No ei aikaakaan kun sana kiirii. Sain yhteydenoton etelämmästä suomea rouvalta, joka kertoi että hänen eläkkeelle jäävän miehensä CX500 custom ei lataa. Laturi rikki ja pitäisi vaihtaa staattori sinne koneen sisälle. Sen enempää ei viestissä lukenut. Vain puhelinnumero, mikäli minua kiinnostaisi tämä projektina.
Päivän verran mietin asiaa itsekseni ja tulin siihen tulokseen, että on nuo cx:t niin hienoja pelejä ja mukavia ropata, jotta soitetaan ja keskustellaan mikä on tilanne.
Puhelun päätteeksi sovimme, jotta CX tulee lämpimään talliini ja tehdään siihen perusteellinen remontti. Eikä mennyt montaa päivää, kun pakettiauto toi pihaan näin kauniin CX500 customin.
Täytyy sanoa että on nätissä kunnossa tämä. Ei juuri isosti vaadi, jotta tämä menee museorekisteriin. Tätä myös suosittelin omistajalle.
Mittaristossa lukee 75km, joten mittari on juuri pyörähtänyt ympäri.
Jos CX:ää yhtään tuntee, niin yllä olevista kuvista selviää, että kyseessä on 1982-83 vuoden CX custom. Eli viimeistä vuosimallia. Parhaat tuntomerkit ovat lukkopesän alapuolella oleva musta sarvia pitelevä lätkä. Se on tuollainen leveä, eikä neliskulmainen. Sekä etujarruissa on kaksi jarrumäntää per jarrukenkä. Aikaisemmissa on vain yksi per jarrukenkä. Jarrutustehoon varmastu tullut tätä myötä hyvä parannus. Myös moottorin oikealta puolelta puuttuu kokonaan jakoketjun kiristäjän säätöpultti, eli moottorissa on harvinainen automaattikiristin. Toivottavasti se on kunnossa, sillä niiden löytäminen koko maailman tasolla on jo hankalaa ja hinnat nousee yli 100 euroon helposti. Viimeisimpänä moottorin huohotus, joka on toteutettu moottorin takapäästä pulsarien kotelon yläreunasta. 78-79 malleissa, eli Z-malleissa huohotus on kansissa. 80-81 (82) se on moottorin okean reunan "pullomaisesti" lähtevässä osiossa. Ja näissä viimeisissä tosiaan pulsarikotelon kannessa.
Mikä ei näy ulospäin, mutta näillä tuntomerkeillä selviää on se, että tässä ei ole perinteistä CDI-sytytystä. Tässä on GoldWingeihinkin tullut tuttu ja luotettavampi transistorisytytys, joka kestää ikävuosia paremmin. Satula irti ja sieltähän se ne kaksi transistorisyttyboksia löytyi.
Jakoketjun kunnosta ei ole tietoa. Perus öljynvaihtojen ja iskarihuoltojen lisäksi pyörällä on vain ajettu viimeiset 4 vuotta omistajansa toimesta. Ja kilometrejä on tullut, mikä on aivan mahtava asia. Nämä on tehty ajettavaksi, eikä säilöttäväksi. Itsellä jopa tuli hieman harmillinen olo, kun ei meinaa omana pyörään saada kuin 1500-4000km vuodessa. Vaan elämäntilanne on se, että perheessä on 2v lapsi. Ehkä sitten muutaman vuoden kuluttua taas ehtii itsekin paremmin.
Sovittiin että tehdään täydellinen triple bypass. Eli uusittavaksi menee staattori, jakoketju, vesipumpun mekaaninen tiiviste + nokka-akselin takapään tiiviste. Lisäksi kaikki helposti vaihdettavat stefat, kuten nokka akselin etupään stefa, vaihdepolkimen stefa ja kytkinkopan akselin stefa. Lisäksi samantien vaihdetaan öljypumpun ketju ja kaikki o-renkaat mitä operaation aikana löytyy. Sekä vielä lopuksi starttimoottorin huolto ja uudet hiilet tarvittaessa.
Kävin vielä CX:ää läpi ennen kuin lähdin tekemään tilauksia osista eri paikkoihin. Kävi ilmi, että Kaasutin kaipaa uudet ACV-kalvot. Toisen ACV-kalvon vierestä jopa puuttui se kuminen noin 3mm halkaisijaltaan oleva o-rengas, sekä takavanteesta löytyvä kardaania vasten oleva hammastettu laippa
oli jäänyt täysin vaille huoltoa jo pidemmän ajan. Laippa oli ihan ruosteessa ja hampaat kuluneet piikeiksi. Onneksi kardaanin pään hampaat lienevät kovempaa metallia, koska ne olivat uuden veroiset. Riittää että hankitaan uusi laippa ja kunnon molybdeenirasvat sinne ja kardaanin nippaan.
Näiden piikkien kanssa en ajaisi enää metriäkään, ettei tarvi soittaa hinuria hakemaan pyörää, kun veto yhtäkkiä loppuu. Ehdottomasti uusi hammastus hankittava.
Eikä tämä kevät tähän lopu. Ennen kuin saan oman wingini kansipahviremontin alulle, niin lupauduin vielä auttamaan parin kaverin CX:t kesäkuntoon. Toiseen pitää vaihtaa kansipahvi ja toiseen pitää tehdä täydellinen ulkoinen puunaus, jotta se saataisiin museokuntoon.
Onhan tässä hyvin aikaa ennen kuin lumet sulaa. Lapsen päiväunien aikana ja iltaisin on hyvää aikaa ropata ;-) Näissä tunnelmissa eteenpäin. Seuraava kirjoitus lienee tämän CXC:n täyshuollosta kertova kirjoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti