Tämän vuoden prätkäreissu suuntautui Vaasan ja Merenkurkun alueelle. Käytössä oli vain kolmisen päivää ja säätila oli kokoajaksi uhkaava, että sadetta saattaa tulla silloin tällöin.
Joka tapauksessa perinne on jo niin vahva, niin halusimme lähteä edes pienelle reissulle. Mitään sen suurempaa suunnitelmaa ei ollut, kuin että ajelua, hyvää ruokaa ja pieni irtiotto arjesta.
Ensimmäisenä suuntasimme pikkuteitä pitkin Niinisalon varuskunnan parkkipaikalle. Ajattelimme vetäistä siinä kahvit sotilaskodin munkin kera. Mutta niin vain oli koronan uhka uloittanut kätensä tännekin asti ja sotilaaskoti ei ollut avoinna.
Siitä sitten ristiin rastiin pikkuteitä pitkin kohti Vaasaa. Aikamme kun oltiin pikkuteitä ajeltu, todettiin että nyt pitänee loppumatka painella isoa tietä, että ehditään syömäänkin vielä illalla.
Tampereelta tullut E12 tie vei suoraan keskustaan ja päättyi torin reunalle torin alapuolisen toriparkin rampille. Sinne pyörät parkkiin ja hotelliin.
Miesten reissuilla on ollut tapana nauttia hyvää viskiä, sekä syödä hyvin. Suihku, parit whiskyt ja olutta naamaan ja ruokaa etsimään.
Hetkisen pohdittuamme ruokapaikkaa nälkä oli jo niin kova, että helppo ratkaisu oli torin laidalla oleva Social Burgerjoint ja heidän paksut pihvinsä. Hyvä bursa oli eikä hinnatkaan pahat suhteessa mätön kokoon.
Burgerin jälkeen vielä parissa pubissa kävimme istahtamassa tuopilla ja kömmittiin hotellille nukkumaan.
Ensimmäisen päivän ajomäärä oli 278km ja tankatessa tankkiin mahtui 11.53 litraa.
Nopealla laskutoimituksella 4.15 l/100km. Pienellä menee Honda CX500 kun kaikki säädöt ja syttyosat ovat kunnossa.
Seuraavana päivänä arvoimme hieman että mihin lähdetään. Lopulta suuntasimme saaristoon. Kohti Raippaluodon siltaa. Ja olihan se silta upea. Pitkä, korkea ja mahtava.
Yllättävän iso tuo saaristo. Ajoimme ensin Björkby osion pohjoisimpaan kärkeen katselemaan. Sen jälkeen paluu takaisin ja läntiseen reunaan Söderuddeniin. Näiden kahden välinen matka oli 45km. Aika paljon.
Toisella puolen saarta Söderuddenin satamassa olikin jo kova nälkä. Pyörät parkkiin ja pitsalle.
Arvottiin syömisen yhteydessä, että mihin suuntaamme. Seinäjoelle, Jyväskylään, Porin suuntaan vai minne. Olimme välttyneet sateilta ja seuraavan päivän ajaksi luvattiin sateita sinne sun tänne. Kastuminen tulisi olemaan lähes väistämätön. Lopulta vähän laiskasti päädyimme toteamaan, että palataan Vaasassa samaan hotelliin ja jätetään päivän ajomäärä hieman pienemmäksi.
Päivän ajomäärä 165km ja bensaa meni 5.96l.
Laskutoimituksena se tekee 3.61 l/100km. Mitä ihmettä! Voiko 40 vuotta vanha pyörä kulkea näin pienellä. Kyllä se vaan voi, kun tosiaan säädöt, kaasarit, syttyosat, kaikki on kohdillaan ja uutta osaa.
Illalla vielä piipahdimme Amarillossa ja pubit jäi väliin sääkarttaa katsoessamme. Laskelmoimme, että jos herätään kello 6.45 ja lähdetään noin 8-8.30 välillä kohti Tamperetta, vältymme sateilta juuri ja juuri. Siispä ruuat naamaan ja nukkumaan.
Aamulla herätys ja kovaa kohti kotia pilvien edellä. Kuin ihmeen kaupalla vältimme sateet. Kuvia ei jääty räpsimään, mutta kodin viereisessä huoltoasemassa tuli vielä näpsäistyä kuva kotimatkan kulutuksesta.
241km ja 9.62 litraa.
Laskennallisesti 3.99 litraa/100km.
Tänä vuonna reissu jäi vähän yhdellä sijainnilla pyörimiseksi ja tästä ei riitä tarinaa ja muistoja niin paljon kuin edellis vuosien seikkailuista. Mutta piti tästäkin kirjoittaa kuitenkin tarina muistoksi.
Testasin hetken matkaa kaverini Suzuki Intruder M1800R pyörää. Ja voi herranen aika miten hieno pyörä ajaa. Täytyy laittaa lotto tulille ja ostaa samanlainen jos niin suodaan.
Kiitos ystävä jälleen reissusta. Ensivuonna uudelleen ja vuosien kuluttua sitten valloitetaan eurooppa, kun on vähän sopivampi pyörä itselläkin alla.
Kaiken kaikkiaan noin 650km tuli kilometreja google mapsin mukaan reissusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti