Elämässä kuitenkin voi tapatua lyhyellä ajalla yllättävän paljon asioita ja niin tapahtui meidänkin perheessä. Muutokset mahdollistivat sen, että kakkosautoa ei ostettukaan. Oli parista tunnista kiinni, että olisin koeajanut yhden auton ja tehnyt siitä kaupat. Onneksi muutokset selvisivät pari tuntia ennen eikä jälkeen autokauppojen.
Tämä myös mahdollisti sen, että pystyin edelleen jatkamaan ajamista ja työmatka-ajamista prätkällä. Sitten piti vain löytää jotain sopivaa wingin tilalle. Wingi oli todella hyvä ja vakaa pyörä. Se ostettiin sillä ajatuksella, että ajaisimme sillä kaksipäällä silloin tällöin jonnekin pidemmälle. Kokemus toi selväksi, että yksin minä lopulta ajelin ja yksin ajellessa wingi on vähän turhan raskas laite. Siispä jotain kevyempää.
Aikoinaan minulla on ollut parikin 250 kuutioista maxiskootteria. Ne ovat todella helppoja laitteita huoltaa, taloudellisia ja suojaavat hyvin pikku sateellakin. Myös eväät, työreppu, kauppakassi, treenikassi jne kulkevat hyvin skootterin penkin alla.
Alkoi herätä ajatus, että mitä jos kuitenkin hankkisi maxiskootterin?
Toisaalta maxi on sellaiseen leppoisaan ajoon ja parhaimmillaan juuri pikku siirtymissä, taajamassa ja työmatka-ajossa. Etenkin kun työmatkalla on toisinaan ruuhkaa, niin ei tarvi vatkata vaihteita jatkuvasti. Kaasua ja jarrua vaan.
Toisinaan sitä ehkä kaipaisi prätkää ja pidempiä päiväretkiä. Präktän fiilistä ja äänimaailmaa.
Omat kriteerit pyörälle on vuosien saatossa löydetty.
- Täytyy olla lukittavaa laukkutilaa siten, että saa reppua, ajotakkia, kenkiä jne laukkuihin
- Täytyy saada oikaistua jalkoja suoraksi välillä eteenpäin (polvi vaatii)
- Paino mielellään alle 250kg, koska 300kg wingi oli hieman liikaa ja paikoitellen jännitti
- Sen verran matala, että jalat saa hyvin tukevasti maahan
Siinä alkoi sitten nettimoton ja torin katseleminen. Muutaman viikon hain mielessäni ajatusta, että kumman ostaisin, kunnes tärppäsi ja vielä omalta paikkakunnalt. Löytyi myyjä, jolla oli myynnissä omaa silmääni miellyttävän näköinen 400 kuutioinen maxiskootteri, sekä 750 kuutioinen custom pyörä. Kummassakin oli hieman läpikäytävää. Customi ei ollut heti ajokuntoinen, maxiskootteri oli, mutta sekin vuoti bensaa kaasarista maahan.
Tein kaupat molemmista :-D
Talveksi hieman puuhasteltavaa ja keväällä sitten selviää kumman sitä pitäisi itsellä vai pitääkö kummatkin.
Kawasaki VN 750 Twin vuosimallia 1995 (60.000 km)
VN750 on täynnä hienoja ominaisuuksia, jotka tekevät siitä helpon pyörän pitää
- Kardaaniakseli
- Huoltovapaat hydrauliset venttiilinnostimet
- Tubeless renkaat
- Kahdet sytytystulpat per sylinteri
- Hyvä tehopainosuhde 66hv, 65Nm ja 220kg
- Kulutuksesta en osaa vielä sanoa, mutta kuulemma menee noin 4.5l/100km.
- Siirtosarjat valmiiksi asennettuna tähän yksilöön
Suzuki Burgman AN400 vuosimallia 1999 (AN400X) (42.000 km)
Ensivuonna 20 vuotta täyttävä 400 kuutioinen Burgman taas on aivan mahtava täyttämään tarpeet juuri työmatka-ajoon ja ylläpitokulut todella halvat.
- Kevyt (174kg), ketterä ja tehokas taajama-ajossa, ruuhkassa ja työmatka-ajossa
- Plussaa käsijarru, jonka kanssa voi pyörän jättää sivujalalle vaikka mäkeen parkkiin
- Penkin alla mahtuu helposti kulkemaan töihin reppu ja eväät.
- Takaboksin kanssa voi kuljettaa kaupasta 2 kassia ruokaa helposti.
- 33 hv, 28Nm , tankkiin menee 13 litraa, jolla ajaa noin 300 kilometria
- Vakuutus täysillä bonuksilla alle 100e/v
- Renkaat 13" ja maksavat 30-50e /kpl.
- Moottoriöljyä menee 2 litraa, jotka saa öljynsuodattimen kanssa halvimmillaan noin 10 eurolla
- Kaasutinversio itse helposti huollettavissa (2003 lähtien tuli ruisku)
Kummatkin kerta kaikkiaan hienossa kunnossa ulkoisesti. Kaupaavat vain pientä huoltoa, kaasarien ultrapesun ja läpikäynnin, uudet akut, ehkä renkaita, ym.
Näin sitä palattiin kaksipyöräisten maailmaan oikein kuukauden tauon jälkeen. Mukava vaihteeksi nähdä muutakin tekniikkaa, kuin pelkkiä Hondia.
Näiden huolloista varmasti lisää blogissa talven aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti