Road trip 2025 - Länsirannikko

Kesäkuun ensimmäinen viikko koitti ja oli taas aika toteuttaa perinteeksi muodostunut äijien road trip. Tänä vuonna oltiin suunniteltu, että lähdetään kohti Oulua ja pyöritään pohjoisemmassa. Ehkä jopa piipahdetaan ruotsin puolella. Mutta kuten aina, suunnitelmat vaihtuu lennosta. Mennään fiiliksen ja sadepilvien mukaan. 

Yleensä lähtö on startannut aamu varhaisella aurinkoisessa säässä, mutta tänä vuonna lähtöpäivän sää ei tuntunut suosivan meitä. Lennästä levisi koko suomen matkalta iso sadealue itää kohti ja vettä tuli siihen malliin, että starttaamaan päästiin vasta pitkällä iltapäivällä.

Lopulta kello oli jo yli neljä, kun pääsin kohtaamispaikkaamme Huittisten ABC:lle. Kaveri pääsi perille ja kahvien jälkeen reissu pääsi kunnolla starttaamaan.

Viikon sää näytti hyvinkin epävakaiselta, eikä kelikään ollut hellettä, kuten yleensä. Päätimme unohtaa Oulun ja suunnata suoraan länsirannikon helmeen, eli Poriin. Jottei ilta venähtäisi liiaksi, vedettiin pyörät ilmaiseen parkkiin Pohjoispuistoon ja kamat Sokos Hotel Vaakunaan torin laidalle.

Vaikka ensimmäisen päivän etappi oli lyhyt, niin nälkä oli kova. Frendi osasi sanoa, että hyvät ja täyttävät ruuat saa torin laidalta BBQ & Spirit house Gallesta. 

Siinä sitten arvottuamme ruokia, päätettiin tilata vähän juotavaa alkuun.

Hetken pohdiskelujen jälkeen päädyimme seuraavaan annokseen, joka täytti odotukset ylivertaisesti. Ruoka tuli nopeasti ja kaikki oli hyvää. Erityismaininta herkulliselle härän hännälle. Eikä lihamäärään suhteutettuna hinta ollut ollenkaan kallis. Vastaavaa settiä ei tällä hintaa isoista kaupungeista taida saada.

Kyllä siinä oli vatsassa pitelemistä. Hetken aikaa mietittiin tätä haaste burgeria, mutta melkein kilo lihaa tuntui överi ähkyltä ja jätettiin väliin. Ainakin tällä kertaa. 

Perään vielä jälkiruuaksi fernet brancat ja siitä istumaan vielä yksille Beer hunter's panimoravintolaan, joka on ollut samalla paikalla jo pian liki 30 vuotta. 

”Aloitimme oluen panemisen perheyrityksenä vuonna 1998, ja oluen valmistus jatkuu tällä hetkellä jo kolmannessa polvessa.”

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Vaasaa, niin rannikkoa pitkin, kuin vain pääsi. Paikoitellen osasi arvata, että meri on nyt ihan vieressä, kun kylmä keli 12'C höystettiin merituulella. Tahtoi tulla jopa vilu paikoitellen kun ajeli ajohupparilla ja ajofarkuilla.

Reitti meni Porista Ahlaisten siltoja pitkin Ahlaisiin, josta Merikarvian Krookaan, mistä löytyikin mukava taukopaikka kahvittelulle The Merry Munk nimisestä gastropubista.

Merry Munk sijaitsikin kivalla paikalla suoraan meren äärellä. Ruokaa ei vielä syöty, mutta pöytiin kannettavat annokset näyttivät herkullisilta ja täyttäviltä.

Matka jatkui Merikarvialta Kristiinankaupunkiin lounaalle. Nälkä oli jo kova, joten lounaaksi valikoitui ihan perus pitsaa Kristiinan pitseriassa. Pitsa oli hyvä perus pitsa. Ei mitään artesaanipitsaa tai kiviuunipitsaa. Perus normi pitsa. Kokoa oli sen verran, että yksikin olisi riittänyt kahdelle. Vähän meinasi väsähdys tulla, kun oli taistellut koko pitsan yksin vatsaan.

Matka jatkui pikkuteitä Vaasaan. Pistettiin Sokos Hotel Royalin viereen kadunvarsipysäköintiin parkit ja Parkmanista parkkimaksu päälle seuraavaan aamuun asti. Positiivinen yllätys oli, kun vastaanotossa neiti kertoi, että moottoripyörät saa laittaa heidän parkkihalliin ilmaiseksi turvaan. Kamat hotellihuoneeseen ja siirtämään pyörät hotellin parkkiin. Normaalisti parkki olisi hotellilla 18e/vuorokausi per ajoneuvo. Oikein positiivinen yllätys huomioida ilmainen parkki moottoripyörille.

Lounaspitsa oli yhä niin täyttävä, että illaliseksi emme lähteneet enää syömään isosti mihinkään ravintolaan. Ruokapaikaksi valikoitui Bad Bun koju kauppatorilta, joka osoittautui aivan loistavaksi valinnaksi. Harmillisesti en huomannut ottaa kuvia herkullisista buneista. Ensin otin yhden, mutta lopulta se oli niin hyvää, että otin toisenkin ja vatsa oli taas täynnä. Lainaan tähän kuvan heidän 2025 menustaan, niin näkee millaiset annokset olivat.

Itseasiassa täytteitä taisi olla vieläkin enemmän mitä kuvissa ja maku mitä parhain. Vaikka kyse oli pikaruokatyyppisestä kojusta, kiireellä tänne ei kannata tulla. Neiti loihti annokset artesaanimaisen rauhallisesti ja lopputulos oli esteettisen kaunis ja maistuva annos. Hintakaan ei ollenkaan paha. 5.5 euroa per bun.

Seuraavana päivänä meillä tuli pienoinen hotelliongelma. Ei meinattu löytää mistään mitään järkevää ja järkevän hintaista hotellihuonetta, niin tehtiin toisenlainen ratkaisu. Minulle oli jäänyt Bookin.com lompakkoon bonuspisteitä aikaisemmilta ulkomaanreissuilta ja ne olisivat hetken päästä kuollettuneet nolliin. Käytettiin ne ja pari kymppiä päälle omaa rahaa ja varattiin Harjavallasta legendaarinen Hotelli Marilyn. Matka siis jatkui takaisin etelään, mutta hieman enemmän sisämaata pitkin.

Etelä-Pohjanmaalla ei kyllä ole mitään. Pikkuteitä ajeltiin ilman sen suurempia nähtävyyksiä ja päädyttiin Isojoelle syömään lounasta. Paikkojen piskuisesta koosta kertoo sekin, että ravintolassa ei edes tiedetty mikä on ePassi, jolla lounasta yritimme maksaa. 

Hotelli Marilyn on myös paikkoja, jotka ovat sijainneet samalla paikalla vuosikymmeniä. Olikohan Marilynin historia peräti myös noin 30 vuotta.

Hotelli oli hotelli. Ei mitenkään erityisen tyylikäs, mutta hoitaa asiansa jos ei ole sen suurempia vaatimuksia. Huoneet hieman laitosmaisia ja ikkunasta ei nähnyt ulos, kun se oli niin korkealla. Halvalla hoiti yöpymisen ja aamiainen oli riittävä, joskin ei niin suuri kuin esim. Sokos hotelleissa. Mutta pekonia, nakkeja ja kanamunia löytyi, kuten asiaan kuuluu.

Illan ruokailu ei ollut varsinainen kulinaristinen kokemus. Harjavallassa tuntui olevan kaksi ravintolaa. Perus pitseria ja Hotel Marilynin oma ravintola pubin puolella. Helppo ratkaisu oli jäädä hotellin ravintolaan ja vetää siellä pubi tyyppinen burger, sekä makkaraperunat. Ei mitään erikoisuutta. Perus vatsan täytettä.

Torstain keli näytti keskiviikko iltana vielä uhkaavan sateiselta. Melkein luovutimme reissumatkan tähän, mutta tuntui siltä, että reissusta jäi jotain uupumaan, etenkin kun se alkupäivän lähtö meni melkein iltaan. Lopulta sää ennusteet muuttuivat niin, että päätimme lähteä vielä tekemään kierroksen Rauman kautta Turkuun saadaksemme koko rannikkoalueen kartoitettua. 

Raumalla lounaaksi kanasalaatti Pancho Villasta. Tällä kertaa ePassilla :) Vähän kevyempi annos vaihteeksi.

Aurinkoisessa kelissä pikkuteitä Uudenkaupungin ja Taivassalon kautta Turkuun Sokos Hotel Wiklundiin. Tällä kertaa parkkia ei saanut puhumallakaan ilmaiseksi, koska heillä ei ole omaa parkkihallia. Heillä on sopimus Euro Park Wiklundin kanssa sopimushinnalla. Alennushinta taisi olla vuorokaudeksi 16 euroa/ajoneuvo, kun sen maksoi hotellin vastaanotossa.

Wiklund oli kivan keskeisellä paikalla. Ikkunasta näki hienosti torille ja jokilaivat olivat parin korttelin päässä.

Vaihteeksi raskaampaa ruokaa illalliseksi. Ravintola Old Matesista Smash burgerit kahdella pihvillä. Oli todella hyvä burgeri.

Old Mates Smash Burger … 17,50

2x 80g naudanlihapihvi, burgersämpylä, dijon-majoneesia, cheddarjuusto, salaatti ja suolakurkku, tarjoillaan ranskalaisten kera. (L, (G)

Ruuan jälkeen muutamille istumaan ravintolalaivoille. Rauhallista oli torstai-iltana Turussa. Kesäloma ei ehkä vielä ole ihmisillä päässyt täyteen vauhtiin.

Palailtiin lähempänä puolta yötä hotellille ja päätettiin mennä vielä sikareille Wiklund hotellin kattobaariin 11. kerrokseen. Hienot maisemat ja mukavan tunnelmallinen paikka. Reissu oli hieno lopettaa perinteisesti sikareilla hyvän mojiton kera.

Perjantaina koitti kotiin paluun aika kohti Ylöjärveä ja ystävä ajoi Helsinkiin. Turusta on niin eri suunta kumpaankin, että reissumme tuli päätökseen kun ajoimme ulos Euro Parkin parkkihallista ja lähdimme eri suuntiin.

Tässä summittainen kartta, kuinka tuli pyörittyä länsirannikko aika hyvin läpi. Kiva oli reissu jälleen, mutta pakko on myöntää, että itä-suomi on joka kerta ollut se mukavin kohde suomessa kierrellä moottoripyörillä.

Kotona pyörän pesu itikoista ja pitkä odotus ensivuoden reissuun saa alkaa. Kesä on toki vasta alussa ja kesä alkoi parhaalla mahdollisella tavalla.

Kiitokset jälleen kerran hyvälle ystävälleni reissuseurasta. Kilometrejä ei tullut kuin 1024 km, mutta kun ikää alkaa kertymään, niin kilometrit eivät ole enää se tärkein, vaan matkanteko, tunnelma, hyvät jutut ja hyvä ruoka. Kiitos

#LP #KH

VL1500 LC jarru- ja kytkinnesteen vaihto

 Vaikka edellisen huollon mukaan jarru- ja kytkinnesteiden vaihdosta on vain 5400 km. Niin silti, koska intruderilla on ajettu tosi vähän, on tästä edellisestä huollosta aikaa 5 vuotta. 

Jarrut on kuitenkin asia, mistä kannattaa huolehtia. Niiden huoltoa ei pidä väheksyä. Jarruneste ajan kanssa kerää happea ja nestettä itseensä, joka laskee jarrunesteen kiehumislämpötilaa. Mikä tarkoittaa, että lämpölaajenemista tapahtuu nesteessä herkemmin.

Tästä elävänä esimerkkinä, eräällä tutullani kävi niin, että etujarru pyörässä laahasi. Se laahasi sen verran, ettei sitä ajossa huomannut. Mutta kuitenkin sen verran paljon, että ajossa kävikin niin, että laahaava jarru lämmitti jarrusatulan mäntää ja siitä lämpö johtui jarruletkuissa olevaan nesteeseen. Ja neste kun lämpiää, niin se lämpölaajenee. Kävi niin, että kesken ajon etujarrun jarrunesteen laajemeninen löikin jarrun lukkoon ja pyöräpä meni siitä ajosta etujarru lukossa kumoon.

Joten... ei pidä väheksyä jarrunesteiden vaihtoa. Yleensä vaihtoväli on luokkaa 6000 km tai 2 vuotta.

Omalla intikallani tosiaan on edellinen ajanut muutamia satoja kilometrejä per vuosi ja vaikka ajettu tosi vähän lopulta sen 5 uoden aikana, niin aika tummaa nestettä jarrunesteet olivat jo.

Jotenka korkea aika vaihtaa. Dot 4 jarruneste kun ei maksa paljoa per puoli litraa. Noin viitisen euroa.

Vaikka vanhat nesteet näytti jarrunestesäiliössä suht puhtaalta, niin ei ne kuitenkaan puhdasta ollut. Lopulta erillisessä pullossa pumpattuna ne oli aika tummaa mössöä, josta ei läpi nähnyt kunnolla.

Kuvassa etujarrusäiliön tuoreet nesteet. Ihan puhdasta nestettä. 

Samoin takajarru, eli jalkajarru. Uudet nesteet puhtaan kirkkaat.

Kytkinsäiliöstä en huomannut ottaa kuvaa, mutta sama juttu. Tummaa tuli ulos ja kirkasta tuli tilalle. 

Tämä oli vähän tällainen lyhyt kirjoitus, mutta lähinnä ajatuksena muistutella, että ei aina ole kyse siitä paljonko on ajettu. Vaan joskus voi aikakin tehdä tehtävänsä. Jos pyörällä oli ajettu 5v aikana alle 6000 km ja jarrunesteet oli noin tummaa, niin aikakin tekee tehtävänsä selvästi. Dot 4 pullo 0.5 litraa maksaa tosiaan vitosen luokkaa ja kaikkien aineiden vaihtamiseen menee vajaa tunti, niin ei kannata säästää tässä. Kuitenkin jarrut on ne, mitkä pitää lähtökohtaisesti toimia ensisijaisesti pyörässä. 

Turvallisia kilometrejä kaikille 2025

Kesäreissu 2024 Itä-Suomeen

Prätkäreissu 2024 suunniteltiin Itä-Suomeen välille 3.6. - 7.6.2024. Reissu on jo niin pitkä perinne, että tämä oli kahdeksas kesäreissu kaverin kanssa.

Takana 3 viikkoa hellettä ja juuri kun reissu oli lähestymässä, näytti ennusteet että tulee Itä-Suomeen sadetta joka ikiselle päivälle. Prätkäreissujen suunnitelma on aina se, että ei ole mitään suunnitelmaa. Lopulta olimme tilanteessa, missä lähtöaamua edeltävänä iltana arvottiin, että lähdetäänkö loppujen lopuksi pilvien mukaan Itä-Suomeen vai Länsi-Suomeen.

Meillä on aina ollut onnea mukana reissuilla ja niin oli tälläkin kertaa. Sateen ennusteet muuttuivat lopuksi kokonaan ja saimme nauttia koko viikon helteistä perjantain paluupäivää lukuunottamatta, jolloin oli hieman viileämpää, muttei kuitenkaan kylmää. Matkaa sai taittaa ajohupparilla ja ajofarkuilla, joka on huomattavasti mukavampaa kuin vetää goretex asu niskaan. Kelit olivat koko viikon 25-28'C. Perjantaina taisi keli laskea hieman alemmas johonkin 20'C tienoille.

Reissu alkaa toki aina sillä, että pyörä pestään kunnolla ja pintaan suihkitaan vielä nanoaineet. Pyörä pysyy nättinä ja itikoiden pesu reissun jälkeen on paljon helpompaa. Onhan se kiva lähteäkin aina reissuun siistillä pyörällä.

Koska suunta oli Itä-Suomi, alkoi reissu lounastapaamisella Hyvinkään Medicin Man -ravintolassa.

Oli muuten todella hyvä lounas. Suosittelen käymään, jos Hyvinkäällä lounas aikaan sattuu olemaan.

Lounaan jälkeen otimme suunnaksi Porvoon. Kiva kesäinen kaupunki. Pysähdyimme siellä jäätelölle ja ihailimme kaunista keliä.

Porvoossa oli pyörille ilmainen parkkipaikkakin sopivasti joen reunalla.

Porvoosta matkan piti jatkua Kotkaan, mutta katsoimmekin kartasta, että mukavia maalaisteitä pitkin pääsee kätevästi Lappeenrantaan. Maalaistiet on mukavia. Pyrimme aina välttämään isoja teitä, koska ne ovat loppujen lopuksi aika tylsiä moottoripyörällä. 

Lappeenrannassa hotelliksi valikoitui Sokos Hotel Lappee ja sen uusitut huoneet. Tosi siisti hotelli ja mukava henkilökunta. Pyörät laitettiin parkkiin hotellin parkkihalliin. Hinta oli 10€ per pyörä per yö.

Nälkä koitti ja ensimmäisen illan kunniaksi ajateltiin syödä oikein kunnolla. Suuntasimme Angus Steak & Wine ravintolaan. 

Alkuun iso tapaslautanen kahdelle ja siihen päälle lihalautanen kahdelle, jossa oli
kotimaista naudan sisäfileetä, saksanhirven sisäfileetä, 48 tuntia haudutettua Angus härän rintaa briskettinä, paahdettua maa-artisokkaa, punaviinikastiketta, keittiömestarin maustevoita, friteerattuja perunoita ja aiolia. Juomaksi valikoitui talon paras viinipullo Amaronea. Ruoka oli mitä parhainta ja erityismaininta tuosta herkullisesta punaviinikastikkeesta sekä tapas lautasen juustoportin vuohenjuustosta. Kiitos ruokaseuralle ja hyvälle ravintolalle.

Ja mikäs vielä parempi tapa päättää hyvä ruokailu, kuin mojito juomaksi sekä hyvä laadukas sikari.

Lappeenrannasta suuntasimme kohti Joensuuta pikkuteitä ajellen. Matkalla piipahdimme Savonlinnan torilla syömässä jonkinlaiset lörtsyburgerit makkaraviipaleilla. 

Reissulla nähtiin monenlaista korkeaa upeaa siltaa sekä losseja. Kelit ja maisemat olivat kuin parhaimmista suomea esittelevistä esitteistä.

Joensuussa hotelliksi valikoitui jälleen Sokos Hotel keskustan puiston reunalla. Siinä sai sopivasti pyörätkin parkkiin ilmaiseksi niille varatulle alueelle puiston reunalla.

Pitsaa sekä pastaa ruuaksi puiston reunalla olevassa Rossossa ja unten maille. Kelit olivat niin lämpimät, että koko päivän ajaessa se veti aika hyvin mehut pois ja teki mieli vain levätä viileässä huoneessa.

Keskiviikko aamuna katsottiin, että kaverin pyörässä laukut vatkasivat yllättävän voimakkaasti.

Ruvettiin ihmettelemään ja lopulta tehtiin pientä huoltoa motonetin pihassa. Hyvä että tuli otettua muutamia perus työkaluja mukaan. Homma tuli korjattua noin 50 sentin kuluilla. Vähän pulttia, mutteria ja prikkaa ja saatiin laukkuraudat kunnolla kiinni. Aina jotain pientä täytyy reissussa tapahtua, että jää muistoja.

Ja matka jatkuu. En oikein tiedä missä tämä oli, mutta jostain löytyi hieno satama-alue, jossa sai ruokaa ja tilukset oli mitä upeimmat. Sielu lepäsi, kun rauhassa käyskenteli ja katsoi upeampaakin upeampia maisemia. Kyllä suomi on upea maa kertakaikkiaan. Täytyy vain rohkeasti mennä tuntemattomiin paikkoihin ja löytää muutakin kuin ABC huoltoasemat.

Joensuusta matka jatkui Savonlinnaan takaisin eri teitä pitkin. Liperissä on muuten todella huonot tiet. Kuoppaa kuopan perään joka suunnassa. Taas saatiin ajella monenlaiset sillat ja lossit läpi, sekä Punkaharjun aina upea vuosisadan tie. Sielu sai levätä kunnolla ja pääsi aloittamaan kesää ja lomaa kunnolla.

Poikettiin myös kahvilla Savonranta nimisessä paikassa. Yhtä upea pieni satamakahvila, kuin edellisenä päivänä.

Usean tunnin fiilistelyajelun jälkeen saavuimme Savonlinnaan ja Sokos Hotellin vieressä oli taas ilmaisia prätkäparekkeja torin laidalla, johon sai ilmaiseksi parkkeerata pyörät. On se jotenkin hienoa, että motoristeille tällaisia ilmaisia parkkipaikkoja tarjotaan lähes joka kaupungissa.

Pitsan nälkä iski taas ja oli muuten hyvää. Gorgonzola juusto oli aivan huippuhyvää. Keltainen hilloke pitsassa oli jotain ananashilloa. Vähän liian makeaa pitsaan, mutta kaiken kaikkiaan hyvää pitsaa.

Matkan aikana luin toisen motoristin blogista , että Imatran koski kuohuu tänä kesänä enemmän kuin normaalisti. Yleensä sitä juoksutetaan näytösluonteisesti silloin tällöin, mutta tänä kesänä koskea Imatran koski kuohuu koko ajan heinäkuun alkuun asti ja voimakkaammin kuin 40:ään vuoteen. Tottahan se piti käydä katsomassa. On se melkoinen kohina ja pauhu, kun koski kuohuu täysillä. Hienoa katseltavaa.

Imatralta suuntasimme Vaalimaan kautta kohti Kotkaa, jossa ajattelimme yöpyä viimeisen yön. Matkalla alkoi kahvituttamaan ja löysimme kahvilan nimeltään Korupirtti. Siellä oli myytävänä kymmeniä ellei satoja erilaisia luonnon kiviä ja kristalleja sekä koruja. Hintaluokka 1€ - 3000 €. Lapsille tuliaisiksi ostin hienot Ametistit jotka auttavat painajaisten torjuntaan ja joille voi kertoa äänellä tai ajatellen omia murheitaan ja ametisti auttaa omistajaansaan. Ametistin avulla saa myös yhteyden pöllöihin. Lapset rakastuivat ametistituliaisiin ja ovat kantaneet niitä mukanaan joka paikkaan monta päivää :) Tuliainen osui enemmän kuin hyvin kohdalleen.

Kotkaan saavuttiin Haminan kautta koukaten. Tuli nähtyä suomen suurin lipputanko ja lippu. Se on muuten iso. Korkeutta lipputangolla on 100 metriä ja lippu on kooltaan 27 x16 metriä. Eli 423 neliömetriä. Se on noin 2.5 kertaa meidän kotitalon kokonais pinta-ala.

Kotka oli upea pieni kesäkaupunki. Kovin paljon ei viitsitty kiertää, kun keli alkoi torstai-iltana viilenemään ja merituuli oli selvästi tunnettavissa. Hyvää ruokaa naamaan ja hotelliin nukkumaan. Pyörät iskettiin johonkin puistoon parkkiin, joka oli maksullinen, mutta hotellin toisella puolella olisi ollut korttelissa ilmaista parkkitilaa. Tämä kuultiin hotellin vastaanotosta, mutta väsymys oli jo niin kova, ettemme jaksaneet lähteä enää siirtelemään pyöriä.

Perjantaille luvattiin sitten ne sateet, joita piti olla alunperin koko viikko. Siinä puolen yön aikaan huomasimme, että jos herätään tosi aikaisin, niin päästään kuivana kotiin. Joten perjantain ajelut vähillä yöunilla menikin sitten isompia teitä pitkin kohti kotia. Keli oli viileämpi, joten toisessa sivulaukussa mukana kulkenut goretakki pääsi käyttöön pitkästä aikaa. Kotiin kuitenkin päästiin kumpikin kuivana ja reissu oli jälleen kerran mitä upein.

Monta kertaa matkalla naurettiin, että miten me pärjättiin meidän eka prätkäreissu ilman kypäräpuhelimia. Kyllä se vaan niin paljon hauskempaa on ajella kaverin kanssa puhelinjat auki. Hyvää läppää ja kaverin kanssa käytyjä sielunhoidollisia keskusteluja riitti koko viiden päivän ajaksi. Hieno keksintö nuo kypäräpuhelimet.

Talvella tehty kaasutinremontti oli myös menestys. Viime vuoden reissussa kulutus oli 7.5-8.5 litraa sadalla ja nyt kulutus oli maltilliset 4.9-5.1 litraa joka tankkauksen mukaan. Myös kuskin selkänoja oli hyvä sijoitus. Aiemmin on oma huono selkä saanut jos jonkinlaista noidannuolimaista oiretta reissun aikana. Nyt ekat oireet tulivat ekan päivän jälkeen ja oireet menivät ohi viikon edetessä. Selkänojasta oli selvästi apua.

Kilometrejä itselleni tuli viiden päivän aikana 1525 km. Näin pikkuhiljaa vanhetessa ei ole enää tärkeää se, että saa paljon kilometrejä alle, vaan tärkeämpää on hyvä fiilis ja hyvän ystävän seura. 

Kiitos jälleen kerran parhaalle ystävälleni reissuseurasta. Tämä perinne täytyy säilyttää niin pitkään, kuin vaan jalka moottoripyörän yli jaksaa nousta. Kiitos. Ensivuonna taas jotain uutta.