Viime kesänä tuli ajeltua tällä metallinhohtoruskealla GL1100 goldwingillä. Ajoin wingillä tovin aikaa ilman täyskatetta ja tykästyin wingin nakumaiseen ulkonäköön sekä voimakkaaseen vääntöön.
Kuitenkin koska pyörä oli niin virheettömän hienossa kunnossa, olisi ollut suorastaan huutava vääryys jättää se riisutuksi saati myydä osia siitä pois. Vielä kun kyse tosiaan on harvinaisemmasta ja paremmin varustellusta 1983 vuosimallista. Eli viimeisestä vuosimallista GL1100 pyörämallia. Siispä laitoin katteen takaisin ja päätin joko myydä tai vaihtaa sen.
Kuitenkin jäi ikävä sitä naku wingiä ja haaveena sitten olisi ollut tottakai saada tilalle se nakutettu versio. Pari viikkoa myin nettimotossa tätä wingiä nyt keväällä ja koska kyseessä oli hyvin huollettu peli ja vähillä kilometreilla, niin kiinnostusta tuntui olevan. Hinnasta ei päästy ostajien kanssa ihan sopuun ja vaihtoakin ehdotettiin niin autoihin kuin jopa vanhaan Honda Tuuttiin välirahan kera. Hetken mietin vaihtoa siihen, mutta jotenkin päässä pyöri vain ajatus, että käteistä tai tilalle naku wingi.
Tuttuni ehdotti, että mitäs jos vaihdetaan wingit päittäin sopivalla kaupalla. Hänellä on vieläpä tätä samaa 1983 vuosikertaa. Ja kun tunnen miehen ja tiedän miten hyvin hän hoitaa pyöriänsä, niin uskalsin lähteä helposti hieromaan vaihtokauppaa. Siinä sitä odoteltiin sopivaa hetkeä, kunnes koitti lauantai 11.4.2015 ja ulkona täydellinen auringonpaiste sekä +16 astetta lämpöä. Kylmällä ei viitsitty lähteä vaihtamaan, kun sovittiin vaihto lähelle puoliväliä ja kummallakin tli 50-100km välille kilometrejä per suunta.
Ennen lähtöä latasin wingin akun vielä täyteen ja päätin pesasta sen vielä kertaalleen. Mukavampi ajella uljaasti puhtaalla nätillä taistelutähdellä.
Mittarissa karvan alle 70 000km oikeita kilometrejä.
Se tekee aika tarkkaan 2000km per vuosi tämän wingin historiassa.
Tosin siinä taisi olla 15-20 vuoden seisontaväli, jolloin wingiä ei ajettu.
Uuden uudet talvella asennetut Motadin rosteriputkistot hienostuneesti huristen kohti uutta omistajaa.
Viimeinen ajo kunniakkaasti.
Tämä oli ensimmäinen (ja ehkä viimeinen) pitkä ajoni täyskatteella. Aikaisemmin en ajanut kuin pienen pätkän ja siinä ei oikein saanut fiilistä mihin wingi on tehty. Täytyy sanoa, että on siinä japanian pojat miettineet, kun ovat wingin rakentaneet. Kyllä se on ollut oman aikansa matkapyörien kuningas ja varmasti pieksee vieläkin mukavuudessaan nykyajan matkapyöriä. Leppoisa pehmeä ajaa, mutta voimaa löytyy. 80km/h vauhdissa kierrokset pyörivät siellä 3000rpm luokassa. Ja 100km/h vauhdissa voi pitää helposti vielä kypärän visiiriä auki. Kaikki viima lentää katteen avulla yli ajajan. Autotkin antoivat ihan erilailla tilaa, sekä ihan kaikki motoristit moikkasivat. Niin Ducati-miehet, kuin Harley Davidson kuskitkin. Wingi on vähän sellainen kaikkien kaveri. Ei sovi kaikille, mutta herättää kuitenkin jonkinlaista kunnioitusta jokaiselle.
Pälkäneen aapiskukolle saavuin 45 minuuttia etuajassa. Meni niin leppoisasti ajo, ettei edes ymmärtänytkään. Tuollahan ajaisi vaikka yhtäsoittoa lappiin asti. Lämpötila näytti yhä +16'C.
Tankkaamassa kävi aapiskukolla ihan jatkuvasti moottoripyöriä. Nyt oli selkeästi keli, jolloin pyöriä kaivetaan esiin ja niitä käydään ostamassa liikkeestä. Tämäkin 1100 kuutioinen Moto Guzzi California vuosimallia 2006 oli vasta ostettu Tampereelta liikkeestä ja kuski matkalla pyörän kanssa Iisalmeen. Upea Guzzi. Olen sitä mieltä, että hienon yksilön vuoksi kannattaa lähteä kauempaakin hakemaan. Toivotan guzzi kuskille huolettomia kilometrejä. Ikuinen moottori taitaa näissä Californioissakin olla. 100km/h vauhdissa kuulemma kone pyörii pikkusen vaille 2000 kierrosta minuutissa. Todella matalaviritteinen matkapyörä.
Parkkiin tuli jos jonkinlaista ajoneuvoa. Myös -60 luvun Fiat 1100 joka oli museorekisteröity. Todella hienossa maalipinnassa ja kurkkasin sisään, niin penkit olivat kuin uudet. Ei näitäkään ihan joka päivä tule vastaan. Hienoa että jotkut näitäkin pitävät kunnossa.
Ja ihmetykset senkun jatkuvat. Yksi bussia tankkaamaan tullut kuski tuli tervehtimään. Hän sattui olemaan
Wanhat Wingit kerhon sihteeri. Tuli kehumaan wingiä ja juttelemaan kerhosta. Kuulemma viime vuosina wingimiehet ja -naiset ovat ryhdistäytyneet kerhon saralla ja jäseniä on tullut rutkasti lisää. Pitävät 3 tapaamista vuodessa. Oli mukava huomata, että oli ammattilainen kyseessä. Heti osasi arvostaa -83 vuosimallia ja ehtipä näkemään -83 tehdasnakumallinkin juuri ennen kun hänen piti jatkaa matkaansa. Ei ollut kuulemma ennen nähnyt -83 nakua. Se onkin harvinainen näky ja viimeisiä nakumalleja mitä wingiä on tehty, lukuunottamatta GL1200 mallin muutamia nakuversioita, joita tehtiin vain amerikan mantereelle myyntiin.
Veikkailtiin nakuvingin omistajan kanssa, että ei välttämättä ole -83 mallin nakuwingejä suomessa montaa. Ei kaukaa ole haettu, jos arvellaan että tämä saattaa olla jopa ainoa. Sen verran oli myyntisuuntaus wingeissä katettuihin malleihin.
Tässä vaiheessa kumpikin wingin omistaja oli saapunut Aapiskukolle. Siinä käytiin pyöriä läpi, että mitä nyt ollaan oikein kumpikin vaihtamassa. Kumpikin tuntui olevan tyytyväinen ajokkeihin ja ei muuta kun pullakahveille ja paperit täyttämään.
Onhan ne komean näköiset veljekset siinä vierekkäin. Nakumallissa hieman alle 100 tkm mittarissa. Enemmän ajetun saan siis tilalle, mutta se ei näissä tunnu missään. Wanhat Wingit sihteeri jutteli tutullaan olevan 1000cc wingi, johon joskus 100tkm jälkeen vaihtoi venttiilien varsien kumit ja muuta isompaa ei ole tarvinnut tehdä. Perus huoltoja ja nyt wingissä on kuulemma mittarissa jo yli 300 000 km. Nämä on tehty kestämään. Muutama kymmenen tonnia mittarissa sinne tänne, ei tunnu missään.
Vaihto tehtiin hyvissä mielin ja kumpainenkin jatkoi omalla uudella wingillään kohti kotia.
Onneksi edellinen omistaja oli käynyt niin hyvin pyörän läpi, ettei se kaipaa kuin ajoa vaan tänä kesänä. Ensi talvena sitten voi miettiä huoltoja jos tarvii.
Laukut otin pois ja laukkuraudat pitää vielä irroitella. Komea on peli.
Toivottelen turvallisia kilometrejä ja huoletonta wingiä ruskean wingin uudelle
omistajalle :)
