Tuumaustauko - asiaa moottoripyöristä: Honda Shadow VT750 ACE

Voi elämä! Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Juuri kun kaksi kuukautta sitten vaihdoin katetun wingin naku wingiin ja kuvittelin, että tämä on se pyörä joka on tullut jäädäkseen, sattuu jänniä.

Yks kaunis perjantai soi puhelin. Tuntematon Herra soitta minulle, että bongasi naku-wingini netissä ja ihastui siihen heti. Halusi ostaa sen pois. Itse en ollut ihan juuri ajatellut myyntiä. Vasta myöhemmässä vaiheessa. Mutta siinä juteltiin puolisen tuntia ja käytiin läpi kaikkea mitä erikoista tämä paras 1983 vuosimalli sisältää verrattuna muihin. Kyseessä kuitenkin harvinainen yksilö tehdas nakuna ja kanadasta tuotuna suomeen aikoinaan.

Lupasin miettiä myyntiä ja palata asiaan. Seuraavana päivänä siinä pihalla kun pesin wingiä siitepölyistä ja otin siitä hyvät kuvat itselleni, mietin että miksipä en voisi myydä sitä? Mietin hinnan kohdalleen ja laitoin viestiä Herralle.

Meni tovi ja tuli puhelu ja sovittiin kaupoista. Samana päivänä vielä Wingi lähti kotoani. Koko homma tapahtui niin nopeasti vuorokaudessa ensi kontaktista, että vähän jäi mietityttämään oliko tämä nyt sitten järkevää.

Näin 1.5 viikkoa jälkeenpäin wingin uusi omistaja soitti minulle ja ylisti miten hienosti wingi toimii. Oli sitten soratie tai asfaltti. Ajoipa hiljaa tai nopeaa. Tai jopa ohittaminen tuntui luontevalta ja ripeältä. Hienoa oli kuulla, että wingi toimi hienosti ja että ostaja oli tyytyväinen.

Ja koska ostaja oli tyytyväinen ja mukava asiallinen mies, niin sovittiin reiluuden niimissä sitten hyvällä edullisella hinnalla lisäkaupat hyllyssäni olleista motadin rosteriputkista sekä muista wingi-kilkkeistä mitä oli jäänyt sekaisen autotallin perälle.

Toivotan uudelle wingin omistajalle aurinkoisia ajopäiviä sekä turvallisia kilometrejä.
Onhan se nyt ihan hemmetin hieno museorekisteröity harvinainen tehdasnaku goldwing. Väitän että yhtä hienoa samanlaista ei tule suomessa vastaan. Hyvä jos euroopassakaan.

No mitä sitten tilalle. Jotain oli saatava. Mietin ensin, että jos eläisi hetken ilman moottoripyörää, mutta vaimo vähän niinkun pakotti ostamaan jonkun. Sanoi että "osta nyt joku pyörä tai sinulla hajoaa pää" :-D

Minulla taitaa olla todella ymmärtäväinen ja fiksu vaimo :-)

Jotenkin ajatus oli, että koska ajomääräni oikeasti ovat tosi vähäisiä. Vain 3000-5000 km vuodessa, niin minulle kelpaisi joku leppoisampi ja kevyempi ajopeli. Wingi oli vähän turhan järeä ja painava leppoisaan työmatka-ajeluun. Toisaalta myös kiihdyttelyt on kiihdytelty ja jotenkin enemmän tykkään sellaisesta fiilis ajelusta.

Muistui mieleeni aikoinaan omistamani Honda Shadow VT600 vuosimallia 1999. Siinä oli leppoisa peli, jolla yksi ihminen ehtii ihan riittävästi. Rupesin miettimään ihan tosissani sellaista jälleen. Mutta sitten muistin yhden asian. 600 kuutioisen shadowin tankki on ihan naurettavan pieni. Ennen 1999 vuosimallia olevissa muistaakseni 9 litran tankki ja 1999 ja jälkeen olevissa 11 litran tankki. Sitä saa ihan jatkuvasti tankkailla. Jos vertaa esim. honda cx500 pyörän 17 litran tankkiin tai wingin 22 litran tankkiin. 9-11 litraa on todella pieni ja saa alle 200km välein tankata.

Joten päätin ruveta katselemaan 750cc shadoweita. Heti jotenkin tykästyin tuohon 1998 julkaistuun Honda Shadow VT750 ACE malliin.

ACE = American Classic Edition.

Klassinen muotoilu ja väritys -50 luvun amerikan malliin.

Pitkää lokaria, yksinkertaista valkoista mittaristoa, isot penkit ja sarvet, kauniit kaarevat linjat sekä luunvalkoinen+vihreä värimaailma.

Heti ihastuin. Ensin mietin että jos kuitenkin musta. Täysin musta. Mutta toisaalta se on niin kovin tylsä. Joten kyllä... tuollainen klassinen värimaailma sen olla pitää.

Ja kuinka kävikään. Sellainen löytyi ihan 17 kilometrin päästä. Ihan huippukuntoisena ja vähän ajettuna. Hyvillä lisävarusteilla ja hinta kohdallaan.

Saksasta aikoinaan tuotu yksilö. Vanha herra Horst omistanut ja pitänyt hyvänä. Ajanut ensimmäiset 25 000 kilometriä nätisti ja huoltanut aina merkkiliikkeessä. Mukana tuli huoltokirja leimoineen. Ensimmäisen 25 000km aikana merkkiliikkeen huoltoihin, kumeihin ja ketjuihin oli mennyt noin 2300 euroa. Säilytys on hoidettu lämpimässä tallissa.

Saksasta pyörä ajautui suomeen joskus 12 vuotta sitten.

Suomessa sen osti tämä vanhempi herra, jolta ostin pyörän. Hänen aikanaan pyörällä on ajettu suomessa 12 vuoden aikana 16 000 kilometriä. Tältä ajalta ei ole merkintöjä huoltokirjaan laitettu. Ajot ovat olleet vähäisiä ja tuona aikana melkein öljynvaihdoilla riittää meno. Säilytys edelleen ollut lämpimässä tallissa.

Nyt mittarissa oli 41 000 kilometriä ja olen pyörän kolmas omistaja.

Pyörässä ei ole ruostetta missään. Ei hitto missään. Ei edes ruuvinpäissä. Täysin virheetön. Maalipintakin melkein kuin vasta tehtaalta tullut. Ei oikeastaan minkäänlaisia jälkiä.

Moottorin lohkot täysin puhtaat ja ei hapettumia. Näkee että on pidetty puhtaana ja säilytetty kuivassa.

Pyörän mukana tuli seuraavat varusteet:

Highway Hawk kaatumarauta
Highway Hawk laukkuraudat
Heldin nahkaiset 20 litran laukut
Hepco & Becker sissybar
Puig Cruiser tuulisuoja
suojapressu pyörän päälle
Lisäpitkät 2kpl
Tankin päällä nahkavyö, jossa Shadow tekstillä brodeerattu tasku.

Pyörä tuntui koeajossa täydellisesti toimivalta. Vaihteet toimivat kuin ajatus. Riittävän tehokas vaan ei mikään kiihdyttelypyörä. Juuri hyvä työmatkoille ja leppoisille hellepäivän ajeluille.

Mukavan huomion tein, kun mittari ei ole suoraan sarvien luona, vaan tankin päällä, niin mittaristoa ei tule tuijotettua. Enemmän jotenkin aukeaa puhdas näkymä eteenpäin ja jotenkin tuli tarkkailtua enemmän luontoa ajossa. Fiilistelyä enemmän.

Omaan makuuni sopivasti otin heti pois tuulisuojan. Ja harkitsen jos ottaisi pois takapenkin sekä sissybarin. Saisi linjakkaan tyylikkään soolo penkillä olevan customin.

Olen erittäin tyytyväinen vähän ajettuun uuteen Hondaani :) Tällä nyt mennään toistaiseksi. Enää ei uskalla edes luvata itselle, että pitäisi jonkun pyörän pitkään. Ne menee jos on mennäkseen. Kohtalo toimii hyvänä onnettarena. Mutta nyt mennään ainakin hetki tällä :)

Tällaisena sen pihaan ajoin. (kuvat aukeaa klikkaamalla suuremmaksi)

Tuulilasi lähti varastoon, koska itse tykkään ajaa ilman tuulilasia. Pyörästä tuli heti vähemmän pappa-mallinen ja matalamma oloinen.

Aluksi karsastin kaatumarautoja, mutta jotenkin kuitenkin suht huomaamattomat nuo ja kuitenkin tosi tärkeät jos pyörä meinaa kipata vaikka paikallaan. Joten annan olla kiinni.

Pakoputkisto on alkuperäinen. Se on todella hiljainen. Hiljaisempi kuin goldwingissä, vaikka V2 moottori. Tavallaan kiva että on hiljainen. Ei naapurusto herää kun lähtee aamulla töihin. Mutta toisaalta höpinää voisi tulla hieman enemmän, kun vääntää kahvaa. Täytyy miettiä jos vaikka metsästäisi vähän äänekkäämmät putket jossain vaiheessa.

Originaali stonga on yllättävän leveä, mutta täydellisen luonteva ajoasento. Siinä huomaa, että on mietitty tarkkaan ajoasentoa.

Moottori oli täysin puhdas. Ei mitään hapettumia. Ei edes ruuvin kannoissa. Taaemman pakoputken juureen oli kärvähtänyt hieman lapsen kengästä muovia. Se lähti sokeripalalla jynssäämällä nätisti irti.

Syyläri ja sen suoja ovat aina suoraan kivisateessa eturenkaan takana. Tässä nekin olivat maalipinnaltaan kuin uudet. Ihan vähän kuraa näkyi. Todella hienossa kunnossa. Eikä ruosteita.

Etu iskarien varretkin olivat säilyneet hyvin kiveniskemiltä. Kuin uudet. Maalipinnasta puhumattakaan.

Kuin tehtaalta suoraan tullut moottori ja maalipinnat.

Heldin nahkaiset laukut olivat muodoltaan hienot ja linjakkaat juuri customeihin. Pikalukituksella sai nätisti kiinni ja vielä munalukolla, ettei hätäisesti kukaan varasta.