Pistin Shadowin pesten ja Korrekin TFX laatuvaha, testivoittajakin pintaan. Nyt vasta tajusin miten uudenveroisessa kunnossa tuo maalipinta oikeasti on. Täysin virheetön. Ei naarmun naarmua, ei kiveniskemän kiveniskemää missään. Kuvista oikein näkee miten tankki ja etulokari kiiltelöö.
Ruostetta tosiaan saa etsiä suurennuslasin kanssa. Yhden moottorinkannakepultin leikatussa päässä on ihan vähän ruostetta :) Muuten on aivan kuin vasta tehtaalta ulos ajettu.
Sivulaukuille tilasin uuden laukkujen välisen nahkasuikaleen mallia Held universal jotain... Vastaa aikaisempaa, mutta on täysin säädettävä pyöräkohtaisesti leveydeltään. Näin saatiin laukut oikeaan kulmaan, oikealle etäisyydelle toisistaan ja nätin linjakkaasti istumaan. Edellinen omistaja on pitänyt laukkuja väärinpäin ikäänkuin laukun etureuna taaksepäin sojottaen. Nyt tilanne on korjattu ja laukut näyttävät hyvältä.
Kesälomat vielä käynnissä ja keli mitä mainioin ajelulle, niin päätin lähteä ajelemaan shadowilla pitkää matkaa. Tai pitkää ja pitkää. Kahden päivän aikana noin 600 kilometriä. Minulle se on pitkä matka. Löysin hienoja pikkuteitä pitkin mettiä ja maaseutuja. Asfaltoituja ja täysin luonnon helmassa olevia mutkaisia mäkisiä pikkuteitä.
Siinä kyllä sielu lepää, kun pääsee ajelemaan sellaisia teitä.
Ajelin Niinisalon varuskunta-alueella sijaitsevaan sotilaskotiin munkkikahville. Hinnat olivat vieläkin sotilasystävälliset. Munkkirinkilä + kahvi yhteensä 1.20 euroa. Mukaan eivät jämäkät sotilaskodin tädit munkkia myyneet. Kuulemma myivät mukaan vain varusmiehille. Eikä asiaan auttanut vaikka kuinka ystävällisesti yritin selittää, että olen itsekin ollut täällä varusmiehenä 16 vuotta sitten ja isäni on ollut 43 vuotta sitten. Munkkeja olisin vienyt vanhempieni luo kahvihetkelle. Ilman munkkeja oli jatkettava matkaa. Itse alue ei ollut muuttunut yhtään vuosien aikana.
Matka jatkui kohti Ahlaisia, josta maisemasiltoja pitkin Porin Reposaareen. Ahlainen ja Reposaari ovat idyllisiä paikkoja, joissa tuntuu kuin aika pysähtyisi. Niissä on mitä parahin hetki istahtaa vaan kahville ja katsella ympäristöä. Shadow pääsi samalla ensikertaa näkemään meren.
Reposaaresta kohti Porin keskustaa kulkevan tien varrella on näitä isoja tuulimyllyjä. Jalan halkaisija alareunasta on parin henkilöauton pituuden luokkaa. Korkeutta varmaan 100 metriä.
Piipahdin Mäntyluodon puolellakin Kallossa maisemia ihailemassa. Vanha majakka-sauna on vielä pystyssä. Tuolla on joskus tullut käytyä saunomassa ja siitä suoraan mereen kallioiden väliin uimaan. Virtaus tosin on niin kova, etten tekisi sitä enää toisten. Enkä suosittele kenellekään. Nuorena sitä joskus hölmöilee.
Vaikka sataa, niin välillä näyttää ihan kesäiseltä.
Ja kun ajelee pikkuteitä, niin vastaan tulee kaikkea jännää tapahtumaa.
Seuraavana päivänä tuttuni Ben ja Viivi tulivat reissultansa meidän ohitse ja lähdin mukaan ajoseuraksi. Tavoitteena päästä syömään se pitkälle ympäri suomea mainetta niittänyt Kirnuburger Kievarin Kirnussa. Entinen Kirnu & Maintolaituri. Niin paljon Ben on sitä hehkuttanut, että pakkohan se oli ajaa pitkälle toista sataa kilometriä ihan vain maistaakseen sitä herkkua.
Paikka on jotain hienoa, mitä ei tule ihan joka päivä vastaan. Hirttä, harmaata vanhaa puuta ja lautaa. Kelottunutta puuta, purettua puuta, heinäseipäitä jne. Paikka on tehty tavallaan siten, että itselle tuli jotenkin joku lapin tunnelma. Harmillisesti en ottanut tarpeeksi kuvia joka suunnasta. Mutta edes muutama kuva tuli napattua.
Mopot parkkiin ja katsastamaan ruokatarjonta.
Oli muuten aika näppärän näköistä ajoa bemarilla.
Pitäisiköhän miettiä seuraavaksi tuollaista K75 bemaria?
Kievarin vieressä on lampi, jossa Ben taisi mainita että on kalaakin kasvatettu. Ja kievarin takana menee korkealta laskeva koski. Ben taisi myös mainita, että kievari on ilmeisesti vielä vähän teon alla ja sinne tulee hienot terassit kosken puolelle.
Kattoterassilla on katoksen alla nurkassa kivinen takka lämpöä tuomaan, jos on kolea keli ja paleltaa jäisiä motoristeja.
Kuulemma täällä syöminen kannattaa aloittaa aina Kirnuburgerilla.
Kuva nyt ei oikein tee oikeutta burgerin koolle. Tuoppi vieressä on oluttuoppi kooltaan.
Burgeri koostuu itse tehdystä leivästä ja sisällä on vaikka mitä. Pari siivua todella mureaksi ja suussa sulavaksi kypsytettyä lihaa (olikohan rosvopaistia? En ole varma), ananasta, sipulia, mausteita, juustoa, pekonia... En edes muista mitä kaikkea. Sen voin kertoa että nälkä lähti ja oli maistuvaa.
Ja näiden kokeneempien Kirnu-asiakkaiden juttuja kun kuunteli, niin ihan sama mitä tilaa. Varmasti maistuu ja täyttää vatsan. Ben taisi syödä "Benin speciaalin", jota ei löydy listalta ainakaan vielä. Siinä on "kaikkea vähän".
Viivi taisi syödä jonkin kana-annoksen.
Kievarin pitäjätkin olivat ystävällisiä ja mukavaa juttuseuraa. Oli rauhallinen ilta, joten oli ihan mukava päästä kuulemaan omistajien juttuja.
Jos ajelette Tammelan läheltä ohi, niin käykää ihmeessä syömässä. Ehdottomasti katsastamisen arvoinen paikka. Ei suotta kehuttu. Kannattaa varmistaa heidän Facebook-sivuiltaan, että ovatko auki. Erilaisten ohjelmien, ryhmätilausten ym. muun vuoksi eivät ilmeisesti ole ihan joka päivä auki. Ja olikohan maanantaisin aina kiinni.
Oma vaimo ei päässyt nyt nauttimaan mukaan näistä mainioista annoksista, koska odotamme perheenlisäystä. Mutta jonain päivänä ajamme tuonne syömään vaikka autolla.
Vaimon täytyy päästä näkemään tuo paikka myös :)
Kiitokset Ben ja Viivi matkaseurasta ja tästä on hyvä pikkuhiljaa lopetella kesälomia.
Kiitos itsellesi seurasta! Täältä saatat löyttää jonkun tutunnäköisen Custom-kuskin:
VastaaPoistahttp://www.vanhamoto.net/2015/07/elaimellista-menoa-ja-poliiseja.html