Kesäkuun ensimmäinen viikko koitti ja oli taas aika toteuttaa perinteeksi muodostunut äijien road trip. Tänä vuonna oltiin suunniteltu, että lähdetään kohti Oulua ja pyöritään pohjoisemmassa. Ehkä jopa piipahdetaan ruotsin puolella. Mutta kuten aina, suunnitelmat vaihtuu lennosta. Mennään fiiliksen ja sadepilvien mukaan.
Lopulta kello oli jo yli neljä, kun pääsin kohtaamispaikkaamme Huittisten ABC:lle. Kaveri pääsi perille ja kahvien jälkeen reissu pääsi kunnolla starttaamaan.
Viikon sää näytti hyvinkin epävakaiselta, eikä kelikään ollut hellettä, kuten yleensä. Päätimme unohtaa Oulun ja suunnata suoraan länsirannikon helmeen, eli Poriin. Jottei ilta venähtäisi liiaksi, vedettiin pyörät ilmaiseen parkkiin Pohjoispuistoon ja kamat Sokos Hotel Vaakunaan torin laidalle.
Vaikka ensimmäisen päivän etappi oli lyhyt, niin nälkä oli kova. Frendi osasi sanoa, että hyvät ja täyttävät ruuat saa torin laidalta BBQ & Spirit house Gallesta.
Siinä sitten arvottuamme ruokia, päätettiin tilata vähän juotavaa alkuun.
Hetken pohdiskelujen jälkeen päädyimme seuraavaan annokseen, joka täytti odotukset ylivertaisesti. Ruoka tuli nopeasti ja kaikki oli hyvää. Erityismaininta herkulliselle härän hännälle. Eikä lihamäärään suhteutettuna hinta ollut ollenkaan kallis. Vastaavaa settiä ei tällä hintaa isoista kaupungeista taida saada.
Kyllä siinä oli vatsassa pitelemistä. Hetken aikaa mietittiin tätä haaste burgeria, mutta melkein kilo lihaa tuntui överi ähkyltä ja jätettiin väliin. Ainakin tällä kertaa.
Perään vielä jälkiruuaksi fernet brancat ja siitä istumaan vielä yksille Beer hunter's panimoravintolaan, joka on ollut samalla paikalla jo pian liki 30 vuotta.
”Aloitimme oluen panemisen perheyrityksenä vuonna 1998, ja oluen valmistus jatkuu tällä hetkellä jo kolmannessa polvessa.”
Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Vaasaa, niin rannikkoa pitkin, kuin vain pääsi. Paikoitellen osasi arvata, että meri on nyt ihan vieressä, kun kylmä keli 12'C höystettiin merituulella. Tahtoi tulla jopa vilu paikoitellen kun ajeli ajohupparilla ja ajofarkuilla.
Reitti meni Porista Ahlaisten siltoja pitkin Ahlaisiin, josta Merikarvian Krookaan, mistä löytyikin mukava taukopaikka kahvittelulle The Merry Munk nimisestä gastropubista.
Merry Munk sijaitsikin kivalla paikalla suoraan meren äärellä. Ruokaa ei vielä syöty, mutta pöytiin kannettavat annokset näyttivät herkullisilta ja täyttäviltä.
Matka jatkui Merikarvialta Kristiinankaupunkiin lounaalle. Nälkä oli jo kova, joten lounaaksi valikoitui ihan perus pitsaa Kristiinan pitseriassa. Pitsa oli hyvä perus pitsa. Ei mitään artesaanipitsaa tai kiviuunipitsaa. Perus normi pitsa. Kokoa oli sen verran, että yksikin olisi riittänyt kahdelle. Vähän meinasi väsähdys tulla, kun oli taistellut koko pitsan yksin vatsaan.
Matka jatkui pikkuteitä Vaasaan. Pistettiin Sokos Hotel Royalin viereen kadunvarsipysäköintiin parkit ja Parkmanista parkkimaksu päälle seuraavaan aamuun asti. Positiivinen yllätys oli, kun vastaanotossa neiti kertoi, että moottoripyörät saa laittaa heidän parkkihalliin ilmaiseksi turvaan. Kamat hotellihuoneeseen ja siirtämään pyörät hotellin parkkiin. Normaalisti parkki olisi hotellilla 18e/vuorokausi per ajoneuvo. Oikein positiivinen yllätys huomioida ilmainen parkki moottoripyörille.
Lounaspitsa oli yhä niin täyttävä, että illaliseksi emme lähteneet enää syömään isosti mihinkään ravintolaan. Ruokapaikaksi valikoitui Bad Bun koju kauppatorilta, joka osoittautui aivan loistavaksi valinnaksi. Harmillisesti en huomannut ottaa kuvia herkullisista buneista. Ensin otin yhden, mutta lopulta se oli niin hyvää, että otin toisenkin ja vatsa oli taas täynnä. Lainaan tähän kuvan heidän 2025 menustaan, niin näkee millaiset annokset olivat.
Itseasiassa täytteitä taisi olla vieläkin enemmän mitä kuvissa ja maku mitä parhain. Vaikka kyse oli pikaruokatyyppisestä kojusta, kiireellä tänne ei kannata tulla. Neiti loihti annokset artesaanimaisen rauhallisesti ja lopputulos oli esteettisen kaunis ja maistuva annos. Hintakaan ei ollenkaan paha. 5.5 euroa per bun.
Seuraavana päivänä meillä tuli pienoinen hotelliongelma. Ei meinattu löytää mistään mitään järkevää ja järkevän hintaista hotellihuonetta, niin tehtiin toisenlainen ratkaisu. Minulle oli jäänyt Bookin.com lompakkoon bonuspisteitä aikaisemmilta ulkomaanreissuilta ja ne olisivat hetken päästä kuollettuneet nolliin. Käytettiin ne ja pari kymppiä päälle omaa rahaa ja varattiin Harjavallasta legendaarinen Hotelli Marilyn. Matka siis jatkui takaisin etelään, mutta hieman enemmän sisämaata pitkin.
Etelä-Pohjanmaalla ei kyllä ole mitään. Pikkuteitä ajeltiin ilman sen suurempia nähtävyyksiä ja päädyttiin Isojoelle syömään lounasta. Paikkojen piskuisesta koosta kertoo sekin, että ravintolassa ei edes tiedetty mikä on ePassi, jolla lounasta yritimme maksaa.
Hotelli Marilyn on myös paikkoja, jotka ovat sijainneet samalla paikalla vuosikymmeniä. Olikohan Marilynin historia peräti myös noin 30 vuotta.
Hotelli oli hotelli. Ei mitenkään erityisen tyylikäs, mutta hoitaa asiansa jos ei ole sen suurempia vaatimuksia. Huoneet hieman laitosmaisia ja ikkunasta ei nähnyt ulos, kun se oli niin korkealla. Halvalla hoiti yöpymisen ja aamiainen oli riittävä, joskin ei niin suuri kuin esim. Sokos hotelleissa. Mutta pekonia, nakkeja ja kanamunia löytyi, kuten asiaan kuuluu.
Illan ruokailu ei ollut varsinainen kulinaristinen kokemus. Harjavallassa tuntui olevan kaksi ravintolaa. Perus pitseria ja Hotel Marilynin oma ravintola pubin puolella. Helppo ratkaisu oli jäädä hotellin ravintolaan ja vetää siellä pubi tyyppinen burger, sekä makkaraperunat. Ei mitään erikoisuutta. Perus vatsan täytettä.
Torstain keli näytti keskiviikko iltana vielä uhkaavan sateiselta. Melkein luovutimme reissumatkan tähän, mutta tuntui siltä, että reissusta jäi jotain uupumaan, etenkin kun se alkupäivän lähtö meni melkein iltaan. Lopulta sää ennusteet muuttuivat niin, että päätimme lähteä vielä tekemään kierroksen Rauman kautta Turkuun saadaksemme koko rannikkoalueen kartoitettua.
Raumalla lounaaksi kanasalaatti Pancho Villasta. Tällä kertaa ePassilla :) Vähän kevyempi annos vaihteeksi.
Aurinkoisessa kelissä pikkuteitä Uudenkaupungin ja Taivassalon kautta Turkuun Sokos Hotel Wiklundiin. Tällä kertaa parkkia ei saanut puhumallakaan ilmaiseksi, koska heillä ei ole omaa parkkihallia. Heillä on sopimus Euro Park Wiklundin kanssa sopimushinnalla. Alennushinta taisi olla vuorokaudeksi 16 euroa/ajoneuvo, kun sen maksoi hotellin vastaanotossa.
Wiklund oli kivan keskeisellä paikalla. Ikkunasta näki hienosti torille ja jokilaivat olivat parin korttelin päässä.
Vaihteeksi raskaampaa ruokaa illalliseksi. Ravintola Old Matesista Smash burgerit kahdella pihvillä. Oli todella hyvä burgeri.
Ruuan jälkeen muutamille istumaan ravintolalaivoille. Rauhallista oli torstai-iltana Turussa. Kesäloma ei ehkä vielä ole ihmisillä päässyt täyteen vauhtiin.
Palailtiin lähempänä puolta yötä hotellille ja päätettiin mennä vielä sikareille Wiklund hotellin kattobaariin 11. kerrokseen. Hienot maisemat ja mukavan tunnelmallinen paikka. Reissu oli hieno lopettaa perinteisesti sikareilla hyvän mojiton kera.
Perjantaina koitti kotiin paluun aika kohti Ylöjärveä ja ystävä ajoi Helsinkiin. Turusta on niin eri suunta kumpaankin, että reissumme tuli päätökseen kun ajoimme ulos Euro Parkin parkkihallista ja lähdimme eri suuntiin.
Tässä summittainen kartta, kuinka tuli pyörittyä länsirannikko aika hyvin läpi. Kiva oli reissu jälleen, mutta pakko on myöntää, että itä-suomi on joka kerta ollut se mukavin kohde suomessa kierrellä moottoripyörillä.
Kotona pyörän pesu itikoista ja pitkä odotus ensivuoden reissuun saa alkaa. Kesä on toki vasta alussa ja kesä alkoi parhaalla mahdollisella tavalla.
Kiitokset jälleen kerran hyvälle ystävälleni reissuseurasta. Kilometrejä ei tullut kuin 1024 km, mutta kun ikää alkaa kertymään, niin kilometrit eivät ole enää se tärkein, vaan matkanteko, tunnelma, hyvät jutut ja hyvä ruoka. Kiitos
#LP #KH
#LP #KH
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti