Ajoni ovat suurelta osin työmatkaa, sekä kuntosalilla käynitä. Työmatkalla pitäisi saada kulkemaan kätevästi niin läppärireppu, kuin eväätkin. Samoin kuntosalimatkalla salireppu.
En tykkää yhtään ajaa reppu selässä. Jotenkin ahdistavaa. Ja lieväkin etukenoajoasento ei oikein tahdo sopia ranteilleni. Toinen ranne aikoinaan leikattu ja toinenkin varmaan odottaa joskus leikkausta. CX500 ajoasento ei ole kovin etukeno, että se jotakuinkin vielä menee. Jos ostaisi pikkuisen korkeammat sarvet, jotka tulisivat vielä pykälän taaksepäin, niin se olisi asentona hyvä.
Vielä parempi tuntuu olevan wingin ja maksiskoottereiden perus pysty asento, joissa saa jaloilla tuettua osan painosta. Customeilla jalat edempänä kropan paino taas kipeyttää minulla alaselän, jonka kaarelle kaikki yläkropan paino kohdistuu.
Joten päätin että CX saa lähteä myyntiin ja tilalle tulee joko goldwing tai maksiskootteri. Kummassakin on hyvin tilaa kuljettaa työlaukku + eväät, sekä vielä tilaa vaikka ruokakaupassa käynnille kotimatkalla.
Olen seuraillut kumpiakin nettimotossa pitkän aikaa. Mieleistä ei ollut vielä löytynyt. Maxiskootterin pitäisi olla sopuhintainen, mutta vähintään 300cc. Wingiksi taas kelpaa GL1100 ja mielellään sillä harvinaisella ja parannetulla 1983 vuosimallilla. Ne vaan tahtoo olla kiven alla. Niitä ei taida suomessa montaa olla. Kunnes äitienpäivänä se löytyi. Myyntiin tuli GL1100 interstate vuosimallia 1983. Ulkonäkö oli upea, edellinen omistaja tuottanut pyörän californiasta vuosituhannen vaihteessa ja pitänyt 16 vuotta itsellään. Tehnyt wingille liki täydellisen moottoriemontin. Sylinterit hoonattu, männille uudet renkaat, laakereita vaihdettu jne jne... ja täksi kevääksi laitettu uudet nokkahihnatkin.
Kaikki tuntui olevan luotettavalla mallilla ja hinta kohdillaan.
En miettinyt sekuntiakaan luettuani ilmoituksen, vaan päätin soittaa heti. Myyjä tuntui mukavalta ja kertoi pyörästä kaikkea. Varasin wingin puhelun päätteeksi ja sovimme että polttoainekuluja vastaan hän vielä voisi jopa tuoda wingin minun pihaani.
Kahden päivän kuluttua pihassani seisoi näin upea laite
Kaikki tuntuu olevan hyvässä kunnossa. Jotain pientä laitettavaahan näissä vanhoissa aina on, jotta niistä saa mieleisensä pyörän. Tässä ei hirveämmin laitettavaa ollut. Samantien voi lähteä ajelemaan, mutta laitoin kuitenkin muutaman asian ylös, jotka täytyy huoltaa.
Positiivista oli että alkuperäiset pakoputket eivät olleet ruostuneet siitä perinteisestä paikasta, mistä ne ruostuvat puhki kaikilla ajan mittaan. Eli äänenvaimentajan ja alkukäyrän välisestä hitsauskohdasta. En käynyt putkistoa kokonaan heti läpi, mutta sen kohdan tarkistin samantien ja ehjältä kiinteältä metallilta vaikutti. Toinen paikka mistä voi alkaa vuotamaan on äänenvaimentajan kiinnityskohta, josta se tulee kiinni runkoon. Siellä syöpyy läpi asti myös herkästi. Sitä en päässyt vielä tarkastamaan. Mikäli tämä alkaa näyttää läpisyöpymisen merkkejä, niin pitää ostaa jossain vaiheessa tähänkin Motadin rosteriputkisto.
Polttoaineletkut täytyy uusia. Ovat ikääntyneet ja hapertumassa. Uutta gatesin polttoaineletkua saa halvalla Motonetista. Karvapinnoitettuna tai kumipintaisena.
Polttoainehana alkoi tiputtamaan vivun juuresta, kun tankkasin tankin täyteen. Tilasin jenkeistä uuden polttoainehanan. Täytyy asennella heti paikalleen kun saapuu. Tulipaloriski kuitenkin, jos ajosta alkaisi valuttamaan bensaa kuumille pakoputkille.
Startti on vähän laiska. Vaatinee joko startin purkamisen ja huoltamise,
sähköliitosten huoltamisen tai sitten uuden akun.
Ai niin ja teräspunos jarruletkut laitoin samantien tilaukseen kanadasta. Jarrukahva ja -poljin tahtovat olla kovin kumilenkkimäisen tuntuiset pitkällä liikeradalla. Kyllä wingi niillä pysähtyy, mutta edellisen wingini jarrut paranivat joku 300% teräspunosletkuilla. Mielestäni turvallisuuden vuoksi ei kannata tinkiä, joten letkut lähti tilaukseen samantien.
Painavahan wingi on. Painon takia siitä aikoinaan osittain luovuinkin ja palasin kevyempiin pyöriin. Mutta kokeillaan nyt taas yksi kesä, että onko se paino nyt niin iso ongelma. Pyöränä wingi on kyllä ihan ykkösluokkaa. Värinätön moottori, junamainen meno maantiellä, rekkojen ohimeno ei heilautakaan wingiä, sekä tavaroiden kuljetus onnistuu ongelmitta. Myös ulkonäkö tuntuu herättävän paljon huomiota. Miehet, naiset kuin lapsetkin ovat usein ihailleet ja moikanneet wingiä niin parkissa kuin ajossakin.
Homosohvako? Ehkä sen sanonnan aika on jo kuollut. En ole törmännyt sanontaan. Kasvotusten ihmisten kanssa jutellessa ennemminkin ihailua, kehuja ja omien muistelmien kertomisia on tullut vastaan.
Kukin tavallaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti