Kesäreissu 2024 Itä-Suomeen

Prätkäreissu 2024 suunniteltiin Itä-Suomeen välille 3.6. - 7.6.2024. Reissu on jo niin pitkä perinne, että tämä oli kahdeksas kesäreissu kaverin kanssa.

Takana 3 viikkoa hellettä ja juuri kun reissu oli lähestymässä, näytti ennusteet että tulee Itä-Suomeen sadetta joka ikiselle päivälle. Prätkäreissujen suunnitelma on aina se, että ei ole mitään suunnitelmaa. Lopulta olimme tilanteessa, missä lähtöaamua edeltävänä iltana arvottiin, että lähdetäänkö loppujen lopuksi pilvien mukaan Itä-Suomeen vai Länsi-Suomeen.

Meillä on aina ollut onnea mukana reissuilla ja niin oli tälläkin kertaa. Sateen ennusteet muuttuivat lopuksi kokonaan ja saimme nauttia koko viikon helteistä perjantain paluupäivää lukuunottamatta, jolloin oli hieman viileämpää, muttei kuitenkaan kylmää. Matkaa sai taittaa ajohupparilla ja ajofarkuilla, joka on huomattavasti mukavampaa kuin vetää goretex asu niskaan. Kelit olivat koko viikon 25-28'C. Perjantaina taisi keli laskea hieman alemmas johonkin 20'C tienoille.

Reissu alkaa toki aina sillä, että pyörä pestään kunnolla ja pintaan suihkitaan vielä nanoaineet. Pyörä pysyy nättinä ja itikoiden pesu reissun jälkeen on paljon helpompaa. Onhan se kiva lähteäkin aina reissuun siistillä pyörällä.

Koska suunta oli Itä-Suomi, alkoi reissu lounastapaamisella Hyvinkään Medicin Man -ravintolassa.

Oli muuten todella hyvä lounas. Suosittelen käymään, jos Hyvinkäällä lounas aikaan sattuu olemaan.

Lounaan jälkeen otimme suunnaksi Porvoon. Kiva kesäinen kaupunki. Pysähdyimme siellä jäätelölle ja ihailimme kaunista keliä.

Porvoossa oli pyörille ilmainen parkkipaikkakin sopivasti joen reunalla.

Porvoosta matkan piti jatkua Kotkaan, mutta katsoimmekin kartasta, että mukavia maalaisteitä pitkin pääsee kätevästi Lappeenrantaan. Maalaistiet on mukavia. Pyrimme aina välttämään isoja teitä, koska ne ovat loppujen lopuksi aika tylsiä moottoripyörällä. 

Lappeenrannassa hotelliksi valikoitui Sokos Hotel Lappee ja sen uusitut huoneet. Tosi siisti hotelli ja mukava henkilökunta. Pyörät laitettiin parkkiin hotellin parkkihalliin. Hinta oli 10€ per pyörä per yö.

Nälkä koitti ja ensimmäisen illan kunniaksi ajateltiin syödä oikein kunnolla. Suuntasimme Angus Steak & Wine ravintolaan. 

Alkuun iso tapaslautanen kahdelle ja siihen päälle lihalautanen kahdelle, jossa oli
kotimaista naudan sisäfileetä, saksanhirven sisäfileetä, 48 tuntia haudutettua Angus härän rintaa briskettinä, paahdettua maa-artisokkaa, punaviinikastiketta, keittiömestarin maustevoita, friteerattuja perunoita ja aiolia. Juomaksi valikoitui talon paras viinipullo Amaronea. Ruoka oli mitä parhainta ja erityismaininta tuosta herkullisesta punaviinikastikkeesta sekä tapas lautasen juustoportin vuohenjuustosta. Kiitos ruokaseuralle ja hyvälle ravintolalle.

Ja mikäs vielä parempi tapa päättää hyvä ruokailu, kuin mojito juomaksi sekä hyvä laadukas sikari.

Lappeenrannasta suuntasimme kohti Joensuuta pikkuteitä ajellen. Matkalla piipahdimme Savonlinnan torilla syömässä jonkinlaiset lörtsyburgerit makkaraviipaleilla. 

Reissulla nähtiin monenlaista korkeaa upeaa siltaa sekä losseja. Kelit ja maisemat olivat kuin parhaimmista suomea esittelevistä esitteistä.

Joensuussa hotelliksi valikoitui jälleen Sokos Hotel keskustan puiston reunalla. Siinä sai sopivasti pyörätkin parkkiin ilmaiseksi niille varatulle alueelle puiston reunalla.

Pitsaa sekä pastaa ruuaksi puiston reunalla olevassa Rossossa ja unten maille. Kelit olivat niin lämpimät, että koko päivän ajaessa se veti aika hyvin mehut pois ja teki mieli vain levätä viileässä huoneessa.

Keskiviikko aamuna katsottiin, että kaverin pyörässä laukut vatkasivat yllättävän voimakkaasti.

Ruvettiin ihmettelemään ja lopulta tehtiin pientä huoltoa motonetin pihassa. Hyvä että tuli otettua muutamia perus työkaluja mukaan. Homma tuli korjattua noin 50 sentin kuluilla. Vähän pulttia, mutteria ja prikkaa ja saatiin laukkuraudat kunnolla kiinni. Aina jotain pientä täytyy reissussa tapahtua, että jää muistoja.

Ja matka jatkuu. En oikein tiedä missä tämä oli, mutta jostain löytyi hieno satama-alue, jossa sai ruokaa ja tilukset oli mitä upeimmat. Sielu lepäsi, kun rauhassa käyskenteli ja katsoi upeampaakin upeampia maisemia. Kyllä suomi on upea maa kertakaikkiaan. Täytyy vain rohkeasti mennä tuntemattomiin paikkoihin ja löytää muutakin kuin ABC huoltoasemat.

Joensuusta matka jatkui Savonlinnaan takaisin eri teitä pitkin. Liperissä on muuten todella huonot tiet. Kuoppaa kuopan perään joka suunnassa. Taas saatiin ajella monenlaiset sillat ja lossit läpi, sekä Punkaharjun aina upea vuosisadan tie. Sielu sai levätä kunnolla ja pääsi aloittamaan kesää ja lomaa kunnolla.

Poikettiin myös kahvilla Savonranta nimisessä paikassa. Yhtä upea pieni satamakahvila, kuin edellisenä päivänä.

Usean tunnin fiilistelyajelun jälkeen saavuimme Savonlinnaan ja Sokos Hotellin vieressä oli taas ilmaisia prätkäparekkeja torin laidalla, johon sai ilmaiseksi parkkeerata pyörät. On se jotenkin hienoa, että motoristeille tällaisia ilmaisia parkkipaikkoja tarjotaan lähes joka kaupungissa.

Pitsan nälkä iski taas ja oli muuten hyvää. Gorgonzola juusto oli aivan huippuhyvää. Keltainen hilloke pitsassa oli jotain ananashilloa. Vähän liian makeaa pitsaan, mutta kaiken kaikkiaan hyvää pitsaa.

Matkan aikana luin toisen motoristin blogista , että Imatran koski kuohuu tänä kesänä enemmän kuin normaalisti. Yleensä sitä juoksutetaan näytösluonteisesti silloin tällöin, mutta tänä kesänä koskea Imatran koski kuohuu koko ajan heinäkuun alkuun asti ja voimakkaammin kuin 40:ään vuoteen. Tottahan se piti käydä katsomassa. On se melkoinen kohina ja pauhu, kun koski kuohuu täysillä. Hienoa katseltavaa.

Imatralta suuntasimme Vaalimaan kautta kohti Kotkaa, jossa ajattelimme yöpyä viimeisen yön. Matkalla alkoi kahvituttamaan ja löysimme kahvilan nimeltään Korupirtti. Siellä oli myytävänä kymmeniä ellei satoja erilaisia luonnon kiviä ja kristalleja sekä koruja. Hintaluokka 1€ - 3000 €. Lapsille tuliaisiksi ostin hienot Ametistit jotka auttavat painajaisten torjuntaan ja joille voi kertoa äänellä tai ajatellen omia murheitaan ja ametisti auttaa omistajaansaan. Ametistin avulla saa myös yhteyden pöllöihin. Lapset rakastuivat ametistituliaisiin ja ovat kantaneet niitä mukanaan joka paikkaan monta päivää :) Tuliainen osui enemmän kuin hyvin kohdalleen.

Kotkaan saavuttiin Haminan kautta koukaten. Tuli nähtyä suomen suurin lipputanko ja lippu. Se on muuten iso. Korkeutta lipputangolla on 100 metriä ja lippu on kooltaan 27 x16 metriä. Eli 423 neliömetriä. Se on noin 2.5 kertaa meidän kotitalon kokonais pinta-ala.

Kotka oli upea pieni kesäkaupunki. Kovin paljon ei viitsitty kiertää, kun keli alkoi torstai-iltana viilenemään ja merituuli oli selvästi tunnettavissa. Hyvää ruokaa naamaan ja hotelliin nukkumaan. Pyörät iskettiin johonkin puistoon parkkiin, joka oli maksullinen, mutta hotellin toisella puolella olisi ollut korttelissa ilmaista parkkitilaa. Tämä kuultiin hotellin vastaanotosta, mutta väsymys oli jo niin kova, ettemme jaksaneet lähteä enää siirtelemään pyöriä.

Perjantaille luvattiin sitten ne sateet, joita piti olla alunperin koko viikko. Siinä puolen yön aikaan huomasimme, että jos herätään tosi aikaisin, niin päästään kuivana kotiin. Joten perjantain ajelut vähillä yöunilla menikin sitten isompia teitä pitkin kohti kotia. Keli oli viileämpi, joten toisessa sivulaukussa mukana kulkenut goretakki pääsi käyttöön pitkästä aikaa. Kotiin kuitenkin päästiin kumpikin kuivana ja reissu oli jälleen kerran mitä upein.

Monta kertaa matkalla naurettiin, että miten me pärjättiin meidän eka prätkäreissu ilman kypäräpuhelimia. Kyllä se vaan niin paljon hauskempaa on ajella kaverin kanssa puhelinjat auki. Hyvää läppää ja kaverin kanssa käytyjä sielunhoidollisia keskusteluja riitti koko viiden päivän ajaksi. Hieno keksintö nuo kypäräpuhelimet.

Talvella tehty kaasutinremontti oli myös menestys. Viime vuoden reissussa kulutus oli 7.5-8.5 litraa sadalla ja nyt kulutus oli maltilliset 4.9-5.1 litraa joka tankkauksen mukaan. Myös kuskin selkänoja oli hyvä sijoitus. Aiemmin on oma huono selkä saanut jos jonkinlaista noidannuolimaista oiretta reissun aikana. Nyt ekat oireet tulivat ekan päivän jälkeen ja oireet menivät ohi viikon edetessä. Selkänojasta oli selvästi apua.

Kilometrejä itselleni tuli viiden päivän aikana 1525 km. Näin pikkuhiljaa vanhetessa ei ole enää tärkeää se, että saa paljon kilometrejä alle, vaan tärkeämpää on hyvä fiilis ja hyvän ystävän seura. 

Kiitos jälleen kerran parhaalle ystävälleni reissuseurasta. Tämä perinne täytyy säilyttää niin pitkään, kuin vaan jalka moottoripyörän yli jaksaa nousta. Kiitos. Ensivuonna taas jotain uutta.

VL1500 - Mod3 viritys, eli suoremmat johdot jännitteensäätimeltä akulle häviöiden poistamiseksi

Vanhoissa pyörissä tahtoo merkistä riippumatta tulla jossain kohtaa ajan kanssa jännitehäviöitä lataukseen. Tämä voi aiheuttaa akun kuoleman, sekä myöhemmin staattorin tai jännitteensäätimen hajoamisen. Latausjännite kulkee akulle asti usein helpostikin 5-9 eri liitoksen läpi ja aika tekee tehtävänsä ja hapettaa liitoksia pikkuhiljaa ja lataus saattaa tästä kärsiä.

Tein perinteisen modauksen, jossa vedetään jännitteensäätimeltä suoremmat johdot akulle sekä maihin.

Kutsuvat jenkeissä tätä modausta nimellä Mod3.

Käytännössä homma on simppeli. 

Haaroitetaan jännitteensäätimeltä uusi paksu plussajohto 30A sulakkeen kera joko suoraan akulle, tai sitten starttisolenoidin plus-ruuville, josta se jatkaa matkansa akulle.

Haaroitetaan jännitteensäätimeltä myös uusi maajohto suoraan lähelle runkoon tai moottorin lohkoon.

Homma alkaa sillä, että irroitetaan tuo kuplamainen kromiposki moottorin vasemmalta puolen. Kiinni neljällä 8mm pultilla.

Kromiposken takana on jännitteensäädin. Irroitetaan se liittimestään ja nostetaan kromiposki jännitteensäätimen kera sivuun.

Usein uudet plussa- ja maajohdot tinataan jännitteensäätimen johtoon suoraan, jottei tule jännitteensäätimen johdon liittimestä sitä ensimmäistäkään potentiaalista hapettuvaa kontaktikohtaa.

Itse kuitenkin päätin tinata pyörän johtosarjan puoleiseen osaan uudet johdot, jotta ei tarvitse tinailla uudelleen, jos jännitteensäädin pitää joskus vaihtaa.

Kuori alkuperäistä punaista johtoa (plussa) noin sentin matkalta ja pyöritä sen ympärille uusi paksu johto ja tinaa se hyvin. Maajohto on tuo musta-valkoinen. Sille sama homma.

Lopuksi hyvät siivut vulkanoituvaa teippiä päälle, sekä rullataan alkuperäinen muovisuoja päälle, ettei pääse teipit kulumaan kontaktit osumaan mihinkään.

Vedin plussajohdon ilmansuodatinkotelon vasemmalle puolelle nätisti johto reitittämällä, ettei se hiero mihinkään terävään tärinästä, saati osu kuumiin moottorin osiin. Kiinnitys solenoidin plus-pultille ja 30A sulake väliin.

Uusi maajohto menee näppärästi moottorin lohkossa olevan kytkintä ohjailevan männän yhteen kiinnityspulttiin. Punaista kutistesukkaa näkyy kuvassa, kun rengasliitin on pultin alle ruuvattuna.

Samalla kun sivukoppa on auki, kannattaa käydä läpi kaikki sähköliittimet ja puhdistaa ne hyvin, sekä suihkia contact-protect suihkeella.

Samalla kertaa kannattaa myös voidella tuo alareunan pitkä vaihdevivuston tangon päässä olevan kumisuojan alla oleva rengasliitos. Kuivana se alkaa ahdistaa vaihteenvaihtamista. Voitele tangon molempien päiden vastaavat liitokset.

Tämän Mod3. sähkövirityksen jälkeen lataus oli kylmällä koneella kierroksilla 14.0V - 14.3V.
Mikä on paljon enemmän kuin 13.4 V.

VL1500 kaasuttimien neulasuutinten vaihto + iridium tulpat

Suzuki Intruder VL1500 LC mallin yksi ongelmakohta on kuluvat alkuperäiset messinkiset neulasuuttimet. Homma menee niin, että neulan värinä pikkuhiljaa kuluttaa messinkiputkea ovaaliksi, joka kohtaa siihen, että kulutus kasvaa vaivihkaa 5 litrasta aina lähemmäs 10 litraa/100km.

Kuluminen kuulemma kiihtyy, mikäli käyttää esim. Dynojetin teräksisiä virineuloja. Suositeltavaa on isojen poikien mukaan käyttää vain ja ainostaan alkuperäisiä neuloja. Niillä saa kyllä eri viriasteet hoidettua tarvittaessa.

Usein neulasuuttimien vaihto tapahtuukin 40-60 000 kilometrin välillä, kun huomataan, että kulutus on alkanut nousemaan reippaasti. Omassa pyörässä on nyt mittarissa 45 000 km ja kulutus oli päässyt jo nousemaan 7 litran luokkaan. Päätin siis ryhtyä tähän neulaputkien vaihtoon. 

Ensimmäisenä ongelmaksi tulee, että mistä niitä saa? 

Suzuki ei ole antanut tälle messinkiputkelle varaosanumeroa, koska sitä ei koskaan suunniteltu vaihdettavaksi. 

Googlettamalla aiheesta Intruder VL1500 neulaputket tai neulasuuttimet, löytyy paljon keskustelua aiheesta. 

Itä-Suomessa joku firma tekee niitä ilmeisesti välillä. Muutoin löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta tai jos löydät, niin joka paikassa lukee "out of stock" ja tuskin enää toimittavat.

Amerikassa on pari firmaa, jotka tekevät näihin vaihtoja työnä. Eivät myy putkia ulos erikseen, mutta voit lähettää heille kaasarit ja he tekevät vaihtotyön ja tarvittaessa virittävät kaasarit haluttuun Stage 1-3 viriasteelle. Tosin... siinä vastaan tulee tulliselvitykset, että et ole ostanut kaasareita ulkomailta, vaan tilannut työn ja lähettänyt ne itse sinne. Tämän lisäksi koko operaatiolle tulee hintaa noin 400 dollaria.

Itselläni kävi hyvin ja löysin Intruder Facebook ryhmästä jäsenen, joka oli intikkansa jo myynyt ja hyllyyn oli jäänyt originaali neulat, sekä käyttämättömät rosteriset neulaputket.

Siispä pääsin aloittamaan homman. Itse kaasuttimien irroitus on tässä pyörässä helppoa. Naurettavan helppoa verrattuna esim. Honda CX500 tai Kawasaki VN750 pyöriin, joista jälkimmäisessä menee se noin 2 tuntia, että kaasuttimet on kädessä.

Feikkitankin pellit ja mittaristo pois irroittelemalla muutama pultti. Sitten jo näkyykin ilmansuodatinkotelo.

Koppa lähteekin nostamalla pois löysäämällä pari ruuvia putkista, jotka kiristyy kaasarin ilmatuloihin kiinni pannalla. Sekä irroittamalla etu oikealla oleva huohotusputki.

Sen jälkeen paljastuu kaasarit. Käytännössä ne irtoaa irroittamalla ryyppy- sekä kaasuvaijerit. Irroittamalla kaasun asentotunnistimen johdon ja löysäämällä imukurkuista kaasarien alta pantojen ruuvit. Sitten vaan nostaa pois.

Tässä hyvä havainnekuva neuloista, jotka uppoavat alkuperäisiin messinkisiin neulaputkiin. Eli ei ole koskaan vaihdettu.

Nappasin luistit pois paikoiltaan ja kyllähän noista messinkisistä neulaputkista näkee, että ne ovat soikeaksi jo kulumassa kovaa vauhtia.

No mennäämpä sitten siihen vaihto-operaatioon. Homma menee seuraavasti.
Kaasarien pohjakuppi irroitetaan ja sen jälkeen neulaputken 2.65mm reijän läpi lyödään 2.5mm tuurnalla tai pitkällä poranterällä naputtelemalla neulaputken alapuolella sijaitseva messinkinen tappi irti. Naputtelussa pitää olla varovainen. Messinkitappi on tiukassa ja sen ympärillä olevassa kaasarinrungossa on sisäpuolella ilmeisesti jonkinlaiset olakset, ettei lyö mitään hajalle.

Irti lähtevä messinkitappi on tuo alapuolisessa kuvassa ylhäällä keskellä oleva tappi.

Tämän jälkeen kun tappi on irti, alakautta tapin reijästä voidaan noin 3mm tuurnalla naputella vanha neulaputki pois. Neulaputki ei ole sisältä tasainen halkaisijaltaan koko matkalta. Ylhäältä reikä on 2.65mm ja alapuolelta 3mm. Sisällä on porrastus, jota vasten 3mm tuurnan saa tukemaan ja naputeltua neulaputki pois, niin että se tulee yläkautta irti.

Tovin siinä tallissa tuumailin ja pyörittelin kaasuttimia kädessä. Minulla ei ollut sopivaa tuurnaa pohjatapin irtilyömiseksi ja koitin naputella sitä 2.5mm kuusiokoloavaimella. Joka sekin oli liian lyhyt ja hommasta ei tullut mitään, kun messinkitappi tuntui olevan tiukassa. Työkaluja en halunnut lähteä nyt ostelemaan. 

Päätin, että tämän homman teen tilauksena ja Itä-Suomesta löytyi eräs alan herra, joka on näitä vaihtanut useampaankin pyörään. Sovittiin työ ja lähetin kaasarit ja osat hänelle. Vielä saman viikon aikana kaasarit palasivat kotiin neulaputket vaihdettuna. 
Kiitos herralle Itä-Suomeen.

Uudet neulaputket ovat ilmeisesti rosteria. Kuvassa uudet vasemmalla. Vanhat oikealla. Vanhatkin lienee aika tiukassa, koska toinen oli aika murjotun näköinen sisältä, kun se oli naputeltu pois. 

Uudet neulasuuttimet ja neulat paikoillaan.

Mitä tulee neuloihin, niin tyyppi jolta ostin neulat, kertoi että hän laittoi jo valmiiksi neulojen pusseihin tussilla merkit, että kumpi on oikea ja kumpi vasen neula. Helpottaa sitten asennusvaiheessa. Kaunis ajatus, mutta elämä on opettanut, että ihmiset tekee virheitä yllättävän paljon. Siksi käynkin aina perusteellisesti läpi aina käytettynä ostamani prätkät. 

Nytkin päätin tarkistaa että onko tussimerkinnät tehty oikein. Ja väärinhän ne oli. Koska neulat ovat erilaisia etu- ja takasylinterille vieville kaasuttimille, niin ihan hyvä oli tehdä tarkistus.

Lopulta vielä putsailin kaasarit ja irroittelin suuttimet ultraäänipesuun ja paketti nippuun.

Sen verran kävi ilmi, että kun tähän on joskus vaihdettu Vance & Hines suorempi putkisto, niin samalla kertaa oli laitettu pikkuisen suuremmat pääsuuttimet kokoa #126, sekä ilmeisesti jotkut jenkkineulat, joissa toisessa oli 6 ja toisessa 8 lovea sokalle. Alkuperäisissä on vain 5 lovea. Jenkkineuloissa ja suuttimissa ei ollut mitään valmistajamerkintöjä, joten liekö ollut joskus joku paketti mikä myyty putkiston mukana. Hyvin setti kieltämättä toimikin kakomatta ja ongelmitta koko kierrosalueella.

Nyt tilalle tosin tuli uudet orkkis neulat. Suuttimiksi jätin nuo #126. Harkitsen vaihdanko ne isommiksi Stage-3 viriastetta ajatellen, joka toisi noin 30% lisää vääntöä ja kulutuskin osalla putoaa alle 5 litran.

Mutta sellainen on se neulaputkien vaihto-operaatio. Vaihtajia varmasti löytyy, mutta jos aiheeseen ryhdyt, niin tsemppiä neulaputkien löytämiseen. 

Sananen Stage 3 virityksestä

Mikäli olet ajatellut Stage 3 viritystä, niin siihen tarvitaan K&N vapaammin virtaava ilmansuodatin.

Harkitse vielä toisen kerran. 

K&N on lakkauttanut kyseisen mallin valmistuksen, koska sen kanssa on tullut murenemisongelmia, joka voi aiheuttaa koneeseen ongelmia. 

Motonet on kyseistä suodatinta myynyt suomessa, mutta vähissä oli varastosaldo. Jenkeissäkään sitä ei tahdo enää saada mistään ja GMan joka jenkeissä on myynyt tästä vielä omaa vapaammin virtaavaa versiota, on lopettanut sen myynnin. Jos kuitenkin meinaat lähteä Stage 3 viriasteelle, niin nyt on ne hetket, kun se suodatin tai toinenkin hyllyyn jemmaan kannattaa hankkia. Kohta niitä ei enää löydy mistään.

Samalla kun feikkitankki oli pois paikaltaan, niin päätin vaihtaa vanhojen tavallisten sytytystulppien tilalle NGK iridium tulpat mallia DPR7EIX-9, joka korvaa vakiotulpan. 

Takapytyltä vasemmalta puolelta kromikoppa kahdella pultilla irti ja etusylinterissä sama homma oikealta puolelta. Tulppien vaihto on tehty tässä mallissa helpoksi ja yksi tulppa per sylinteri riittää.