Ensin tankki irti ja sen jälkeen ihmettelmään, että mitäs meillä täällä on. Kaikki näyttää pintapuolisesti todella hyvältä. Mitä nyt imukaulojen tiivisteissä on jotain outoa mössöä laitettu lisätiivisteiksi. Muuten tosi siistissä kunnossa. Kahvalämppärien katkaisin on laitettu tankin alle oikealle puolelle. Sopivasti katseilta piilossa, mutta esteetön pääsy kädellä napsauttamaan lämmöt päälle. Hyvä idea. Taidan laittaa jatkossakin katkaisijan sinne. Muuten on kyllä nätisti edelliset omistajat pyörän pitäneet.
Tässä vaiheessa lienee hyvä muistuttaa, että kuvat suurenevat klikkaamalla.
No ei muuta kun irroittelemaan imukurkkuja ja samantien löytyi se syy, miksi sinne on laitettu mitälie mössöä tiivisteeksi rumasti. Kummankin imukaulan o-renkaat ovat katkenneet. Eli tilauslistalle menee. En todellakaan halua laittaa noin rumilla mössöillä sotkettuja tiivistyksiä pyörään jos kyse on tulevasta museopyörästä.
Muutoin imukurkut näyttivät hyväkuntoisilta. Metalliosat siistit ja kumiosat ilman niitä tälle mallille tyypillisiä ajan tuomia halkeamia. Tätä pyörää on käsittääkseni säilytetty hyvin pitkälti lämpimässä tallissa talvet. Ainakin toisessa kumiosassa oli lukema 79, eli lienee alkuperäiset imukurkut.
Tankki ja sivumuovit vaihtuvat niihin sinisiin, mitkä hyllystä jo löytyy. Ilokseni huomasin, että sehän on tämän pyörän alkuperäinen väritys. kun otti vanhan maalatun sivumuovin irti, niin se oli samaa sinertävää sisäpinnaltaan. Hyvä hyvä. Mietinkin jo että onko tässä vuosimallissa ollut tuota sinistä väriä, mutta tässähän se vastaus tulikin. Pyörällekin tekee hyvää saada itsensä alkuperäiseen loistoonsa :)
Ja tässä meillä on kaasuttimen ilkein osa irroittaa. Niin sanottu emulsion tube vai oliko se emulsion jet. Löytyy pohjasta sen mustan kumiplugin alta syvältä. Siitä ilkeä pirulainen, että tässä ei ole kierteitä. Se on hakattu sinne paikalleen. Mutta sekin olisi hyvä irroittaa ja pestä, koska sisältää pieniä reikiä josta polttoaine kulkee ja reijät voivat tukkeentua. Kyseinen osa irtoaakin kun löytää sopivan teräväkärkisen vastakierretapin. Pistää vastakierretapin nätisti reijän suulle ja napauttaa hiljaa vasaralla pari kertaa. Sen jälkeen jakoavaimella lähtee kiertämään vastakierretappia vastapäivään, kunnes jossain vaiheessa tuntee (ja kuulee) selvästi, miten suutin napsahtaa irti paikaltana. Sen jälkeen voi jatkaa kiertämistä ja samalla nostaa ylöspäin ja osa on kohta kädessä.
En lähtisi tekemään tuota millään halvalla vastakierresarjalla. Jos se vastakierretappi katkeaa sinne sisään, niin se menee koko kaasuttimen uusimiseksi sen jälkeen. Eli laatutyökalu tähän operaatioon on avainsana. Suuttimen numero näytti olevan kokoa #45. Kun kyseinen suutin on ultraäänipesty ja kuivattu esim paineilmalla, niin sen saa paikalleen nätisti kun tiputtaa sen koloonsa ja tuurnalla ja vasaralla napauttaa pari kertaa. Ei verenmaku suussa, vaan nätisti muutama napautus.
Seos ruuvit eivät olleet kumpikaan oikein auki, kuten pitäisi. Varmaan ilmavuodot imukurkuissa vaikuttaneet asiaan. Kumpikin seosruuvi oli auki noin 2 kierrosta, vaikka pitäisi olla 2.5 kierrosta.
Tokihan mikään ei koskaan voi mennä täydellisen nätisti. Vaikka itse olenkin perfektionisti, niin moni ei tunnu olevan. Tässäkin oli oikean kaasuttimen pohjassa tiiviste likimain poikki kokonaan ja kun varovasti sitä irroittelin, niin poikkihan se meni. Tiivisteen lisäksi oli jotain töhnää laitettu tiivisteen lisäksi.
Lisäksi pohjan yksi ruuvi oli aivan pyöreäksi ruuvattu. Joten se ruuvi meni vaihtoon. Ei näitä tarvi verenmaku suussa ruuvata. Ne pysyy pienemmälläkin.
Onneksi jokaisella itseään kunnioittavalla cx harrastajalla on hyllyssä iso nippu kaikenlaista varaosaa, että saadaan kerralla osat kuntoon. Ja näin tällä kertaa löytyi hyllystä davidsilverspares.co.uk siulta tilattuja kaasuttimen korjaussettejä, josta yhdestä oli hyvä napata uusi tiiviste tuon vanhan tilalle.
Suuttimet olivat oikein ja kokoa 78 sekä 112.
Kunnes päästiin puoliväliin kaasuttimia ja kohti ACV kalvoja. Ei ollut enää tässä vaiheessa yllätys, että kumpikin kalvo oli tiensä päässä. Kummastakin paistoi valo läpi. No hyllystä löytyi 1kpl uusia ACV kalvoja ja 1kpl käytettyä, mutta ehjää. Nämä tilalle ja homma etiäppäin. Täytyy tilata yksi uusi ja vaihtaa suosilla tuohon, niin on kummassakin uudet sitten.
Vanhasta näkee miten on tuon yläosan messinkinipukka kulunut, kun se on joustanut ees taas kaasuttimen kolon seinämää pitkin.
Uusi ei mennyt heittämällä paikalleen. piti hieman hiekkapaperia varovasti näyttää, että sai sen nipukan sen verran kapeammaksi että se meni kivuttomasti ylös alas paikallaan.
Toisen cx:n ACV-kalvot vaihdoin myös vuosi sitten ja laitoin siihenkin tällaiset uudet tilalle. ilmeisesti näissä on sitten pieniä eroja kaasuttimissa. Hyvin pieniä. Ja kuten kuvasta huomataan, niin vanhemman mallin (ylempi) kaasuttimessa ACV-kalvon päälle tuleva kalvokin on hieman erilainen.
Tässä muuten näppärä pikkusarja moneen apuun. Pitää oikein mainostaa. Tällä pääsee moneen paikkaan avaamaan ruuveja ja pultteja. Esimerkiksi toisen kaasuttimen ACV-kalvon kansi on ikävästi ja ei aukea ruuvimeisselillä, ellei kaasuttimia irroita toisistaan. En lähtenyt niin paljon purkamaan, koska kaasuttimet ovat toimineet enemmän kuin nätisti. Joten tällä pienellä lenkillä pääsee hienosti avaamaan sen kannen.
Tässä toinen kaasuttimen kalvo. Ihan syöpynyt tuo kumipinta jo lörpäksi. Mikähän sen sulattaa noin? Tässä kun ei ole käytetty tuota 95E10 alkoholibensaa ollenkaan vaan pelkkää E98:sia myös edellisten toimesta. Olisiko vaan aika tehnyt tehtävänsä?
Sitten kaasutin kasaan ja tekemään listaa mitä kaikkea tarvii tilata.
Samalla päätin kurkata jakoketjun tilanteen. Pyörällä on ajettu 98 000km ja pyörän huoltohistoria on hyvin pitkälti kokonaan merkattu ruutuvihkoon ylös. Sanallakaan siellä ei mainita jakoketjua. Jakoketju näissä vaihdetaan yleensä 50-80 000km välein. Mutta tarina kertoo myös monesta yli 100 000km ajetusta jakoketjusta. Niin kauan ei ole mitään huolta, kunnes öljyn seasta ei löydy alumiinilastuja ja kone ei pidä mitään ääniä. Jakoketjuhan jossain vaiheessa lähtee syömään lohkon yhtä kohtaa, jos sitä ei vaihdeta.
No kurkkaus hammaslääkärin peilillä jakoketjun kiristimen säätövaraan kertoi totuuden. Säätövara on lopussa. Eli ketjun vaihto tulee eteen joko keväällä tai sitten vuoden parin sisään. Triple bypass blogi kirjoitetaan sitten siinä vaiheessa, mikäli sinne asti päästään.
Lähdenkin tästä kurkkaamaan samantien miltäs se tuon toisen cx:n jakoketju tähän väliin näytti.
Seuraavaksi varmaan päästään käymään läpi sähköliitoksia. Jokainen näkyvä liitos läpi. Puhdistus sekä voitelu contact protect suihkeella korroosion estämiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti