertoivat, että prätkillä saa heidän puolestaan parkkeerata Paviljonki P2 parkkihalliin ilmaiseksi. Eivät ota siitä maksua. Siitä vaan opastivat että puomin ohi sisään ja parkkiin. Lähtö olikin sitten hankalampi, kun lähtöporttien puomien ohi ei päässyt. Mutta vieressä oli ne tulopuomit ja siitä vaan hetki ettei autoja tule, niin puikkasee nopeasti tulopuomin ohi ulos.
Viimeisen illan safkoista ei tullut otettua kuvaa, mutta oli hyvää. Otettiin taas jonkinlainen menuu, jossa oli alkupalaksi ilmakuivattua kinkkua ja salaattia. Pääruuaksi naudan fileepihvi ja jälkiruuaksi crem bryle.
Viimeinen yö reissussa nukuttu ja täytyy sanoa että Sokos Hotel Paviljonki oli ylivoimaisesti upein hotelli. Uusihan se on. Henkilökunta oli upeaa ja auttavaista, sekä ravintola oli hyvä. Myös aamupala oli monipuolinen ja hienosti toteutettu.
Kamat kyytiin ja kotimatka alkaa.
Kotimatkalla poikettiin vielä syömään johonkin Ruoveden SEO huoltamolle tukemaan taas pieniä yrittäjiä, jonka jälkeen pian tiemme erkanivat ja kumpikin ajoi omaa reittiään kotiin.
Kokonaisuudessaan road trip 2021 oli seuraavan kartan mukainen lenkki kolmella yöpymisellä. Pyörän mittariin tuli 1313 kilometriä (816 mailia).
Hieno reissu kertakaikkiaan. Kumpikin pyörä toimi. Vettä satoi koko reissun aikana vain noin 10 minuutin ajan, jonka jälkeen aurinko, helle ja viima kuivasi vaatteet tuokiossa. Ainoa takaisku koko reissulla oli yhden soratien nimismiehen kiharan aikaan saama takavilkkupolttimon hajoaminen kaverini intruderissa. Onneksi polttimoita saa joka huoltoasemalta, joten sellainen saatiin äkkiä uusi tilalle.
Kiitos kaverille reissuseurasta. Kiitos kotipuoleen perheelle että reissu taas mahdollistui. Kiitos maailmalle, että meillä oli maailman parhaimmat ajokelit ja kaikki meni kohdilleen.
Ensi vuonna sitten taas uudestaan ja ehkä taas jollain uudella pyörällä 😀
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti