Kesäreissu 2024 Itä-Suomeen

Prätkäreissu 2024 suunniteltiin Itä-Suomeen välille 3.6. - 7.6.2024. Reissu on jo niin pitkä perinne, että tämä oli kahdeksas kesäreissu kaverin kanssa.

Takana 3 viikkoa hellettä ja juuri kun reissu oli lähestymässä, näytti ennusteet että tulee Itä-Suomeen sadetta joka ikiselle päivälle. Prätkäreissujen suunnitelma on aina se, että ei ole mitään suunnitelmaa. Lopulta olimme tilanteessa, missä lähtöaamua edeltävänä iltana arvottiin, että lähdetäänkö loppujen lopuksi pilvien mukaan Itä-Suomeen vai Länsi-Suomeen.

Meillä on aina ollut onnea mukana reissuilla ja niin oli tälläkin kertaa. Sateen ennusteet muuttuivat lopuksi kokonaan ja saimme nauttia koko viikon helteistä perjantain paluupäivää lukuunottamatta, jolloin oli hieman viileämpää, muttei kuitenkaan kylmää. Matkaa sai taittaa ajohupparilla ja ajofarkuilla, joka on huomattavasti mukavampaa kuin vetää goretex asu niskaan. Kelit olivat koko viikon 25-28'C. Perjantaina taisi keli laskea hieman alemmas johonkin 20'C tienoille.

Reissu alkaa toki aina sillä, että pyörä pestään kunnolla ja pintaan suihkitaan vielä nanoaineet. Pyörä pysyy nättinä ja itikoiden pesu reissun jälkeen on paljon helpompaa. Onhan se kiva lähteäkin aina reissuun siistillä pyörällä.

Koska suunta oli Itä-Suomi, alkoi reissu lounastapaamisella Hyvinkään Medicin Man -ravintolassa.

Oli muuten todella hyvä lounas. Suosittelen käymään, jos Hyvinkäällä lounas aikaan sattuu olemaan.

Lounaan jälkeen otimme suunnaksi Porvoon. Kiva kesäinen kaupunki. Pysähdyimme siellä jäätelölle ja ihailimme kaunista keliä.

Porvoossa oli pyörille ilmainen parkkipaikkakin sopivasti joen reunalla.

Porvoosta matkan piti jatkua Kotkaan, mutta katsoimmekin kartasta, että mukavia maalaisteitä pitkin pääsee kätevästi Lappeenrantaan. Maalaistiet on mukavia. Pyrimme aina välttämään isoja teitä, koska ne ovat loppujen lopuksi aika tylsiä moottoripyörällä. 

Lappeenrannassa hotelliksi valikoitui Sokos Hotel Lappee ja sen uusitut huoneet. Tosi siisti hotelli ja mukava henkilökunta. Pyörät laitettiin parkkiin hotellin parkkihalliin. Hinta oli 10€ per pyörä per yö.

Nälkä koitti ja ensimmäisen illan kunniaksi ajateltiin syödä oikein kunnolla. Suuntasimme Angus Steak & Wine ravintolaan. 

Alkuun iso tapaslautanen kahdelle ja siihen päälle lihalautanen kahdelle, jossa oli
kotimaista naudan sisäfileetä, saksanhirven sisäfileetä, 48 tuntia haudutettua Angus härän rintaa briskettinä, paahdettua maa-artisokkaa, punaviinikastiketta, keittiömestarin maustevoita, friteerattuja perunoita ja aiolia. Juomaksi valikoitui talon paras viinipullo Amaronea. Ruoka oli mitä parhainta ja erityismaininta tuosta herkullisesta punaviinikastikkeesta sekä tapas lautasen juustoportin vuohenjuustosta. Kiitos ruokaseuralle ja hyvälle ravintolalle.

Ja mikäs vielä parempi tapa päättää hyvä ruokailu, kuin mojito juomaksi sekä hyvä laadukas sikari.

Lappeenrannasta suuntasimme kohti Joensuuta pikkuteitä ajellen. Matkalla piipahdimme Savonlinnan torilla syömässä jonkinlaiset lörtsyburgerit makkaraviipaleilla. 

Reissulla nähtiin monenlaista korkeaa upeaa siltaa sekä losseja. Kelit ja maisemat olivat kuin parhaimmista suomea esittelevistä esitteistä.

Joensuussa hotelliksi valikoitui jälleen Sokos Hotel keskustan puiston reunalla. Siinä sai sopivasti pyörätkin parkkiin ilmaiseksi niille varatulle alueelle puiston reunalla.

Pitsaa sekä pastaa ruuaksi puiston reunalla olevassa Rossossa ja unten maille. Kelit olivat niin lämpimät, että koko päivän ajaessa se veti aika hyvin mehut pois ja teki mieli vain levätä viileässä huoneessa.

Keskiviikko aamuna katsottiin, että kaverin pyörässä laukut vatkasivat yllättävän voimakkaasti.

Ruvettiin ihmettelemään ja lopulta tehtiin pientä huoltoa motonetin pihassa. Hyvä että tuli otettua muutamia perus työkaluja mukaan. Homma tuli korjattua noin 50 sentin kuluilla. Vähän pulttia, mutteria ja prikkaa ja saatiin laukkuraudat kunnolla kiinni. Aina jotain pientä täytyy reissussa tapahtua, että jää muistoja.

Ja matka jatkuu. En oikein tiedä missä tämä oli, mutta jostain löytyi hieno satama-alue, jossa sai ruokaa ja tilukset oli mitä upeimmat. Sielu lepäsi, kun rauhassa käyskenteli ja katsoi upeampaakin upeampia maisemia. Kyllä suomi on upea maa kertakaikkiaan. Täytyy vain rohkeasti mennä tuntemattomiin paikkoihin ja löytää muutakin kuin ABC huoltoasemat.

Joensuusta matka jatkui Savonlinnaan takaisin eri teitä pitkin. Liperissä on muuten todella huonot tiet. Kuoppaa kuopan perään joka suunnassa. Taas saatiin ajella monenlaiset sillat ja lossit läpi, sekä Punkaharjun aina upea vuosisadan tie. Sielu sai levätä kunnolla ja pääsi aloittamaan kesää ja lomaa kunnolla.

Poikettiin myös kahvilla Savonranta nimisessä paikassa. Yhtä upea pieni satamakahvila, kuin edellisenä päivänä.

Usean tunnin fiilistelyajelun jälkeen saavuimme Savonlinnaan ja Sokos Hotellin vieressä oli taas ilmaisia prätkäparekkeja torin laidalla, johon sai ilmaiseksi parkkeerata pyörät. On se jotenkin hienoa, että motoristeille tällaisia ilmaisia parkkipaikkoja tarjotaan lähes joka kaupungissa.

Pitsan nälkä iski taas ja oli muuten hyvää. Gorgonzola juusto oli aivan huippuhyvää. Keltainen hilloke pitsassa oli jotain ananashilloa. Vähän liian makeaa pitsaan, mutta kaiken kaikkiaan hyvää pitsaa.

Matkan aikana luin toisen motoristin blogista , että Imatran koski kuohuu tänä kesänä enemmän kuin normaalisti. Yleensä sitä juoksutetaan näytösluonteisesti silloin tällöin, mutta tänä kesänä koskea Imatran koski kuohuu koko ajan heinäkuun alkuun asti ja voimakkaammin kuin 40:ään vuoteen. Tottahan se piti käydä katsomassa. On se melkoinen kohina ja pauhu, kun koski kuohuu täysillä. Hienoa katseltavaa.

Imatralta suuntasimme Vaalimaan kautta kohti Kotkaa, jossa ajattelimme yöpyä viimeisen yön. Matkalla alkoi kahvituttamaan ja löysimme kahvilan nimeltään Korupirtti. Siellä oli myytävänä kymmeniä ellei satoja erilaisia luonnon kiviä ja kristalleja sekä koruja. Hintaluokka 1€ - 3000 €. Lapsille tuliaisiksi ostin hienot Ametistit jotka auttavat painajaisten torjuntaan ja joille voi kertoa äänellä tai ajatellen omia murheitaan ja ametisti auttaa omistajaansaan. Ametistin avulla saa myös yhteyden pöllöihin. Lapset rakastuivat ametistituliaisiin ja ovat kantaneet niitä mukanaan joka paikkaan monta päivää :) Tuliainen osui enemmän kuin hyvin kohdalleen.

Kotkaan saavuttiin Haminan kautta koukaten. Tuli nähtyä suomen suurin lipputanko ja lippu. Se on muuten iso. Korkeutta lipputangolla on 100 metriä ja lippu on kooltaan 27 x16 metriä. Eli 423 neliömetriä. Se on noin 2.5 kertaa meidän kotitalon kokonais pinta-ala.

Kotka oli upea pieni kesäkaupunki. Kovin paljon ei viitsitty kiertää, kun keli alkoi torstai-iltana viilenemään ja merituuli oli selvästi tunnettavissa. Hyvää ruokaa naamaan ja hotelliin nukkumaan. Pyörät iskettiin johonkin puistoon parkkiin, joka oli maksullinen, mutta hotellin toisella puolella olisi ollut korttelissa ilmaista parkkitilaa. Tämä kuultiin hotellin vastaanotosta, mutta väsymys oli jo niin kova, ettemme jaksaneet lähteä enää siirtelemään pyöriä.

Perjantaille luvattiin sitten ne sateet, joita piti olla alunperin koko viikko. Siinä puolen yön aikaan huomasimme, että jos herätään tosi aikaisin, niin päästään kuivana kotiin. Joten perjantain ajelut vähillä yöunilla menikin sitten isompia teitä pitkin kohti kotia. Keli oli viileämpi, joten toisessa sivulaukussa mukana kulkenut goretakki pääsi käyttöön pitkästä aikaa. Kotiin kuitenkin päästiin kumpikin kuivana ja reissu oli jälleen kerran mitä upein.

Monta kertaa matkalla naurettiin, että miten me pärjättiin meidän eka prätkäreissu ilman kypäräpuhelimia. Kyllä se vaan niin paljon hauskempaa on ajella kaverin kanssa puhelinjat auki. Hyvää läppää ja kaverin kanssa käytyjä sielunhoidollisia keskusteluja riitti koko viiden päivän ajaksi. Hieno keksintö nuo kypäräpuhelimet.

Talvella tehty kaasutinremontti oli myös menestys. Viime vuoden reissussa kulutus oli 7.5-8.5 litraa sadalla ja nyt kulutus oli maltilliset 4.9-5.1 litraa joka tankkauksen mukaan. Myös kuskin selkänoja oli hyvä sijoitus. Aiemmin on oma huono selkä saanut jos jonkinlaista noidannuolimaista oiretta reissun aikana. Nyt ekat oireet tulivat ekan päivän jälkeen ja oireet menivät ohi viikon edetessä. Selkänojasta oli selvästi apua.

Kilometrejä itselleni tuli viiden päivän aikana 1525 km. Näin pikkuhiljaa vanhetessa ei ole enää tärkeää se, että saa paljon kilometrejä alle, vaan tärkeämpää on hyvä fiilis ja hyvän ystävän seura. 

Kiitos jälleen kerran parhaalle ystävälleni reissuseurasta. Tämä perinne täytyy säilyttää niin pitkään, kuin vaan jalka moottoripyörän yli jaksaa nousta. Kiitos. Ensivuonna taas jotain uutta.