Heippa pitkästä aikaa.
Ollut hiljainen talvi ja niin työn täyteinen, ettei ole oikein ehtinyt miettimään prätkähommia ennen kevättä. Nyt pääsi oikein vauhtiin taas.
Pyörässä vanhat renkaat tuli vaihtoon ja se on hyvä hetki samalla katsastaa kardaanin hammastusten ja laakereiden tila.
Homma alkoi nätisti takarenkaan irroituksella. Vanteen puolen hammastukset olivat aivan priimaa.
Samoin kardaanin puoleinen hammastus. Priima kuntoinen. Puhdistus ja kunnon rasvat vaan tilalle ja näillä ajaa vielä 100 tkm.
Samalla kun takarengas on irti ja pyörä on uusi minulle, niin kannattaa irroittaa koko kardaanin takamurikka. Se on neljällä mutterilla kiinni. Irroittaa sen, niin pääsee katsomaan kardaanin hampaat siitä kohtaa, jossa kardaanin kulma-akseli liittyy kardaani-akseliin.
Hyvältä näyttää. Puhdistus ja uudet molybdeenirasvat paikoilleen ja takaisin nippuun.
Ennen kun laittaa kardaanin taka-kulmavaihteen takaisin paikoilleen, on järkevää katsoa kardaaniakselin etupään hammastukset. Tässä pyörämallissa se onnistuu irroittamatta takahaarukkaa. Kardaaniakseli ei lähde vetämällä pois taaksepäin kokonaan. Mutta se lähtee pois hampailtaan ja putoaa irti.
Juuri sopivasti. Saat venytettyä kardaanin etupään kohdalta sormella kumihaitarisuojusta että pääset näkemään hampaat.
Juuri sopivasti. Saat venytettyä kardaanin etupään kohdalta sormella kumihaitarisuojusta että pääset näkemään hampaat.
VN750 mallissa on ollut sellaista, että tehtaalta lähtiessä on unohdettu rasvata kokonaan tuo kardaaniakselin etupään hammastukset kokoonpanossa. Tämä on aiheuttanut monille kuluneet hampaat.
Tässä oli sama. Kuten kuvasta näkee, niin hampaat ovat ihan täysin puhtaat. Rasvaa ei ole nähtykään.
Onneksi, ONNEKSI tarkastin tilanteen. Omassa pyörässäni on vain 15 000 mailia, eli noin 25 000 km. Hampaat olivat vielä hyvässä kunnossa. Nämäkin kuorrutettiin kunnon molybdeenirasvakerroksella. Kestää sitten pitkään.
Yleensä olen joka pyörässä joutunut renkaiden vaihdon yhteydessä vaihtamaan myös laakerit. Tällä kertaa ei tarvinnut. Yhdessäkään laakerissa ei ollut klappia. Ei minkäänlaista kulumaa. Ja laakerit taisivat olla alkuperäistä mallia. Viittaisi hyvin siihen, että kilometrit pitävät paikkansa, vaikka pyörällä on ikää 32 vuotta. Tankki, satula, iskarit, pakoputket... kaikki ovat niin hyvässä kunnossa, että alan uskoa että mittarilukema pitää paikkansa.
VN750 on helppo saada tasapainoon pienen tunkin ja keskituen avulla. Voi vaihdattaa molemmat renkaat samalla kerralla rengasliikkeessä.
Paikalleen sujautettiin vanhat tutut Avon Cobra renkaat. Hinta-laatu kohdallaan. Hieno kuvio ja pitää kuin tauti. Näitä renkaita olen käyttänyt monessa pyörässä ja ei pahaa sanottavaa.
Paikallinen rengasfirma asensi kumit paikoilleen ja pyörä näyttää taas pyörältä. Samalla mallasin paikoilleen uusia täysin vedenpitäviä sivulaukkuja, joilla ensi kesän reissu tehdään. Enää ei tarvitse pakata muovikasseihin vaatteita ja romuja nahkalaukkujen takia sateen varalle. Nyt van rullataan laukun kansi kiinni ja kuumahitsatut kumisaumat pitävät rankkasateenkin jälkeen kamat kuivana.
Tuli myös poistettua tappokatkaisijat tästäkin pyörästä käytöstä. Niistä ei tajunnut ottaa kuvia juurikaan. Mutta jos palataan näihin vanhoihin viesteihin, niin idea käy selväksi.
Tässäkin pyörässä oli jo pientä katkomista ja sammumista aluksi. Kuvittelin myyjän sanojen mukaan sen johtuvan virtalukosta. Mutta lopulta kun irroitin sivujalan tappokatkaisijan ja yhdistin johdot, niin kaikki katkokäynti loppui siihen täysin.
Samalla poistin loputkin tappokatkaisijat, eli starttirele junktion boksissa on ohitettu nyt katkaisemalla yksi johto. Jenkkipyörän ollessa kyseessä ja etuvilkuissa palaa aina valo, niin piti yhdistää yksi johto toiseen. Selvitys on noissa edellisissä linkeissä.
Jälleen kerran on yksi pyörä saatu käyttövarmemmaksi ja tällä tehdään ensi kesän upea reissu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti