Honda Shadow VT750 ACE - American Classic Edition

Voi elämä! Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Juuri kun kaksi kuukautta sitten vaihdoin katetun wingin naku wingiin ja kuvittelin, että tämä on se pyörä joka on tullut jäädäkseen, sattuu jänniä.

Yks kaunis perjantai soi puhelin. Tuntematon Herra soitta minulle, että bongasi naku-wingini netissä ja ihastui siihen heti. Halusi ostaa sen pois. Itse en ollut ihan juuri ajatellut myyntiä. Vasta myöhemmässä vaiheessa. Mutta siinä juteltiin puolisen tuntia ja käytiin läpi kaikkea mitä erikoista tämä paras 1983 vuosimalli sisältää verrattuna muihin. Kyseessä kuitenkin harvinainen yksilö tehdas nakuna ja kanadasta tuotuna suomeen aikoinaan.

Lupasin miettiä myyntiä ja palata asiaan. Seuraavana päivänä siinä pihalla kun pesin wingiä siitepölyistä ja otin siitä hyvät kuvat itselleni, mietin että miksipä en voisi myydä sitä? Mietin hinnan kohdalleen ja laitoin viestiä Herralle.

Meni tovi ja tuli puhelu ja sovittiin kaupoista. Samana päivänä vielä Wingi lähti kotoani. Koko homma tapahtui niin nopeasti vuorokaudessa ensi kontaktista, että vähän jäi mietityttämään oliko tämä nyt sitten järkevää.

Näin 1.5 viikkoa jälkeenpäin wingin uusi omistaja soitti minulle ja ylisti miten hienosti wingi toimii. Oli sitten soratie tai asfaltti. Ajoipa hiljaa tai nopeaa. Tai jopa ohittaminen tuntui luontevalta ja ripeältä. Hienoa oli kuulla, että wingi toimi hienosti ja että ostaja oli tyytyväinen.

Ja koska ostaja oli tyytyväinen ja mukava asiallinen mies, niin sovittiin reiluuden niimissä sitten hyvällä edullisella hinnalla lisäkaupat hyllyssäni olleista motadin rosteriputkista sekä muista wingi-kilkkeistä mitä oli jäänyt sekaisen autotallin perälle.

Toivotan uudelle wingin omistajalle aurinkoisia ajopäiviä sekä turvallisia kilometrejä.
Onhan se nyt ihan hemmetin hieno museorekisteröity harvinainen tehdasnaku goldwing. Väitän että yhtä hienoa samanlaista ei tule suomessa vastaan. Hyvä jos euroopassakaan.

No mitä sitten tilalle. Jotain oli saatava. Mietin ensin, että jos eläisi hetken ilman moottoripyörää, mutta vaimo vähän niinkun pakotti ostamaan jonkun. Sanoi että "osta nyt joku pyörä tai sinulla hajoaa pää" :-D

Minulla taitaa olla todella ymmärtäväinen ja fiksu vaimo :-)

Jotenkin ajatus oli, että koska ajomääräni oikeasti ovat tosi vähäisiä. Vain 3000-5000 km vuodessa, niin minulle kelpaisi joku leppoisampi ja kevyempi ajopeli. Wingi oli vähän turhan järeä ja painava leppoisaan työmatka-ajeluun. Toisaalta myös kiihdyttelyt on kiihdytelty ja jotenkin enemmän tykkään sellaisesta fiilis ajelusta.

Muistui mieleeni aikoinaan omistamani Honda Shadow VT600 vuosimallia 1999. Siinä oli leppoisa peli, jolla yksi ihminen ehtii ihan riittävästi. Rupesin miettimään ihan tosissani sellaista jälleen. Mutta sitten muistin yhden asian. 600 kuutioisen shadowin tankki on ihan naurettavan pieni. Ennen 1999 vuosimallia olevissa muistaakseni 9 litran tankki ja 1999 ja jälkeen olevissa 11 litran tankki. Sitä saa ihan jatkuvasti tankkailla. Jos vertaa esim. honda cx500 pyörän 17 litran tankkiin tai wingin 22 litran tankkiin. 9-11 litraa on todella pieni ja saa alle 200km välein tankata.

Joten päätin ruveta katselemaan 750cc shadoweita. Heti jotenkin tykästyin tuohon 1998 julkaistuun Honda Shadow VT750 ACE malliin. 

ACE = American Classic Edition.

Klassinen muotoilu ja väritys -50 luvun amerikan malliin.

Pitkää lokaria, yksinkertaista valkoista mittaristoa, isot penkit ja sarvet, kauniit kaarevat linjat sekä luunvalkoinen+vihreä värimaailma.

Heti ihastuin. Ensin mietin että jos kuitenkin musta. Täysin musta. Mutta toisaalta se on niin kovin tylsä. Joten kyllä... tuollainen klassinen värimaailma sen olla pitää.

Ja kuinka kävikään. Sellainen löytyi ihan 17 kilometrin päästä. Ihan huippukuntoisena ja vähän ajettuna. Hyvillä lisävarusteilla ja hinta kohdallaan.

Saksasta aikoinaan tuotu yksilö. Vanha herra Horst omistanut ja pitänyt hyvänä. Ajanut ensimmäiset 25 000 kilometriä nätisti ja huoltanut aina merkkiliikkeessä. Mukana tuli huoltokirja leimoineen. Ensimmäisen 25 000km aikana merkkiliikkeen huoltoihin, kumeihin ja ketjuihin oli mennyt noin 2300 euroa. Säilytys on hoidettu lämpimässä tallissa.

Saksasta pyörä ajautui suomeen joskus 12 vuotta sitten.

Suomessa sen osti tämä vanhempi herra, jolta ostin pyörän. Hänen aikanaan pyörällä on ajettu suomessa 12 vuoden aikana 16 000 kilometriä. Tältä ajalta ei ole merkintöjä huoltokirjaan laitettu. Ajot ovat olleet vähäisiä ja tuona aikana melkein öljynvaihdoilla riittää meno. Säilytys edelleen ollut lämpimässä tallissa.

Nyt mittarissa oli 41 000 kilometriä ja olen pyörän kolmas omistaja. 

Pyörässä ei ole ruostetta missään. Ei hitto missään. Ei edes ruuvinpäissä. Täysin virheetön. Maalipintakin melkein kuin vasta tehtaalta tullut. Ei oikeastaan minkäänlaisia jälkiä.

Moottorin lohkot täysin puhtaat ja ei hapettumia. Näkee että on pidetty puhtaana ja säilytetty kuivassa.

Pyörän mukana tuli seuraavat varusteet:

• Highway Hawk kaatumarauta
• Highway Hawk laukkuraudat
• Heldin nahkaiset 20 litran laukut
• Hepco & Becker sissybar
• Puig Cruiser tuulisuoja
• suojapressu pyörän päälle
• Lisäpitkät 2kpl
• Tankin päällä nahkavyö, jossa Shadow tekstillä brodeerattu tasku.

Pyörä tuntui koeajossa täydellisesti toimivalta. Vaihteet toimivat kuin ajatus. Riittävän tehokas vaan ei mikään kiihdyttelypyörä. Juuri hyvä työmatkoille ja leppoisille hellepäivän ajeluille.

Mukavan huomion tein, kun mittari ei ole suoraan sarvien luona, vaan tankin päällä, niin mittaristoa ei tule tuijotettua. Enemmän jotenkin aukeaa puhdas näkymä eteenpäin ja jotenkin tuli tarkkailtua enemmän luontoa ajossa. Fiilistelyä enemmän.

Omaan makuuni sopivasti otin heti pois tuulisuojan. Ja harkitsen jos ottaisi pois takapenkin sekä sissybarin. Saisi linjakkaan tyylikkään soolo penkillä olevan customin. 

Olen erittäin tyytyväinen vähän ajettuun uuteen Hondaani :) Tällä nyt mennään toistaiseksi. Enää ei uskalla edes luvata itselle, että pitäisi jonkun pyörän pitkään. Ne menee jos on mennäkseen. Kohtalo toimii hyvänä onnettarena. Mutta nyt mennään ainakin hetki tällä :)

Tällaisena sen pihaan ajoin. (kuvat aukeaa klikkaamalla suuremmaksi)

Tuulilasi lähti varastoon, koska itse tykkään ajaa ilman tuulilasia. Pyörästä tuli heti vähemmän pappa-mallinen ja matalamma oloinen.

Aluksi karsastin kaatumarautoja, mutta jotenkin kuitenkin suht huomaamattomat nuo ja kuitenkin tosi tärkeät jos pyörä meinaa kipata vaikka paikallaan. Joten annan olla kiinni.

Pakoputkisto on alkuperäinen. Se on todella hiljainen. Hiljaisempi kuin goldwingissä, vaikka V2 moottori. Tavallaan kiva että on hiljainen. Ei naapurusto herää kun lähtee aamulla töihin. Mutta toisaalta höpinää voisi tulla hieman enemmän, kun vääntää kahvaa. Täytyy miettiä jos vaikka metsästäisi vähän äänekkäämmät putket jossain vaiheessa.

Originaali stonga on yllättävän leveä, mutta täydellisen luonteva ajoasento. Siinä huomaa, että on mietitty tarkkaan ajoasentoa.

Moottori oli täysin puhdas. Ei mitään hapettumia. Ei edes ruuvin kannoissa. Taaemman pakoputken juureen oli kärvähtänyt hieman lapsen kengästä muovia. Se lähti sokeripalalla jynssäämällä nätisti irti.

Syyläri ja sen suoja ovat aina suoraan kivisateessa eturenkaan takana. Tässä nekin olivat maalipinnaltaan kuin uudet. Ihan vähän kuraa näkyi. Todella hienossa kunnossa. Eikä ruosteita.

Etu iskarien varretkin olivat säilyneet hyvin kiveniskemiltä. Kuin uudet. Maalipinnasta puhumattakaan.

Kuin tehtaalta suoraan tullut moottori ja maalipinnat.

Heldin nahkaiset laukut olivat muodoltaan hienot ja linjakkaat juuri customeihin. Pikalukituksella sai nätisti kiinni ja vielä munalukolla, ettei hätäisesti kukaan varasta.

41 022 km. Kello on emäputken mutterissa kätevästi.

Maalipinnassa ei ole moittimista. Täytyy vahata kunnolla jokupäivä kun malttaa olla ajelematta :)

Katsotaan nyt jos tällä pärjättäisiin tovi.

GL1100 Lisää kromia kiitos sekä rosteripakoputkistoa tuleville päiville.

"Chrome won't get you home" sanotaan.
Tällä tarkoitetaan, ettei kromeista paljon iloa ole, jos pyörä jää tienposkeen.

Mutta koska kyseessä on Honda, niin en ole niinkään huolissani :)

Toiset ovat sitä mieltä, että suotta kromeja ja krumeluureja moottoripyöriin laittaa. Moni haluaa että pyörä on mahdollisimman kevyt ja ei mitään turhia kilkkeitä kiinni.

Itse taas tykkään, että wingissä saa olla kromia ja valoja. Se jotenkin sopii wingiin. Toki joku roti siinäkin. Välillä näkee wingejä peitettynä kromilla ja krumeluureilla, ettei meinaa tunnistaa wingiksi enää.

Mutta jos joku on varmaa niin se, että kiiltävään mustaan pyörään sopii AINA kromi.

Mustasta nakuwingistäni puuttui imukurkkujen päälle laitettavat kromit. Niitä metsästelin ebaysta ympäri maailmaa, mutta harvassa tuntuvat olevan. Ja jos löytyy, niin on aivan käsittämättömissä hinnoissa. Likemmäs 100 euroon mennään.

Jälleen kerran oli onni matkassa ja löytyi ihan kotisuomesta avaamaton paketti. En voi ymmärtää, miten edes löytyy yli 30 vuotta vanha avaamaton paketti. Saati että se löytyy vielä suomesta. Hinnaksikin jäi vaivaiset 40 euroa postikuluineen.

Oli muuten melkoinen homma repiä tuo muovi irti kromeista. Vuosien saatossa kumi on niin jässähtänyt kromien sileään pintaan, että meni valehtelematta 20-30 minuuttia, että sain revittyä ilman teräaseita muovin kromeista irti. Peukalokin oli ihan kipeä operaation jälkeen. Mutta kyllä kannatti. Alta paljastui täysin naarmuttomat ja tosi hienossa kiillossa olevat kromiset imukurkkujen suojat sekä nippu kromisia ruuveja ja prikkoja.

Otin vielä kuvan sivusta, ennen kuin rupesin asettelemaan uusia paloja paikalleen.

Tässä näkyy imukurkut paljaana.

Ja tässä kromisuojat ovat jo paikoillaan. Kyllä ne mielestäni siihen kuuluvat.

Samalla tuossa imukurkkujen kromien yläpuolella olevat 4 ruuvia vaihtui kromisiin.

Pieniä asioita, mutta tekevät pisteen iin päälle.

Tässä alkaa tuntumaan että venttiilikopat näyttävät ihan tylsän harmailta, vaikka todellisuudessa ne ovat tosi siistissä kunnossa. Niitäkin saisi kromattuna ja sopisi tähän hienosti. 

Ei tiedä vaikka joskus sellaisetkin tulisi halvalla vastaan.

Krominen ruuvi ja vanha ruuvi vierekkäin.

Tätä wingiä edeltävään wingiin asensin juuri ennen vaihtoa ne uudet 800e arvoiset Motadin rosteriputket. Vähän harmitti tavallaan luopua niistä tässä vaihdon yhteydessä. 

Mutta tässäkin kävi lopulta hyvä tuuri. Sattumalta joku myi tori.fi palvelussa vähän ajettuja uudenveroisia Motadin rosteriputkia GL1100 wingiin edullisesti. Hetken mietin, että pitäisikö ne ostaa vaikka alkuperäiset kromiset putket eivät vielä vuoda. Mutta wingien putkistoissa tulee väistämättä vastaan iän myötä se, että ne rupeavat parista tietystä kohdasta väistämättä vuotamaan. Tuntuu sama ongelma olevan kaikissa GL1100 putkistoissa, mitkä olen nähnyt. Joten päätös oli helppo. Ostin rosteriputket jemmaan varastoon ja aikanaan kun tästä putket pettää, niin vaihdan ne sitten paikalleen. Nykyiset putket voi kestää vielä vuosia hyvällä tuurilla. Mutta eihän sitä tiedä 5-10 vuoden kuluttua, saako 40-45 vuotiaaseen pyörään edes enää rosteriputkistoa mistään. Ei ehkä markkinat kuitenkaan niin vanhoihin pyöriin ole enää niin suuret, että jossain kohtaa niidenkin valmistus varmasti lopetetaan.

Kyllähän näistäkin sai pikkuisen maksaa. Ei nyt ihan täyttä hintaa, mutta paljon kuitenkin. Uudet maksaa 700-800e. Ompahan yksi huoli vähemmän tulevaisuudessa.

Hyvin oli paketoitu. Superlonia vielä teipattu joka putken pätkän ympärille.

Kiitos vaan myyjälle.

Ensikertaan...

Miltä tehdasnaku GL1100 tuntuu verrattuna puoliksi riisuttuun Interstateen?

Se on yllättävää miten suuri painoero on katetun GoldWingin ja nakun GoldWingin välillä.

• 1980-81 Standard GoldWing GL1100 kuivapaino on 267 kg
• 1982 Standard GoldWing GL1100 kuivapaino on 270 kg
• 1983 Standard GoldWing GL1100 kuivapaino on 272 kg
• 1980-81 Interstate GoldWing GL1100 kuivapaino on 305 kg. 
• 1982 Interstate GoldWing GL1100 kuivapaino on 308 kg
• 1983 Interstate GoldWing GL1100 kuivapaino on 311 kg
• 1982 Aspencade GoldWing GL1100 kuivapaino on 318 kg
• 1983 Aspencade GoldWing GL1100 kuivapaino on 321 kg

Jos mietitään että minulla oli aikaisemmin 1983 interstate ja se vaihtui 1983 standardiin, niin painoa putosi 39 kilogrammaa + interstaten lisäkromikilkkeet. Eli varmaan sellaiset 40 kiloa on aika realistinen ero. Se on niin iso ero, että se jo tuntuu. Pelkästään etukatteen arvioisin painavan sen 10-13 kg. Ja kun se isketään paikalleen, niin painopiste muuttuu aika paljon ylemmäs ja eteenpäin. Tottakai se vaikuttaa ajotuntumaan. Ei katettu wingi silti mitenkään huono ajaa ole. Päinvastoin. Ei siitä muuten olisi tullut maanteiden kuningasta matkapyöränä. Ja sen ykkössijan wingi on pitänyt 40 vuotta tänä vuonna 2015.

Ennen kuin wingini vaihtui nakuversioon, riisuin hieman interstatea ja testasin miltä se tuntuu ajaa nakuna. Ihan vain kokeillakseni, olisiko naku wingi se minun juttuni. 

Painopisteen pudotuksen tuntee välittömästi. Mutta edelleen painomäärä täysin nakuun standardmalliin on veikkaukselta 25-30kg enemmän. Takalaukut, tarakka sekä tuumasta putkea olevat takalaukkujen edessä sijaitsevat kaatumaraudat ovat tosiaan tehty kestämään kaatumista. Niissä painoa ja jämäkkyyttä piisaa. Eli etukatteen verran riisuttua interstate ei voi edelleenkään verrata tehdas nakuun standard malliin. Ajossa sitä eroa ei oikeastaan enää huomaa näiden kahden välillä. Mutta ero tulee siinä vaiheessa esiin, kun mietit parkkeerausta. Aikaisemmin aina pyrki ajamaan sellaiseen ruutuun, että pois lähtö on vain suoraan ajamalla. Raskaan etukateriisutun nakuversion liikuttelu parkkiruudussa on edelleen yllättävän raskasta. Etenkin jos yrität päällä istuen tepuuttaa jaloilla sitä esim. pari askelta taaksepäin. Sen painon tuntee.

Täysin naku sen sijaan tuntuu liikkuvan aika kepeästi parkkiruudussa. Vääntelehtiminen ja kääntelehtiminen on jotenkin helpompaa. Voisiko se olla tosiaan jostain 25-30 kilosta kiinni. Ehkä se sitten voi. Toki varmaan henkilöstä riippuvia asioita myös, että kenellä missäkin kohtaa menee ison pyörän liiallinen painoraja. Tepuuttaminen jaloilla nakun wingin päällä onnistuu ihan suhteellisen helposti. Jään varmasti kaipaamaan interstaten bagger-takalaukkuja, mutta keveyden vuoksi koitan pärjätä näin nakumallilla. Ja tarvittaessa onhan minulla tähän nakuun lisävarusteena laukkuraudat ja kiinteät laukut varastossa. Isken kiinni jos lähden pitkälle ja tarvii tilaa vaatteille ym.

Kaivoin muutamia kuvia, joissa pystyy vertaamaan standard mallia (musta) sekä etukatteen verran riisuttua interstate mallia laukkuineen (ruskea).

Klikkaamalla kuvat suuremmaksi.

Onhan niissä massiivisuudessaan iso ero laukkujen vuoksi. 

Laukut tahtovat piilottaa kokonaan myös wingin hienot pakoputket.

Takalaukun ja sivulaukkujen kera sopii näinkin matkapyöräksi kahdelle. Pyörä vaan näyttää hieman epätasapainoiselta, kun takana on niin massiivisesti laukkuja. 

Bonuksena sama interstate pyörä täysvarustuksella.

Kyllä se näin olla pitää. Joko täysin nakuna tai sitten täysvarusteltuna taistelutähtenä.

Tuossa parkissa pääsi hyvin vertaamaan vielä mustaa standardia mustaan 1982 vuosimallin insterstateen. Tunnistaako samaksi pyörämalliksi?

Ei muutakun vahat pintaan ja hyviä sekä turvallisia ajokelejä kaikille.

Wing Swap 2015

Viime kesänä tuli ajeltua tällä metallinhohtoruskealla GL1100 goldwingillä. Ajoin wingillä tovin aikaa ilman täyskatetta ja tykästyin wingin nakumaiseen ulkonäköön sekä voimakkaaseen vääntöön.

Kuitenkin koska pyörä oli niin virheettömän hienossa kunnossa, olisi ollut suorastaan huutava vääryys jättää se riisutuksi saati myydä osia siitä pois. Vielä kun kyse tosiaan on harvinaisemmasta ja paremmin varustellusta 1983 vuosimallista. Eli viimeisestä vuosimallista GL1100 pyörämallia. Siispä laitoin katteen takaisin ja päätin joko myydä tai vaihtaa sen.

Kuitenkin jäi ikävä sitä naku wingiä ja haaveena sitten olisi ollut tottakai saada tilalle se nakutettu versio. Pari viikkoa myin nettimotossa tätä wingiä nyt keväällä ja koska kyseessä oli hyvin huollettu peli ja vähillä kilometreilla, niin kiinnostusta tuntui olevan. Hinnasta ei päästy ostajien kanssa ihan sopuun ja vaihtoakin ehdotettiin niin autoihin kuin jopa vanhaan Honda Tuuttiin välirahan kera. Hetken mietin vaihtoa siihen, mutta jotenkin päässä pyöri vain ajatus, että käteistä tai tilalle naku wingi.

Tuttuni ehdotti, että mitäs jos vaihdetaan wingit päittäin sopivalla kaupalla. Hänellä on vieläpä tätä samaa 1983 vuosikertaa. Ja kun tunnen miehen ja tiedän miten hyvin hän hoitaa pyöriänsä, niin uskalsin lähteä helposti hieromaan vaihtokauppaa. Siinä sitä odoteltiin sopivaa hetkeä, kunnes koitti lauantai 11.4.2015 ja ulkona täydellinen auringonpaiste sekä +16 astetta lämpöä. Kylmällä ei viitsitty lähteä vaihtamaan, kun sovittiin vaihto lähelle puoliväliä ja kummallakin tli 50-100km välille kilometrejä per suunta.

Ennen lähtöä latasin wingin akun vielä täyteen ja päätin pesasta sen vielä kertaalleen. Mukavampi ajella uljaasti puhtaalla nätillä taistelutähdellä.

Mittarissa karvan alle 70 000km oikeita kilometrejä.

Se tekee aika tarkkaan 2000km per vuosi tämän wingin historiassa.

Tosin siinä taisi olla 15-20 vuoden seisontaväli, jolloin wingiä ei ajettu.

Uuden uudet talvella asennetut Motadin rosteriputkistot hienostuneesti huristen kohti uutta omistajaa.

Viimeinen ajo kunniakkaasti.

Tämä oli ensimmäinen (ja ehkä viimeinen) pitkä ajoni täyskatteella. Aikaisemmin en ajanut kuin pienen pätkän ja siinä ei oikein saanut fiilistä mihin wingi on tehty. Täytyy sanoa, että on siinä japanian pojat miettineet, kun ovat wingin rakentaneet. Kyllä se on ollut oman aikansa matkapyörien kuningas ja varmasti pieksee vieläkin mukavuudessaan nykyajan matkapyöriä. Leppoisa pehmeä ajaa, mutta voimaa löytyy. 80km/h vauhdissa kierrokset pyörivät siellä 3000rpm luokassa. Ja 100km/h vauhdissa voi pitää helposti vielä kypärän visiiriä auki. Kaikki viima lentää katteen avulla yli ajajan. Autotkin antoivat ihan erilailla tilaa, sekä ihan kaikki motoristit moikkasivat. Niin Ducati-miehet, kuin Harley Davidson kuskitkin. Wingi on vähän sellainen kaikkien kaveri. Ei sovi kaikille, mutta herättää kuitenkin jonkinlaista kunnioitusta jokaiselle.

Pälkäneen aapiskukolle saavuin 45 minuuttia etuajassa. Meni niin leppoisasti ajo, ettei edes ymmärtänytkään. Tuollahan ajaisi vaikka yhtäsoittoa lappiin asti. Lämpötila näytti yhä +16'C.

Tankkaamassa kävi aapiskukolla ihan jatkuvasti moottoripyöriä. Nyt oli selkeästi keli, jolloin pyöriä kaivetaan esiin ja niitä käydään ostamassa liikkeestä. Tämäkin 1100 kuutioinen Moto Guzzi California vuosimallia 2006 oli vasta ostettu Tampereelta liikkeestä ja kuski matkalla pyörän kanssa Iisalmeen. Upea Guzzi. Olen sitä mieltä, että hienon yksilön vuoksi kannattaa lähteä kauempaakin hakemaan. Toivotan guzzi kuskille huolettomia kilometrejä. Ikuinen moottori taitaa näissä Californioissakin olla. 100km/h vauhdissa kuulemma kone pyörii pikkusen vaille 2000 kierrosta minuutissa. Todella matalaviritteinen matkapyörä.

Parkkiin tuli jos jonkinlaista ajoneuvoa. Myös -60 luvun Fiat 1100 joka oli museorekisteröity. Todella hienossa maalipinnassa ja kurkkasin sisään, niin penkit olivat kuin uudet. Ei näitäkään ihan joka päivä tule vastaan. Hienoa että jotkut näitäkin pitävät kunnossa.

Ja ihmetykset senkun jatkuvat. Yksi bussia tankkaamaan tullut kuski tuli tervehtimään. Hän sattui olemaan Wanhat Wingit kerhon sihteeri. Tuli kehumaan wingiä ja juttelemaan kerhosta. Kuulemma viime vuosina wingimiehet ja -naiset ovat ryhdistäytyneet kerhon saralla ja jäseniä on tullut rutkasti lisää. Pitävät 3 tapaamista vuodessa. Oli mukava huomata, että oli ammattilainen kyseessä. Heti osasi arvostaa -83 vuosimallia ja ehtipä näkemään -83 tehdasnakumallinkin juuri ennen kun hänen piti jatkaa matkaansa. Ei ollut kuulemma ennen nähnyt -83 nakua. Se onkin harvinainen näky ja viimeisiä nakumalleja mitä wingiä on tehty, lukuunottamatta GL1200 mallin muutamia nakuversioita, joita tehtiin vain amerikan mantereelle myyntiin.

Veikkailtiin nakuvingin omistajan kanssa, että ei välttämättä ole -83 mallin nakuwingejä suomessa montaa. Ei kaukaa ole haettu, jos arvellaan että tämä saattaa olla jopa ainoa. Sen verran oli myyntisuuntaus wingeissä katettuihin malleihin.

Tässä vaiheessa kumpikin wingin omistaja oli saapunut Aapiskukolle. Siinä käytiin pyöriä läpi, että mitä nyt ollaan oikein kumpikin vaihtamassa. Kumpikin tuntui olevan tyytyväinen ajokkeihin ja ei muuta kun pullakahveille ja paperit täyttämään.

Onhan ne komean näköiset veljekset siinä vierekkäin. Nakumallissa hieman alle 100 tkm mittarissa. Enemmän ajetun saan siis tilalle, mutta se ei näissä tunnu missään. Wanhat Wingit sihteeri jutteli tutullaan olevan 1000cc wingi, johon joskus 100tkm jälkeen vaihtoi venttiilien varsien kumit ja muuta isompaa ei ole tarvinnut tehdä. Perus huoltoja ja nyt wingissä on kuulemma mittarissa jo yli 300 000 km. Nämä on tehty kestämään. Muutama kymmenen tonnia mittarissa sinne tänne, ei tunnu missään.

Vaihto tehtiin hyvissä mielin ja kumpainenkin jatkoi omalla uudella wingillään kohti kotia.

Onneksi edellinen omistaja oli käynyt niin hyvin pyörän läpi, ettei se kaipaa kuin ajoa vaan tänä kesänä. Ensi talvena sitten voi miettiä huoltoja jos tarvii.

Laukut otin pois ja laukkuraudat pitää vielä irroitella. Komea on peli.

Toivottelen turvallisia kilometrejä ja huoletonta wingiä ruskean wingin uudelle omistajalle :)

GL1000 / GL1100 moottorin purku ja kasaus. Nippu videoita.

Sattui youtubesta löytymään hyvä setti videoita, missä joku käy läpi 1975 vuosimallin GL1000 moottoria. Eli ensimmäistä goldwing mallia. Koska moottori on hyvin pitkälti melkein suurelta osin sama kuin GL1100 niin ajattelin linkittää videot tänne blogiin talteen.

Paljon hyvää materiaalia mahdollisia tulevaisuuden huoltotarpeita varten.

CX500 Candy jarrunestesäiliön puhdistus ja o-renkaan vaihto

CX500 standardin ensimmäisen vuosimallin pyörässä on jarrunestesäiliö pyöreää mallia, kuten ensimmäisen sarjan goldwingeissäkin. Jollain tapaa tykkään ihan vietävästi tuosta pyöreästä mallista. Onhan se iso, mutta se on myös kaikessa retroudessaan jollain tapaa tosi hieno.

CX:ssä kävi niin, että huomasin talven aikana tallissa välillä käydessäni, että sen valkoisen jarrunestesäiliön ja sen alapuolisen kahvan valuosuuden väli oli kostunut jarrunesteestä. Puhdistin pariin kertaan kyseisen kohdan jarrunesteellä, mutta aina se vaan kostui.

Rupesin selvittämään, että mistä saisi siihen sopivan o-renkaan. No yllättäen Honda ei enää myy siihen sopivaa o-rengasta vaan sen mallin o-rengaskokoa ei enää valmisteta.

Mielessä kävi, jotta vaihdanko sitten koko jarrukahvan ja säiliön modernimpaan malliin. Mutta kun muuten kahva toimii ja on siisti, niin päätin metsästää o-renkaan. Lopulta sain tilattua david silversparesilta briteistä suoraan alkuperäisellä varaosanumerolla sopivan o-renkaan. Heilläkään ei niitä hyllyssä ollut, vaan teettävät tilauksesta aina niitä. Eli voisi melkein sanoa, että tämä o-rengas on käsityönä tehty minua varten :)

Meni melkein 2 kuukautta tilauksesta, kunnes o-rengas vihdoin saapui postissa. Päätin ryhtyä vaihtamaan sitä ja kyllä se kannatti. Siellä jarrunestesäiliön alla oli niin paljon mössöä, kuraa, kiteytynyttä jarrunestettä ja mitälie mössöjä, että puhdistaminen oli ihan enemmän kuin kohdillaan. Liekö kertaakaan puhdistettu 35 vuoden aikana? Valehtelematta parin pikkulusikallisen verran mössöä sieltä sai kaapia pois.

Mutta kun kaikki oli hoidettu ja jarrut uudelleen ilmattu, niin kyllä tuli hyvät jarrut.

Ihan halvaksi yksi o-rengas ei tullut. 11.58 puntaa posteineen.

Eli mitä se nyt tekee joku 17 euroa. Aika kallista.

Onhan tuo säiliö iso mötkö. Mutta jollain tapaa se kuuluu tähän retropyörään.

Kansi pois ja pumppasin osan jarrunesteistä ilmaamistavalla pois, jotta säiliö tyhjeni.

Sen jälkeen säiliön pohjasta kaksi ristipääruuvia pois ja itse säiliön sai pyöräytettyä irti.

Helpompi irroittaa kuin ne uudemmat neliskulmaiset mallit.

Likaa oli sisällä.

Jokainen osa vaan irti toisistaan ja jarrukliinerillä puhdistus. Pinttynyt kiteytynyt sotku lähti rapsuttelemalla puukon kärjellä. 

Suurin ylläri löytyi jarrunestesäiliön alapuolelta. Tätä ei nähnyt aikaisemmin, koska jarrunestesäiliön pohjassa on tuo ylemmässä kuvassa näkyvä metallilevy näköesteenä. Eli 35 vuoden siltti, hieta, pöly, lika, kura, sora, kiteytynyt jarruneste ja kaikki on kertynyt mukavasti tänne.

Puhdistusta ja pudistusta. O-rengas roskiin ja uutta tilalle.

Ennen uuden o-renkaan asentamista, puhdista hyvin kaapimalla kaikki sonta ja kuivunut kiteytynyt jarruneste pois o-renkaan urasta. Mutta ei millään niin kovalla ja terävällä, että saat uria naarmutettua sinne. Tai pian käy niin ettei o-rengas enää tiivistä.

Tässä puhdistettu alusta ja uusi o-rengas paikallaan. 

Voitelin o-renkaan jarrunesteellä kevyesti ja pullautin säiliön takaisin paikoilleen. Meni tosiaan helposti. Peltilevy kupin pohjalle ja ruuvit sopivalla tiukkuudella paikalleen.

Uudet jarrunesteet sisään ja ilmaus. Tuli hyvä ja tiukka jarru.

Samalla vaivalla laitoin bensaletkuun polttoainesuodattimen.

Kevättä odotellessa :)